torstai 29. lokakuuta 2015

Kesäpäivä

Seison ikkunan edessä kissa sylissäni. Lämmitän jalkojani, sillä mikroshortsit eivät pahemmin lämmitä, eikä varsinkaan, kun ei ole sukkiakaan jalassa. Housut olisivat hyvät, mutta nyt en jaksa pukea niitä. Seison mieluummin hetken tässä ja katson ulkoilmaa.+5 näyttää mittari, kylmää, mutta ei liian kylmää. Jään mieluummin sisälle juomaan teetä. Koira nukkuu sohvan nurkassa ja kissa kehrää sylissäni. Lapsi nukkuu päiväunia. Minulla hyvää aikaa olla tekemättä mitään. Sain meikin tehtyä puoliksi valmiiksi, toisessa silmässä musta rajaus ja toisessa ei mitään. Meikkaamisen lopetti kiehuva teevesi. Ja nyt istun koneella. Ehkä jo tunnin päästä saan tehtyä meikin loppuun.

Kävimme Sannin kanssa elokuvissa katsomassa leffan nimeltä Crimson Peak. Suosittelen kauhun ja jännityksen ystäville. Oli hieno hetki, kun katsot kohtausta jännittyneenä ja koko elokuvasali on aivan hiljaa. Hienoja elämyksiä ja varsinkin, kun leffan puolivälissä olimme syöneet koko jumbo-kokoisen popcorn purkin tyhjäksi, saavi vastaisi paremmin kuvausta. Suuren suuri loota. Tietenkin ennen leffaa oli kiva käydä kahvilla ja syödä kakkua ja juoda makeaa vaahtokarkkikaakaota. Voitte arvata miten hyvä olo oli elokuvan jälkeen ja jo ennen sitä. Tähän kohtaan sopii sellainen hymiö joka melkein oksentaa.

Ihmiset, eivät ehkä kaikki, tuntevat Il Volo:n. Italialaisia komeita miehiä, ikänsä puolesta voisi käyttää nimeä nulikka, mutta äänet ovat kuin ikämiehillä konsanaan. Ensi keväänä lähdemme tyttöjen kanssa Pariisiin Il Volon konserttiin. Koska why not! Pariisiin, oi ihanaa!

Nyt on hyvä aika muistella kesäpäivää, joka oli yksi kesän mukavimmista. Aurinkoa, ruokaa, mökki, ystävät ja tietenkin koirat. Sauna lämpeämässä, aurinkotuolit nurmella ja koirilla kisa menossa kumpi saa pallon. Ei kiirettä minnekkään. Lähdemme veneilemään. Järvivesi tuntuu mukavan viileältä varpaissa, kun roikotan jalkoja laidan yli. Lämmin kesätuuli kutittaa niskaa ja aurinko häikäisee silmiä. Sormet ovat multaiset, kun kaivoin matoja onkimista varten. Matoa koukkuun ja siimat kireiksi. Kireistä siimoista jäi vain ajatus, mutta yksi 'saalis' sentään saatiin, joka tosin palautettiin takaisin järveen. Tappelu noin pienestä kalasta vain olisi tullut, jos sitä oltaisiin paistamaan alettu.

Grilli kuumaksi ja kaupasta ostettu kala sinne. Melkeen sama, kun itte kalastettu.








 

Väsynyt laivakoira.


'Saalis'







Vuosi sitten hiustyylini oli tällainen, on ne kutrit kasvaneet jonkin verran. Ja sävy on muuttunut myös paljon.


Tänään hiuseni näyttävät tältä. On pakko todeta, että vuodessa on tapahtunut aikamoinen muutos. Melkein voi sanoa, että 10 years younger!


Tasan vuosi sitten luonto oli värien loistossa, mielestäni tänä vuonna ei samoja värejä näkynyt yhtä paljon.



Hyvää viikonloppua ja pelottavaa Halloweenia!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Pullaa, pullonkorkkeja ja pitkää polkkaa

Ulkona on viileää, tuulista, vaikka aurinko paistaakin, ei sillä ole enään kovin lämmin. Tällä hetkellä eniten harmittaa, että Spotify ei suostu asentumaan koneelleni ja joudun kuuntelemaan musiikkia muualta, kuin loistavilta listoiltani. Vieressäni on nukkuva kissa ja kupissa kuumaa teetä. Tietenkin tähän alkavaan syyskaamoseen on hyvä varautua muutamalla palalla suklaata, joka nostaa mieltä ja verensokeria.

Syystrendit ovat herättäneet naiset jälleen kokeilemaan jotain uutta. Pitkä polkkatukka on nyt selvästi IN. Ja jo keväällä paljon puhuttu "Granny style" eli "mummotyyli". Itselläni on jokin pakkomielle nyt saada hiuksistani harmaat/sinertävät. Pidän hiuksistani tällä hetkellä, vaikka ne eivät olekaan harmaat vaan lähes vaalenpunaiset. Kasvatus jatkukoon edelleen, ja oma väri saa kasvaa rauhaksiin ilman, että saisin kilareita juurikasvusta. Kevytväreillä jatketaan väjäyksiä ja ensi kesänä toivon mukaan on kokonaan omaväri esillä.

Vielä jokunen aika sitten hiukseni olivat enemmän lilan sävyiset.
Kaikki tuntee sanonnan, kun yksi ovi takana sulkeutuu on tuhat avoinna edessä. Suljin takanani yhden oven ja jään odottamaan sopivan aukeamista, ellei sellainen aukea, pitää kulkea ehkä ikkunasta. Ja takana sulkemani ovi liittyy työhöni. Niin se on, että elämässä ei koskaan tiedä mitä saattaa tapahtua. Viihdyn uudessa työpaikassani ja olen tavannut ihan mahtavia ihmisiä. Tästä syksystä tulee hyvä!
Meille tämä syksy on mahdollisesti erilainen verrattuna viime vuoteen. Pitää ainakin varata häämatka! Vasta tässä yli vuosi ollaan jo oltu herra ja rouva Koivunieminä. Meillä molemmilla on uusi työpaikka. Olemme laittaneet asuntomme myyntiin ja etsimme uutta kämppää. Monia ilon aiheita on tämä syksy täynnä. Yksi ilonaihe on erityisesti Ikeasta löytämäni vesikasvi. Alla olevassa kuvassa tämä kasvi köllii tyytyväisesti vedessä ja ihastuttaa ympäristöä olemassa olollaan.


 Vietimme siskoni syntymäpäiviä viime kuussa. Halusin antaa Helille lahjaksi jotain erityistä, itse tehtyä. Mielestäni onnistuin yllättämään hänet positiivisesti! Valmistin hänelle Happy Joe- pullojen tutuista mietelausekorkeista taulun. Korkkeja meni tauluun suurinpiirtein 140 kappaletta. (ja joku miettii joinko oikeasti ne kaikki pullot, jotta saisin korkkeja. En juonut. Osan vain.) Kiinnitin korkit kuumaliimalla ja liimailin ne taulun pohjaan kiinni. Korkkeja pystyi kasaamaan päällekkäin, sillä taulukehyksen ja pohjan väliin jäi tyhjää tilaa. Haluan tehdä itsellenikin tällaisen taulun vielä joku päivä. Ja silloin, kun korkkeja on taas riittävästi.







Aloitin pari viikkoa sitten uuden pelin pleikkarilla. Jälleen uusi kauhupeli ps4:lle. Until Dawn.

Peli on hintansa ja hehkutuksensa veroinen. Olen pelannut sen jo kolmesti läpi ja nyt aloitan neljännen kierroksen. Teen tästä oman arviointini jälleen, samalla tavalla kuten aiemmin pelaamastani Last of us- pelistä.

Eilen 4.10. vietettiin valtakunnallista korvapuustipäivää, annoimme oman panoksemme koko perheen voimin. Ja mielestäni pullat ovat parhaimmillaan tuoreina ja maidon kanssa.



Eilen vietettiin myös eläintenpäivää, meidän eläimistä ei saanut edustavia kuvia, joten tyydytään nyt aiempiin otoksiin.





Meillä sairastetaan kotona. Minulla on flunssaa ja Jaakolla silmätulehdus. Tänään menemme uudelleen lääkärille ja toivotaan, että poitsu saa kunnon lääkkeet, jotta tulehdus lähtisi pois. Itseäni hoidan useammalla kupilla teetä ja lämpimällä villapaidalla. Aloitan pian kirjoittamaan uutta postausta, ja lopetan tämän pidemmän blogitauon pitämisen!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!