Kesää kohti

Luulin olevani sunnuntaiaamuna reipas. Noustessani kello näytti puoli 7, ja kissan viikset, kun tajusin, että yöllä kellot siirrettiin kesäaikaan. Jotain hyvääkin tässä kellojen siirtämisessä on, vaikka minusta voisi heittää kadulle sen ketä tämän kehitti, ja ampua niille sijoilleen. Kesäaika sopii minulle paremmin kuin talviaika. Tosin talvella loskakaudella, yksi jos toinenkin tuntee olonsa varmaan masentuneeksi lisä d-vitamiinesta huolimattakin. Kaamosmasennus iskee heti lokakuussa, kun lehdet putoavat puista ja maa imee itseensä kaikki ihanat luonnon värit. Siinä syksyn ja kesän välissä haluaisi kääriytyä viltin sisälle ja juoda kuumaa kaakaota vaahtokarkeilla koko pimeän kauden ja herätä horroksesta vasta, kun lämpömittari näyttää +18 ja naapurin mummon on luopunut jo nastakengistään.

Eihän siinä talvessa ole paljon vihattavaa, kunhan se olisi kunnon pohjolan talvi(kuten sellainen, joita oli, kun oltiin muksuja eli 100 m lunta joka suuntaan, eikä autoilla pääse kulkemaan ja koulut suljetaan, no ehkä jossai amerikassa, ei meillä suomessa, siksi, että kaikki osaa hiihtää jo heti kun syntyvät, lyödään monot käteen ja heitetään hankeen, "Hiihdä talon ympäri tai et saa ruokaa!" tai vaihtoehtoisesti "Hiihdä tai et saa 10 liikunnasta!"), eikä sellainen viime talvi joka kestää 2 viikkoa, sulaa pois ja sataa uudestaan ja joka paikka on jäässä ja sitten on taas loskaa ja sitten se loska jäätyy.

Niin, se kesäaika tosiaan, on mukavampi. Virallisestihan talviaika on se normaaliaika. Ja monet pohtii mikä järki siinä edes on. Sähköjen säästämisestä puhutaan, kun kelloja siirretään, niin luonnonvaloa riittää kauemmin. Eräs miettisi, että lehmät menevät lypsyajoissa sekaisin ja se olisi pahasta niille. Sekä eräs puhui, että Finnairin takia siirretään kelloja helpomman aikatauluttamisen vuoksi Ja monenkin mielestä tämä kellon siirtämis ruljanssi on turhaa ja suomi voisikin pitää sen yhden ja saman aikataulun. Kevät saapuu ja se on varma, lumet sulaa ja leskenlehdet kukkivat sekä kaikki pärskivät ja niiskuttavat allergikot huomataan bussissa. Keväisin kukaan ei pyydä tulta tupakkaansa vaan histekkiä nuhaansa. Muuttolinnut palaavat, jos ne nyt ovat ikinä minnekkään menneet tänä vuonna. Ovat vain masentuneina seuranneet Pekka Poudan epävarmoja ennusteita tuleeko lunta ja pakkasta vai ei. Onhan se jo paljon kivempi iltaisin lenkillä käydä, kun linnut laulavat ja luonnossa haisee multa, koirankakka ja märkä koira.

Asiasta virtahepoon. Käytiin Villen kanssa tosiaan siellä Enkeliravintolassa syömässä. Palvelu oli todella mukavaa, ravintola oli viihtyisä ja ruoka oli hyvää. Otimme myös kummatkin lasin viiniä. Alkuruoaksi oli valkosipulikeittoa & focacciaa. Pääruoaksi otin tuoretta kuhaa Turun Kauppahallista ja Villelle tuli haudutettua luomukaritsaa pekoniperunan kanssa. Ja jälkiruoaksi omenabrylee ja teetä.

Oli mukava saada kahdenkeskeistä aikaa, ja nauttia kynttilän valosta ilman, ettei tarvinnut pelätä, että joku kaataa kynttilän tai kiskaisee pöytäliinasta. Suuret kiitokset Sannalle, kun olit lastenvahtina sekä koiravahtinakin. Ja kiitos myös siitä viinistä jonka toit, se juotiin jo (;

Ruoka on erityisen lähellä syndäntäni ja siksi on aina ilo mennä mummin luo, sillä hänellä on maailman parhaimmat ja maistuvimmat ruoat ! Voittaa mennen tullen ravintolaruoat. Perunamuusia, keitettyjä perunoita, lihakastiketta, jauhelihakastiketta, makaronilaatikkoa, salaatteja, silliä ja kaikkea muuta herkkua. Ehkä olen vieläkin täynnä niistä safkoista.

Tänään menossa myös ensimmäinen herkkulakko-päivä, vointi on hyvä, toistaiseks ainakin. Tuntuu et joka kämpän nurkassa on sipsejä, keksejä ja karkkeja ja ne väkisinkin tunkee esille itseään. Ja toki saatte kertoo omakohtaisista kokemuksista karkkilakossa olemisesta tai siitä miten se on kariutunut, taaaaai miten se on pitäny jo kauan sitten alottaa, mut ei oo vaan tullu sitä fiilistä.

Tällä hetkellä mulla soi Spotifyssä: American Authors - Hit it, joka on vastikään noussu mulle suosikiksi, ja sitä fiilistellen menen syömään pinaattilettuja !

Omaa aikaa etsimässä

Uskoisin, että melko monet haluavat toisinaan olla omissa maailmoissaan tiedostettavasti. Vain sinä ja oma aika. On se sitten pelaamista tietokoneella/pleikkarilla, autolla ajelua musiikit täysillä soiden tai ajelevat jotkut ilman musiikkia tai, sitten kuuntelevat puheradiota. Minä en kuulu heihin. Musiikkia kyllä kuuntelen ja laulan väärillä nuoteilla päälle, jos satun yksin ajamaan jonnekkin. Omaa aikaa pitäisi osata arvostaa. Uutisissa virallistettiin juuri, että some koukuttaa kuin huume. Joka on mielestäni ihan totta. Tänäkin aamuna ja eilen sekä edellisenä aamuna, ensimmäisenä käteen tarttuu joko kännykkä tai tabletti. Täytyy zekata face, twitter, sposti, uutiset. Ei sen pitäisi niin olla.

Lapsena aamuisin sängystä noustessaan, katsoi ensin ulos ja mietti pääseekö leikkimään. Tosin kelillä ei ollut meillä väliä, äiti potki pihalle siltikin. Muuten ei ruoka maistunut, ellei ole ensin vähintään tuntia ulkona. Pätevä syy äidiltä saada lapset pois jaloista pyörimästä ja muksut raittiiseen ulkoilmaan. Eikä ruuasta tulisi kitinää, että ei maistu. Kyllä maistui ruoka hyvältä, kun oli kurassa/hangessa/lentikasoissa/metsässä pyörinyt.

Minulle oma aika on arvokasta. Kaikille päiville, sitä ei aina saa. En laske tähän nyt pojan päiväuniaikoja, toki nekin ovat 15-30 min pitkiä. Kyllä, 15 min on toisinaan todella paljon aikaa. 15 minuutissa kerkiää viedä koiran pissalle, käydä suihkussa, kuivata hiuksia(ainakin osittain), syödä(haukata leivästä pari kertaa), pestä hampaat, käydä vessassa ja siivota pahimmat tahrat keittiön pöydästä pois. Paremmin onnistuu kotityöt, mitä pidemmät päikkärit ovat. Oman ainani otan yleensä, kun päivä vaihtuu iltaa kohden. Pesen meikit pois(jos niitä nyt on edes ollut) heitän juoksukamat päälleni, tässä vaiheessa Jaska alkaa myös heräilemään sohvatyynyjen välistä ja alkaa juosta hulluna ympäriinsä, kuin päätön kana, sillä tietää pääsevänsä vihdoin kunnolla ulos.

Juokseminen on tällä hetkellä mun juttu(hyvän ruuan rinnalla), se mitä osaan arvostaa, kun sitä ei pääse joka päivä tekemään. Juoksenhan kotona koko ajan ympäriinsä, tarkkaillen kuin haukka Jaakon liikkeitä ja estäen ettei ne sormet kovin monta kertaa jäisi oven väliin tai, ettei Jaakko söisi koko Jaskan puruluuta.

Sain loistavan lenkkikaverin ystävästäni Sinistä, joka välillä vie Jaskaa lenkkeilemään myös, kun mun oma aika on kortilla. Nyt olemmekin muutaman kerran viikossa käyneet spurttaamassa tuolla läheisellä pururadalla. Juoksimme myös frisbeegolfradalla ympäriinsä ja näimme rusakon. Juoksin puoli vuotta samaa reittiä yksin koiran kanssa, musiikit korvilla, ja vasta tällä viikolla totesin, että olin aivan väärällä tiellä juossut. Reitti mitä pitkin Sinin kanssa lenkkeilemme, on erilainen melkein joka kerta. Puita ja metsää ympärillä, lähempänä luontoa, ja en tuhoa kuuloani korvanapeilla luukuttamalla täysillä Robinia. Ei pahalla Robin. Jätän lenkeillä kännykän kotiin, koska en koe tarvitsevani sitä, viettäessäni aikaa ystävän kanssa keskellä metsää. Aina se ei ole kovin pätevä ratkaisu. Kuten vaikka silloin, kun unohtaa avaimen sisälle ja kerrostalon alaovi on lukossa. Tästäkin selvittiin :3

Tänään on erityinen ilta. Lapsenvahti on buukattu ja olen miettinyt vaatteita ja meikkiä päässäni miljoonia eri vaihtoehtoja. Saimme Villen kanssa joululahjaksi lahjakortin Enkeliravintolaan !

Vähän jotain ekstraa arkeen ja vaihtelua tällä viikolla syömiini nuudeleihin ja kasviswokkiin.

Nyt loput Jaakon päiväuniajasta jota on jäljellä ~10 min käytän mekkojen sovitteluun sekä korkokenkien etsimiseen ;)

Haasteita

Olen jo kauemman aikaa kehittänyt itselleni blogia..about ~2 vuotta. Ja nimen miettimisessä meni puolisen vuotta ainakin, ellei enemmänkin. Sain blogin kasaan ja olen ylpeäkin jopa siitä, jos en itse tekstistä, niin siitä, että en luovuttanut. Blogin nimen kehitin yön pikkutunneilla sanakirjan ja useamman teekupin kanssa. Suora lainaus sanakirja.org:ista sanalle Dogged = Sinnikäs, hellittämätön, peräänantamaton sekä jääräpäinen / muut tuntemattomat: itsepintainen ja itsepäinen.

Pystyn samaistumaan kaikkiin noihin sanoihin vahvasti.

Sana Hellittämätön tulee olemaankin nyt seinällä melkoisen paljon, koska haastoin itseni sekä siskoni karkkilakkoon, saa toki muutkin ketkä uskotte itseenne sen verran, että kestätte sivuvaikutukset herkuista, ettekä raahaudu salaa keskellä yötä jääkaapille natustamaan herkkuja, ja seuraavana päivänä podette huonoa itsetuntoa siitä, että sorruitte.. näin on käynyt muutaman kerran minulle ja nyt en aio sortua. Tosin jotain joustoa kuitenkin on.

Tutustuin popcornien ihmeelliseen maailmaan vastikään, koska pienempänä sain maissista vatsanväänteitä, enkä koskenut niihin ollenkaan. Kunnes Ville toi voinmakuisia popcorneja kaupasta ja söin koko kulhollisen yksin alta aikayksikön :) Siispä sallin itselleni ne ja Heli totesi, ettei voi olla ilman suklaata eli olemme tasoissa, mutta melko raakaa linjaamista muutoin tähän herkkulakkoon tulee. Ei karkkeja (aika olennainen osa tätä systeemiä) ei leivoksia/kakkuja/pirtelöitä/kaupan valmismehuja/sipsejä/keksejä/vehnäleipää/vanukkaita/limsoja/alkoholia ja lista jatkuu varmasti vielä.

Jäätelö ei kiellettyjen listalle joudu, ja syy siihen on, että kohta pääsee torille herkuttelemaan mangomelonijäätelöllä ! Miten ihanaa, kun aurinko alkaa paistamaan, lämpöä +18, t-paitakelit ja Jaakkolle oma jäätelö, joka putoaa ensimmäisen nuolaisun jälkeen maahan.. JeeJee !!

Maanantaina on namilakon ensimmäinen päivä, uskon vahvasti sen menevän hyvin, koska sunnuntaina on päivälliskutsut isomummin luona ja tiedettävästi mummeilla on pelottava taito saada lastenlapset syömään itsensä täyteen, niin ettei mahdu ovesta kulkemaan ;) Ei siis huolta, että tekee mieli syödä ehkä ylipäätänsä mitään koko ensimmäisenä viikkona :D Nyt siis suuntaan jääkaapille ja juon teeni, joka on hautunut puoli tuntia.. ja syön kaikkea mahdollista mitä vastaan tulee !