Tämä hetki

Sitä tulee koettua hetkiä, jolloin aika tuntuu pysähtyvän. Tuulenvire loppuu, linnut ovat hiljaa, auringonsäteet jäävät puolimatkaan ja katkeavat tyhjyyteen. Tai ei ehkä sittenkään, maapallo saa pyöriä paikallaan. Hetkiä kuitenkin kun pysähdyt muistelemaan mennyttä vuotta, miettien kuinka olet edelleen hengissä. Varsinkin niiden kaikkien syötyjen euron juustojen ja big mäkkien jälkeen. Tämä vuosi meni todella nopeasti. Pelaajat ymmärtävät, että jos on aika kulunut todella nopeasti, niin on luultavasti saanut uuden levelin.

Tämä vuosi oli onnistunut kaiken muun osalta paitsi että, talvi ei saapunut kunnolla meille ollenkaan. Ja minä talvenrakastajana en pyty pääsemään tämän yli, että me ei saatu lunta. Pääsin myös kokemaan lämpöä kaamoksen keskellä tai siis likaisen loskan keskellä. Turkki oli lämmin ja pidin siitä. Ensi vuonna sitten uudet kohteet. Sain kokea Pariisin kauneuden ja Disneylandin kaatosateessa. Saatiin me aurinkoa Pariisissakin, mutta vettä sitäkin enemmän. Oli Suomen kesäkin jossain kohtaa ihan jees.

Mitä vuosi 2017 tulee pitämään sisällään on mysteeri. Toivon kesältä lämpöä. Jääkaapilta toivon, että älköön valosi koskaan sammuko. Vaikka kengät kastuisivat sateella olkoon vatsa aina täynnä. Muulla ei ole väliä, kuin vaan sillä että ei ole nälkä. Ja mut saa aina viedä syömään. Vink. Vink.

Nämä olivat yhdestä kansiostani, jotka valikoituivat suosikeiksi.

Kertaakaan en uinut Suomen vesistöissä. Se tuskin on multa mitään pois. Pelasin useamman tunnin pleikkarilla. Kävelin monta kertaa lausteen pururataa ympäri Jaskan kanssa. Tapasin uusia ihmisiä. Tapasin ihania ihmisiä sekä ilkeitä ihmisiä. Sain kokea rakkautta ja lämpöä läheisten ympäröimänä. Ei tä elämä paljon mettään ole menny päin vastoin. Kaikki on hyvin. Perhe on terve. Kiitos tästä vuodesta ihan kaikille. Kiitos kun olen saanut viettää aikaa teidän kanssa. Olen kasvanut ihmisenä henkisesti hyvin paljon, en sentään fyysisesti. Anteeksi jos olen ollut jonain päivänä vuodesta ilkeä sinulle, enkä ole ottanut tunteitasi huomioon, ehkä sinulla ei ollut niitä. Ajattelin ehkä enemmän silloin itseäni tai ruokaa. Anteeksi niistä kaikista pahoista sanoista joita olen sanonut sinulle nälkäisenä. Minulle pitäisi tehdä kyltti jossa lukee "pidettävä kylläisenä, suositellaan big macia"

Kuitenkin nyt on mun aika lähteä juhlimaan uutta tulevaa vuotta. Laitan pikkumustan päälleni ja katson raketteja yhdessä Villen kanssa.

Mun puolesta kaikille ihanaa tulevaa uutta vuotta 2017

Kohottakaamme maljamme tulevalle vuodelle.  

Vuosi on lopuillaan

Miten teidän Joulu meni? 

Söin neljä päivää putkeen jouluruokia. En kyennyt kauempaa. Kalkkuna oli yhtä hyvää kuin aikaisempinakin vuosina. Porkkanalaatikko, sillit, savukala ja keitetyt perunat. Niistä on mun Joulu tehty. Lisäksi glögi johon on sekoitettu rusinoita ja mantelilastuja. Sekä joulupiparit jotka dipataan maitoon. Ja Pandan suklaakonvehdit! Tai no pelkästään ne toffeetäytteiset ja ananastäytteiset suklaat. Sain pukilta lahjaksi vihreää minttuteetä ja take away mukin! Ihan parasta. Nyt voin aamuisin ottaa teen mukaan töihin ja juoda sitä rauhassa.

Joulupukki vieraili meillä ja vähän miettisin mitä Jaakko siitä meinaa. Ei pelännyt, mutta ei halunnut istua syliin. Se oli  nopeasti ohi. Lahjat kainaloon ja pukki ulos, jotta päästään kahvipöytään.

. 

Meillä oli tunnelma katossa aattona. Jaskallakin on oma tonttupuku yllä. Joulukuusta ei uskalleta ottaa lemmikkien takia. Kissa olisi puun kimpussa jo ennen kun se olisi saatu pystyyn. Koristeet lentelisivät ympäriinsä ja koira joisi ensin kuusen vedet ja lopulta pissaisi juurelle. "Oh christmas tree oh christmas tree your ornaments are historyyyyyy"

Tämä vuoksi ei siis kuusta meille. Sen kuusen toki voisi laittaa häkkiin..

Kävin viemässä haudalle kynttilän mummille ja vaarille.

Leivoin joulupöytään glögijuustokakun. Laitan myöhemmin siitä ohjeen, kun saan löydettyä sen jostain. 

Vietin taas joulua makaamalla sohvalla ja pelaten pleikkaria. Menin myöhään nukkumaan ja nukuin aamulla pitkään. Nyt on muutama päivä vapaata ja paluu töihin on 2.1. En aio tehdä uuden vuoden lupauksia, eivät ne kuitenkaan pidä.

Nyt lähden syömään rehellistä suomalaista jauhelihakastiketta keitettyjen perunoiden kanssa.

Ja hei, uusi vuosi on ihan just täällä ja kohta alkaa se sama ongelma, että pitäisi osata kirjoittaa 2016 sijaan 2017. 

Isälle

Tänään on isänpäivä. Omistan tämän kirjoituksen omalle isälleni joka on alkanut harmaantua mutta muuten teräväpäinen hän kyllä on. Olet huumorintajuinen ja toiset ihmiset huomioiva. Kuten minäkin. Niin ne sanovat, että omena ei putoa kauas puusta.

Sen lisäksi että maalasit sillon joskus meidän talon ja rakensit siihen parvekkeen sekä omat huoneet minulle ja siskolleni. Rakensit myös ystäviesi kanssa meille autotallin. Oot aika näppärä. Siinä talossa oli hyvä asua. Se mitä pappa ei osaa korjata, ei osaa korjata kukaan muukaan. Korjasit sillon myös minun Ken-nuken pään puulla ja silikonilla. Siitä Kenistä tuli kaulaton, mutta se toimi silti.

Olet paras isä koskaan. Ja tämä ei ole ylistämistä vaan ihan tosiasia. Vaikka olit lapsuudessa paljon töiden takia pois kotoota, ei se tehnyt sinusta yhtään sen vähemmän tärkeämpää tai huonompaa isää. Päinvastoin, se oli coolia kun pääsit ajelemaan rekalla ympäri maita ja mantuja. Aina kun soitit kotiin ja kerroit missä olet ja mitä kaikkea olet nähnyt. Se kuulosti upealta seikkailulta. Kyselin aina koska palaat kotiin ja onko sieltä missä olet pitkä matka kotiin. Vastaus oli usein että vielä menee aikaa ennen kuin nähdään ja matkaa on paljon. Tai tietenkin ne hetket myös, kun pääsit kotiin odotettua aiemmin, oli perus kysymys heti "miksi sä oot jo kotona?" Hienointa oli myös kun toit tuliaisia laivalta. Yleensä se oli karkkia, mutta hienoa silti. Karkillahan lapsi saadaan onnelliseksi.

Oli upeaa kun pääsimme siskon kanssa vuorotellen mukaasi Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Ne olivat parhaita kesälomia ikinä! Antaisin todella paljon, jotta pääsisin kokemaan edelleen samanlaisen matkan kanssasi.

Olit näillä reissuilla aina sankari. Puhuit englantia ja ruotsia, kieliä joita en itse vielä osannut. Ajelimme vieraissa maissa mutta tiesit aina missä olimme ja minne olimme matkalla. Ajoit isoa kuorma-autoa ja ajathan sellaista edelleen. Minä olin korkeintaan yhtä pitkä mitä rekan pyörä oli. Ja jos eksyimme, en muista kävikö niin koskaan, mutta jos niin kävi se teki reissusta vain jännempää mielestäni. Sinä tosin kirosit vieressä mutkaisia teitä ja outoja kylttejä. Parasta oli myös pysähdykset sadoilla eri huoltoasemilla. En pysty käsittämään kuinka paljon olen mahtanut syödä jäätelöä tai täytettyjä sämpylöitä pienen elämäni aikana.

Ruotsissa en ymmärtänyt sanaakaan kielestä, et välillä sinäkään mutta kuormat saatiin aina perille. Tanskassa laskin tuulimyllyjä, pidin pitkän aikaa kirjanpitoa paljonko niillä reissuilla näkyi suuria valkoisia outoja propellimasiinoita. Välillä menimme pienellä autolautalla, jonka matka kesti ehkäpä tunnista pariin tuntiin. Söin jollain niistä matkoista elämäni parhaimman suklaamuffinsin! Ilma oli silloin harmaa ja sateinen, mutta sen pelasti se täydellinen muffinsi. Suomen kesät olivat tuskaisia välillä. Muistan sen yön jossain päin Suomea, kun rekan hytti oli täynnä hyttysiä. Hakkasimme kilpaa niitä Ajolinja lehdillä. Hävisimme pelin. Sain useamman pureman ja nukuimme huonosti.

Kuuntelimme usein Smurffeja. Onneksi kestit sen. Kiitos siitä. Surffasimme eri radiokanavat läpi ja siksi olenkin monen eri musiikkigenren ystävä.

Kauniina ilmoina avasin rekan suuren ikkunan ja kuljetin kättäni tuulen vireessä. Sateella vesipisarat tuntuivat pistoksilta kättä vasten. Mitkään säät eivät olleet este sinulle ja rekalle. Aina pääsimme turvallisesti perille. Ei edes silloinkaan myöhästytty, kun ruotsissa eräässä tunnelissa vastaan tullut rekka eksyi kaistaltaan ja vei mennessään kuskin puoleisen peilin. Onneksi ei sattunut vakavemmin. Se on ollut tähän mennessä pelottavin hetki. Tietenkin sydämeni sai pamppailemaan, jos eksyin laivalla, mutta löysin aina hytin luo perille. Olihan vähän jännää myös syödä aamupalaa kuljettajien kabinetissa, usein satuin olemaan ainoa pikkutyttö, karskien rekkakuskien joukossa.

Olethan toki ollut tilanteissa jossa olemme saaneet pelätä puolestasi. Kuten silloin kerran kun ajoit liukkaalla kelillä ojaan tai kerran ollessasi laivalla se karautti karille. Pelkäsitkö sinä isä? Minua pelotti, että et palaa enään kotiin. Kuka sitten olisi ollut sankarini.

Onneksi sinulla on ollut enkelit mukana. Lähetin ne aina mukaasi. Tänäänkin isänpäivänä sain ojentaa poikani kanssa sinulle paketin ja toivottaa "Hyvää isänpäivää"

Olet aina sankarini.

Rakkaudella sinun pikkutyttösi Tiia

Mitä on syksy

Kuuletteko tekin sen? Ole hetki hiljaa. Se on viima. Sen erottaa meistä vain tuo ohut läpinäkyvä este seinässä. Näetkö kuinka se alkaa maalaamaan kukkiaan akkunaan.

Kylmääkin kylmempi kolea tuuli haluaa kietoa sinut jäätävään syleilyynsä. Se ei irrota otettaan ennen kuin et tunne varpaitasi. Se hali ei hellitä otettaan ennen toukokuuta. Pienen pienet hiutaleet leijailevat katuvalon kajossa maahan, jossa tuuli leikkisästi pyörittelee niitä. Vähitellen niistä rakentuu esteitä meidän ja kaukana olevan kesän välille. Et tunne aurinkoa kasvoillasi seuraavaan puoleen vuoteen.

Tässä oli syksy ja ensi yönä saapuu talvi. Mitä on syksy. Se on putoilevia lehtiä. Upeaa luonnon väriloistoa. Se on kylmenevää maata ja jäätyviä varpaita. Kylmiä ja punaisia poskia. Se on sadetta ikkunoiden pinnoilla. Syksy on se aika kun villasukat kaivetaan esille. Se on sitä kun aletaan laskea päiviä jouluun.

Syksystä alkaa kaamosmasennus ja heijastimien käytön muistuttelu. Se on lapsia kuralätäköissä ja äitejä jotka imuroivat eteisen joka toinen tunti hiekasta. Syksy on se aika kun voit kääriytyä sohvannurkkaan viltin ja kuuman teen kanssa, tai kaakaon tai mehun tai maidon tai vaikka kahvin kanssa. Syksy on vanhoja pariskuntia jotka ihmettelevät tilhien marjojen syöntiä,  sillä heillä ei ole kiire mihinkään. Ei tilhillä eikä vanhuksilla.

Syksy on myös sitä kun koirasi ei halua lähteä ulos vaan jää katsomaan mieluummin telkkaria sohvalle, viltin alle kuuma mehu käpälässään. Irvistää sinulle ja huikkaa tuomaan kaupasta dentastixejä.

Syksy on minulle pimeyttä ja marjan makuisia d-vitamiineja. Se on aamuisin kylmä lattia ja ulkona huuruava hengitys.

Syksy on paljon muutakin. Kuten tuoksukynttilöitä kirjahyllyssä. Nyt menen nunkumaan lämpimän peiton alle. Otan koiran kainaloon lämmittämään ja ihmettelen huomenna kylmää ilmaa.

Neljä päivää..!

Neljän päivän kuluttua mä olen lomalla niin lomalla ja latelen kuvia instagramiin ja facebookkiin ja tänne blogiin. Niin kauan kunnes joku toivoo, että ne kuvat loppuisivat. Se on mun ensimmäinen kokonainen viikko lomaa tänä vuonna. Tunnen kasvoillani jo auringon lämmön ja varpaissani kuuman hiekan. Kädessäni on kylmä juoma ja ihoni on luultavasti palanut. Ahh. En malttaisi odottaa. Aurinkorasva on jo ostettu sekä pakattu matkalaukkuun.

Ja niin totta kuin se on talvi on tulossa. Sen paljastaa vähintäänkin se, kun on nukkunut ikkuna auki ja herätessä hengitys huuruaa. No ei ihan, mutta ulkona on kylmä ja siellä tuulee. Eikä sielä pärjää enään balleriinojen saati sitten t-paidan kanssa. Ulos mentäessä kesätakki ei paljon enään lämmitä ja koira alkaa tärisemään roskien vientimatkalla. Meinasin myös kaatua yöpakkasta saaneisiin vaahteranlehtiin kun koira näkee oravan. Onneksi maanvetovoima pitää koiran kiinni maassa. Orava selviää säikähdyksellä ja päättää muuttaa Floridaan pois Suomen kylmästä ja kauas kahjoista koirista.

Jäin pariksi päiväksi pojan kanssa kotiin, kun vatsatauti tuli vierailulle. Itse saatoin säästyä siltä, mutta sain korvaavaksi tuotteeksi kovan flunssan. Pelastukseni on isoisän poimimissa mustikoissa, joista keitin mehua. Joukkoon vähän sokeria ja se on siinä. Finrexinillä on myös myönteinen vaikutus ja kurkkupastilleilla. Tosi hyvä kylmän karkoittaja on myös tämä: 

Kuumaa vettä
 tuoretta inkivääriä pari palaa ja puolikkaan sitruunan mehu
 1 tl omenaviinietikkaa ja hunajaa.

Pari viipaletta inkivääriä kuuman veden joukkoon.  Lisätään loput ainekset ja sekoitetaan.

Toinen hyvä ja tehokas on Valkosipulimaito

Kupillinen maitoa kuumana
1 vs kynsi murskattuna
2 tl hunajaa


Tai jos ei halua valkosipulia voi vaikka leikata 1/4 sipulin kuutioiksi ja näin ollen korvata vs sillä. Ei tä juoma kuulosta kyllä yhtään herkulliselta, mutta se toimii flunssaan.

Voit kan juoda maidon maitona ja laittaa valkosipulin yöksi sukkaan, joka on sun jalassa.

Tällä viikolla vietettiin kansallista korvapuustipäivää. Me leivottiin kirpun kanssa kasa pullaa. Tällä viikolla on myös eläintenviikko sekä maailman avaruusviikko. Tällä teemalla siis saa varmaan paijata kaikkia vastaan tulevia eläimiä ja pelata No man skyta..?

Nyt kans kun ilmat on viileentyneet, niin iho alkaa tarvitsemaan hoitoa enemmän. Mun ainakin on ihan pintakuiva. Sain buzzattavaks Buzzadorilta Garnierin Moisture Bomb Tissue kasvonaamioita ja ne tosi käteviä. Tuoksu on mieto ja hedelmäinen. Innovaatio tähän kangasnaamioon tulee Aasiasta. Itse kankaaseen on imeytetty ihoa kosteuttavaa granaattiomenauutetta ja (nyt tulee sanahirviö) hyaluronihappojohdannaista seerumia. Naamion tarkoitus on toimia kosteuttavan hauteen tavoin ja vapauttaa iholle tasaisesti seerumia. You know. Näitä saa ostettua jo kaupoista ja kannattaakin. Mä säästin lomamatkalle tällasen, jotta saan hemmotella itseäni kun se iho on palanut.

Tätä tuotetta vois myydä otsikko "Väsyneille äideille ja heille jotka tarvitsevat kuukaudessa edes 15 minuuttia kasvojen hoitoa"

Toinen mitä pääsin testaamaan on Hopottajien kautta Fructolax-kuutioita. Näiden tarkoitus on edistaa suolen toimintaa. Eli jos vatsa ei toimi niin näitä ostamaan. Tää tuote sisältää kuituja, siinä on raparperia, joka auttaa edistämään suolen toimintaa. Tamarindia, joka on tunnettu vaikutuksestaan suoliston toiminnan mekanismeihin ja viikunaa, joka auttaa säätelemään suoliston toiminnan rytmiä.
Sanoinko jo et tä auttaa positiivisesti suolistoa?

Otat yhden kuution vesilasillisen kanssa, meet nukkumaan ja aamulla vatsa toimii. Boom. Thäts it. Kyllä nä toimii, mut kuutiot ei todellakaan maistuneet hyvältä. Se ketä on toiminut makutuomarina näiden kohdalla, on tehnyt virheen. Tässä esitteessä lukee että "hyvänmakuinen" mistä kohtaa, ei mistään. Testatkaa itse. Nää sopii myös kasvissyöjille.

Raahasin matkalaukut olkkariin ja odotan, et joku pakkais ne. Se joku olen minä. Muihin en luota. Jaakko pakkasi toiseen matkalaukkuun kaksi kuorma-autoa ja yhden kirjan. Sillä pääsee alkuun. Maanantaina kaikki kamat tulisi olla pakattuina valmiiksi ja tiistaina on viimeinen työpäivä. Lento lähtee keskiviikko aamuna kello 06.00. Ja siis paikka jonne olemme lähdössä on Turkin Alanya. Poitsu lähtee mummin luo koko viikoksi hoitoon.

P.S. Eilen vaihtus hiusten väri turkoosista pinkkiin. Kyllästyin vanhaan sävyyn.

Pahoittelut kuvien laadusta tms. Täysin käsittelemättömiä.

P.P.S. Jos katselet elokuvaa puolisosi kanssa ja hän nukahtaa heti alussa jo, niin onhan sallittua katsoa leffa loppuun ja jättää mies nukkumaan sohvalle.

Vastaus mies nukkuu sohvalla tämän yön.

Öitä! 

Kidutusten torstai

Kello on 8 torstai aamuna. Katson malttamattomana kelloa, jonka sekuntiviisari kulkee kelloa ympäri kerta toisensa jälkeen. 08.07 ovi edessäni aukeaa ja kuulen korvissani kaikuvan "Koivuniemi" Tiedän hetkeni koittaneen. Voinko sanoa viimeisiä sanoja, saanko kilauttaa kaverille, tässä tapauksessa en pysty edes poistamaan kahta varmasti väärää vastausta. Olen yksin. Hammaslääkärissä.

Istun ruman väriseen hammaslääkärin tuoliin ja saan käsiini sairaan nopeet aurinkolasit. Paikalle syöksähtää innokas opiskelija ja kysyy lupaa tulla seuraamaan seuraavaksi alkavaa operaatiota. Lupa myönnetty. Mielessäni ajattelen, että miten sairas ihminen täytyy olla, kun haluaa tulla katselemaan, kun minua kidutetaan. Sitten muistankin hän tekee tämän kaiken vain oppiakseen lisää. Minä puolestani ottaisin rahat ja juoksisin. Enään en pysty perääntymään. D46 saa seuraavaksi kyytiä. 

Olen siis Turun opetushammashoitolassa Lemminkäisenkadulla. Seuraavaksi poskihampaani d46 avataan kokonaan, eli jyrsitään auki tai räjäytetään lähes atomeiksi. Kandi tutkii hammasta ja toteaa, että otetaan selvää onko hammas kuollut. Ilmeeni saattaa ehkä muuttua huolestuneeksi, mutta silmäni pystyvät sen ilmoittamaan, kun suuni on ammollaan auki. Koe suoritetaan kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä koetetaan jäätä. -50 asteista jäätä sumutetaan vanutuppoon ja painetaan vanu hampaaseen. Jos hammas reagoi se on ennallaan, jos ei niin soronoo. Tosin kohdallani koe ei tuota tulosta halutusti. Tunsin ehkä kylmän vanun, en ole varma. Sitten koetetaan koputtelemalla. Jos hammasta koputtaa, ja se tuntuu kivuliaalta, hampaassa saattaa olla tulehdus. Koputtelut eivät satuttaneet minua. Kolmantena testataan sänkön kanssa. Hampaaseen johdetaan enrgialatauksia, jotka tuntuvat paineelta hampaassa. Minua alkoi hivenen pelottamaan, sillä tämäkään testi ei antanut vastauksia. Miettisin, että millä vielä kandi aikoo testailla hammastani. Jää ja sähkö on yliviivattu, mitä seuraavaksi tuulikone ja tulta? 

Opettaja kutsuttiin paikalle. Hetken kuluttua hammaslääkärit ovat päässeet yhteisymmärrykseen ja kiduttaminen voi jatkua. Pelkään tai en ehkä ihan, kammoksun hammaslääkäriä. En pidä, että hampaita ronkitaan. Se on sama kuin, että en pidä siitä kun jalkoihini kosketaan. Ne ovat pyhät. Mutta siis, hammaslääkäri sanoi, että nyt se hammas ei ota vasteita näistä testeistä, niin vielä on yksi keino selvittää onko se elossa vai ei. Porataan ilman puudutusta. Katseeni jäätyi kerta heitolla, aloin tärisemään kirjaimellisesti ja rintaani puristi. Minua ahdisti. En kyennyt ajattelemaan mitään. Suuni on täynnä vanua, siellä on myös imuri, joka ei pysy paikallaan, siellä on joku levy poskeani vasten ja hampaani ympärillä on metallirengas. Siitä sitten vaan poraamaan. Voiko tässä kohtaan jo lähteä juoksemaan kotiin sängyn alle? Kandi lohduttaa, että porataan niin kauan, kunnes hammas reagoi jotenkin. Onneksi tuli vihlaisu ja sain puudutteet x3. Koskaan en ole ollut niin huojentunut, paitsi kerran, kun luulin että jälkiruokaa ei enään ole.. Eli siis kolme puudutusta yhtä hammasta kohden. Toimii. Oloni huojentui vähän. Pidin käsiäni rukous asennossa ja toivoin, että maailmanloppu ei tule eikä meteorisadetta eikä ydintuhoa, sillä en kuolisi onnellisena, enkä varsinkaan halua lähteä hammas aukinaisena pois täältä. 

"Homma etenee" laulelee kandi. Hän on positiivisella päällä. Puudutus piikit hampaassa vaikuttavat koko kroppaani. Alaleukaan kiinnitettävä sylki-imuri menee huonoon asentoon ja alkaa vinkua. Eikä se edes pysy paikoillaan ja putoaa vähän väliä suustani pois. Lääkäri sanoo, että leukani on väärän muotoinen imurille. Minua alkaa yskittää, kandi totetaa, että hammaslääkärissä tukehtuminen on kiellettyä. En pysty muuta kuin nauramaan. Täytyy lopettaa hetkeksi hampaan poraus. Kandi pyytää saada neulan ja lankaa, sillä potilas repeilee. Harjoittelija pudottaa jonkun hampaansörkkijän lattialle. Kandi siirtyy pääni taakse ja alkaa operoimaan hammasta. Silmistäni valuu vettä, ei pelosta vaan naurusta. Jännitys helpottaa, se on hyvä. Kandi ottaa alaleuastani kiinni ja ohjaa päätäni eri asentoon, jotta hän saa pienet kiilat painettua hampaiden väleihin. Tämä vaatii ilmeisesti voimaa, sillä hammasvälini ovat kovin kapeat. Kidutusta, tämä on kidustusta. 

Juuri, kun homma alkaa olemaan selvää, hampaaseen tulee ilmakupla paikka aineeseen ja homma alkaa taas alusta. Porataan kupla auki ja täytetään. Hampaan ympärille asennetaan takaisin sormuksen muotoinen metalli, joka painetaan ikeneen asti. Maistan suussani veren. Kandi sanoo, että ollaan lähellä loppua. Toivon tässä vaiheessa, että hän olisi valinnut lauseen mieluummin, että hammas on kohta valmis ja saan poistua rakennuksesta. Pääni puutuu, käteeni sattuu ja kandin peukalo on suussani, jotta en nauraisi operaation aikana. Stay cool. Pora vinkuu ja vesi roiskuu. 

Lopultakin, poskihammas d46 on saatu rakennettua kokonaan. Tämä hammas louhittiin lähes juuriin asti auki. Porattiin vanha paikka-aines pois ja laitettiin uusi muovipaikka kerros kerrokselta uudelleen. Lopulta hiottiin uudet purupinnat ja thäts it. Keraaminen paikka olisi ollut liian raskas hampaalle ja se olisi mahdollisesti aiheuttanut tulevaisuudessa paikan vetäytymisen ja lopulta tulehduksen. Sulla oli tavaralle joku hinta. Kyllä. 4,5 tuntia fyysistä ja henkistä kidutusta ja lasku 54 €. Lähdin voittajana kotiin, sillä harvoin olen itkenyt naurusta hammaslääkärillä. Tästä kandista tulee todella hyvä hammaslääkäri. Kiitos myös sille harjoittelijalle,  joka sanoit kesken operaation "oho", aiheuttaen mulle lievän sydärin, mutta silti tsemppasit muo. Ei tä kerta vienyt henkeä multa, vaan teki musta rohkeamman. Olen voittaja. Kiitos ja hei. Menkää te muutkin hammaslääkärille ja zekatkaa ajoissa ne hampaat kuntoon, ettei tarvee olla 4,5 tuntia kertaheitolla siinä puuduttavassa piinapenkissä.

ps. en pysty vieläkään kunnolla syömään mitään. 

Kuulumisia kesästä

Kävin kampaajalla, ja sain ihan unelma hiukset. Ponihiukset, vaikka en hevosista pidäkkään, my little ponyt on ihan jees. Nä hiukset kuitenkin haalistus jo parin pesun mukana, paitsi sininen väri latvoista. Se väri pysyy niin kauan kunnes leikkaan tai kasvatan värin pois. Äiti tosin tarjoutui leikkaamaan hiuksistani pois kaiken värin. En suostunut.

Ja kaiken tämän värikkään hiuskuontalon alta paljastuu undercut! Sekin alkaa olla jo ylikasvanut.

Enään vajaa 2 kuukautta, ja pääsen ottamaan aurinkoa ja juomaan kylmää juomaa uima-altaalle. Kertaakaan en tänä kesänä ole uinut, enkä luultavasti tule uimaan, joten voin kertoa, että mulla on melko korkeat fiilikset kun loma alkaa. Tämä kesä on ollut kaunis ja jopa lämmin, mutta silti en jaksa odottaa Turkin auringon alle pääsemistä, joka lopulta johtaa siihen, että unohdan aurinkorasvan ja palan punaiseksi kuin rapu. Tänä kesänä sentään ehtisin kerran polttamaan nahkani, sekin noloimmalla tavalla, eli jahtaamalla pokemoneja..ehh.

Kävimme pari päivää sitten lenkkeilemässä Ruissalossa ja moikkasimme lehmiä.

 Talomme yli lensi illalla kuumailmapallo. Haluaisin joskus päästä sellaisen kyytiin katselemaan maisemia yläilmoista. Tänä kesänä en treenannut salilla kovinkaan paljon. Pidin jopa 1 kk sali tauon sillä polveni sanoi lähes itsensä irti. Tällä hetkellä oikeaa polvea särkee ja minun pitäisi etsiä käsiini fysioterapeutti, jota lääkäri minulle suositteli. Ehkä syksyä kohti mentäessä, polvet alkavat paranemaan.

                                    
Kävimme kesällä Zoolandiassa. En ollut aiemmin käynyt siellä. Jaakko viihtyi todella hyvin. Eikä poika pelännyt ollenkaan vuohia, ja saipa hän syöttää ruohoakin eläimille. Koko päivä oli kuuma ja aurinkoinen, myöhemmin alkoi ukkostamaan ja satamaan aivan kaatamalla.







Tein paljon alkukesästä iltavuoroja ja usein myöhään yöllä näin monen monta kaunista auringonlaskua, tässä muutama otos niistä.











Huomaattehan, että kuvat ovat täysin käsittelemättömiä, sillä koneellani ei ole tällä hetkellä käypää kuvankäsittelyohjelmaa.

Kävimme kesällä Flowparkissa. Sinne on päästävä uudelleen. Ja siis niille ketkä eivät tiedä Flowparkkia, se on ekologinen seikkailupuisto, jonka kiipeilyradat ovat rakennettu eläviin puihin. Puita ei kuitenkaan ole vahingoitettu. Muutaman kerran vatsanpohjasta otti kunnolla, kun tasapaino meinasi pettää ja alla on pitkä pudotus maahan. Se on kovin jännittävää sillä olet itse vastuussa kulkemisestasi. Sinulla on valjaat päällä, kiinnität itse turvaköydet vaijereihin. Se oli kuitenkin super kivaa! Vaikka parissa kohtaa ei uskaltanut katsoa alas ja toivoi että ote ei lipeä. Korkein kohta radoissa oli 20 metrin korkeudessa. Täältä löytyy lisää infoa Flowparkista!




Vietimme Juhannusta Suomusjärvellä. Ja olen sitä mieltä, että tämä Juhannus oli parasta hetkeen. Kävimme kalastamassa ja onkimassa, veneilemässä, nautin auringosta. Ihastelin kokkoja pimenevässä juhannusyössä. Kastelin varpaani aamukasteessa, kaivoin matoja kylmästä mullasta, söin grilliruokaa ja nauttisin perheen ja ystävien seurasta.























Vaikka teinkin kesällä paljon töitä, enkä pitänyt virallista kesälomaa. Sain silti viettää paljon aikaa ystävien ja perheen kanssa.

Meidän urhea kirppu kävi jälleen selkäleikkauksessa ja on toipunut täysin operaatiosta! Olen hyvin ylpeä äiti. 6 kk kuluttua on jälleen uusi toimenpide.






Tässä oli vähän kuulumisia, nyt menen nukkumaan, jotta jaksan aamulla lähteä töihin! Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

ps. Tiistaina 30 pv tätä kuuta julkaistaan Fallout:tiin 6 ja viimeinen lisäosa Nuka-World.               

Minun juhannus

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, eikö vain? Tämä juhannus oli muutamasta aiemmasta jussista poikkeava. Ei satanut vettä _paljoakaan_ ja oli lämmintä <jopa ihan oikeasti>. Itse sain nauttia ihanasta keskikesän juhlasta ystävien ja perheen kanssa. Otin kaiken irti auringosta ja kauniista luonnosta sekä siitä, että ei tarvinnut tehdä töitä eikä ajatella niitä. Tai siis 'jouduin' valmistamaan päivällisen sunnuntaina sillä super kokki Villellä oli darra. Tai siis häntä väsytti todella paljon..

Kuuntelin lintujen laulua, lokkien huutoa, veden liplatusta, tuulen huminaa. Tästä voimme päätellä, että en ole kuuro. Käänsin kasvoni aurinkoon ja nautin lämmöstä. Seurasin miten aurinko laskee taivaanrannan taakse ja hämärä laskeutuu kaiken päälle mukanaan huntumainen usva. Ja näköni toimii huonoata näöstä huolimatta, enkä puhu nyt ulkonäöstä. Kastelin kenkäni aamukasteessa ja kävelin niityllä keskiyöllä. <selvin päin> 

Kävimme kalastamassa ja saimme saaliiksi kuhan, jonka valmistin päivälliselle. Haistelin paistuvia grillimakkaroita ja söin tuoreista mansikoista tehtyä rahkaa. Ihastelimme juhannuskokkoja ympäri järveä ja huusimme vastarannalle terveisiä. Vastaukseksi saimme terveiset Helsingistä. Puhuimme ystävien kanssa läpi yön, saunoen ja kuunnellen musiikkia. Ihastelimme kiiltomatoja metsässä ja kuuntelimme hiljaisuutta. Löysimme hylätyn veneen ja tyhjensimme sen vedestä. Teimme pienen veneretken keskelle tyhjää järveä, lokkien kaareellessa yllämme ja ulpukoiden kelluvan ympärillämme. 

Kaivoimme matoja kylmästä mullasta ja lähdimme onkimaan kissoille kaloja. Poltin niskani auringossa, sain saalista ja nautin kesästä. Kissoille eivät kalat kelvanneet, joten laskimme ne takaisin veteen. Tämä juhannus oli taikaa täynnä, vaikka en tunkenutkaan rehuja tyynyni alle saati sitten hypännyt kaivoon. Liittyikö kaivo edes juhannustaikoihin? 

Olisin voinut viettää koko juhannuksen kalastaen ja seilaten järvellä. Lopulta rantautuen johonkin saareen ja rakentanut majapaikkani sinne. Sain rentoutua täysin ja olen onnellinen, että sain viettää upean juhannuksen. 

Olen ehkä vähän poikatyttö, ja se on mulle ihan fine. Kalastaminen on kivaa ja metsässä seikkaileminen. Osaan ottaa koukun pois kalan suusta ja perata kalan tarpeen tullen. Ei haittaa jos vaatteet likastuvat tai kastuvat. Kesä kuivaa. Odotan jo kovin seuraavaa kalareissua. 

Ja ainiin Jaakolla ja Villellä alkaa 2 viikon loma perjantaina. Sillon tehdään perheen kesäreissu jonnekkin kivaan paikkaan esim. Muumimaailma tms!!

Toivon ensi kesästä samanlaista, jotta en unohtaisi millaista on nauttia keskikesän juhlaa täysin rinnoin. Kuinka hienoa oli oikeasti kuunnella tyynellä järvellä hiljaisuutta. Kuinka mukavaa oli kastaa käsi viileään veteen ja vain olla. Ja se fiilis kun kala nappaa syöttiin ja saat saalista. Se on voittajafiilis! 

Ja kunhan saan takaisin nettiyhteyden kämppään saan postattua kaikkia ihania kuvia, joita otin juhannuksena!! 

Niin on hyvää, kuin myös pahaa

En ole ensimmäinen enkä todellakaan viimeinen, jolle käy niin, että kun kaikki alkaa sujumaan hyvin siis todella hyvin, niin yhtäkkiä matto vedetään jalkojen alta. Eikö se ole niin, että vaikeuksien kautta voittoon. Pieniä "voittoja" ropisee mut silti edelleen harmittaa, että kävi niin kurjasti. Tämähän on jo kolmas kerta, kun käy näin.

Olin viime vuoden lopulla sellaisessa tilanteessa, että en tiennyt mitä olisin halunnut tehdä. Yllättäen viime elokuussa työsuhteeni loppui kuin seinään ja piti alkaa etsimään uutta työtä, sellaista ei tuosta noin aina saa. Lähtemiseni kyseisestä työpaikasta oli ruma siltäkin osin, että asiat menivät lopulta liiton kautta. Enkä edes lähtenyt omasta tahdosta, vaikka sekin oli käynyt mielessä silloin. Saatan jopa sääliä entisiä työkavereita, jotka ovat edelleen töissä siellä. Enkä enään tunnusta heitä edes kavereikseni.   

Aloin miettimään haluaisinko opiskella itselleni uuden ammatin vaiko etsiä työtä. Jos sitä ei löytyisi omalta alalta, olisi pakko valita jotain muuta tuottavaa työtä. Kiitän jo nyt vuokratyöfirmoja. Sain työtä omalta alalta eli ravintolamaailmasta. Olin koko kesän tehnyt tarjoilijan ja kylmäkön töitä, mutta nyt olinkin aamu 8 matkalla keittiöön kokin paikalle. Siinä aloin miettimään, että osaanko yhtään mitään.Vaikka olen katsonut Australian ja Amerikan mastercheffiä, ei se meno ole ihan samanlaista täällä suomen lounasbuffa keittiöissä.

Kun vuokrafirman tunnit eivät vielä riittäneet, hain uutta työtä näkemäni ilmoituksen perusteella. Hain kokin paikkaa! Olin epävarma, mutta menin haastatteluun cv kädessäni. Olin luonnollinen ja kerroin aiemmista työpaikoista ja mitä olin tehnyt jne. Palkka oli enemmän kun olin toivonut ja lähdin kotiin hymyssä suin...tarjoilijana! En kokkina. Pääsin ehkä vähän liian helpolla töihin omasta mielestäni. Työni oli mukavaa, mutta työkaverit eivät niinkään. Mielestäni työpaikalla tapahtui selvää suosimista toisia työntekijöitä kohtaan. Olin asiasta hiljaa, sillä pienessä piirissä yksi mutisee ja muut saavat sen kyllä kuulla ennemmin tai myöhemmin.

Korkeammassa arvossa olevat työntekijät katsoivat nenänvartta pitkin tavallisia työntekijöitä. Asioista ei osattu keskustella kunnolla eikä siten, että informaatio kulkisi kaikille tarvittaville osapuolille. Sain ns. siirron tarjoilu hommista kokin hommiin, ehkä vähän vastoin omaatahtoani, mutta ajattelin sen olevan väliaikaista, joten suostuin. Ensinnäkin, osaan työni kokkina ja tarjoilijana. Lounaskokkina ei ole vaikeaa. Mutta silti, SILTI aina on joku ketä haluaa neuvoa vaikka sillä ei olisi osaa eikä arpaa työhön, jota minä teen. Ja vaikka kuinka olisit sukua omistajalle, tai paras kaveri omistajan kanssa. Sun ei kuulu siltikään, jos asia ei ole sun tehtävälistassa, niin sun ei tarvitse kytätä muiden tekemisiä ja olla kärppänä aina paikalla, jos sulla on omakin työ. Näitä työntekijöitä oli muutama. Heidän kanssaan oli melko väkinäistä työskennellä.

Ja hei puhutaampas näistä tatuoinneista. Mulla kun on tässä käsivarressa näyttävä kuva, jonka ihan tietoisesti otin ja tajusin myös, että se on peitettävä, jos työnantajan imagoon ei sovi tatuoinnin näyttäminen. Aika monella kokilla on tatuointeja. Oon sen huomannut. Tarjoilijana pystyn pitkällä hihalla piilottamaan kuvan, jos siihen on tarvetta. Multa vaadittiin entisessä työssäni, että se täytyy peittää keittiössä. Mitä! Pahastuuko se lohifilee, että mulla on tatuointi. Eikö sen kanan arvoihin sovi, että mun kehoa on kuvitettu tai mitä jos sen papukastikeen uskonto kieltää mun tatuoinnit.

Puolet koeajasta oli kulunut ja sovittiin seuraavan viikon töistä. Päivän päätteeksi esimies kertoi mulle, että "joo, me ollaan päätetty, että ei jatketa sun työsopimusta enään, onko kysytävää" minä siihen vastasin "voitteko tarkentaa" sain vain kylmän vastauksen, että "ei me kommentoida" Palautin avaimet, sain lapun käteen ja soronoo.

En oikeen tiedä mitä mun olis pitäny ajatella. Ensinnäkin miten mä kerron mun miehelleni, että menetin just todella hyväpalkkaisen työn. Ja toiseks mitä h*lvettiä just tapahtu. En mä nyt voinu keskellä katua alkaa vollottaa, joten totesin tyynesti, että mä saan parempaa vielä. Ei tä maailma tähän kaadu. Kävelin kadulla ja kuulin vain tuulen humisevan korvissani sekä sanat, jotka saivat ilmeeni kovin totiseksi "ei jatketa sun sopimusta enään" Teki mieli vaan huutaa, että haistakaa home kaikki. Ette te voi tehdä noin! Palkkaatte töihin vakkarityöhön, annatte korkeamman palkan mitä olin  toivonut, pyydätte keittiöön kokiksi vaikka palkkasitte tarjoilijaksi ja annatte jopa kesäloman. Ja puolessa välissä koeaikaa heitätte pihalle ilman mitään syytä. Mitä v*ttua! Eikö teillä ole mitään ymmärrystä toisten ihmisten arvoista.

Voitte vaan kuvitella, että taas mentiin liittoon kyselemään voiko näin tehdä. Valitettavasti se kyllä menee näin. Koeaika riittää sopimuksen irtisanomiseen. Tosin en ollut ainoa kuulemma, ketä on lähtenyt siltä näin. Otetaan ihmisiä töihin ja kun tajutaan, että tunnit eivät riitä vakkareille, koeaikalaiset heitetään kylmästi pois.

Soittelin tietty siitä sitten takaisin vuokrafirmaan, että ottaisin taas vuoroja vastaan. Aloitetaan pohjalta uudelleen.

Olin vähän broken kotona, että mitä mä nyt teen. En osannut ajatella paljon mitään rakentavaa. Tuijotin ikkunasta ulos vaan. Sopimuksen irtisanomisesta oli pari tuntia, kun yhtäkkiä mun eteen ilmestyy puhelinnumero ja kerrotaan, että soita tähän. En tiennyt minne oli soittamassa, mutta puhelun päätyttyä olin sopinut työhaastattelun ja uuden pomon tapaamisen.

Mä uskon ihmisten hyvyyteen. Siellä missä on hyvää on myös pahaa. Se on ku karma. Teet hyvää ja sulle tehdään hyvää sekä päinvastoin. Kiitän jo nyt monia ihmisiä siitä, että en oo jääny tyhjän päälle näitten työkuvioitten kanssa.

Kuten tänäänkin 09:40 tuli soittoa, jossa vuokrafirman pomo ilmottaa, että se työpaikka jossa olen töissä, niin on päättänyt laittaa jäihin mun paikan, syynä että mulla ei ole tarpeeksi kokemusta. Vaikka siellä samassa paikassa oli keittiössä ihmisiä ilman alan koulutusta! Siksi mä siellä töissä olin, että saan sitä kokemusta. Tein perkeleen hyvää ruokaa siellä.

Vähän sama asia, että etsitään 20 vuotiasta työntekijää 10 vuoden työkokemuksella. Käsittämätöntä ihmisten heittelyä. Saadaan työntekijä uskomaan omiin vahvuuksiinsa, otetaan töihin, pidetään hyvänä työntekijänä, annetaan vastuuta ja parin kuukauden kuluttua heitetään susille. Kuinka ahterista se on. Mä voin sanoa, että henkisesti voin tosi huonosti, kun näin tapahtuu.

Ja siis missään nimessä en ole huono työntekijä, jos en osais tehdä ruokaa tai palvella asiakasta, se olis mulle kerrottu ja oisin jo vaihtanu alaa. Mutta nyt en tiedä onko vika minussa vai muissa. En itse näe mahdollista heikkoutta eikä ketään ole niitä mulle kertonut. Note to self älä luota ihmisiin.

Ystäväni joka työskentelee yritysmyyjänä. Olikohan se oikea termi. Kertoi, että ei jaksa omaa työtään, tietenkin siinä huolestuu hänen puolesta, joka kertoo, kuinka on väsynyt ja tekee älyttömästi töitä saadakseen palkkansa kasaan. Minun työni vaikutti helpolta hänen vierellään. Hän kertoi, että hakee opiskelupaikkaa. Tämä sai minut ajattelemaan, että mitäpä jos minäkin vielä joskus jaksaisin opiskella. Tietenkin ravintola-alalla, jos on esimiehenä, se lisää vain työmäärää. Palkka tietenkin on sitten parempi.

Muistan sen erään päivän, kun sain kuvan whatsappiin, että ystäväni pääsi pääsykokeisiin ja oli asiasta innoissaan. Ehkä se olisi hänelle se uusi suunta, joka antaa voimaa jaksaa vielä hetken sitä ei niin hehkeää työtä ja mahdollisuuden sitten kouluttautua parempaan asemaan. En tiedä mitä hänen pääsykoevastauksensa sanoivat, mutta toivon todella, että hän kokisi jotain mullistavaa tulevana vuonna, joka määrittäisi hänen tulevaisuutensa uudelleen. Ettei hän vain jäisi hikiseen konttoriin pläräämään papereita ja klikkailemaan 9gagiä. Se mitä toivon itsellenikin tapahtuvan. Haluan pysyvän työpaikan ja valoisan tulevaisuuden. Kukapa ei haluaisi.

Mulle on sovittu jo uuteen työpaikkaan koevuoro ja katsellaan mitä se tuo tullessaan. Varautunut mä olen joka tapauksessa, koska näitä pettymyksiä on tullut jo muutama. Se on varma, että työttömäksi mä en jää. Kyllä aina töitä tekevälle löytyy.

Vähän surullinen olen, että en saanut jatkaa tuolla työpaikassa. Harmi et he päättivät, että en riitä heille. Ei heidän pahoittelut paljon auttaneet, eivät missään vaiheessa. En tule antamaan anteeksi näitä tapahtumia vielä hetkeen näille ihmisille, jotka ovat aiheuttaneet päänvaivaa minulle. Saatan kuullostaa itsekkäältä, mutta sitä minä olen, kun on monta kertaa joutunut pettymään muihin ihmisiin. Tervetuloa aikuisuuteen.

Olen nähnyt monta keittiötä, ja toivon että saisin jäädä edes yhteen hetkeksi. Eihän se ole kauheasti vaadittu..

Tämä kaikki on vähän kun surkeiden sattumusten sarjaa. Ehkä näistä kehittyy lopulta hyvä tarina sukupolville kerrottavaksi. Minä kiitän ja kuittaan.

Nyt lähden pelaamaan pleikkarilla. Hyvää viikonloppua

Matkakuumetta

Kello on lähemmäs 12 yöllä, minulla on hiusväri päässä ja ystävä makaa valmiina nukahtamaan sohvalla. Yhden yön sohvasurffari. Tuo sohva on lattiaa parempi. Valvotan häntä pitämällä lamppua päällä ja puhumalla hänelle. Kissa huutaa huomiota, mutta kun tarjoudumme paijjaamaan häntä, ei kissa ota tätä kuuleviin korviinsa. Tästä puuttuu nyt lasillinen viiniä ja rauhaisaa musiikkia. Viiniä ei ole ja ainoat äänet tulevat aukinaisesta parvekkeen ovesta. Ohi kulkevat bussit ja autot pitävät mukavaa taustamelua kissan huutamisen ohella. Ystäväni sanoo muutaman lauseen ja kuuntelee minun pälätystäni.

Minulla olisi aikaa nukkua vielä 3 tuntia, mutta nyt en ehdi. Pitää pakata loput tavarat matkalaukkuun ja tehdä aamupalaleivät valmiiksi. Herätyskello soittaa 2:30 ja kyytimme saapuu 4:00. Kohta reissumme Pariisiin rakkauden kaupunkiin voi alkaa.

Vielä ei ole matkakuumetta, mutta ehkä se nousee vasta lentokentällä.

En muista missä hotellimme sijaitsee, mutta se selviää sitten. Tarkoituksena on nähdä Eiffel-torni, Louvre ja muutama muukin paikka. Missä kuljemme Pariisissa, se selviää joko seuraamalla Instagram tiliäni @steppanilla tai sitten seuraavassa postauksessa, jonka ajattelin kirjoittaa yhdessä matkaseurueeni kanssa.

Täytyy muistaa monia asioita kun menee Pariisiin, mutta tärkein on että pitää positiivisen asenteen ja hymyilee.Tervehdi ja hyvästele. Kiitä ja pyydä kauniisti. Bonjour ja au revoir. Merci ja s'il vous plâit. Kaikki mikä puhutaan ranskaksi kuulostaa kauniilta. Harjoittelin muutaman sanan ja lauseen ranskaksi kännykän appsin kanssa. Memrise, sieltä saa vaikka millä mitalla harjoiteltua eri maiden kieliä. Se on vähän kun pienimuotoinen kielikurssi. Voit valita suppean ilmaisversion tai laajemman maksullisen ohjelman. Itselläni on ilmaisversio, joka ajaa asiansa hyvin. 

Vaikka säätiedotus lupasi huonoa ilmaa matkamme ajaksi, en pety jos siellä sataa. Se on Pariisi! Odotan tietenkin näkeväni Eiffel-tornin ja Seinen sekä monet muut nähtävyydet. Eniten odotan (oikeasti) ihania croissantteja ja viiniä. Vaikka vatsani ei siedä hirveästi vehnää, aion silti nauttia ihania herkkuja reissullamme. Jos ja kun säät suosivat, mikä olisikaan parempaa kun päästä piknikille ihastelemaan kaunista kaupunkia. 

Kello on 0:18 ja olisi aika koittaa nukkumista. Väsymys on pahempi 2 tunnin kuluttua. Jos tuo kissa lopettaisi ravaamisen ja huutamisen, olisi nukkuminenkin helpompaa. Jatkan kirjoitusta autosta muutaman tunnin kuluttua.

Nukuin 2 tuntia. Nousin virkeänä. Tämä päivä tuntui epätodennäköiseltä. Ensin lentokentälle aamupalalle, Finnairin koneella Pariisiin. Metrolla hotellille ja hotellilta ravintolaan. En pitänyt ruuastani ravintolassa, mutta jälkiruoka oli hyvää. Muut olivat tyytyväisiä annoksiinsa. 

Päivä kului Pariisin auringon ja sateen alla. Painostava helle muuttui lopulta ukkoseksi ja pientä sadetta oli illan mittaan havaittavissa. Eniten mielestäni oli uskomatonta, että näin Eiffel-tornin, kuljin sen alta ja tuijotin vain sitä. Se oli upea ja uskomattoman iso! 

Kuuntelimme Notre damen katedraalin kelloja ja kävimme siellä sisällä kuuntelemassa hiljaisuutta. Rakennus oli suuri ja kaunis. Kävimme pienessä viinipuodissa ostamassa hyvää viiniä ja löysimme paikallisen marketin, joka oli aluksi hyvin haastava löytää. Näin kuinka laivat lipuivat Seineä pitkin ja miten musiikki kajahteli vettä pitkin, nuorten juhliessa veneiden kyydissä. 

Hieno päivä! Nyt menen nukkumaan, olen väsynyt.

Ps. Hotellimme on Hotel Mercure ja täällä on ihanan pehmeät pyyhkeet ja todella todella hyvät sängyt! Haluan tällaisen pehmeän peiton myös kotiin! 

Tiedät, mutta tunnetko

Hei maailma, olen taas ollut hiljaa, kun työkuviot ovat vaihdelleet melkoisesti viimeaikoina. Tätä postausta olen kirjoittanut viimeisen parin viikon ajan. Ihanaa, että aurinko näyttäytyi ees hetken meille, sain ottaa pari päivää aurinkoa.




Halusin tuoda teille paremmin esille itseäni, joten esittelen teille minut.

 2014 lasilliset vihkimisen jälkeen Aurajoen rannalla. Tuolta näytti tuore vaimo ja mies.

Poikamme Jaakko

Tiedätte nimeni ja ikäni. Tarkennetaan sen verran sitä vielä. Täytän marraskuussa 26 joka on 4 vuotta 30:stä! Vielä en ala haalimaan ryppyvoiteita varastoon. Nimeni on Tiia-Maria Kristiina. (Jos olisin ollut poika nimeni olisi todella cool Jukka-Petteri) tätä en lähde kommentoimaan mitenkään. Nimeni kertomusten mukaan on ideoitu tunnetusta kahvilikööri Tia Mariasta. Kristiina puolestaan muistaakseni tulee isoäidin puolelta. Olen naimisissa ja meillä on Villen kanssa ihana upea 3 vuotias poika Jaakko. Olen melko varma että lapsia ei tule tämän yhden lisäksi enempää, ken tietää sitä vielä. Aika näyttää sitten.


Sitten minulla on myös yksi ihana tärkeä sisko Heli. Ikäeroa on 3 vuotta. Olet sisko kultaa!


Tein Helille synttärilahjaksi Happy Joe pullonkorkeista taulun.

Paras ystäväni ehdoitta on Katri. Hänen kanssaan tuli viime vuonna kuluneeksi vähän päälle 20 vuotta taivalta takana. Hänen lisäkseen minulla on todellisia sydänystäviä liuta. Tähän väliin pieni tarina eräästä kesäpäivästä. Asuessamme vielä lapsuudenkodissamme, iskä aloitti rakentamaan suurta autotallia ja varastorakennusta. Kaivausten alettua huomasimme Katrin kanssa syvällä maassa mutaa. Tästä saatiin idea, että mitäpä jos vaikka uikkarit päälle ja saveen. Näin myös tehtiin, hetkeä myöhemmin otettiin aurinkoa ja valeltiin kroppamme savella. Näin pystyi tekemään vain lapsuudessa. Nykyään suunta olisi suoraan osastolle, jos siis heittäisin vaatteet veks ja menisin lähimmän rakennustyömaan perutuksille kiikkumaan ja valelisin itseni mudalla.

Vuonna 2015 sain migreenikohtauksen jossa kehoni vasen puoli alkoi halvaantumaan. Vasemman puolen kasvot menivät veltoiksi, kädestäni katosi voimat ja puhe puuroutui. Näkö alkoi sumentumaan. Minut kuljetettiin ambulanssilla TYKS:iin. Kohtaus diagnosoitiin auralliseksi migreeniksi, ja minulle määrättiin estolääkkeet. Uusi kohtaus saattaa iskeä koska tahansa.

Muutama vuosi sitten kummankin jalan reisilihaksiin iskettiin kortisonipiikkejä, sillä polvissani oli nestettä. Eivät ne ole vieläkään kunnossa. Vasen käsivarteni murtui pudottuani 11 vuotiaana puusta. Siihen ei voitu laittaa kipsiä murtuman sijainnista johtuen. Kädessä on särkyä vielä tänäkin päivänä. Vasemmasta nilkastani on kiristetty nivelsiteet. Muuten olen kyllä melko terve fyysisesti. Niin juu ja etuhampaani on murtunut. Hyppäsin uima-altaan pohjaan..



Ahdistun harvoin, tilanteet jotka saavat sydämen lyömään ovat mm. hammaslääkäri ja vaikeat pelihaasteet pleikkarilla. Pakokauhun saan puhuttaessa autopesusta. En vie autoa pesuun, enkä varsinkaan ole itse siellä sisällä. Minua ei pysty lahjomaan, jotta joku saisi minut houkuteltua hesen pesukadulle.

Olen mielestäni erilainen kuin muut. Varsinkin hiusväreistä puhuttaessa. Because normal is boring. Instagram tiliäni selatessa  löytyy hiusvärit laidasta laitaan. Nykyinen vaaleansininen väri on upea omasta mielestäni. Nyt odotan, että se haalistuu pois ja voin keksiä tilalle jotain uutta. Yritän myös kasvattaa hiuksiani epätoivoisesti, mutta olen huono ihminen pitämään huolta hiuksista.

  
Ylhäällä oleva kuva on otetettu Israelista 2010

Pelkäsin pienenä koiria. Jaskan tullessa elämääni, totuttelu on ollut pakollista ja meidän perhe-elämä sujuu mutkitta. Ellei lasketa tämän aamun yllätystä sohvan takana, kun koiraparka söi illalla mausteisen loput. Olen oppinut hurjan paljon näistä hännän heiluttajista, ihmisen ja koiran välisestä luottamuksesta ja siitä miten arvokas eläin koira on. Koiran arvostus ihmistä kohtaan on kultaa. Jos ja kun sulla on koirakaveri, kohtele häntä kuten todellista ystävää. Kissa löytyy meiltä kanssa. Dille hänen nimensä on, mutta kotona ja kylillä nimi on pelkkä Kissa. Loogista ja häiritsevää?

Puhutaampa ruuasta! Minusta on oleellista tietää millaisesta ruuasta ihminen pitää. Pidän siitä, ei ei, rakastan ruokaa. Jos olisin köyhä opiskelija, ei pahalla teille opiskelijat, sehän on vain yleinen käsite, että _kaikki_ opiskelijat ovat köyhiä.. Asuisin kotona ja äiti tekisi mun ruuat tai sitten söisin frendien piikkiin. Kävisin treffeillä, että muut tarjoavat safkat, ei kun siis. Olisin hippi ja katsoisin tarkkaan mitä syön. Tuskinpa. Olin vajaa 8 vuotta kasvissyöjä, jolle kelpasi kala ja toisinaan kanakin. Nykyisin terveenkirjoilla ei vaan siis kaikkiruokaisena minulle kelpaa pihvit ja salaatit.
Erilaisten vatsaongelmien vuoksi joudun karttamaan joitain raaka-aineita kuten vehnää ja maitoa. Siedän niitä toki pienissä määrissä, En nauti kahvin juomisesta, sillä siitä menee vatsa sekaisin. Sen tuoksu on kyllä huumaava. Ja kahvinporoja käytän kasvojen kuorimiseen. Niksipirkka, ellei halua ostaa kaupan tököttejä. Olen teeihminen henkeen ja vereen. Kaikki teelajit menevät. Mustaa, valkoista, vihreää, rooibosta. Hunajalla, maidolla, sellaisenaan. Toimii!



Lempiruokiani [en sano tähän mäkkäri tai pizza, ne ovat tietty hyviä, mutta aika laimeita verrattuna törkeän hyvään kotiruokaan] ovat äitini tekemä tonnikalapaistos, iskän tekemä sipulikastike kyljysten kanssa, kaalilaatikko, janssoninkiusaus ja texmex-salaatti. Makeiden ruokien listaan pääsee mm. letut hillolla, britakakku, mämmi kermalla, Fazerin mustikkasuklaa, jäiset puolukat kuuman kinuskin kanssa ja hmm hyvin tehty marjarahka. Sisko teki sairaan hyvää suklaakakkua tässä taannoin! Superherkkua ja harvinaista hyvää ovat croissantit, pullat ja artesaani jäätelöt, joita todella harvoin syön. Aamupalaksi mieluiten syön Fazerin puikulat paahdettuna. Päälle voita, juustoa, leikkelettä, tomaattia ja sitruunapippuria. Lapsena allergian takia jouduin jättämään tomaatit pois leivän päältä, nykyisin siedän niitä vähäsen. Ainakin kahden leivän verran.

Mulla on home- ja siitepölyallergia. Sitrushedelmiä kartan myös sekä maissia ja kyllä se tarkoittaa myös popcornia(syön niitä silläkin uhalla että vatsani on kipeä sen jälkeen hyvin paljon), En syö myöskään allergian takia tuoretta punajuurta enkä kiiviä. Tuore chili vaikeuttaa hengitystäni.

En unelmoinut lapsena kokin ammatista saati sitten salissa pyörivän tarjoilijan roolista. Olisin halunnut olla laulaja tai eläinlääkäri. Nykyisin en toivo kumpaakaan. Laulan autossa ja aina kun on mahdollisuus laulan kappaleiden päälle hyvin, huonosti ja toisinaan hyvin huonosti ja eläimet hoidatan eläinlääkärillä.

Selasin vanhaa kouluaikaista ystävänkirjaa, ja lukaisin sieltä mitä ystäväni haluavat olla isoina eli aikuisina. Löytyy kirjailijaa, kauneus alan yrittäjää, musiikinopettajaa, opettajaa, lääkäriä, yhdellä luki apina, yksi toivoo olevansa "joku suunnittelija" toinen toivoo tulevansa aikuiseksi ja yksi kertoo ettei ryhdy siivoojaksi ainakaan. Sillä hän ei rättiin eikä pyttyyn koske. Ja yhdellä on toiveena olla teologi tai insinööri. Mielenkiintoista.

Nykyisessä ammatissani olen kokki. Vielä hetki sitten tein tarjoilijan töitä, mutta asiat menivät uusiksi ilman, että minä ehtisin vaikuttamaan niihin. Voisi sanoa, että lyhyestä virsi kaunis.



Vihasin koululiikuntaa. En sietänyt sitä yhtään. Pahinta oli pesäpallo poikien kanssa tai mikä tahansa urheilu tai liikunta poikien kanssa samassa ryhmässä. Enkä pitänyt ihmisistä, jotka pitivät liikunnasta. Itse en harrastanut nuorena mitään urheilua. Nykyisin se on mukavaa. Käyn vähintään kerran viikossa salilla ja kevättä kohden pääsee juoksemaan Jaskan kanssa. Ei jutella urheilusta sen enempää kiitos. Jatketaan eteenpäin.

Autan paljon muita, teen pieniä asioita töissä, jotka helpottavat muiden työtä. Toivon myös, että muut tekisivät minullekin niin. Maanantaina vein työkavereilleni omat kahvikupit, jotta heidän on mukavampi aloittaa työpäivä aina omalla kahvikupillisella. Minulla on tarve huolehtia muista, jotta heillä on hyvä olla.

En lue kirjoja, katson mieluummin elokuvia ja sarjoja. Kauhuelokuvat ovat mielenkiintoisia. En näe niistä painajaisia. Suosikkisarjojani ovat mm The Walking dead, Criminal Minds, Fringe - Rajamailla, How i met your mother, Breaking  Bad, Spartacus- Blood and Sand. Suosikki PS pelini ovat The Last of Us, Fallout 4 ja Peggle.

Suosikkielokuvia ovat Kolmannen asteen yhteys, KillBill 1, Keisarin uudet kuviot, Herkules, Alien elokuvat ja Alien vs Predators elokuvat, Star Warsit ja tietenkin Tranformers 1 ja 2

Suosikkinäyttelijöitä ovat mm. Anna Torv, George Clooney, Bryan Cranston, Sandra Bullock, Rayn Reynolds, Jodie Foster, Harrison Ford, Adrien Brody, Shia LeBeouf sekä edesmennyt loistava näyttelijä Andy Whitfield. On vielä monia monia muitakin.

Tykkään matkustamisesta. Suosikkihetkeni lomalle lähdössä on, kun saa lentoliput käteen ja heittää matkalaukun hihnalle. Ennen lentokoneen lähtöä vatsanpohjassa on pieni kutitus. Seuraavan kerran pääsen lentokoneeseen alle 12 päivän päästä! Silloin matkakohteena on Pariisi! Pariisin jälkeen eletään kesän yli ja lokakuussa syyslomalla suunnataan etelän lämpöön. Turkin auringon alle ruskettumaan tai palamaan, kuten viime Turkin reissulla kävi. Nukahdin altaalle +30 lämpöön. Ei naurattanut. Miettisin silloin, että tervetuloa ihosyöpä.



Dominikaanisessa tasavallassa 2012

Paikkoja joissa olen käynyt ovat Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti, Israel, Dominikaaninen tasavalta, Kreeta, Kreikan saari Kos, Turkki ja Iso-Britannia. Ellei esteitä tule, ensi vuonna on sitten uudet matkakohteet valittavana.


Lapsuudessa teimme usein kerran vuodessa matkan Lappiin hiihtämään ja laskettelemaan. Kävimme Ylläksellä, Pallaksella, Saariselällä, Rovaniemellä, Sallassa. Ympäri Lappia on käyty. Hiihtolenkillä parasta oli suklaa ja kuuma kaakao! Ei itse hiihtäminen. Maisemat olivat hämmästyttävän kauniita ja laskettelumäet korkeita.



Haluan matkustaa ainakin Madagascarille, Mauritiukselle, Intiaan, Amerikkaan jne. On näitä kohteita pitkäksi listaksi asti. Suunnittelut puuttuvat vielä ja rahat.

Oleellista minusta on tietää, etten ole aamuihminen. Esitän aamu 10 asti positiivista ihmistä ja sitten pystyn vasta reagoimaan normaalisti tuleviin ärsykkeisiin. Valvon mielelläni pleikkarin kanssa myöhään yöhön, mutta se ei tee hyvää aamuherätykselleni. Nukkuisin mielelläni pitkään ja lojuisin sängyssä, kukapa ei?!

Synttäreinä pitäisin kovasti siitä, että saisin aamiaisen vuoteeseen. Saatan harkita tätä pyyntöä uudelleen. Mielikuvassani kissa ja koira varastavat voileipäni lautaselta ja aamutee kaatuu syliini. Nopea herätys ja sängystä nousu.

Tässä alhaalla mun tatuoinnit. Karppi, kompassi ja koirien tassut.

 Instagramista löytyy satoja kuvia musta ja mitä mun ympärillä tapahtuu @steppanilla ja voitte zekata samalla meijän Kissan ja Jaskan tilin @jack.and.dille             

Pidän valokuvaamisesta, syömisestä, salilla käymisestä, yllätyksistä (varsinkin jos on kyseessä ruoka), tykkään käydä elokuvissa, jutella pitkiä keskusteluita yömyöhään, tykkään juoda teetä, tykkään huomioida ihmisiä, sanoinko jo että rakastan ruokaa. Pidän lentokoneella matkustamisesta sekä autossa laulamisesta.

En pidä autopesuloista, pätkivästä netistä, rucolasta, huonosta radiotaajuudesta, jossa kanava katoaa välillä, en pidä kun ei kuule musiikkia, jos se on liian hiljaisella.

Tässä oli lievä esittely minusta. Pahoittelen kuvien sekavaa tilaa. Läppärimme saattaa sanoa itsensä irti, sillä tiputin sen päälle tänä aamuna purkillisen vadelmahilloa. Nyt painun nukkumaan!