Lapsuuden kesät

Pienempänä noin 6-12 vuotiaana kesälomat olivat ihan paras juttu vuodesta. Ne voittivat ehkä jopa joulun. Ainakin, kun nyt sitä ajattelen. Ammattikoulussa kesät eivät olleet niin hienoja, miltä ne lapsena tuntuivat. Nykyisin ei ole väliä onko kesä vai ei, on melkein koko ajan töissä, niin ei kerkeä nauttimaan sen suuremmin lämmöstä ja kaikesta, mikä olisi oleellista kesällä. Kaikki tuntevat kylläkin sen ´suomen kesän´ kylmä ja vähäluminen. Ei ole lunta tänä kesänä näkynyt, mutta viileitä ilmoja enemmänkin. Ja sadetta vielä sitäkin enemmän.

Muistan hyvin miltä kesäaamu tuoksui. Se oli raikas ja niin puhdas. Nurmikolla oli kastetta ja kukat nukkuivat talon vierustalla isossa kukkapenkissä. Äidin kukkapenkissä kasvoi liljoja, jotka olivat oransseja. Oli myös punaisia tulppaaneja sekä liilan ja keltaisen värisiä krookuksia. Krookukset nousivat keväisin ensimmäisten lämpimien päivien aikana mullasta. Takapihan suuren kiven ympärillä kasvoi kirkkaan keltaisia narsisseja. Suuri kivi oli äidin kallisarvoinen aarre, silti sen päälle oli aina kiivettävä. Äiti huusi keittiön ikkunasta hyvin usein ´nyt alas sieltä!!´ Takapihan mäntyihin oli myös jännittävää kiivetä!

Muistan myös miltä märkä nurmikko tuntui varpaiden alla ja miltä myös männynkäpy tuntui, kun kilpasilla astui sellaisen päälle. Iskän ajaessa nurmikkoa, leikattu nurmi kerättii kasaksi ja siskon kanssa oltiin ruohosotaa. Muistan hyvin miltä vastaleikattu nurmi tuoksui ja miltä se tuntui, kun hiukset oli täynnä ruohoa ja roskaa. Ruohonkorret kutittivat selkää, kun ne putoilivat paidan sisään. Aiemmin meillä oli suuri pelto pihalla, joka kasvoi heinää ja yli metrin korkuista kasvistoa, juoksimme kavereiden kanssa ympäri peltoa.

Muistan miltä kesän ensimmäinen kioskijäätelö maistui. Se oli makea. Muistan miltä tuntui kahlata järveen heittämään talviturkki. Kylmältä. Vyötäröön asti hilpparoittiin vedessä ja täristiin, lopulta uskaltauduttiin kastautumaan ja todettiin, että ei vesi ollutkaan niin kylmää. Rantavedessä yritettiin napata karkuun uivia ahvenia. Huulet sinisinä uitiin pitkiä aikoja Vähäjärvellä ja syötiin eväitä lämpimässä auringossa. Kotiin lähtiessä tuntui pahalta laittaa kenkiä jalkaan, kun jalat olivat hiekkaiset.

Muistan miltä asfaltti tuoksui kuumana kesäpäivänä. Kuinka se poltteli varpaita, kun juoksimme kavereita hakemaan leikkeihin. Lähes jokainen päivä kesästä vietettiin ulkona. Kaatosateella leikittiin usein joko kaverilla, kotona tai pihalla. Eräänä kesänä ukkosella seisoskelimme suuren lautakasan päällä ja kuuntelimme hämärältä taivaalta kantautuvia ääniä. Lautakasasta iskä rakensi autotallin. Töiden alkaessa ja sokkelia valaessa, maassa oli paljon mutaa, josta innostuimme tietenkin Katrin kanssa. Uikkarit päälle ja kuraan! Mudasta teimme myös hienoja taideteoksia, jotka jätimme kuivumaan aurinkoon. Autotallin valmistumisen edetessä, tietenkin roikuimme hyvin paljon siskon kanssa työmaalla. Tasapanoilimme mm. betoniharkkojen päällä ja ei aikaakaan, kun minulta petti tasapaino ja jalkaani uppoutui kengän läpi harjateräs. Kun lattian valaminen alkoi, siskolta vuorostaan petti tasapaino. Tänäkin päivänä autotallin yhdessä varastohuoneessa on betoniin painautuneet jäljet siskoni käsistä ja naamasta.

Muistan miltä kesäreissu eläintarhaan tai huvipuistoon tuntui lapsena. Jännältä!! Reissua suunniteltiin jo useampi päivä ja mietittiin miten pitkä automatka tulee olemaan sekä mitä leluja voidaan mukaan ottaa. Ja se tärkein! Mitä musiikkia automatkalla kuunnellaan. Uskon, että vanhempamme olivat sekoamispisteessä, kun ilmoitimme haluavamme kuunnella Smurffeja. Janne Tulkki ja Jari sillanpää kuuluivat myös listasuosikkeihin. Iskä halusi soittaa Boney M:ää. Matkalla pysähdyttiin huoltoasemalla aina muutaman kerran ja aina oli saatava jäätelöä.

Muistan miltä miten jännittävältä tuntui lähteä iskän mukaan hänen työreissulle. Matka Ruotsiin, Norjaan tai Tanskaan olivat yksi kesän ylivoimaisimmista jutuista, joista oli hienoa päästä kertomaan kavereille, missä kaikkialla oltiin käyty kesällä. Yhtenä kesänä sain jakaa hienon kokemuksen yhdessä parhaimman ystäväni kanssa, kun Katri pääsi mukaan ja kävimme Norjassa. Siellä pääsimme ihastelemaan korkeita vuoria, tunturissa eläviä lampaita ja laakeita tasankoja, jossa ei näkynyt ristinsieluakaan. Ainoastaan yksi ajotie keskellä ei mitään. Sekä junarata, jossa ei junia juuri näkynyt. Uimme myös lämpimässä tunturijärvessä ja ihastelimme autotien yli laukkaavia poroja.

Mattopesut kuuluivat myös vahvasti lapsuuden kesiin. Pesupaikalla oli mukavempaa uida itse altaassa, kuin pestä mattoja. Yritimme myös nappailla kiinni sisiliskoja jotka olivat lämmittelemässä kivien päällä. Lopuksi kun vanhemmat olivat saaneet matot pestyä, meistä oli kiva kuivata niitä mankelin kanssa.

Kesäisin teimme retken myös Helsinkiin Korkeasaareen. Lapsena oli hurjan hienoa päästä katsomaan eläimiä, joita ei pahemmin koti puolessa liikkunut. Huvipuistossa käytiin läpi kaikki hurjimmat laitteet ja syötiin karkkia kilo ja hattaraa aivan liikaa. Kotimatkalla oksetti.


Nykyisin kesä ei tunnu minulle miltään. Olen ollut koko kesän töissä ja työtunteja on kertynyt sen verran, että perhe on vain kerran käynyt päiväretkellä Korkeasaaressa. Toivon ensi kesästä parempaa. Minun pitää osata antaa enemmän aikaa itselleni ja perhelleni. Palataan siihen aiheeseen sitten seuraavassa postauksessa. Sitä ennen laitan kuvapostauksen Korkeasaaresta ja Norjan reissusta, kunhan ne kuvat kaivan jostain!

Hyvää viikonloppua!