Ulkona raivoaa kylmä hyytävä myrsky. Tuuli helisyttää parvekkeen laseja ja sadepisarat valuvat kyynelien lailla pitkin kylmää lasia. Lapsuuden uudet vuodet ovat kaukana takana päin. Muistelen niitä vuosia, kun vuosi oli vaihtunut ja seuraavana päivänä lähdimme perheen kanssa kävelylle ihastelemaan valkoista hankea ja keräsimme siskon kanssa maahan pudonneita rakettitikkuja. Kävelimme kirkolle ja käännyimme takaisin. Useana vuonna teimme tämän saman asian. Ennen lähtöä äiti ja isä tekivät ruuan valmiiksi, jotta se maistuisi paremmin, kun pääsemme kotiin. Hienoja muistoja.
Kävimme ystäväni kanssa ulkoiluttamassa koiria vuoden vaihteen jälkeen. Ilma oli kostea, kylmä ja sumuinen. Jalkojen alla oli terävää jäätä ja liukastelimme koko ajan. Kymmenen vuotta sitten olisi ehkä aurinko paistanut kauniisti ja hengitys huurunnut. Talon räystäiltä olisi roikkunut jääpuikkoja ja lumi narskuisi kenkien alla. Niitä aikoja on ikävä.
Vietimme uuden vuoden kotona. Joimme kuohuviiniä ja valoimme tinaa. Katselimme rakettien pauketta ja koirat saivat remuta keskenänsä. Katselimme myös tinojemme varjokuvia ja miettisimme mitä ne ennustavat meille. Varjokuvista erottui mm. lintuja, ihmisiä, sikiö..., koiria, liskoja, enkeli ja mörköjä. Vuosi näyttää tullessaan mitkä ennustukset käyvät toteen. Lintuja olen seurannut pihallamme, kun ne natustavat viimein kaikki pihlajanmarjat. Kissat seuraavat mielenkiinnolla ulkona vauhkoilevia tirppoja ja painavat kuononsa kiinni ikkunaan.
Monet tekevät lupauksia, kun uusi vuosi koittaa. Muistan edelleen viime vuoden lupaukseni. Halusin olla rohkeampi ja maistaa uusia ruokalajeja. Toteutin sen ainakin osittain, maistaessani simpukoita, mätiä ja oli varmasti niitä muitakin uusia makuja. Join myös olutta. Tämä oli uusi juttu, jopa puoli tölkkiä. Siihen se jäikin sitten. Tänä vuonna ehkä jopa koko tölkki. Kuitenkin, lupaukseni koski eniten isääni. Olen jo vuosia värjännyt hiuksiani ja useamman kerran joutunut ne leikkaamaan, kun olen ne pilannut värjäyksillä ja epäkunnioittavalla kohtelulla. Tänä vuonna aion parhaani mukaan kasvattaa oman hiusvärin takaisin ja vähennän hiusten rasittamista. Ja iskä pyytää aina, että lopettaisin turhan värjäämisen. Joten tämä vuosi on muutoksen vuosi. Ehkä nyt ei tarvitse leikata hiuksia lyhkäsiksi syksyllä, kun ne ovat paremmassa kunnossa.
Tein itselleni lupauksen jota pitäisi vaalia ilman lupauksia ja vannomisia aina. Lupaan vieläkin enemmän rakastaa ympärilläni olevia ihmisiä ja arvostaa heitä. Rakkautta ei koskaan voi olla liikaa.
Jos en joka päivä sanokaan, sua että rakastan,
ja jos jokin aamu suudelman mä antaa unohdan,
silti tiedät, että sydämessäin olet ainoa -
sinisen taivaan sateenkaari
Janne Tulkki
Tästä vuodesta tulee jännittävä. Aloitan vihdoin työt ja Jaakko menee hoitoon. Uusi työpaikka ja mahdollisesti uusi asuinpaikka, uusi koti, lomamatka. Muutoksia on luvassa. Ylhäällä on ote Janne Tulkin kappaleesta Sinisen taivaan sateenkaari. Kappale on soinut jo hetken päässäni. Olemme Villen kanssa samassa työpaikssa, ja meille se sopii hyvin. Olemme yhdessä kotona ja töissä. Se saattaa vaatia hermoja jonkin verran tai sitten ei ollenkaan. Tulemme loistavasti toimeen töissä ja se ei vaikuta mitenkään kotioloihin. Toisille yhteinen työpaikka sopii ja toisille taas ei. Arjen keskellä tuo kappale on tärkeä minulle.
25 päivää ja lähden ystävieni kanssa Lontooseen. Kävin jo kaivamassa varastosta matkalaukkuni esiin ja tyhjensin sen talvivaatteista. Pakkaus on vierallisesti alkanut.
Tässä fiilistelyä vielä joulusta sekä uudesta vuodesta ja ensi kirjoituksessa vihdoinkin se 'mitä mukaan Lontooseen'- lista!
Kävimme ystäväni kanssa ulkoiluttamassa koiria vuoden vaihteen jälkeen. Ilma oli kostea, kylmä ja sumuinen. Jalkojen alla oli terävää jäätä ja liukastelimme koko ajan. Kymmenen vuotta sitten olisi ehkä aurinko paistanut kauniisti ja hengitys huurunnut. Talon räystäiltä olisi roikkunut jääpuikkoja ja lumi narskuisi kenkien alla. Niitä aikoja on ikävä.
Vietimme uuden vuoden kotona. Joimme kuohuviiniä ja valoimme tinaa. Katselimme rakettien pauketta ja koirat saivat remuta keskenänsä. Katselimme myös tinojemme varjokuvia ja miettisimme mitä ne ennustavat meille. Varjokuvista erottui mm. lintuja, ihmisiä, sikiö..., koiria, liskoja, enkeli ja mörköjä. Vuosi näyttää tullessaan mitkä ennustukset käyvät toteen. Lintuja olen seurannut pihallamme, kun ne natustavat viimein kaikki pihlajanmarjat. Kissat seuraavat mielenkiinnolla ulkona vauhkoilevia tirppoja ja painavat kuononsa kiinni ikkunaan.
Monet tekevät lupauksia, kun uusi vuosi koittaa. Muistan edelleen viime vuoden lupaukseni. Halusin olla rohkeampi ja maistaa uusia ruokalajeja. Toteutin sen ainakin osittain, maistaessani simpukoita, mätiä ja oli varmasti niitä muitakin uusia makuja. Join myös olutta. Tämä oli uusi juttu, jopa puoli tölkkiä. Siihen se jäikin sitten. Tänä vuonna ehkä jopa koko tölkki. Kuitenkin, lupaukseni koski eniten isääni. Olen jo vuosia värjännyt hiuksiani ja useamman kerran joutunut ne leikkaamaan, kun olen ne pilannut värjäyksillä ja epäkunnioittavalla kohtelulla. Tänä vuonna aion parhaani mukaan kasvattaa oman hiusvärin takaisin ja vähennän hiusten rasittamista. Ja iskä pyytää aina, että lopettaisin turhan värjäämisen. Joten tämä vuosi on muutoksen vuosi. Ehkä nyt ei tarvitse leikata hiuksia lyhkäsiksi syksyllä, kun ne ovat paremmassa kunnossa.
Tein itselleni lupauksen jota pitäisi vaalia ilman lupauksia ja vannomisia aina. Lupaan vieläkin enemmän rakastaa ympärilläni olevia ihmisiä ja arvostaa heitä. Rakkautta ei koskaan voi olla liikaa.
Jos en joka päivä sanokaan, sua että rakastan,
ja jos jokin aamu suudelman mä antaa unohdan,
silti tiedät, että sydämessäin olet ainoa -
sinisen taivaan sateenkaari
Janne Tulkki
Tästä vuodesta tulee jännittävä. Aloitan vihdoin työt ja Jaakko menee hoitoon. Uusi työpaikka ja mahdollisesti uusi asuinpaikka, uusi koti, lomamatka. Muutoksia on luvassa. Ylhäällä on ote Janne Tulkin kappaleesta Sinisen taivaan sateenkaari. Kappale on soinut jo hetken päässäni. Olemme Villen kanssa samassa työpaikssa, ja meille se sopii hyvin. Olemme yhdessä kotona ja töissä. Se saattaa vaatia hermoja jonkin verran tai sitten ei ollenkaan. Tulemme loistavasti toimeen töissä ja se ei vaikuta mitenkään kotioloihin. Toisille yhteinen työpaikka sopii ja toisille taas ei. Arjen keskellä tuo kappale on tärkeä minulle.
25 päivää ja lähden ystävieni kanssa Lontooseen. Kävin jo kaivamassa varastosta matkalaukkuni esiin ja tyhjensin sen talvivaatteista. Pakkaus on vierallisesti alkanut.
Tässä fiilistelyä vielä joulusta sekä uudesta vuodesta ja ensi kirjoituksessa vihdoinkin se 'mitä mukaan Lontooseen'- lista!
 |
| Hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta kaikille ! |
 |
| Lahjavuoren valloistus meneillään. Täti pitää kuusen pystyssä. |
 |
| Pikkuinen tonttumme |
 |
| Lahjasta kääriytyi Brion junarata. Äidin ilme kertoo kaiken. Tätä oli odotettu! |
 |
| Pyörillä kulkevia lahjoja tuli tänä jouluna monta. Oli Jeeppiä, Volvoa, Mersua, rekkaa ja junaa. |
 |
| Jouluruoka on joulun pointti |
 |
| Jaakon lahjat mummille ja pappalle. Nettikauppa beloved.fi kautta tilatut avaimenperät ovat hienoa suomalaista käsityötä. |
 |
| Mamman luota vintiltä löytynyt kiikku oli pojan mieleen |
 |
| Tinan sulattelua |
 |
| Tinani ennusti enkeleitä tälle vuodelle |
 |
| Uusi vuosi vaihtu meillä rauhallisissa merkeissä |
Meitä kutsuu etelän lämpö. Mikä maa, mikä valuutta. Sieltä löytyy kameleita, lämpöä, hyvää ruokaa, kauniita uimarantoja, koralliriuttoja, kuollutmeri ja maaliskuussa minä ja perheeni.
 |
| Hehkutusta vuodelta 2011. Minä ja kameli nimeltä Hamrah. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti