Juhlikaamme kun vielä jaksamme

Jos kissat olisivat mauste, he olisivat chiliä. Heillä riittää intoa ja energiaa. Pojat löytää joka paikasta, minne vain ikinä menen talossa. Dille makaa pöydän alla ja päivystää tippuvia makupaloja. Jönssi on tuolilla patterin vieressä lämpimässä. Äsken kumpikin vielä juoksi ympäri kämppää matot ihan runtussa ja hirveä sähinä kuului kummastakin aina, kun ohi menivät. 

Istun keittiössä kirjoittamassa tätä tekstiä, patonkitaikina on kohoamassa ja leipominen on kesken. Kyllä leivon keskiyöllä. Täytin vuosia viime sunnuntaina ja tänään lauantaina pidän juhlat ystävilleni. Aamulla on kymmeneltä kampaaja ja sen jälkeen lähetän Jaakon mummilaan. 

Rakastan juhlien pitämistä, niitä ei voi olla koskaan liikaa. Aina voi juhlia, ei väliä mikä on syynä! Saan valmistaa herkullisia ruokia, viihdyttää ystäviäni ja jakaa uusimmat uutiset ja kuulumiset. Vaikka olenkin juhlien keskipisteenä, nautin siitä suuresti. Tarjolla on hyvien juttujen lisäksi tuoretta patonkia, cocktailpiirakoita ja munavoita, suklaakeksejä, Villen valmistamaa suklaakakkua sekä musiikkia ja ihania ystäviä. Kissat saavat myös totutella isompaan väkijoukkoon. Juhlat jatkuvat myöhään yöhön, sillä suuntaamme vielä jatkoille. Nyt on hyvä juhlia, kun on nuori.

Dillen silmät seuraavat käsieni liikkeitä ja jokaista liikahdusta iPadin näytöllä. Vähän väliä pienet tassut iskevät salamana nöytölle ja menen sekaisin kirjoituksessani. Kirjoituksen keskeyttää myös hirveät yskänpuuskat. Sain flunssan pari päivää sitten ja olo on ihan puuduksissa. Oloa helpottaa sitruunahunajatee. Kannattaa kokeilla, jos on flunssan kourissa. Tässä hyvä juoma: keitä vesi kiehuvaksi. Kaada mukiin ja sekoita joukkoon kunnon teelusikallinen hunajaa. Lisää pari teelusikallista sitruunamehua ja pieni pala inkivääriä. Halutessa voi siihen sekoittaa myös puoli tl kanelia. Helpottaa oloa hetkellisesti. Tämä flunssa ei silti estä minua juhlimasta!

Kissat tuhosivat kaikki verhot mitä kämpästä löytyy. Eilen illalla katsoessani televisiota kuului repeävän verhon ääni ja molemmat kissat roikkuvat pitsiverhoissa. Kissoilla on oma maailmansa jossa he asuvat. Minä olen heille palvelija ja he ovat silti ääliöitä. Suloisia sellaisia. Jaska tulee paremmin toimeen heidän kanssaan, kuin viimeviikolla. Tällä viikolla hän ei saanut kertaakaan turpaansa. Yritin myös pestä mirrejä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kylpyvesi oli lämmintä ja itse olisin mielelläni mennyt sinne. Luin jostain, että kissat kannattaa jo pentuina opettaa kylpemiseen. Ei meillä ainakaan. En aio myöskään enään yrittää. Kissan on pakko olla todella heikossa kunnossa, ennen kun suostun uhraamaan itseni ja laittamaan kissaa edes lähellekkään vettä. Yritykseni oli tietenkin hyvä, mutta ei täydellinen. Otin pahaa avistamattoman kissan syliini ja kannoin kylpyhuoneeseen. Dippasin kissan puoliksi veteen ja en kerennyt sanomaan mitään, kun Dille jo juosi olohuoneessa märkä vana perässään. Ajattelin, että toinen on ehkä helpompi uhri. Jönssi ei tajunnut mitään, kunnes laskin hänet veteen ja huljuttelun hetken takajalkoja vedessä. Kynnet uppoutuivat sormiini ja ranteeni olivat haavoilla. Kissa lähti kuin lentäen pois kylppäristä ja minä jäin kettuuntuneena seisomaan paikoilleni. Kunnes menin juosten kissojen perään pyyhkeen kanssa, sillä märkä kissa sohvalla ei vaikuta kovin mukavalta ajatukselta. En pese siis enään kissoja, ellei niiltä ole taju kankaalla.

Päätimme ystävieni kanssa, että tarvitsemme loman. Siispä varasimme lentoliput ja hotellin ja lähdelle tammikuussa minilomalle Lontooseen!! En laske päiviä vielä, mutta innolla odotan, että voin aloittaa sen. Saa jälleen suunnitella mitä pakataan mukaan ja kuka ottaa mitäkin tavaraa laukkuunsa. Meidän viime lomasta on pari vuotta, jolloin matkasimme yhdessä Dominikaaniseen tasavaltaan. Olin tuolloin vielä raskaana ja hotellissa oli ilmainen baari! Olen tästä edelleen vähän katkera. Siltikin, tuleva loma on askel tuntemattomaan. Lontoo kutsuu meitä 26.-30.1.2015 !! Lennot, varattu. Hotelli, varattu. Matkalaukku, valmiina. Rahat, nope. Joulupukille viestiä, että tarvitsemme matkarahaa..

Näitä ei lontoossa näe, mutta jonain päivänä teemme matkan jonnekkin kaukaiselle saarelle.

Tätä näkymää odotellessa ja matkasuunnitelmaa luoden, jaksaa odotaa muutaman viikon

Kaupoissa käy melkoinen hulina, kun kaikki tekevät innolla ja vähemmän innolla jouluostoksiaan. En ihmettele, että osa ihmisistä ahdistuu kaupoissa ja haluavat lähteä heti ensimmäisellä lennolla jonnekkin keskelle ei mitään ja olla rauhassa. Lapsena joulun teki ehdottomasti joulukuusi. Nykyisin se on enemmänki uhka kuin mahdollisuus. Kissat, koira, lapsi ja kuusi. En halua edes ajatella lopputulosta. Viimeksi kun näin kissan ja joulukuusen yhdessä. Ne makasivat lattialla ja kissa repi oksia minkä kerkesi ja pöllytti koristeita. Saattoi se syödä kuusen tähdenkin myöhemmin. Eli ei kuusta meille. En ota riskiä, että yöllä kolmen aikaan nousen sängystä nostamaan joulukuusta lattialta ylös. Tämänkin olen tehnyt aiemmin.

Jouluruoka on parasta joulussa. Mitään parempaa ruokailua ei ole, kuin yhteinen jouluateria perheen kanssa. Kalkkunaa, kinkkua, laatikoita, rosollia, salaatteja, kalaa ja kaikkea hyvää mitä vain tulee mieleen. Pitää tehdä erikseen postaus pelkästä ruuasta lähempänä joulua. 

Nyt pitää mennä tekemään patonkeja! Kuulumisiin. Laitan kuvia juhlista seuraavaan postaukseen.

Tänään en itke

Saatoin näyttää masentuneelta, kun join yksin teetäni sairaalassa vanhempien kahvihuoneessa. Tietenkin olin masentunut. Jouduin käyttämään rasvatonta maitoa teessäni ja se pilasi tunnelman! Katson kauan pelkkää valkosta seinää enkä jaksa miettiä mitään. Lapseni nukkuu muutamaa kerrosta ylempänä lasten ja nuorten teho-osastolla ja voi hyvin. Yksi elämäni vaikeimmista hetkistä on jäänyt taakseni. Jälleen yksi skolioosi operaatio on saatu valmiiksi. Jokainen hetki odottaessa lasta leikkaussalista oli riipivää särkyä sydämessäni. Odotus milloin lääkäri soittaa, jotta tiedän onko lapseni kunnossa ja leikkaus onnistunut.

Viimeksi kirjotin kyyneleet silmissäni sairaalan sängyllä, kuinka olen väsynyt itkemään ja miten pelkäsin, että rakas poikani kärsisi kivusta yöllä. Tämä hetki on erilainen. Kävelin poikani kanssa rauhallisesti ilman pelkoa, kohti operaatio huonetta, jossa hänelle suoritetaan toinen skolioosileikkaus. En ole peloissani, en kyynelehdi enkä myöskään sure. Tiedän jo, että leikkaus menee hyvin, sillä luotan lääkäreihin ja hoitohenkilökuntaan täysin. Pidän lasta sylissäni ja olen rauhallinen. Jaakko saa ensimmäisen särkylääkkeen ja syö sen huutamatta. Ympärillämme on useampi hoitaja ja pian saapuu lääkäri. Anestesialääkäri kysyy minulta jälleen, kuten ensimmäisellä kerrallakin muutamia kysymyksiä koskien Jaakkoa ja sitä, että olen kärryillä mitä pojalleni tehdään leikkauksessa. Pystyn antamaan vastaukset hänelle ilman kyyneliä. Tämän jälkeen pojalle täytyisi laittaa tippa oikeaan käsivarteen. Helpommin sanottu kuin tehty. Huutoa ja kiljumista, mutta tippa saadaan paikalleen ja lapsi rauhoittuu nopeasti. Eräs hoitaja ottaa Jaakon päästä mittoja ja merkkaa punaisella tussilla merkkejä hänen päälaelleen ja sivuihin. On aika antaa hänelle nukutuslääke. Lapsi on pelokas ja vilkuilee hädissään ympärilleen. Ote äidin kädestä tiukentuu. Vaikutus alkaa lähes välittömästi. Laskemme lapsen sängylle ja lähden huoneesta. Tällä kertaa hymyillen, en itkien. En koe oloani ahdistuneeksi, pikemminkin nälkäiseksi. Olo on silti haikea, vaikka tiedän, että lapsi on hyvissä käsissä. 

Leikkaus kesti 3,5 tuntia. Saapuessamme teholle, Jaakko nukkuu sikeästi, mutta heräsi hetken kuluttua kuultuaan tuttuun äänemme. Varovasti hän avaa silmänsä, mutta ei sano mitään. Hänen huulensa ovat kuivat ja silmät väsyneet. Leikkaus sujui ongelmitta ja selkä on taas suorassa. Nopeasti poika on jo istumassa sängyllä ja leikkii pikkuautoilla. Johtoja menee ympäri hänen kehoaan ja ne ovat tiellä koko ajan. Tippaletku on vasemmassa kädessä. Oikeaan jalkaan on kiinnitetty jonkinlainen anturi ja rintakehässä ja kyljissä on ekg-lätkät, joista menee johtoja viereiseen näyttöön. Siinä on tarkat sydänkäyrät ja sykkeet. Vaippaan menee katetrin johto. Särkylääkettä hän saa suun kautta, mutta kun uni tulee, se laitetaan suonensisäisesti. Jaakko tulee toimeen hoitajien kanssa, joka on todella tärkeää, sillä hän viettää kuitenkin seuraavan yön teho-osastolla.

Äidin syli on tärkein Jaakolle nyt, mikään muu ei kelpaa. Onneksi 11 kiloinen lapsi on vielä melko kevyt ja jaksan häntä pitää sylissä pitkän aikaa. Iltapalana oli puuroa joka maistui hyvin, vaikka särkylääkkeen kanssa oli vähän tappelemista. Saatiin se lopulta syötettyä hänelle piltin kanssa. Kello lähenee yhtätoista yöllä, eikä lapsi nuku vieläkään. Hoitajat käyvät katsomassa pienen hetken välein, että josko lapsi jo nukkuisi. Äiti olisi valmis menemään jo nukkumaan. Pidän pienokaistani sylissä ja tuudittelen jotta hänellä olisi turvallinen olla. Annan vielä maitoa ja lasken hänet sänkyyn. Lopulta uni voittaa. Hiljaisuus saapui huoneeseen. Viereisessä huoneessa jokin laite piippaa. Vieressäni oleva laite alkaa myös pitämään ääntä. Tippapussi on loppu. Hoitaja vaihtaa sen nopeasti uuteen. Tarkistaa koneelta joitain lukemia ja seuraa hetken jaakon sykettä. Juttelen hetken hänen kanssaan ja sovimme seuraavasta päivästä. Lähden osastolle hakemaan tavarani ja menen kotiin nukkumaan, sillä tiedän, että lapsellani ei ole hätää. Ympärivuorokautinen valvonta huojentaa mieleni ja pystyn nukkumaan yöni, jotta olen virkeänä aamulla taas sairaalassa.

Aamulla puhelimeni soi ja vastaan käheällä aamuisella äänelläni. Hoitaja ilmoittaa, että Jaakko pääsee tänään kotiin ja saamme tulla hakemaan hänet teholta. Olen salamana ylhäällä ja valmis lähtemään poikamme luo. Lapsi nukkuu vielä, kun pääsemme hänen luo, mutta herää pian ja virkoaa. Kaikki johdot ovat irrotettu hänestä. Kädessä on mustelma tipasta ja käsivarressa laastari. Selässä näkyy mustalla tussilla tehtyjä merkkauksi leikkauksesta. Haavan päällä oleva side on verinen, mutta sen saa ottaa vasta seuraavana päivänä pois. Saamme luvan vaihtaa omat vaatteet Jaakolle päälle. Lopuksi vielä resepti lääkkeistä, mitä tarvitaan ja viimein se paras hetki. Kotiin lähtö! Autossa istuu onnellinen perhe. Vaikka tiedämme, että tämä ei ole ohi vielä. Puolen vuoden päästä on uusi leikkaus edessä jälleen. Jokainen toimenpide vahvistaa meitä ja vaikka ne ovatkin koettelemuksia, niistä selvitään läpi yhteisellä voimalla ja rakkaudella.

Leikkaushaava on pienempi, kuin aikaisempi haava. Selässä näkyy himmeänä vanhaa puolen vuoden takaista arpea.

Jaakolle tehtiin tässä leikkauksessa veptr-pidennys. Eli sen laitteen pidennys, joka hänelle asennettiin kylkiluiden väliin toukokuussa tehdyssä leikkauksessa. Hänellä oli yhteen kasvaneita kylkiluita, jotka erotettin leikkauksessa ja niiden väliin laitettiin kyseinen laite.

Täältä löytyy infoa enemmän veptr-laitteesta ja  muuta skolioosi-leikkaukseen liittyviä juttuja. Siellä näkyy myös veptr-implantin kuva ja röntgenkuvat jossa se on käytössä. Jaakolle tullaan tekemään vielä mahdollisesti kahden vuoden sisällä vaativampi skolioosileikkaus, sillä hänellä on selkärangassa synnynnäisiä nikamaepämuodostumia ja puolinikamia, jotka on leikattava, jotta skolioosi ei pahene. Niiden korjaaminen auttaa selkää saavuttamaan mahdollisimman suoran tuloksen.

Tämä kuva antaa melko hyvän esimerkin, millainen laite Jaakolla on kylkiluissa.

Virheasennon korjausleikkaus vept-laitteen kanssa.

Näiden kaikkien sairaalakäyntien keskellä, menneiden ja tulevien, olen voittanut useammat pelkoni ja voin ylpeänä kertoa, että olemme vahvempia kuin koskaan. Nämä eivät ole helppoja hetkiä perheelle, ja ne vievät voimia suuresti. Siltikään en luopuisi yhdestäkään hetkestä. En koskaan pysty kertomaan tarpeeksi hyvin, miten paljon rakastan perhettäni. Poikani on luultavasti vahvempi kuin minä ja mieheni ja me yhteensä, sillä hän joutuu kokemaan nämä kaikki sairaalasängyllä ja operaatiopöydällä, vaihtaisin koska vain itseni hänen tilalleen, jotta häneen ei sattuisi mikään koskaan. En pysty tekemään sitä, mutta pystymme mieheni kanssa olemaan hänelle vahvimmat ihmiset, joita hän tarvitsee vierelleen, kun hän toipuu operaatioista. Haluan antaa lapselleni parhaimman mahdollisen tulevaisuuden tässä ainoassa maailmassa, joka meillä on. Hän käy läpi kokemuksia, joita ei monikaan helpolla usko.

Rakkauden kanssa pääsee helposti alkuun ainakin. Tästä on hyvä jatkaan eteenpäin.

Pöllyäviä karvoja ja totaalista sekoamista

Ympärilläni kuuluu pienten tassujen kipitystä. Paperilamppu humahtaa lattialle kissan painosta, kun hän hyppää siiihen. Pöytäliina putoaa pöydältä ja kahvikuppi kaatuu lattialle. Makaan rentoutuneena sohvalla, kunnes yhtäkkiä terävät kynnet uppoavat reiteeni kuin pienet naskalit. Karvat pöllyävät, kun koira ottaa yhteen kissojen kanssa. Armoton sähinä ja mouruaminen ja vinkuminen käy korviin vähän väliä. Tässä rakennetaan yhteistä ystävyyttä koiran ja kissojen välillä.

Kuuntelen välillä missä kukin eläin menee ja tarkkailen mitä ketäkin tekee. Yllätän koiran syömästä kallista kissanruokaa ja kissat löydän vaatekasasta puhtaiden pyykkien seasta. Lopulta saan vaatteet kaappiin, missä lopulta ne kissatkin ovat ja kuulen vessasta kahinaa. Yllätän jälleen Jaskan, joka syö innolla kissan kakkaa kuono hiekkaan upotettuna. Löydän seuraavaksi kissat keittiön kuiva-ainekaapista ja vauvan koiran vesikipolta. Tekeminen ei lopu tästä kämpästä. Verhoja pitkin kiipeävät pennut tekevät vaikutuksen minuun kuin myös kukkaroon. Kissat esittelevät parkour taitojaan olohuoneessa ja kiipeävät ketterästi sohvan selkänojaa pitkin. Kynsien ääni sattuu korviin, kun ajattelen miltä sohva näyttää hetken kuluttua. Onneksi ei ollut uusi nahkasohva.

Dille ihmettelemässä.

Jaska on joutunut ahdinkoon, kun mirrit pöyhistelevät turkkiaan hänen läsnä ollessa.

Jönssi ja Dille tuovat energiaa yhä enemmän taloon. Kävellessäni käytävää pitkin varon varpaitani, sillä kynnet jalkapöydässä herättävät lähinnä kauhua kuin riemua. Sohvalla istuessani seuraan veljesten kamppailua ja taistelua. Jaska pysyttelee etäällä vielä, sillä eilinen turpaan otto ei ollut mieluinen kokemus.

Dillen ilme kertoo kaiken, varsinkin siitä, että ei ole ennen nähnyt koiraa.

Tästä lähin jaamme kaiken kissojen kanssa. Perheemme kasvoi kahdella veljeksellä perjantaina. Ja kummatkin pennut ovat terveitä ja energisiä. Kahjoudesta puhumattakaan. Ympärilläni hyppii kissoja joka suuntaan, en ole toistaiseksi saanut osumaa. Kissatkin ovat kasassa vaikka yrittävät tuhota itseään ja ympäristöä. Pöydän alla olevat aikakauslehdet ovat mennyttä, puhumattakaan juuri ottamastani teekupistani, joka lojuu nyt valkoisella matolla. Jostain kuuluu pureskelua ja repimistä. Äänet ovat helppo jäjittää pöydän alle, missä pennut repivät lehtien sivuja vauhdilla. Kunhan eivät pääse käsiksi uusimpaan lehteen jonka posti toi. 

Jönssi

Aluksi pennut olivat varautuneita ja pelokkaita, mutta vähitellen he uskaltautuivat yhä kauemmas ja kauemmas korista jossa heidät kuljetettiin uuteen kotiin. Heillä oli paljon ihmettelemistä ja vielä enemmän uusia hajuja tutkittavanaan. Lastenhuone sai toimia heidän ensimmäisenä paikkana josta alkaa uusi seikkailu. Kello kymmenen tänään illalla, pennut juoksevat ympärilläni, kuin olisivat olleet täällä kauemmin kuin päivän. Sohvan nurkassa pyörii mustavalkoinen karvainen kasa, kun mirrit nahistelevat keskenään. Leikin loputtua Dille käy viereeni istumaan ja ihmettelee padin näyttöä, jossa sormeni kirjoittavat tekstiä vauhdilla. 

Minun on aika mennä antamaan kissoille ruokaa ja sitten menemme nukkumaan, että huomenna jaksaa mennä pitkin verhoja taas. Mahdollisesti myös minäkin teen niin.

Päivä jonka muistan ikuisesti

 Palataan vielä hetkeksi muistoihin ja siihen kuumaan helteiseen heinäkuun päivään.

Päivä joka on jokaisen mielessä vielä varmasti yhtä vahvasti kuin eilinen. Kellään ei ollut kylmä silloin.

Aiempia hääpostauksia ja kuvia löytyy täältä ja täältä!

Paperipallot tilasin Decora Housesta

Vieraille jaettiin ennen liiton siunaamista saippuakuplia. Tilasin ne Something Old-juhlakaupasta. Mehän siis menimme virallisesti naimisiin maistraatissa 25.7.2014 Kuvat siitä hetkestä ovat vielä kännykässä.

 

Kori on tärkätty pitsiliina

Tämän paikkataulun toteutuksen teimme kaason kanssa häitä edeltävänä yönä

Karkkibuffet oli vetonaula ehdottomasti. Karkit tilattiin Urjalan makeistukusta ja kaiken kaikkiaan makeisia oli lähemmäs ellei yli 10 kg

Some oli tietenkin mukana, kuten modernissa elämässä kuuluukin. Keep Calm-taulun tilasin Decora Housesta

Ulkopöytien kaitaliinat olivat tukusta ja maljakot Sinooperista. Olivat silloin tarjouksessa.

Ilmapalloja oli ympäriinsä juhlapaikkaa. Tilasimme ne Now and Forever-nettikaupasta

Rannekukka kaason kädessä

Morsiusneitojen rannekukka

Kaikki kukkasemme oli Kukkakauppa Fridhemin käsialaa

Suunnittelin itse ja toteutin alusta loppuun Hääbingon

Anoppi <3

Sukkanauhan sain kaasoltani Sannilta. Hän löysi sen matkaltaan Lontoosta.

Vieraslahjat olivat tietenkin syklaasydämiä. Paikka kortit tilattiin Now and Forever-juhlakaupasta. Samoin myös viralliset kutsut, ilmapallot ja kaitaliinat.

Pöytänumeroinnit ideoin itse ja kehykset löytyivät Ikeasta

Juhlapaikan pelistetty tyyli sopisi meidän makuumme juuri sopivasti. Simppeliä, mutta kaunista.

Suunnittelimme ja toteutimme Villen kanssa menun alusta loppuun kahdestaan

Tuo kimppu oli tarkoitus olla heittokimppu, mutta virallinen jäi keittiönpöydälle..

Baari

Kakku, joka oli täydellinen, oli täysin Villen käsialaa.

Sisko <3

Sannalle kiitos vieraskirjasta ja Minnalle kiitos kuvituksesta!

Ikuinen ystävyys <3

Nämä ihanat muistot hehkuvat lämpöä talven tulevaan pimeyteen ja kylmyyteen. Näihin kauniisiin hetkiin on hyvä päättää tämä päivä.


Hyvää isänpäivää sunnuntaina kaikille super mahtaville iseille ja isoisille ja vaareille ja papoille sun muille isähahmoille! Ootte parhaita <3

#tiiajaville

Ja lamppu syttyi

Välillä tapahtuu asioita, jotka päättävät tulla päivänvaloon ihan varoittamatta. Tästä olen puhunut paljon ja puhun vielä lisää. Esimerkkinä vaikka kääntyminen kasvissyöjästä normaaliin syömiseen. Sillä hetkellä, kun jätin taakseni kasvisten, tofun ja soijarouheen maailman ja siirryin raskaampaan sarjaan. [se hetki oli juhannus 2013. En kyennyt vastustamaan grillattua possua, enkä makkaroita tai saati sitä naudan ulkofileetä, oh!] Sarjaan joka on rasvankäryinen ja jossa on pihvejä, makkaroita ja kaikkea siltä väliltä. Mikä sai minut hylkäämään nuo vihreät ja terveelliset tavat? Salaatti on hyvää sekä terveellistä. Tämä kyllä vaatii toisinaan myös kastikkeen, jotta maku paranee vielä. Ei sisällä sokereita, lisäaineita eikä rasvaa. Kuulostaa kevyeltä ja hyvin hyvin vihreältä. Joillekkin se on liian vihreää ja kasvista.

Tein sopimuksen itseni kanssa taannoin. Näitä samoja sopimuksia olen vuosittain tehnyt kymmeniä joiden toimivuus on yleensä ollut kyseenalaista. Uutena vuotena samat lupaukset pyörivät monien huulilla, eikä niitä toteuteta tai viedä loppuun asti ja monet keskeyttävät Operaatio terveellisen elämän tavoittelun ja menevät mäkkäriin. Päässäni alkoi loistaa lamppu ja otin niskasta itseäni kiinni ja lopetin ylimääräisten sokerien syömisen sekä turhien rasvojen käytön sekä vähensin maitoituotteita, kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa aika perkeleen vaikeaa. Tämä ei tarkoita, että lopetin syömisen kokonaan. Vaikka moni tietämätön luulee, että jos syö terveellisesti, se on puuta ja heinää, eikä missään ole mitään makua. Ruokavaliolleni ei ole varmaan mitään fiksua nimitystä, muuta kuin se, että sitä kutsutaan terveelliseksi ruokavalioksi. Ja valehtelematta joka toinen [ellei ne kaikki] aikakauslehti selostaa uusia hittitrendejä kasvisruuasta ja laihduttamisesta.

Makeisista, sipseistä ja rasvasta luopuminen [niistä ei tarvitse edes lupua, kunhan jotenkin yrittää vähentää niitä] ei ole maailmanloppu ja ei maailma romahda jos syön lauantaina sipsin tai kaksi ja juon lasin kolajuomaa. Se ei myöskään ole mikään palkinto, että kun on viikon terveellisellä linjalla saa viikonloppuna palkita itsensä. Ehei, se on merkki, että vähempikin riittää ja se tekee onnelliseksi. Mieheni ei lähde mukaan intoiluuni vaan mättää entistä enemmän karkkia, sipsiä ja rasvaa naamaansa. Hän on se ketä testaa rajojani. Pystynkö minä oikeasti elämämään salaatilla, kun hän syö kymmenen juustohampurilaista kymmenessä minuutissa ja juo viisi litraa kolaa samalla.Vieressäni on kulho jossa on sipsejä, toisella chilipähkinöitä ja kolmannessa makeisia. Ja lisäksi oluttölkkejä Villen viimeisestä vapaapäivästä ja pullo kolaa. Meidän perheen eilinen iltapala skaala meni seuraavasti: Pojalle kaurapuuroa ja itsetehtyä omenahilloa. Minulle mysliä vadelmakeiton kanssa ja kupillinen vihreää teetä. Villen iltapala oli neljä tai viisi karjalanpiirakkaa, joita hän dippasi munavoihin. Siihen päälle vielä sipsejä, makeisia ja pähkinöitä. Vähän kolaa ja kaljaa sekä uusin Call of duty-peli. Millä tämä mies on kasassa? Sen enempää kritisoimatta, rakastan silti häntä.

Minulla on vieressä pannu teetä ja siihen se sitten jää. Äsken join hedelmäsmoothien ja kävin lenkillä ystäväni sekä koirien kanssa. Voiko elämää olla ilman epäterveellisyyttä. Olen hengissä vielä vaikka elin raskausajan kasvisruualla ja maidottomalla ruokavaliolla. Tänään valmistan ruokaa soijarouheesta. Joillekkin sana soija ja tofu nostaa oksennuksen kurkkuun. Minulle se on vaihtoehto parempaan elämään. Usein saa kritiikkiä jos valitsee mieluummin salaattibaarin kun mättöruuan. Onko se oikeasti niin vakavaa, että ei saisi syödä miten itse parhaimmaksi kokee. Ja jos oikeasti haluan maksaa vähän enemmän hyvästä salaatista, kun minuutissa tehdystä rasvakasasta.

Enkä ole nyt kasvissyöjä vaan enemmänkin terveellisyyden tavoittelija. Jatketaan myöhemmin paasausta salaatista, nyt muihin aiheisiin.

Ostin Ikeasta uudet lamput makuhuoneeseen. Tykkään niistä.

Se siitä lampusta. Nyt muistelua Halloweenista.Ystäväni järkkäsi osittain myös minä, kivat halloween-bileet. Paikalla oli Liisa ihmemaasta, kreikkalaishenkinen jumalatar, ranskalainen tyttö, sutenööri, miesmäinen nainen pitkine ruskeine hiuksineen ja nahkahameineen, 60-luvun neitokainen, merirosvo prinsessa sekä Maija Poppanen. Kävi paikalla yksi kurpitsakin. Tein huisin kakun pirkeisiin. Ja onnistuin mielestäni omassa puvustuksessani, maskeerausta myöten. Kakku oli myös hyvää.

Kuten halloweeniin kuuluu, pöydässä oli tietenkin käärisiin puettuja karkkeja!

Sokerimassan alle kätkeytyi porkkanapunajuurikakku

Aamuyöllä maskeeraus oli levinnyt rinnuksille ja joka paikka oli "veressä" Hyvät bileet siltikin!

Ensi vuonna Halloweenin koitaessa, en laita peruukkia, en käytä liikaa tekoverta enkä laita 9 cm korkokenkiä...Olisiko elänteema paha?

Jos kaapista ei löydy kurpitsaa, voi appelsiinistakin valmistaa lyhdyn. Omani on melko vaikuttava.

Sannin taidonnäyte kurpitsasta

Ensi vuonna otetaan uudestaan Halloween vastaan ja silloin jätetään pois korkokengät, peruukit ja kaikki ylimääräinen tekoveri.

Huomasitteko, että maahan satoi valkoinen peite. Rakastan sitä!

Ensilumi satoi viimein maahan

Koirille ihmettelyä lumesta jälleen. Sitä on kiva syödä.

Valkoinen lumi näyttää todella haavoittuvalta likaisella maalla. Se asia korjaantuu, kun lunta sataa useita senttejä lisää. Lisäilen porkkanakakun reseptin tulevaisuudessa tänne. Nyt menen juomaan teetä ja kuuntelen Robinia sekä katson myöhemmin turhia sarjoja telkkarista.