Täydellisen sileän ihon tavoittelua ja kalapedikyyriä

Minun oma aikani on ollut kortilla lähipäivinä. Äidin pitää osata tehdä montaa asiaa samaan aikaan. Aikataulutus on kaiken a ja o. Pitää olla myös vähän selvännäkijän vikaa ja taikurin piirteitä, että kiireisinä aamuina saa kaiken valmiiksi ajoissa. Ei ole pakko olla edes kiire. Pitää osata ennakoida miehen seuraavat liikkeet ja katsoa, ettei koiraa pakkaa rattaisiin aamulla ja vie vauvaa pissalle ulos. Puuron syöttäminen kiiressä ei ole mahdollista, eikä myöskään, että saisi itsensä kuntoo samalla, kun lapselle antaa maitoa. Ripsivärin levitys ei onnistu siinä samalla ainakaan. Teen itselleni lappuja joka paikkaan, jotta muistan kaiken ennen kotoota lähtöä. Oli sitten kyse kauppareissusta tai sairaalakäynnistä. Kun lapselle iskee itkupotkuraivari juuri, kun pääsee ovesta ulos, sinun on pakko olla se kantava voima. Eihän siitä tulisi mitään, jos itsekkin alkaisin huutamaan ja hyppimään tasajalkaa. On hyvä osata rauhoittua päivän päätteeksi. Se koskee myös muitakin, ei vain niitä kenellä on lapsia. Puhun taas tästä kuuluisasta omasta ajasta, josta kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa.

Illalla, kun lapsen sai nukkumaan viimein, jäin lattialle istumaan ja katsomaan telkkaria. Kävin laittamassa saunan päälle ja suunnittelin jälleen häitä. Ville suuntasi nukkumaan ja kysyi tulenko nukkumaan myös. Vastaukseni oli tässä vaiheessa selvä; "En tule". Jäin koneelle hetkeksi enkä edes tehnyt mitään järkevää. En ajatellut mitään, luin uutisia ja kuuntelin musiikkia. Menin saunaan ja nautin hiljaisuudesta. Melkein kuulin omat ajatukseni. Normaalisti olisin ottanut musiikin mukaan saunaan, mutta nyt halusin olla hiljaisuudessa. Ja kuunnella kuinka kiuas pitää omaa ääntään ja miten hengitykseni rauhoittuu. Tein myös itselleni koko kehon rentouttavan suolakuorinnan. Itseruskettava kuivatti ihoa todella paljon ja se melkein tippui pois vaatteita riisuessa. Olisi pitänyt jättää säärien sheivaus tuleville päiville, sillä suola ei tuntunut kovin kivalta herkällä iholla. Annoin kuorinnan vaikuttaa hetken ja pesin sen pois. Laitoin hoitoainetta hiuksiin ja menin takaisin saunaan. Sauna tuoksui myskille ja mustaherukalle. Laitoin silmät kiinni ja painoin pään polviin. Olisin voinut olla tässä vaikka kuinka kauan. Mukanani oli tölkki Ikean alkoholitonta päärynäsiideriä.(tämä on todella hyvää) Olisi kannattanut ottaa tölkki mukaan poistuessani saunasta aiemmin, silllä en voinut koskea siihen enkä varsinkaan juoda sitä, kuuma siideri ei ole mieleeni. Kuorinta-aine jätti iholle ohuen öljyisen pinnan, joka kuorii ihon kunnolla. Samalla lähti rusketuskin. Iho kuoriutui kuin keitetyn perunan kuori. Se siitä paahteisen sävyisestä ihosta. Olihan se rusketus kokemus. Seuraavaksi testaan jotai muuta keinoa ruskettua, mahdollisesti samalla tuloksella.



Kuorinta-aine jota käytin on saatu tuliaisena Israelista. Tätä merkkiä (Health&Beauty, Dead sea minerals) saa Israelista ja myös netistä, jos oikein lähtee etsimään. Ostin näitä itsekkin silloin, kun kävimme lomamatkalla siellä. Paketti tätä suolaa maksaa 30 sekeliä eli 6,30 €. Kauneustuotteet ovat edullisia Israelissa, ja niitä haalisin paljon mukaani silloin. Kuorimisen voi tehdä koko keholle tai vain osittain. Näin karkeaa suolaa en suosittele kasvoille, vaan käytän hellävaraisempaa Bodyshopin mikrokuorintaa, joka sisältää c-vitamiinia. Suosikkini ehdottomasti ! Kuorinnan jälkeen ! aina ! pitäisi rasvata iho ja tähän tarkoitukseen mulla on Seacret sarjan Body Butter, jonka tuoksuna on kranaattiomena. Näillä saa sileän pinnan ja hyvän mielen. Sääriä kannattaa sheivailla vasta seuraavana päivänä.



Sain jo viime vuonna synttärilahjaksi lahjakortin Kuolleen meren kosmetiikka spa:han kalapedikyyriin. Käytimme lahjakortin hyväksemme Villen kanssa ja menimme kummatkin jalkahoitoon. Aluksi meille tehtiin käsikuorinta, josta siirryimme kalahuoneeseen. Huoneessa oli tyynyillä pehmustetut lauteet ja lauteiden edessä suuret altaat, joissa oli pieniä nälkäisen näköisiä kaloja. Nousimme lauteille ja jalkamme pestiin lämpimällä vedellä. Sitten vain jalat 25'c veteen ja katsottiin, kun kalat näykkivät kuollutta ihosolukkoa pois. Tunne oli jännä, kun jaloissa kuhisee kaloja. Pienet näykkäisyt kutittivat ja mieli teki heilutella jalkoja. Silti piti olla aivan paikoillaan, jotta kaloilla olisi jotain tekemistä. Hoito kesti 45 minuuttia ja tämän jälkeen jalat olivat sileämmät ja tuntuivat kevyiltä. Vaikutus oli suurempi aivoissa, kun jaloissa ehkä. Mieleni oli virkeä ja onnellinen, sain käyttää aikaa tulevan puolisoni kanssa, ennen kun hän lähtee kuukaudeksi töihin Bahamalle. Lähtö on ensi viikolla ja paluu pari viikkoa ennen häitä. Tämä olisi kiva myös tehdä uudelleen ennen häitä, vaikka tyttöporukalla. Kannattaa käydä kokeilemassa. Liike jossa kävimme sijaitsee Kauppiaskadulla 4, Forumin sisällä täällä Turussa.


Onneksi hääjärjestelyt ovat jo niin pitkällä, että saan tämän lopun ajan ottaa rauhallisemmin ainakin jossain määrin. Namilakko on pitänyt edelleen, mutta siltikin tulee välillä kauhea tunne, että olisi pakko saada jotain karkkia. Kuukausia on takana jo 3 ja edessä on 1,5. Voiton puolella ollaan ! Olen huomannut myös, että kun olen jättänyt ylimääräisen sokerin, rasvan ja suolan pois ruokavaliota, olo on parempi. Hiukseni voivat paremmin ja iho on hyvässä kunnossa. Turvotus on laskenut ja sokerimasu pienentynyt. Toki liikuntakin on tähän oman osansa antanut. Olen todella tyytyväinen itseeni ja lähempänä häitä voisin saada aikaan jonkinlaisen vertailukuvan tuloksista. Pisteet myös äitille, anopille, siskolle ja villen veljelle jotka aloittivat kanssani namilakon ! Olen ylpeä teistä.

Onnellisuudelle on aihetta muutenkin, vaikka jäänkin kotiin poikani kanssa, kun mies lähtee kauas töihin, ei se mieltäni sureta. Kuukausi menee nopeasti. Jaakko on parantunut täysin leikkauksesta ja pääsemme viettämään kunnolla kesää uiden ja auringosta nauttien ! Turhaan pelkäsin sisälle jäämistä ja kesän ohi menemistä. Itkut on itketty ja nyt voin sanoa, että kesä on täysin tervetullut. En mieti turhia ja stressaa häitä. Kaikki järjestelyt ovat kunnossa, kuten olen jo vakuutellut itselleni tuhansia kertoja. Enkä olisi päästänyt Villeä Bahamalle, jos itselläni olisi murheita ja huolta pärjäänkö kotona ja häät olisivat pahasti kesken. Pikemminkin ainoa huoleni on, että olen liian vaalea ja rusketukseni on suoraan purkista, ja näytän taas kirahvilta. Toivotaan aurinkoa ja hyvää ilmaa, että saan luonnollista rusketusta pintaani. Enkä ole kateellinen Villen 'täydellisestä' rusketuksesta, kun hän palaa kotiin.

Tänään voin aloittaa taas jumpan, sillä paikat olivat todella kauan kipeät tankotanssin jälkeen. Käsipainot heilumaan ja vatsalihakset lujille ! Hiki pintaan ja alakerran naapurilta valituskirje suoraan isännöitsijälle. No ei ehkä ihan, mutta koitan ottaa iisisti silti.

Hyvää alkavaa viikonloppua ja onnea valmistuneille !

Hääuskomuksia morsiammelle

Tuunasin farkkushortsini. Näin Pinterestissä kuvan tästä ideasta ja toteutin ilman mitään ohjeita. Tarvittiin vain sakset, neula, lankaa ja pitsikangasta. Kauniita yksityiskohtia saa myös tehtyä pitsin kanssa. Heti tuli kesäisemmän näköiset shortsit. Itse tykkään näistä todella paljon nyt. Vielä ajattelin ommella helmikirjailun ompeleiden päälle, jos jaksan. Nätti se on noinkin. Kannattaa testata. Tää on nyt sitä DIY:tä eikö ?



Sain vihdoin myös oman kauan hehkutetun ja monien suosiman Tangle Teezerin. Tämä kompaktin kokoinen jokaiseen käteen sopiva harja on hellävarainen hiuksille ja sen lupaus on, että et tarvitse muita harjoja tämän lisäksi. Hiukset voivat paremmin eivätkä katkeile. Tämä selvittää takut helposti ja ilman naamanväänteitä. Harjakset joustavat sopivasti, mutta hoitavat hommansa luvatulla tavalla.

Olemme viettäneet päivän sisällä tänään. Turussa on satanut vettä ja ollut hyisen kylmä. Koneella istuskeltuani otin selvää erilaisista hääuskomuksista ja taioista, jotka on suunnattu morsiammelle. Osa kuulostaa niin pimeiltä, että saatan jopa testata uskomuksen samalla, kun astelen itse avioon.



Ennen kun astun autoon, joka kuljettaa minut hääpaikalle, pitäisi minun heittää kaljatuoppi olkani yli. Jos se
jää pystyyn, elämästäni tulee yhtä juhlaa, jos tuoppi kaatuu, se on sitten pahempi juttu. Taidan juoda mieluummin sen kaljan ja juhlia anyway !

Astellessani alttarille, en saa katsoa kertaakaan taakse päin, tai alan kaivata vanhaa elämääni. Tuskimpa näin käy vaikka katsoisinkin seuraako se laahus vielä vai jäikö se auton oven väliin.

Sulhaselle tiedoksi, että jos pahat henget pelottavat. Ota kolmelta hevoselta jokaiselta yksi häntäjouhi ja etsi kalaverkko, jonka kutojaa et tiedä tai poista hintalappu. Kun olet ensin ne hevoset löytänyt saati päässyt edet koskemaan niihin, joka kuulostaa jo nyt tosi pahalta, kierität sen kalaverkon ja jouhet paljaan vatsasi ympärille ja avot ! eipä pahat henget pääse häiritsemään. Niiden hevosten omistaja tosin saattaa häiritä.

Jos näen matkalla kirkkoon ensimmäisenä vastaan tulevana ihmisenä naisen, se tuo huonoa onnea. Mustat pussit päähän kaikille sitten vain.

Jos valkoinen kyyhkynen lentää lähellä morsianta, se on hyvä enne. Pikemminkin miettisin mistä koko lintu on peräisin siinä vaiheessa, kun näkisin sen.

Se kumpi näkee alttarilla ensimmäisenä toisensa tulee tulevaisuudessa onnellisemmaksi tai saa ylivallan avioliitossa. Hyvä, julkisesti ensimmäinen riita.

Päivä ennen häitä, jolloin morsian on syönyt 'viimeisen ateriansa' kaason täytyisi kaataa minun tuoli, jotta tulisi selväksi, että tuleva morsian on heitetty ulos neidonkastista. Tätä showta jatkaa se, että minun pitäisi katkaista lusikka ja heittää se oven pieleen. Tämä kuvaisi lapsuuteni päättymistä ja uuteen säätyyn astumista. Melkoisesti pitää käydä salilla vielä, että saisin sen lusikan katkaistua noin vain. Mitä entisajalla syötiin, jos tuo oli mahdollista sillon. En usko, että muovilusikoita löytyi tuolloin.. Eikä meidän äiti tykkäisi, jos alkaisin lusikoita vääntelemään.

Jos meidän kämpän lähellä kasvaa kirsikkapuu, se tuo onnea, mutta niitä kukkia ei saisi poimia. Onko tulevaisuus jo haudattu syvälle, jos koko puuta ei edes ole ?

Hääpäivän aattona minun pitää nousta varhain ja pestä kasvot aamukasteen kastelemassa nurmikossa. Tuo kuulemma onnea. Toivotaan, että naapuri ei hae samalla postia, kun tätä suoritan.

Lopulta, kun ollaan pääsemässä lähtöön kirkolle, ketään ei saisi kompastella, sillä se lupaa onnettomuuksia ja morsiammen on palattava takaisin ja istuttava hetki paikoillaan. Jos meillä joku kompastelee, se on vain kännissä tai sekaisin muuten vaan.

Ilmeisesti entisajalla on pitänyt muistaa monta juttua, ennen kun on voinut mennä naimisiin. Häiden järjestäminen oli mielestäni melko helppoa, mutta nyt pitää keskittyä tekemään kaikki oikein, jotta avioelämä olisi täydellistä. Tai sitten ei. En aio pestä kasvojani aamukasteessa tai palata istumaan paikoilleni, kun kaaso kompuroi edessäni. En aio pakottaa bestmania jahtaamaan hevosia tai käärimään itseään kalaverkkoon. Onnistuu se liitto ilmankin näitä uskomuksia. Tästä puuttuu vielä monta kohtaa, jotka tutkin myöhemmin. Kuten miksi morsian pukeutuu valkoiseen tai miksi häissä on niin näyttävä kakku. Otan myös selvää, miksi sormukset vaihdetaan häissä ja miksi mennään häämatkalle.


Edessä on hieno tulevaisuus.

Kesän fiilistelyä

sisko ja ilmapalloeläimet

 Makaan lattialla jalat kohti kattoa ja lasken käteni hitaasti pääni päälle. Suljen silmät ja olen vain paikallani. Jaloissa olevat mustelmat ovat muistona yöstä ja kehon jokainen lihas on huutaa kuolemaa. Ääni on käheä huutamisesta ja kurkku kipeä. Kielen päällä janoinen tunne. En ole vaihtamassa ammattiani kovin ripeästi tankotanssijaksi tai hankkimassa kausikorttia Megazoneen. Oloni on silti todella hyvä, jos ei oteta mukaan sitä tunnetta, että jokainen lihas on lähes jumissa, enkä ehkä pääse lattialta enään ylös. Kuvissa polttareiden fiilistelyjä !

megazonessa valmistaudutaan kisaamaan

Polttarini olivat onnistuneet ja ikimuistoiset. Pääsin harrastamaan laser-sotaa tyttöjen kanssa sekä kokeilemaan tankotanssia. En osannut odottaa kumpaakaan näistä ja ne yllättivät todella positiivisesti ! Varsinkin tankotanssi. Oli hienoa päästä kokeilemaan, millaista se oikeasti on. Liikkeet olivat helppoja suurimmaksi osaksi, mutta olo oli kuollut sen tunnin jälkeen. Päivä oli kuuma ja hikinen. Minulle oli myös järjestetty morsiussauna. Selkäni pestiin suolasaippualla ja jalkani hierottiin hunajalla. Saunaan oli laitettu kynttilöitä ja tunnelma oli rauhallinen. Saimme myös taikuriesityksen joka oli vaikuttava ja todella mukava ! Ilmapalloeläimet kruunasivat sen hetken. Söimme hyvin ja pelasimme juomapeliä, sillä en ollut koskaan niitä pelannut. Jatkoimme iltaamme baariin, tapasin ystäviä ja tanssin korkkareissa Robinin ja Kaija Koon tahtiin. Olo oli upea ! Kävimme myös syömässä yöllä Hesellä ja taas jatkoimme tanssimista. Ilta oli hyvä lopettaa, kun oli vielä pystyssä ja pystyi kävelemään. KIITOS TYTÖT ! <3 En unohda. Häissä seuraavaksi vielä kovemmat bailut sitten ! Niin, että koko kesäinen suomi kuulee meidät.

tankotanssin filistelyä

Lihakset ovat kipeät edelleen ja jääkaapin ovi painaa enemmän kuin ennen. Piti mennä Ikeaan syömään lihapullia. Iltalenkki ei tule kysymykseenkään ja selkä sekä vatsalihakset ovat jumissa. Vähin äänin kohti huomista. Ehkä jo viikon päästä saan itseni juoksupolulle. Tai jääkaapin oven auki.

Kesään mahtuu aina tekemistä. Suunnitelmat on aloitettu jo syksyllä ja kalenteriin on merkkailtu mihin mennään milloinkin. Pitää viedä lapset huvipuistoon ja käydä mamman luona maalla. Laivalle on myös mentävä, että isi saa juoda kaljaa ja äiti laulaa karaokea. Lapset ovat risteilyn ajan pallomeressä tai seisovassa pöydässä tekemässä juomasekoituksia. Grilli kaivettiin varastosta jo huhtikuussa, kun oli puoli metriä lunta vielä maassa ja isi avasi kesäkauden silloin sekä oluen. Seinäjoen Tangomarkkinoille on päästävä tanssimaan ja lapset haluavat myös Ranuan eläinpuistoon tai Visulahteen. Lappi on kesällä myös kaunis paikka, lukuun ottamatta verenhimoisia sääskiä ja marjanhimoisia marjanpoimijoita. Kummatkin häiritsevät keskellä korpea, eivätkä anna sinun poimia omia marjojasi. Lopulta istut autossa, kun mökki on täynnä itikoita ja sinne ei tule sähköä saati sitten juoksevaa vettä. Sisävessasta puhumattakaan. Lisäksi kuulit juuri miten radiossa mainittiin hätäsähkeenä, että karhu liikkuu juuri sinun kämppäsi nurkilla. Hieno loma. Ne sanoivat, että mene Lappiin. Lapissa on mukavaa.

Kun olet päässyt takaisin kaupunkiin ja istunut vessassa syöden hampurilaisia, voit lähteä ihmisten ilmoille ottamaan rusketusta ihoon, sillä vietit menneen viikon autossa juoden pullovettä ja syöden kurkkupastilleja. Suuntaat rannalle. Siellä on mukavaa ja lämmintä. Heität uikkarit päällesi ja crocsit jalkaan. Pyörän selkään ja biitsille. Koko ranta on tupaten täynnä ja vaivoin löydät itsellesi paikan jossa vielä näkyy rantahiekkaa. Levität pyyhkeesi siihen, käännät selkäsi ja joku juoksee pyyhkeesi ohi heittäen hiekat siihen. Älä vain nosta pyyhettä, sillä paikka viedään heti. Asettelet kylmälaukun ja lehden hyvin paikoilleen ja avaat viileän juoman. Mietit mitä olet unohtanut, mutta ajattelet vain auringon ottamista. Suljet silmäsi ja kohta saatkin märän lentopallon päin näköäsi, sillä paikkasi on ihan lentopallokentän liepeillä. Et siltikään jaksa siirtyä. Tajuat, että aurinkorasva on unohtunut ja uikkareista on jääneet jo punaiset rajat. Koitat pelastaa tilannetta levittämällä suojakerroin 40 olevaa aurinkorasvaa. Hyvä, minimoit palamisriskiä. Juuri kun käyt taas vatsallesi makaamaan, joku random tyyppi kompastuu jalkoihinsa kännissä ja heittää kaikki hiekat päällesi. Onneksi levitit rasvan juuri, niin hiekka tarttuu kunnolla kroppaan. Haluat mennä uimaan, mutta vesi tuntuu vielä liian kylmältä. Siispä odotat hetken, että aurinkorasva imeytyy ja hiekka karisee pois omia aikojaan. Illalla huomaat kuinka selkäsi on kirjava ja näyttää kuin olisit sukua kirahville. Olipa mukava käydä rannalla.

Voit myös mennä kauppaan ja ostaa karkkia, alkoholia, sipsejä ja grilliruokaa. Mennä saunaan kotona, laittaa itseruskettavaa, kuumentaa uuni kuumaksi ja paistaa pihvejä ja syödä parvekkeella ruskettuneena, hyvän drinkin kanssa katsoen, kun ihmiset polttavat ihonsa rannalla, nielevät kilon hiekkaa ja juoksevat karkuun hyttysiä. Kukin tyylillään. Kesä on muistojen luomista varten. Talvella on ihana muistella auringon lämpimiä säteitä kasvoillaan ja lämmintä järvivettä, jonne pulahdettiin suoraan saunasta. Kuunneltiin lintujen laulua ja katseltiin keskiyönaurinkoa. Upotettiin varpaat kuumaan rantahiekkaan ja syötiin ne ensimmäiset kesän jätskit. Murehdittiin auringonpolttamaa selkää ja vertailtiin joka päivä rusketusta. Syötiin monta kiloa tuoreita mansikoita ja herneitä, sekä juostiin ulkona kesäsateessa jännittäen ukkosta. Mitä olisi kesä ilman rankkasateita tai meren raikasta tuoksua ja lokkien kirkumista. Voit lähteä ulos ilman kenkiä ja päälläsi saattaa olla vain iso t-paita. Auringosta saa energiaa toteuttaa ne typerimmätkin teot kesällä ja juuri niitä on ilolla muisteltava, kun ikkunasta ei näy muuta kuin hallan tekemät kuurankukkaset.

nauti kesästäsi !

Nostan tulevalle kesälle hattua, jonka jo hukkasin sinne rannalle ja heilutan helteille tervetuloa. Vietät kesää sitten maalla tai kaupungissa, se on ainutlaatuista silloin, kun nautit siitä. Jaa ilot ja surut ystävien kanssa, syö enemmän jäätelöä, ota vielä yksi makkara. Treenasit talvella itsesi timmiksi ja nyt melkein on jo kesä. Näytä kuinka olet ylpeä itsestäsi ja tanssi musiikin mukana uskoen, että tämä kesä on paras tuleva kesä ikinä !

Polttarit ja kuinka niistä selvitään

Mulla on siis tänään se kuuluisa polttaripäivä ! Ilma on kuuma ja kaunis, kuten minäkin. Eli ollaan täydellinen pari. Lisätään vielä kauniita ja kuumia tyttöjä lisää sekä loistavaa tunnelmaa ja huonoja vitsejä. Tästä kaikesta saadaan ehdottomasti paras combo ikinä. En tiedä tulevasta päivästä mitään, ja ihan viimeiseen pidetään muo jännityksessä ! Vatsassa kurisee taas, mut nyt se on nälän lisäks myös jännitystä. Pidin aamulla hiljaisen rauhoittumis hetken ja annoin auringonsäteiden paistaa kasvoilleni ja lämpimän tuulen hivellä hiuksiani. Näin on kiva ajatellla ja tulee hyvä mielikuva johon voi itsekkin uppoutua, vaikka todellisuudessa yritin avoinaisesta ikkunasta työntää päätäni ulos, jotta heräisin todellisuuteen ja keittäisin puuroa pojalle.

Olen valmistunut henkisesti polttareihini. Eli en mitenkään. Niihin ei voi mitenkään varautua. Toivon mukaan nämä ovat ensimmäiset ja viimeiset polttarini koko elämässäni. Otan vastaan kaiken mitä tulee ja vielä enemmänkin. Mielen pitää olla avoin ja ei saisi stressata, varsinkaan, kun mitään ei ole kerrottu minulle, joka siis kuuluukin tähän juttuu. Rakastan yllätyksiä, varsinkin jos ne maistuvat hyviltä ja näyttävät kivoilta. Sinulle joka olet myös tässä elämäntilanteessa, että joudut kohtaamaan ehkä omat pelkosi ja kieroutuneet ystäväsi, niin se on merkki, että sinua rakastetaan ja ystäväsi haluavat olla mukana tässä ikimuistoisessa tapahtumassa, myös he kokevat sen jännittävänä ja tärkeänä. Tosin he eivät välttämättä joudu samalla tavalla tukalaan tilanteeseen tai nolatuksi, mutta ajattele, että se kaikki vahvistaa sinua ja ystäväsi kunnioittavat sinua vieläkin enemmän tämän jälkeen. Kylvet lopulta kultaisissa säteissä ja päällesi kaadetaan respectiä !

Katsotaampa millaista entisaikana on polttarit olleet. 1800-luvulla polttarit kuuluivat vielä vahvasti miehille, mutta myöhemmin 1900-luvulta lähtien onneksi naisetkin saivat järjestää morsiamellekkin tällaiset pippalot. Amerikassa on ihan perus juttu, että sulhanen on jo viikko ennen polttareita kaatokännissä ja itse polttari-iltana kaverit raahaavat hänet strippi-klubille ja juottavat vielä vähän enemmän menovettä. Hääpäivänä sulhasseurue saapuu kirkkoon alttarille neliveto päällä ja _vähän_ huono olo ja tärinä päällä. Nykyisin onneksi polttarit voidaan vaikka järjestää vuosi ennen häitä, jos niin halutaan. 1800-luvun lopussa polttariperinteet olivat vähän erilaiset. Ruotsista rantautunut tapa, jota muut alkoivat seuraamaan. Polttarit pidettiin useimmiten ravintoloiden kabineteissa polttaen sikareita, nauttien hyvää ruokaa ja juomaa.

1930-luvulla oli suosittua, että seurue pukeutui naamiaisasuihin paitsi morsian. Ja sulhasseurueen tarkoitus olikin saada huomiota ja aiheuttaa yleistä pahennusta. Sotien jälkeen tilanne muuttui, ja silloin puettiinkin sulhanen ja morsian typerillä ja huomiota herättävillä tamineilla. 1950-luvulla otettiin enemmän ohjeellisempi käytäntö. Morsiamelle ja sulhaselle annettiin tehtäviä mitä piti suorittaa. Se saattoi hyvin olla tehtävien suorittamista kaupungissa tai lähikaupassa. Piti kerätä esim. tietty määrä suukkoja tai saada myytyä vaikkapa omenoita. Esiintyminen kuului vahvasti tähän polttariaikaan.

1990-luvulla tuli suurempi muutos perinteisiin. Värikuulasota, benji-hypyt, laskuvarjohypyt ja julkinen nolaaminen. Näillä haluttiin ja halutaan nykyäänkin testata itse sulhasta ja morsianta, että pystyvätkö he ylittämään itsensä ja heittämään vanhan minän pois uuden tilalle. Urhoollisuus ja paineensietokyky ovat tärkeitä piirteitä rohkeille miehille ja naisille, jotka avioon astelkevat.

Polttareihin voi laittaa mielettömästi rahaa, mutta ne voi järjestää myös edullisestikkin. Yleensä bestman ja kaaso ovat olleet järjestäjinä, mutta muutkin voivat sen tehdä. Minun polttarit järjestää kaasoni ja varmasti mukana suunnitteluissa ovat olleet morsiusneidot. Sulhaselle voi oma veli järjestää, jos bestman ei siihen kykene tai ei halua. Peristeisesti morsian on viety morsiussaunaan ja on tehty 'taikoja' jotta avioelämä tulee onnistumaan ja onni soisi lapsia. Sulhaselle tämä perinne saattaisi olla aivan erilainen kokemus. Koristellaan sauna kukkasin ja kynttilöin. Tehdään lauteille valtaistuin ja annetaan drinkki käteen. Hierotaan selkään suolaa ja jauhoja, jotta vanha suola ei janotaisi. Lastensaanti varmistetaan hieromalla selkään vielä hunajaa. Vähän kasvoille kasvonaamiota, täydellinen kynsihoito ja tehdään kieroutuneen kuuloisia taikoja. Sulhanen hyppää järveen jo ensimmäisen taian kohdalla ja sauna on tulessa. Tässä vaiheessa ei kannata antaa sulhaselle ohjeita hyvään avioliittoon. Morsian taas vietäisiin ensin baarireissulle, vaikka hän on aloittanutkin ryyppäämisen jo viime viikonloppuna, kierretään silti kaikki paikalliset läpi, sen jälkeen kalliokiipeilemään ja siihen perään vielä laskuvarjohyppy. Strippiluolan kautta solariumiin ja sieltä alttarille rukoilemaan pahaa oloa pois. Mainiten vielä papille, että voisiko hän puhua hiljempaa. Hieno avioelämä voi alkaa.

Polttareiden suunnittelussa aloitetaan ensin siitä, millainen henkilö on sulhanen tai morsian. Mistä hän pitää, mitä harrastaa ja millainen hänen persoonallisuutensa on. Otetaan huomioon ensin kaikki positiivinen ihmisessä, käännetään ne kaikki väärinpäin, sekoitetaan joukkoon kaksimielisyyttä ja saamme ikimuistoisia polttarikokemuksia. Kohtaloni on jo sinetöity ja kuulen melkein jo takaraivossani huutavat äänet, jotka käskevät juoksemaan ja kovaa.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille !

Ja hei, rukoilkaa vielä mun puolesta. Ihan varmuudeks.

Muistoja, Aurinkoa ja Valuva itserusketus

Oikein lämmintä viikonlopun alkua ! Lämpöä riittää ja monella taitaa jo rusketus tarttua pintaan, ainakin punoitus vähintäänkin. Voin myös senkin kertoa, että itseruskettava valuu ei niin kauniisti kun hikoilee.. Kauppakeskus oli ihanan viileä paikka tänään aamulla, kun Jaakon kanssa kävimme shoppailemassa. Jäimme vielä Skanssin sisäpihalle nauttimaan auringosta ja jäätelöstä sekä todella kauniisti kukkivista omenapuista. Miettisin samalla kauan sitten menneitä vuosia.



Palataan ihan sinne ala-aste ikään. Miten hienoa oli, kun alkoi kesäloma ! Tammikuussa alkoi laskemaan ensin päiviä talvilomaan ja siitä jatkettiin laskemista kesälomaan. Muistan miten puihin alkoi tulla lehtiä ja pesäpallo alkoi taas liikunnassa. Vuosittaiset hammaslääkärikäynnit loivat myös omaa jännitystä pintaan. Välitunnit olivat mukavampia ja hyppisimme ystävien kanssa hyppynarujen kanssa. Ja oli pro, jos osasi hyppiä kahdella narulla samaan aikaan, kun kaverit pyörittivät. Ja ne typerät laulut jotka jäivät päähän, joita hoettiin samaan aikaan. Koulusta päästyämme jatkoimme ulkona leikkimistä. Heittelimme pihatellä superpalloja, joita etsimme joka puskasta ja ojasta lopulta. Kesän lopussa löysin toisinaan 2 kk kadoksissa olleen pallon. Heittelimme hulavannetta sähkölangan yli ja kisasimme ketä viskasi sen korkeimmalle. Meille rakennettiin autotalli -99 kesällä ja tajusimme, että kun maata oli kaivettu syvältä, siellä oli mutaa ! Mitä me teimme Katrin kanssa ? Uikkarit niskaan ja perustuksien keskelle läästimään kuraa päällemme. Äiti ilme oli palkinnon arvoinen, kun tajusi mitä me tehtiin.

Tuohon aikaan iskä vielä ajoi rekkaa toisella firmalla ja me pääsimme välillä hänen mukaan reissuille. Katrin kanssa käytiin Norjassa ja Ruotsissa. Yksin ollessani kävimme iskän kanssa myös Tanskassa. Ne reissut olivat ihan mahtavia. Kerran ruotsin reissulla pysähdyimme jollekkin huoltoasemalle syömään. Iskä tilas mulle lihapullia ja ranskiksia. Ranskikset olivat ok, mutta lihapullat olivat kuin kiviä. Iskä pyysi tarjoilijan luoksemme, otti lihapullan ja heitti läheistä tolppaa sillä (söimme ulkona siis) tolpasta lähti kilahdus, en ole varma lähtikö myös maalit.. Saatiin uusi ateria. Jeah. Parhainta niissä reissuissa oli, kun pääsi laivalle (sekä sai syödä useasti seisovassa pöydässä !!) ja oli hienoa, että sai kertoa koulussa, mitä on kesällä tehnyt. Kaipaan niitä aikoja hyvillä mielin. Lomalla myös käytiin huvipuistossa ! Se oli ihan ehdoton kesäjuttu. Käytiin joka laite läpi ja syötiin hattaraa ja karkkia. Äiti ja iskä ei niistä välittäneet. Oli ihme, jos äitin sai kapuamaan vapaaehtoisesti johonkin laitteeseen.

Reissut merelle olivat myös kivoja. Oli moottorivene ja pakattiin eväät mukaan. Iskä kalasti ja me tytöt ongittiin. Välillä jäätiin yöksi jonnekkin saareen tai hiekkarannalle. Vuonna -98 meillä oli todella vanha vene. Oli siinä kajuutta ja  kaikki ja sinne mahtui nukkumaan 4 henkeä. Se haisi pilssivedelle ja kalalle. Vene oli nimeltään Triton. Se ei aina toiminut. Oli jos jonkinmoista vikaa moottorissa ja joka paikassa. Hieno vene se oli. Muutaman kerran se ei käynnistynytkään ja jäimme saareen yöksi tai keskelle merta. Kalastaminen oli kivaa, jos sai kalaa. Jokainen pikku sintti oli voitto. Jossain kuva-albumissa on valokuva, kun ongin veneen vieressä ja päälläni on vaaleanpunainen uimapuku. Iltaaurinko paistaa ja merenpinta on tyyni. Vesipatjat ja muut lelut olivat myös aina pakko saada mukaan. Muistan, että veneen kattoluukun vieressä oli joku ruuvi pystyssä tai naula. Pari kumipatjaa hajosi siihen sekä pikkusiskon housut. Hieno muisto. Olen erittäin onnellinen siitä, että sain elää lapsuuteni ilman älypuhelimia ja nopeaa nettiä. Eihän siitä olisi tullut mitään, jos olisi koko ajan roikkunut puhelimessa ja päivittänyt facea. Niinkuin nykyään. Mattopyykit äitin kanssa ! Ei me mitään mattoja pesty siskon kanssa, me uitiin siinä matonpesualtaassa vaikka vesi oli jäätävän kylmää. Menneet kesät ovat jääneet hyvin mieleeni, sillä ne ovat olleet ihania. Ukkoset olivat ihan parhaita myös. Kunnon myräkkä kun iski niin sitä oikein kunnolla fiilisteli. Oi ihania muistoja !

Yllätyin positiivisesti eilen, kun hain postista saapuneen paketin. En tiennyt yhtään mitä piti odottaa ja siksi ehkä vähän huono päiväni parani. Olin voittanut Rimmelin facebook kilpailun. Sain kaksi 60 seconds kynsilakkaa. Kaksi huulipunakynää. BB-voiteen ja kangaskassin. Tilaukseni JT Beauty Outletilta saapui myös. Tässä onkin tekemistä, kun testailen kaikki meikit läpi.

Huomenna on ihan superrrkivakiva päivä, kun koittaa vihdoinkin mun polttarit ! Ostin uudet kesäkengät ja saan ne käyttööni huomenna. Huomatkaa ihanan pinkit kynnet ! Ja epätaisesti levittynyt purkkirusketus. Se ei häiritse todellakaan, kun saadaan viettää päivä ilman miehiä ja lapsia ! Nauttien hyvästä seurasta ja ohjelmasta, joka paljastuu mulle vasta huomenna.

Kuuntele ja nauti hetkestä:  Michael Bublé - It´s a beautiful day

ps. Onnea Katrille ! Uudelle klinikkaeläinhoitajalle valmistumisen johdosta ! <3

0

Epäonnisen onnellinen tarina

Tämän seuraavan epäonnisen tarinan omistan niille kenellä ei omasta mielestään ollut kovin hyvä päivä vaikkei ollutkaan maanantai. Mulla on siis lauantaina polttarit ja ajattelin, et ois kiva saada rusketusta pintaan, kun oon muutenkin niin vaalea. Ja varsinkin, kun paloin auringossa ja olkapäät helottivat punaisina kilpaa poskieni kanssa. Kuumotus ei ole vieläkään hellittänyt täysin. Syynä ehkä sekin, että olin ulkona eilen ilman aurinkorasvaa.. Hyi minua. Ostin L'oréal Paris Sublime Bronze itseruskettavaa. Niille jotka haluavat nopeasti luonnollisen rusketuksen. Koostumus on geelimäinen ja kevyt, mutta ei öljyinen. Sipaisen voidetta jalkoihini, kumpaankin, kyllä. Luin jostain, että se pitäisi raaja kerrallaan tehdä. En jaksanut. En myöskään käyttänyt hanskoja (!!) En huomaa tunnin kuluttua mitään vaikutusta ja ajattelin, että olen ostanut jonkun sunnuntai päivän version. Teen voitelun toiseen kertaan jalkoihini ja kasvoille. Ei vieläkään vaikutusta. Kädetkin ovat täysin normaalin väriset. Tuoksu oli aluksi mieto ja ei häirinnyt mitenkään. Vasta tunnin kuluttua tuoksu voimistui ja mieleeni tuli aivan, kuin olisin uinut jossain rämeessä ja kierinyt syksyisessä metsässä sienien ja mullan seassa. Hmmm. Ville kysyi mitä hajuvettä olen laittanut..Ehh.

Itse pääosan esittäjä ja oranssi ranne

Tämä oli aloitus tilanne, ennen rusketus läträystä

Ja tämä on lopputulos. Iho näyttää terveemmältä huomattavasti.

En ole aikaisemmin käyttänyt itseruskettavia, joten ajattelen, että mitä tehokkaampi sen kamalampi haju. Voitelen vielä kertaalleen kasvoni ja lopun kehoni. Odottelen sen kuivumista pari tuntia. Olisi pitänyt käydä suihkussa ennen operaatiota. Nyt se on jo myöhäistä. Vaellan puoli alasti kämpässä ympäriinsä. Iho tuntuu kauttaaltaa tahmaiselta ja haisen pahalta. Eikös ne sanoneet, että kauneuden eteen pitää kärsiä. Tässä ei ole mitään kivaa. Maksoin tästä 'kauneudesta' 15 € (!) Ajattelen vain, että tämä on turhaa ja miksi piti alkaa pelleilemään. Menen nukkumaan. Nenässä edelleen sienten ja sammaleen haju.

Ensi reaktioni aamulla peilin edessä on jotain hämmästyksen ja kauhun välistä. Rusketus on yön aikana hiipinyt pinnalle. Haju on poissa, mutta tahmaisuus on edelleen iholla. Kasvot ovat saaneet terveen näköisen päivetyksen, paitsi nenä, joka näyttää kuin sitä oisi hierottu porkkanalla. Kämmenet ovat värjäytyneet ruskeanoransseiksi ja oikea peukalo on puoliksi valkoinen ja puoliksi ruskea. Rystyset ovat kuin olleet kaksi viikkoa thaimaan auringossa. Ne hanskat ois olleet kai ihan jees.. Käsivarret näyttävät hyviltä ja dekoltee. Vatsa ja selkä voivat myös hyvin värinsä puolesta. Silti vatsaa alkaa sisäpuolelta kurista, ei nälästä pelkästään vaan myös pelosta. Siirrän katsetta vähitellen alaspäin raajoihini. Nilkat ovat tumman ruskeat ja varpaissa on yksittäisiä ruskettuneita täpliä. Tosi hyvin tehty Tiia ! Siksi siis ohjeissa sanottiin, että ole tarkkana nilkkojen, ranteiden ja kyynärpäiden kohdissa. No myöhäistä se on jo. Reidet ovat kauniin väriset, mutta polvesta alaspäin jalat ovat kuin eri pareja. Menen suihkuun pesemään tahmaisuuden pois. Hieron myös käsiäni, polvia ja nilkkoja kuorintasuolalla, että niistä lähtisi pois tummimmat kohdat. Värjäsin myös hiukseni tässä välissä. Ne sentään onnistuivat.



Keittiössä on tarpeeksi luonnonvaloa, jotta pystyn tarkastelemaan typerän pelleilyni tulosta. Tummat kohdat eivät edes vaaleentuneet, eikä sitruunamehukaan auta häivyttämään katastrofia. Ja kaiken lisäksi reisien rusketus valui viemäristä alas. Tuntuu tosi hyvältä. Puolet reidestä on valkoinen ja puolet kauniisti ruskettunut. Olisi pitänyt mennä sinne solariumiin. Tosin sitten en olisi saanut näin hienoa varoittavaa esimerkki tarinaa teille. Tehkää kuten sanon, eikä niin, että tehkää niin kuin minä teen. Oloni ei ole onneton, sillä tämä olisi voinut olla paljon karmeamman näköistä. Eikä lopulta, kun katsoo kokonaisuutta, tämä on onnistunut paljon odotettua paremmin. Kannan 'rusketukseni' pää ylhäällä ja kokemuksen rikkaampana. Paitsi nyt minusta tuntuu, että tuo huonekasvi nauraa lähinnä minulle.

Kasvoilla on kiiltoa ja aivan kuin geeli olisi kuivattanut ihoani kasvoilta. Se tuntuu vähän kireältä. Tästä on hyvä jatkaa kohti polttareita. Toista kerrosta ruskettavaa en aio laittaa ja luultavasti tämä kerta saa jäädä ainoaksi. Ellen löydä parempaa ja ei niin pahalta haisevaa ruskettavaa. Vertailun kanssa se selviää. Siispä lopuksi voin todeta, että tämä kokeilu oli antoisa ja monia tunteita herättävä. Ennen häitä varaan ajan solariumiin, sillä en halua olla rämeeltä haiseva morsian. Jätän itseruskettavat, niille ketä niiden kanssa osaa leikkiä. Menen syömään makaronilaatikkoa. En suruuni kuitenkaan. Ei tässä ole aikaa masentuam kun ilmakin on lämmin ja kaunis.

ps. kuuntele Lily Allenin - Air Balloon
tulet varmasti hyvälle tuulelle.

Mikä tekee sinut onnelliseksi ?

Oi ihana kesä ! Koskaan ei ole ihmisellä hyvä olla. Ulkona oli eilen lämpöä lähemmäs +30 astetta ja valitimme, kun on liian kuuma. Hetkessä sää muuttui ja satoi taivaan täydeltä rakeita ja oli yhtä kylmä kuin talvella. Tuuli heitti vettä ja rakeita ikkunaa vasten ja ääni joka siitä tuli, särki melkein korvia. Ainakin tuli siitepölyt huuhdeltua auton päältä. Tosin auto pestiin tunti ennen kun myrsky iski. Ukkonen jyrisi talon yllä ja mitä teki kaveri, no veti vaatteet pois ja lähti kalsareilla juoksemaan sateeseen. Kokemus sekin. Ilolla ei ollut rajoja. Sain rakeesta varpailleni ja se todella sattui. Tämän jälkeen taas alkoi aurinko paistamaan. Olimme todella tyytyväisiä kaikki, että ilmasta tuli raikkaampi, kun siitepölyt karisivat koivuista. Enkä tietenkään laittanut aurinkorasvaa ja nyt saan kärsiä siitä, että olkapääni ovat todella punaiset.

Hääjärjestelyt etenevät hyvin ja hiukset ovat päässäni edelleen. Saimme menun valmiiksi ja viimeistelimme listan mitä tarvitsee vielä ostaa/hommata. Näitä ovat mm. servetit, helium, boolimalja, cooleri, verhot, taulukehykset jnejnejne. Kukkaset tilasimme kukkakauppa Fridhemistä. Ruoka meille tulee tietenkin Jesse´s Dinesta. Juhlapaikasta en vielä kerro. Tilasin hääpukuni netin kautta ja toimitus kesti 2 kk. Onneksi sain sen ajoissa, sillä mekko oli aivan liian suuri. Vein puvun heti seuraavana päivänä eli 1,5 kk sitten ompelijalle ja siitä kavennettiin rintamuksesta 8 cm. Sovituksessa se oli vielä liian iso. Onhan vielä tässä 2 kk aikaa saada siitä sopiva. Jos ei muuta, niin pitää lopettaa herkkulakko ja aloittaa lihotuskuuri. En halua olla hirviömorsian ja siksi pyydänkin Villeltä aina mielipiteen asioihin, joita olen suunnitellut ja haluan keskustella niistä. Olen katsonut aivan liikaa telkkarista hääohjelmia ja ne naiset ovat jokseenkin hirviöitä(toiset aivan kammottavia sellaisia). Haluavat ajatella vain itseään ja tekevät kaiken oman päänsä mukaan, kysymättä puolisolta mitään. Käyttävät rahat turhuuksiin ja pilaavat jo niillä tulevan hääpäivän. Sitten itketään ja kaikki on kamalaa, otetaan vähän lisää rahaa ja ostetaan lisää turhaa tavaraa. Siksi en halua olla sellainen. Meidän hääpäivästä tulee rento ja mukava. Asiat ovat suunniteltu jo niin hyvin valmiiksi, että emme halua ottaa stressiä, eikä tarvitsekkaan. Ja jos joku menee vikaan, aina voi soveltaa. Kunhan on mukavaa.

Tänään aamulla aurinko paistoi ja linnut lauloi. Sain nukkua pitkään. On ihana tunne, kun voi vaan kääntää kylkeä ja painaa pään tyynyyn. Se tekee minut onnelliseksi. Vein koiran ulos ja nautin auringon säteistä kasvoillani, sekä raikkaasta tuulesta, joka kutitti niskaa. Varpaiden alla aamukasteesta märkä nurmikko ja kultaisena hohtava voikukkameri edessäni. Olisin voinut jäädä vain tähän hetkeen olemaan hetkeksi. Tämän ihanan hetken rikkoi nälästä huutava vatsani. Jatkoin fiilistelyä teekupin äärellä. Tein herkulliset voileivät ja otin ison kupin teetä. Avoinaisesta ikkunasta tuli lämmin tuuli ja lintujen laulu oli mukavaa vaihtelua radion äänelle.

Ihminen kokee päivässä paljon mielialavaihteluja. En puhu nyt itsestäni yksin. On varmasti muitakin joilla on monta eri tunnetta päivässä. Niistä eniten pitäisi kokea onnellisuutta. On okei, jos suututtaa ja on paha mieli, mutta se ei saisi olla pysyvää. Itse ajattelen enemmän ympärilläni olevia, jos olen huonotuulinen. Paha mieli tarttuu helposti ja pitäisi osata myös vaihtaa mielensä parempaan, kun ei enään tunnu pahalta. Itse välillä olen jatkanut möksöttämistä, vaikka olen halunnut jo hymyillä. Ihan vain kettuiluna. Onnellisuutta on paljon ympärillä ja sitä pitää osata arvostaa. Monet tulevat ihan pikkujutuista iloisiksi ja toiset vaativat enemmän, jotta tuntevat samaa hyvää oloa, jotka voisi saada paljon pienemmälläkin vaivalla. Minä itse tulen onnelliseksi todella pienistä asioista. Laitan radion päälle ja sieltä soi hyvä biisi. Tanssin ympäri keittiötä ja häiritsen alakerran naapurin kahvihetkeä. Lämmin suihku juoksulenkin jälkeen, tai se tunne, kun on juuri antanut lenkillä kaikkensa ja tehnyt henkilökohtaisen ennätyksen ajallisesti ja lysähtää ulko-oven eteen, kun on voimat lopussa. Se on hyvä fiilis. Auringonlasku joka värjää taivaan punaisella ja ympärilläsi on hiljaisuus, kun luonto on käynyt nukkumaan. Palaneet olkapäät muistuttavat kuumasta kesäpäivästä ystävien kanssa. En anna sen häiritä, että punaiset kohdat ovat arkoja, ne ovat väliaikaisia ja muuttuu rusketukseksi..tai ihosyöväksi.

Lakkasin kynteni räikeän pinkillä. Tein kunnollisia punnerruksia. Tapasin ystäväni. Tein hyvää ruokaa ja muut söivät kaiken. Tunsin onnistumista ja onnellisuutta, sillä sitä ruokaa arvostettiin. Jaakko nousi seisomaan tukea vasten. Olen ylpeä äiti. Ville pesi ja siivosi auton. Näin miten iloinen ja ylpeä hän oli tästä, ja koin samaa onnellisuuden tunnetta. On niin paljon mistä voi iloita. Jättäkää ne huonot olot kaappiin ja käyttäkää enemmän iloisuutta ja onnellisuutta, sillä se ei lopu kesken. Ja se saa tarttua myös muihin ihmisiin. Ei näin kauniina päivänä voi olla surullinen pikkuasioista. Ei haittaa jos saat paperihaavan, puhalla siihen ja ajattele positiivisesti. Ei koko sormi irronnut. Hajotat lasin, no broblem. Ikeasta saa edullisesti lisää. Kaadat kahvit pöydälle ja vaatteesi likaantuvat. Älä murjota siitä. Maailma ei tuhoudu tästä. Vaatteet voi vaihtaa ja kahvia voi keittää lisää. Ole positiivinen, sillä se on askel parempaan päivään. Auto jättää tielle. Jos ei ole kiire mihinkään, ei se haittaa. Ei ainakaan minua, kun niin kävi muutama kerta sitten. Otin laukusta eväät ja odoteltiin apua. En tuntenut suuttumusta, vaan iloa, että sain viettää aikaa Villen kanssa. Nauroimme ja edelleen ajattelemme välillä, miten jäimme yöllä kahden aikaan moottoritien varteen, kun rengas hajosi. Olihan se auto melkoinen pommi muutenkin. Kivaa se silti oli, vaikka odottelimmekin pari tuntia apua.

Toivotankin kaikille oikein hyvää loppuviikkoa !

Mieti mikä tekee sinusta onnellisen ja nauti siitä !

Herkkupostaus

Tänään päivällisellä oli tarjolla meillä mureketta ja perunamuusia. Murekkeen teinkin jo eilen illalla. Silti ei ole meidän iskän murekkeen voittanutta. Monissa ruoissa maku paranee, kun saavat olla yön yli kylmässä. Esimerkkejä ovat mm. jauhelihakeitto, lihapullat, kalakeitto, mansikkarahka. Onhan niitä. Partiolaisena tiedän myös, että ruoka maistuu paremmalta, kun sen syö ulkona. Näihin kuuluvat kaikki partioruoat, voileivät, makkarat(menevät myös kylmänä) tonnikala suoraan purkista. Jollakin leirillä piti valmistaa tonnikalasta jotakin ruokaa, mutta meilläpä ei ollut purkinavaajaa. No broblem, ollaan hei partiolaisia, ne saadaan auki kyllä. Lopputulos oli ei niin kauniisti avattu purkki. Kesäisin on mukava nauttia ruoasta ja hyvästä seurasta ulkona. Ja tänäkin kesänä sydäntä lähellä on hyvä ruoka ja lämmin aurinko. Kuitenkin tässä on reseptini murekkeeseen ja muusiin.

Lihamureke & Perunamuusi  al'a Tiia

Lämmitä uuni 200'C

400 g jauhelihaa
1 dl korppujauhoja
1 dl vettä
1 sipulikeittopussi
1 kananmuna
maun mukaan suolaa & pippuria
1 dl luumuja
vihannesekoitusta (herne, porkkana, papu)

Turvota korppujauhot vedessä. Sekoita jauhelihan joukkoon sipulikeittopussi, kananmuna, mausteet ja lopuksi korppujauhot. Sekoita hyvin. Voit tehdä murekkeen vuokaan tai pellille leivinpaperin päälle. Ota massasta osa ja painele suorakaiteen muotoon. Asettele sen päälle luumut ja vihannekset. Taputtele loput massasta kasvisten päälle ja varmista, että kaikki peittyvät. Sivele pintaan sinappia ja heitä uuniin. Paista noin tunti ja sivele vielä lopuksi sinapilla.

Keitä perunat pehmeiksi. Kaada vedet pois. Ota voita ja nakkaa perunoiden joukkoon kattilaan, sekoita vatkaimella tasaiseksi. Kuumenna maitoa ja kaada samalla vatkaten muusia. Mausta suolalla halutessasi. Mitä sileämpi muusi, sen parempi.

Jaakon ollessa päiväunilla, valmistin vielä jälkiruoan. Tein herkullisen ja helpon piiraan.

  Mustikkamurupiiras

Tee aluksi pohja tai ota valmis pakastimesta, kuten minä tein.
Tässä silti helppo muropohjan ohje:

100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2-3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna. Lisää yhteensekoitetut jauhot ja sekoita tasaiseksi.
Painele taikina piirasvuokaan ja esipaista 10 minuuttia. Itse unohdin esipaistaa pohjan, vaikka sitä miettisinkin teenkö sen vai en. Tästä syystä se piiras on vieläkin uunissa miedolla lämmöllä, jotta pohja kypsentyisi.

Muruseos pitää sisällään nämä ainekset:

100 g voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
80 g suklaata pieninä palasina (itse käytin Fazerin rusina&pähkinä suklaata)
1 tl vaniliasokeria
hunajaa tai siirappia

Sulata voi ja lisää loput ainekset joukkoon. Täytä piiraspohja mustikoilla tai haluamillasi marjoilla.
Levitä kauraseos piiraan päälle. Paista 180'C 30 min tai kunnes piiras on tarpeeksi kypsä.


Tarjoile jäätelön kanssa ja nauti keväästä.

ps. muistatteko, kun lupasin pitää herkkulakkoa kesään asti. Se pitää edelleen ! En ole koskenut sipseihin, karkkeihin, pizzaan enkä muuhunkaan namiin. No ehkä olen pari kertaa suklaata syönyt. Sekin oli sairaalassa, joten sallin sen itselleni ilman sanktioita. Herkkulakkoa on jäljellä vielä 69 päivää. Tässä ei ole kysymys laihduttamisesta, eikä siitä, että koittaisin vähentää hampaiden reikiintymistä. Vaan haluan olla vahvempi ja sanoa ei kiitos namille. Etsin omia rajojani. Tämä menee hyvin ja olen jo saanut muitakin mukaani tähän operaatiooni. Tuen heidän päätöksiään 100 %  

Yöllisiä mietintöjä

Sain testattavaksi vihreää kahvia. Green Coffee Fresh-kahviuute lupaa tasapainottaa verensokeria, kuluttaa kaloreita ja antaa energiaa. Ennen kaikkea se myös lupaa, että paino putoaisi säännöllisellä käytöllä. Lisäksi onhan tässä myös harrastettava säännöllistä liikuntaa. Minulla ei ole tarvetta painon pudotukselle, mutta energiaa saisi enemmänkin olla. Alustavasti voin sanoa, kun pari päivää olen syönyt tätä, niin se pitää nälkää loitolla hyvin. Tuote on täysin suomalainen, lisäaineeton ja lisänä saa tupla hyödyn sillä se sisältää myös D-vitamiinia.

Inffoan myöhemmin tästä tuotteesta lisää.

Sain myös yhteistyökumppaniksi blogilleni kosmetiikkakauppa Theboksen. Teille lukijoille sain myös koodin, jolla saatte tuotteiden loppusummasta kassalla -15%, kun loppusumma näyttää vähintään 30 €.
Koodi 15auroora

Tämä koodi on voimassa 10.6. asti.

Säätiedotuksessa luvattiin, että kesä alkaa ensiviikolla ! Tänään nauttisin jo auringosta parvekkeella, kun Jaakko oli nukkumassa ja minä söin jäätelöä. Valmistin myös päivälliseksi lihamureketta, jonka reseptin jaan teille huomenna. Maanantaina myös pitäisi ukkostaa ! Tätä odottaen, sillä olen suuri ukkosen fani. Viime kesänä petyin pahasti, kun ei ollut mitään hirmumyrskyjä, enkä saanut kuvattua yhtään kunnollista salamakuvaa. Sadetta kyllä piisasi viime kesänä ihan tarpeeksi. Toivon parempaa onnea täksi kesäksi ukkosen suhteen.

Suomelle myös onnittelut illan jääkiekko ottelusta ja hienosta voitosta Sveisiä vastaan.

ps. Mun polttarit on ensi viikolla ! Alkaa toden teolla jännittämään, mitä kaaso on kehitelly mun pääni menoksi. Saatan myöhemmin tehdä postauksen meidän hääjärjestelyistä kenties.

En pelkää enään tulevaa

Olen ollut voimaton viimeisen viikon ajan. Olen kantanut huolta lapsestani ja valvonut öitä surusta väristen. Tiedän mitä on ikävä ja tiedän mitä on suru. Tiedän myös kuinka vaikeaa on piiloittaa meikillä yön läpi itkeneet silmät. Olen väsynyt vieläkin tästä kaikesta. Olen viikossa löytänyt sisältäni vahvemman ja rohkeamman ihmisen. Yksi on vielä enemmän näitä kaikkea. Oma rakas poikani Jaakko.

Jaakko on vasta 1 v 3 kk. On uskomatonta miten nopeasti hän on jo toipunut vaativasta operaatiosta. Hän on vahvin ja rohkein tuntemani ihminen. Hän on minun sankarini. Kulunut viikko on pitänyt sisällään paljon, todella paljon kyyneliä. Mitä enemmän rakastan, sitä enemmän tarvitsen paperia kyynelilleni. Olen tarvinnut enemmän kuin koskaan uskoa parempaan huomiseen. Vain muutama päivä aikaisemmin itkin itseni uneen ja ikävöin lastani. Mietin vedet silmissä, miten en enää jaksa tätä tuskaani. Nyt tuon kaiken jälkeen uskallan sanoa olevani vahvempi ja rohkeampi äitinä.

En ollut varma miten pystyn käsittelemään tunteitani ja sitä, että en pysty olemaan poikani luona öisin, hänen ollessaan teho-osastolla. Jokainen käynti siellä oli omalla tavallaan pelottavaa, jännitystä täynnä olevaa kidutusta minulle. Tunsin syyllisyyttä jättäessäni poikani tuntemattomien hoitoon. Vaikka tiesin koko ajan hänen olevat täysin turvassa. Aika kului onneksi nopeammin, kuin olin kuvitellutkaan. Nyt olen taas onnellinen ja valmis kotiutumaan sekä kohtaamaan arjen haasteet. En pelkää tulevaa. Helppoa se ei varmasi tule olemaan, eikä ketään niin ole väittänytkään. Tiedän varmasti, että ympärillämme on ystäviä ketkä välittävät ja tukevat, kun itse ei jaksaisi.

Kuten viime yömme täällä osastolla. Toivoin illalla, että saisimme nukkua molemmat aamuun asti rauhassa. Kello oli lähemmäs 12 yöllä, kun pesin hiukseni lavuaarissa. Selviydyin siitä hienosti, vaikka ainoana valonlähteenä oli telkkari. Katsoin dokkaria George Clooneysta vielä yhden aikaan. Lopulta kahden maissa painoin pääni tyynyyn. 03:15 aluksi niin heikolta kuulostanut itku muuttui hetkessä huutoon. Rauhoittelin kivusta rimpuilevaa lasta, ettei hän satuttaisi itseään ja kutsuin hoitajan tuomaan särkylääkettä. Jaakko makasi pimeässä silmät auki aivan rauhassa ja tuijotti minua. Silitin hänen hikistä ja kuumaa päätä. Hänellä on vieressään minun paitani unirättinä. Poika tarttui kaksin käsin paitaan ja painoi sen kasvoihinsa ja hymyili minulle. Silmäni valuivat taas kyynelistä, sillä tässä hetkessä oli jotain todella ihanaa. Vasta neljältä pääsin takaisin nukkumaan ja kuudelta rauhoittelin uudestaan itkevää poikaa. Onneksi hän nukahti sen jälkeen ja nukuimme puoli yhdeksään aivan rauhassa. Kunnes lääkäri avasi oven ja nousin samalla sekunnilla ylös. Hiukset toki sekaisin ja silmät ristissä. Tajuamatta mitään kuusta saati sitten maasta. Ja toivotin jonkinlaiset huomenet hänelle tajuamatta mitään edelleenkään.

Havahduin todellisuuteen vasta, kun kirurgi kysyi Jaakolta, haluammeko lähteä kotiin huomenna. Meinasin ratketa riemusta, mutta onneksi olin vielä puoliksi unimaailmassani juoksemassa niityllä. Päivämme meni tänään nopeasti. Kävimme röntgenkuvauksissa ja vähän ennen kun pääsimme kuvauksiin, eräs iäkkäämpi nainen kehui hymyilevää Jaakkoa ja sanoi, että ei ole pitkään aikaan nähnyt noin pientä lasta ja ihan hän herkistyi tästä. Minä taas herkistyin, kun hyvästelin meillä useamman kerran olleen hoitajan. Puoli vuotta ja tapaamme täällä taas. Iltahoitajan kanssa Jaakko pääsi pesulle ja sitten syötiin iltapuuro. Kahdeksalta pojalla oli jo pää tyynyssä. Entäs minä sitten. Katson televisiota ja syön iltapalan. Juon teen kuumana ja olen onnellinen, kun pääsemme palaamaan takaisin kotiin huomenna.

Tämä oli omanlaisensa raskas kokemus, joka jää mieleeni. Tässä ei voi luovuttaa, eikä luovutus ole vaihtoehto. Vaikka itkin pimeässä ja halusin olla yksin, en ajatellut koskaan, että olen heikko. Olen vahva ja jokainen itketty kyynel on puhdasta rakkautta. Jokainen äiti ymmärtää sen.

Ps. Jaakko ryömii jo eteenpäin vaikka pääsi teho-osastolta vasta 3 päivää sitten.

Vaikein on jo takana

Nenämahaletku poistettiin eilen, ja ruoka on alkanut maistumaan paremmin. Välillä Jaakko vielä tarvitsee vahvempaa särkylääkettä. Liikkuminen on vaikeaa ja kivuliasta. Viimeiset 5 päivää on mennyt vuodattaen kyyneleitä. Oloni on ollut heikko ja tuntemukset ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä en tiedä mitä tekisin jotta oloni olisi parempi. Iltaisin rukoilen voimaa, jotta jaksan poikani ja itseni vuoksi. Eilen itkin nukkumaan mennessäni ja mietin hiljaa mielessäni miten en enää jaksa tätä itkemistä. Nyt katsoessani ulos auringon paistetta, luon uskoa taas hieman paremmasta huomisesta.

Eilen aamupäivällä Jaakolla oli haavan puhdistus ja suihku. Hänelle tehtiin myös rakon ultraääni tutkimus. Odotin miten pelottavalta haava näyttäisi ja varauduinkin hieman siteiden poistoon. Muovinen suojalaastari meni peittäen koko kyljen. Tämä täytyi repiä pois. Ketään ei pidä laastarin irroittamisesta. Se sattuu vaikka sen tekisi nopeasti. Hoitaja aloitti olkapäästä irroittamaan sidettä. Koko poika aivan tärisi ja huusi tuskasta. Minun oli vain purtava huulta ja keskityttävä pitämään hänet aloillaan. Lopulta se oli ohi. Jaakon silmät olivat punaiset ja pää hikinen. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan vuolaina. Vesi oli mukavan lämmintä. Asetin pojan kyljelleen patjalle ja tuin hänen päätään. Annoin keltaisen kumiankan viemään huomiota pesusta. Pienet hampaat pureutuivat nopeasti ankan päähän. Jaakko pysyi rauhallisena ja minä toivoin sen olevan pian ohi.

Oloni alkoi tuntua huteralta. En ollut syönyt kunnolla. Nostin pojan hoitopöydälle ja nojasin päätäni siihen. Hoitaja teippasi vaahtomuovin tapaisen palan Jaakon selkään tukemaan leikkaus kohtaa. Puin hänelle vaatteet ja nostin varovasti syliini. Minua alkoi pyörryttämään, korvissa soi ja olo oli huono. Askeleet alkoivat painamaan ja 10 metrin matka tuntui kilometriltä. Istahdin sänkyyn Jaakko sylissäni ja laskin itseni patjalle. Päässä humisi. Se on jo selvääkin, kun ei muista huolehtia itsestään ja kantaa huolta toisesta. Keitin teetä itselleni ja söin voileivän. Jaakko nukahti päiväunille ruuan jälkeen ja niin tein minäkin.

Stressitaso on ollut korkealla viime päivinä. Väsymys ottaa omansa ja mieli on myös väsynyt. Ihoni on kalpea, kasvot väsyneet ja silmissä ei ole samanlaista kirkkautta, kuin aikaisemmin. Itken herkästi ja ajatukset harhailevat joka suuntaan. 6 kk päästä on taas sairaalareissu edessä. Leikkausarpi avataan ja kylkiluihin asennettua implanttia pidennetään. Silloin toivottavasti olen jo tottunut paremmin näihin tuleviin sairaalakertoihin. Oloni on parempi nyt. Söin illalla lasagnea ja äitienpäiväkakkua. Sain lisää voimaa, kun Ville kävi tuomassa eväitä ja katsomassa Jaakkoa.

Jaakko on voinut todella hyvin. Pyysin hänelle illalla särkylääkettä sekä yöllä. Annoin myös maitoa ja valvoin hänen nukkumistaan varmistaen, että hänellä on hyvä olla. Itsekkin nukuin hyvin. On ihmeellistä seurata hänen paranemistaan. Pienillä lapsilla näin isot leikkaukset vaativat myös osansa. Olimme teho-osastolla 4,5 päivää. Hän oli tokkurainen, käytössä oli vahvat särkylääkkeet, hän sai rauhoittavaa ja tippoja oli kolme kappaletta. Ainoana ravintona kolme päivää olivat nesteet, jotka nekin kulkivat nenämahaletkun kautta. Hänen silmistään näkyi väsymys, eikä hän ottanut katsekontatia, tuijotti vain tyhjyyteen. Hoitajat olivat mukavia ja heille kuuluu myös kiitos tärkeästä huolenpidosta. Kiitos myös niille hoitajille, jotka viettivät tunteja Jaakon sängyn vierellä ja pitivät seuraa minullekkin toisinaan. Huomenna tulee viikko täyteen sairaalassa, ja poika on lähes oma iloinen itsensä. Kipua on vielä varmasti kauan, mutta se paranee ajan mittaan.

Vanhemmille tärkeä voimanlähde on lapsensa hyvinvointi ja nauru. Eilen illalla Jaakko nosteli jalkoja ilmaan, nappasi varpaistaan kiinni, hymyili ja nauroi. Herkistyin tästä todella paljon, kun ajattelen missä kunnossa hän oli pari päivää sitten. Muutos on huikea. Näin pieni ja silti niin vahva. Lääkäri sanoi aamulla, että käymme tänään röntgenkuvauksissa ja ylihuomenna saattaa olla meillä kotiin paluu. Olen todella onnellinen ja ylpeä, sillä olen maailman tärkeimmän ja rohkeimman pojan äiti. En olisi yksin tästä koettelemuksesta selvinnyt. Enkä ole yksin myöskään tuskani kanssa ollut. Kiitos kaikille jotka ovat olleet kanssamme tällä matkalla. Tämä ei ole vielä ohi, mutta vaikein on jo takana.

Yhdessä jälleen

Pidän Jaakkoa sylissäni. Silmäilen samalla elokuvaa teeveestä. Enemmän huomiota saa poikani. Olemme vihdoinkin taas yhdessä. Aurinko paistaa ja ilma on kaunis. Tämä on hyvä äitienpäivä.

Saapuessani teho-osastolle, lohduton itku täytti käytävät. Jaakolta oli otettu kanyyli pois kädestä. Ja paita vaidettiin. Äidin saapuminen rauhoitti pojan onneksi. Kysyn hoitajalta saisiko isovanhemmat tulla katsomaan poikaa. Sain kieltävän vastauksen, ja ehdin kuvitella heidän pettymyksen, mutta hoitaja jatkaa lausettaan, että Jaakko siirretään osastolle. Isovanhemmat pääsevät sinne katsomaan lasta. Olen iloinen tästä uutisesta.

Yö on mennyt hyvin jälleen.
Jaakko ei ole syönyt eikä juonut kunnolla, joten yritän saada hänet edes vähän maistamaan. Lopulta Jaakko syö kaiken lautasella olevan pastan ja siihen päälle piltin. Maito ei enään maistu. Aikaa kuluu noin tunti ja vihdoin, kun paperityöt on saatu tehtyä pääsemme siirtymään osastolle. Kiitän teho-osaston hoitajia tärkeästä työstä ja huolenpidosta.

Jaakolla ja lltahoitajalla on erimielisyyksiä ja Jaakko ilmoittaa siitä varsin äänekkäästi. Äiti rauhoittaa tilanteen. Isovanhemmat ja täti pääsevät katsomaan pientä potilasta. Tämän jälkeen, kun vierailu on ohi, on iltapalan aika. Se maistuu hyvin pojalle. Hoitaja antaa myös laksatiivia, sillä vaippaa ei ole hetkeen vaihdettu.

Joudutaan auttamaan letkun kanssa uloste ulos. Sillä viime kerrasta on jo kolme päivää. Jaakko käy levottomaksi ja alkaa itkeä. Hetken vaikeroinnin jälkeen, huomataan, että pissakatetri on tukossa. Ja tästä syystä Jaakko ei ole pystynyt juomaan eikä pissaamaan. Kipua on paljon. Aika kuluu ja lapsi itkee. Paikalle tarvitaan toinen hoitaja. Hetken kuluttua tilanne on ohi. Jaakko on kuuma ja hikinen. Lämpö on noussut jonkin verran. Rauhoittelen lasta silittäen hänen hikistä päätään. Silmäkulmasta valuu kyynel. Kerron Jaakolle kuinka vahva hän on ja painan pusun otsalle.

Kello on lähemmäs 22, kun olemme vielä molemmat hereillä. Pidän pientä väsynyttä poikaa sylissäni ja katselemme toisiamme kauan. Nyt kun katetria ei enään ole, joutuvat hoitajat katsomaan yöllä rakkoa ultraäänellä. Lasken pojan sänkyyn ja annan nukahtaa siihen. Keskiyöllä yöhoitajat katsovat rakon ja antavat särkylääkettä. Itku tulee taas, mutta rauhoittelu toimii onneksi. Menen nukkumaan hetkeksi. Kello kolme aamuyöllä, hälytän hoitajan paikalle mittaamaan Jaakolta lämmön. Hän saa myös lääkettä. Sillä oli hetken itkenyt kipuaan. Uni ei tule takaisin heti ja jään silittämään hänen päätään. Pienet sormet tarttuvat tiukkaan kädestäni kiinni. Lopulta uni voittaa ja pääsen itsekkin nukkumaan. Tämä oli raskas päivä. Tyynyni on surkea ja uskon, että puuhalkokin olisi pehmeämpi. On hiljaista. Vartti kuluu ja lääkeannostelija alkaa piippaamaan. Hoitaja tulee kohta sammuttamaan sen, minä haluan nyt vain nukkua.

Aamu alkaa itkulla, kun pitää ottaa verikokeita. Onneksi lääkäri on todella hyvä ja tehokas. Laastari paikoilleen ja lapsi sänkyyn. Itkun aiheuttaa enimmäkseen todella kipeä kylki. Joka onneksi unohtuu pian, kun on aamupuuron aika. Tätä ennen vaippa pitää vaihtaa ja punnita, paljonko on yöllä tullut pissaa. Annan vähän tuttipullosta vettä. Olen varma,  että hän ei halua juoda, mutta lähes 40 ml pieni janoinen poika juo. Hoitaja tuo huoneeseen aamupuuron joka maistuu todella hyvin nälkäiselle pojalle, onneksi. Minullakin on nälkä. Juon ensi hätään vettä ja syön keksin. Pyydän myös hoitajalta särkylääkettä Jaakolle, joka on alkanut olemaan itkuinen ja levoton. Tippa otetaan pois jalasta sillä se on mennyt väärin, kun Jaakko on potkinut niin paljon. Jalka on turvoksissa ja lääke saa pojan itkemään.

Hetken kuluttua leikkauksen suorittanut lääkäri tulee käymään. Hän on tyytyväinen kuinka nopeasti Jaakko on alkanut parantumaan. Hän kertoo myös samalla, että lapaluun lihakset olivat operoitu leikkauksessa myös, eli suuret liikkeet ovat vielä kivuliaita. Leikkaushaava puhdistetaan päivällä ja uudet siteet vaihdetaan siihen. Lisäksi nenämahaletkun saa ottaa pois, kun syöminen on lähtenyt liikkeelle. Hoitaja antaa särkylääkettä ja Jaakko nukahtaakin pian päiväunille. Nyt on minun vuoroni syödä ja käydä vessassa. Katson telkkarista turhia ohjelmia, ja menen sänkyyn makaamaan. Päiväunien aika on minullakin.

Olin eilen todella stressaantunut koko päivän, enkä osannut nauttia äitienpäivästä kunnolla. Tänään annan sille enemmän aikaa enkä stressaa, saan viettää koko päivän poikani kanssa.

Sinä päivänä taivas itki kanssani

Torstaina, hetkeä ennen, kun Jaakko lähti leikkaukseen, taivas oli tummanpuhuva. Leikkausksen aikana itkin sairaalahuoneessani ja samalla ulkona myrskysi. Tuuli heitteli vettä ympäriinsä ja ilma oli samanlainen, kun mieleni. Ajattelin, että taivas ymmärtää tuskaani. Kävelin sateessa enkä välittänyt kylmästä. Eilen oli kauniimpi sää ja minunkin mieleni oli kevyempi. Aivan kuin raskas taakka olisi nostettu harteiltani. Pääsin sairaalaan, eikä askeleet olleet enään niin raskaita. Halusin todella päästä jo lapseni luokse. Olen osastolla 'Jaakon äiti', harvoin nimeäni olen sanonut, kun uusi hoitaja on tullut paikalle esittäytymään. Se ei silti haittaa, on mukava myös tunnistaa itsensä sillä nimikkeellä.

Teho-osastolla oli hiljaista. Tv on päällä, josta tulee vähän ääntä. Hoitaja oli Jaakon luona, kun saavuin paikalle. Yö oli mennyt hyvin heillä. Yritin jälleen parhaani mukaan pidellä kyyneleitäni kurissa. Se on hyvin vaikeaa, kun silittää niin pienen pojan poskea. Johtoja ja letkuja meni joka paikasta. Kädessä on kanyyli, kuten vasemmassa jalassa. Sykemittarin tapainen johto menee oikeasta jalasta.. Nenämahaletkuun olen jo hänellä tottunut. Rintalastan kohtaan ja vatsaan on kiinnitetty myös joitain liimapintaisia lätkiä. Mittaavat varmaankin sydäntä. Vaipasta menee katetri. Oikeassa kyljessä on mustan tussin jälkiä leikkauksesta. Iso haavalappu peittää leikkauskohdan. Koko oikean kyljen puoli on ruskehtava oranssi siitä haavan puhdistusaineesta.

En ole melkein kolmeen päivään saanut pitää lastani sylissä. Se on hyvin vaikea tunne, kun tuntee ettei henkisesti ja fyysisesti ole riittävä, että en antaisi hänelle takaisin rakkautta. Vaikka eihän tässä tilanteessa voi muuksi muuttua. Annan Jaakolle kaiken mahdollises rakkauden itsestäni ja enemmän jos voisin. Hoitaja kertoo pitäneensä poikaa sylissä aamulla. Luulin, että murtuisin tässä kohtaan, mutta se on helpottavaa. Osittain siksi, että pelkään satuttavani, tai en osaisi käsitellä Jaakkoa. He katsoivat telkkaria, ja lukivat kirjaa. Puheemme herättää Jaakon. Väsyneet silmät aukeavat hiljaa. Katse on edelleen tyhjä lääkkeiden vaikutuksesta. Silti hän katselee minua ja on huomattavasti paljon virkeämpi kuin eilen. Silmät eivät ole enään turvoksissa, ei myöskää minunkaan. Hän ottaa sormestani lujasti kiinni ja puristaa sitä, niin kovin etten saa otetta irti. En irroittaisi otetta, mutta nyt on pakko. Hoitaja nostaa hänet syliini. Istun alas pehmeään nojatuoliin. Otan käden alle muutaman tyynyn tukemaan lasta. Tässä menee hetki, sillä kaikki johdot on saatava sivuun ja oikeisiin paikkoihin.

Jaakon ilme muuttuu siirrettäessä tuskaisen näköiseksi ja pieni parku pääsee. Kipuja on vielä paljon. Jaakko jaksaa istua hetken sylissäni ja rauhoittuu nopeasti. Koitan antaa hänelle päärynä pilttiä, mutta se ei maistu nyt. Hoitaja tuo maitoa, joka on liian kuumaa tarjottavaksi. Laitan sen hetkeksi sivuun jäähtymään. Silitän ja pusuttelen pojan päätä. Tiukka ote sormestani pitää vieläkin. Hetken Jaakko silmäilee telkkaria ja kohta on jo nukahtanut syliini. Peittelen häntä vähän. Hän on niin rauhallinen. Uppoudun tähän hetkeen, enkä haluaisi taaskaan lähteä pois. Teho-osasto on hiljainen. Välillä kuuluu joidenkin koneen ääniä. Se ei häiritse. Huomaan Jaakon hikoilevan. Kuumetta ei hänellä ole ollut, niin hoitaja sanoi. Olivat mitanneet useamman kerran sen. Tiedän, että minun on pian lähdettävä. Oloni on vaikea. Koitan antaa maitoa Jaakolle, kun hän heräsi. Siirrämme hänet takaisin sänkyyn. Mieleni tekee itkeä. On todella vaikeaa jättää Jaakko. Yksin hän ei ole. Onhan hän tehotarkkailussa. Asettelen hänen pehmolelunsa sänkyyn. Annoin perjantaina hänelle yöpaitani, jossa on tuttu tuoksu. Jaakko puristaa sitä kädessään. Tämä tunti hänen kanssaan oli meille tärkeä ja jaksan taas paremmin. Hoitaja sanoo, että on jo hyvät mahdollisuudet, että Jaakko siirtyisi osastolle. Vointi on parantunut huomattavasti. Lähtiessäni pois Jaakon katse seuraa minua. Sydämeeni tulee murtuma aina, kun joudun jättämään hänet muiden tärkeään hoitoon.

Palaan takaisin tänään iltapäivällä. Äitienpäivänä. On surullista, että en saanut tänä aamuna halata lastani. Heräsin yksin, sillä Ville lähti aikaisin töihin. Jalkojani särkee, myös päätäni. Olin hoitanut 13 tuntia tarjoilijan virkaa eräissä häissä. Lopulta, kun pääsin nukkumaan yöllä yhden jälkeen murruin täysin. Olen niin väsynyt tähän olooni. Minulla on ikävä lastani. En kuule yöllä hänen nukkumista, enkä herää aamulla hänen hymyilyynsä. Toivon jo, että tämä olisi ohi ja saisin hänet kotiin kanssamme. Odotan paljon paluutani sairaalaan, sillä saan kuulla pääseekö hän osastolle. Sitä ennen haluan nauttia äitienpäivälounaasta yhdessä perheeni kanssa.

Toivottakaa onnea.

P.s. Rakastavaa ja lämmintä äitienpäivää kaikille äideille. Halatkaa lastanne ja kertokaa kuinka tärkeä hän on teille <3

En halua poistua viereltäsi

Illalla pestessäni hampaita tuijotan jälleen peiliin. Olo on tyhjä ja surullinen. Saunakaan ei rauhoita mieltäni. On outoa katsoa Jaakon sänkyä tyhjänä ja käydä itse sen viereen makaamaan. Talo on hiljainen, eikä pientä tuhinaa kuulu. En tunne muuta, kun suolaisten kyynelien lämpimät vedet poskillani. Haluan vain nukkua. Olen väsynyt. Pyörin sängyssä pitkään. En näe edes unta. Ajatellessani Jaakkoa, itkettää väkisinkin. Tyyny on märkä kyynelistä. Aamulla oloni on väsynyt edelleen. Koitan saada unta vielä vähän, kun kello näyttää 8:30. Minuutit tuntuvat ikuisuudelta ja murehdin tulevaa päivää. Jaakko on mielessäni koko ajan. Silmäni ovat turvoksissa itkemisestä. Kylmät lusikat auttavat lievittämään suurimmat turvotukset pois näkyvistä. Meikki peittää loput. En pysty syömään aamupalaa loppuun, kun vatsaa kiertää niin paljon stressistä. Pidän puhelinta vieressäni koko ajan siltä varalta, jos sairaalasta tulee soitto.

Ennen tehoa, käyn hääpukuni sovituksessa. Se meneee hyvin, vaikka sovituskertoja tarvitaan ainakin kaksi vielä. Kaupunkiajo sujuu myös, turhaan sitä jännitin. Kulkiessani kohti tyksiä jännitystaso nousee koko ajan. Tunnen kuinka kylmänhiki kohoaa selkää pitkin ja sydän lyö tiheämmin. Jokainen askel kohti teho-osaston lasiovia on raskas. Mitä lähemmäs pääsen Jaakon sänkyä, kyyneleet kohoavat silmiini vaikka en haluaisi. Puren huulta ja peitän suruni hymyilyllä. Pienokaiseni nukkuu. Hoitajat kertovat hänen voivan hyvin. Vahvimmat särkylääkkeet on lopetettu ja lisähappea ei ole tarvinnut antaa kuin vähän.

Katselen rauhallisen näköistä poikaa. Oloni alkaa helpottamaan, mutta silti en pysty olemaan normaalisti ilman, että purskahtaisin itkuun. Otin mukaani muutaman lehden joita selailen, jotta pystyn olemaan kyynelehtimättä. Muutama hoitaja käy välillä katsomassa nukkuvaa poikaa. Hänelle oli annettu mehua aikaisemmin päivällä. En tiedä miksi, mutta mielialani kohoaa tästä tiedosta. Aamuhoitajat ovat mukavia ja kertoivat, että Jaakko oli hereillä aamulla jo hetken aikaan. Taas vaihuvat hoitajat. En muista kaikkien nimiä enään. Päivähoitaja tulee esittäytymään. Jaakko avaa silmänsä. Taas kyynelehdin. Kosketan hänen lämmintä poskeaan, se on vähän kuiva ja saan rasvata sen. Jaakon silmissä paistaa väsymys. Katsekontaktia en saa. Sen verran paljon on vielä kehossa aineita. Särkyä ei pysty peittämään ja sen Jaakko ilmaisee vahvasti. Pystyn olemaan hänen vierellään itkemättä. Hoitaja vaihtaa tipan paikkaa toiseen jalkaan. Jaakko tarkkailee koko ajan mitä tapahtuu, vaikka on väsynyt.



Ilmeisesti Jaakko ei tästä pitänyt ja alkaa itkemään. Koko tippa otetaan jalan turvotuksen vuoksi pois ja poika rauhoittuu. Silitän ja puhun rauhallisesti hänelle. Hoitaja kysyy haluanko, että Jaakolle annetaan mehua. Vastaan myöntävästi. Vähän tuttipullosta hän jaksaa juoda, loput annetaan nenämahaletkulla. Käyn lisäämässä parkkimittariin rahaa sekä samalla syömässä kanttiinissa. Takaisin tullessani päästän hoitajan syömään ja jään puhelemaan pojalleni. Hetken kuluttua saan antaa myös pilttiä. Olen iloisempi. Jaakko syö kaiken ja torkahtaa hetkeksi. Lääkäri antoi myös luvan, että hän saa nukkua vatsallaan jos haluaa. Happiletkun takia(joka oli leikkauksen jälkeen hetken hänellä) Jaakolla voi olla kurkku kipeä ja käheä kurkku. Laitan käteni hänen kätensä viereen ja tunnen pienen puristuksen sormeni ympärillä. Tämä on tärkeä hetki minulle. Kuulen myös, kuinka Jaakko yrittää sanoa 'äippä' käheällä äänellään. En halua lähteä tästä minnekkään.

Istun sängyn vieressä 6 h ja juttelen iltahoitajan kanssa. Puhumme kaikesta mitä mieleen sattuu tulemaan. Tätä toivoinkin, että saisin jutella hetken jostain muusta, kun leikkauksesta. Tunnen oloni rauhalliseksi. En tunne surua. Sillä näin miten paljon Jaakko saa huomiota ja hoivaa sairaalassa. Luotan heihin täysin. Voin taas hyvin. Lähden kotiin rauhallisin mielin, kun Jaakko on nukahtanut. Palaan huomenna uudelleen. Hyvällä mielellä ja vahvempana mitä olin tänään.

Peilistä tuijotti surullinen hahmo takaisin kyyneleet valuen

Tämä seuraava saattaa olla surullista luettavaa joillekkin.

Nukuin yöni hyvin. Olosuhteet huomioon ottaen. Vähän viileä oli, se tosin paransi untani lopulta. Nousin ennen 7 aamulla ja olo tuntui surkuiselta. Hoitaja saapui 7 pintaan ilmoittamaan, että pojan saisi herättää hetken kuluttua, vaihtaa vaipan ja pukea leikkauskaavun päälle. Silittelin Jaakon päätä ja pidin sylissä. Tapasimme leikkaavan lääkärin vähän ajan päästä. Hän oli rauhallinen ja ystävällinen. Kertoi leikkauksen pääpiirteisen kaavan ja jutteli Jaakolle. Hän myös kertoi leikkauksen riskeistä ja komplikaatioista. Minä purin huulta ja yritin pysyä vahvana. Vielä ennen lähtöään kirurgi sanoi 'en kyllä raaskisi näin suloista pientä henkilöä leikata'. Hoitaja saapui hetken kuluttua ja ilmoitti, että leikkaussalista soitettiin ja siellä ollaan valmiita aloittamaan operaatio. Otin Jaakon syliini ja käärin omaan peittoon jonka otin mukaamme kotoa. Edelleen yritin estellä kyyneliä. Painoin Jaakkoa tiukasti sylissäni.

Saavuimme leikkaussalin ovelle ja puin päälleni sinisen kaavun, kenkäsuojat ja verkkohatun. Istuimme hetken heräämön puolella ja Jaakon ilmeestä jo näki, kuinka hän oli ihmeissään kaikesta hälinästä. Nielin kyyneliä ja katselin kaukaisuuteen vältellen muiden katseita. Vastailin hoitajalle hänen esittämiin kysymyksiin. Ja pääsimme menemään leikkaussaliin. Ohitimme samalla viimekertaisen operaatiosalin, jonka ovessa oli Pikku Myyn kuva. Huoneessa oli monta hoitajaa ja Jaakko katseli ympärilleen, itse koitin edelleen pysyä rauhallisena ja hallita tunteitani. Anestesialääkäri tuli huoneeseen ja laskin Jaakon hoitopöydälle, patja oli lämmitetty leikkausta varten. Hänen silmistään näkyi, että pelottaa. Nukutus oli nopea. Maski sai Jaakon itkemään ja lopulta hän oli jo unessa. Silitin pehmeää poskea ja minut ohjattiin ulos huoneesta.

Hoitaja antoi paperia minulle, sillä kyyneleet alkoivat vieriä poskiani pitkin. Nieleskelin ja sanottiin, että minulle soitetaan, kun operaatio on ohi. Lähtiessäni riisuin kaavun ja muut suojavaatteet. Leikkaava lääkäri tuli ovella vastaan minua, tervehti ja toivotin onnea. Sain takaisin ymmärtävän hymyn. Kävelin hisseille ja vältellen katseita menin ensimmäiseen vessaan, joka vastaan tuli. Kyyneleet virtasivat vuolaina poskia pitkin. Peilistä minua tuijootti takaisin surullinen hahmo. Vihreät silmät olivat vahvan väriset punaisena hehkuvien kasvojen kanssa. Kyyneleet sotkivat ripsivärin, vaikka sen ei pitänyt valua. Tunsin oloni heikoksi. Ajattelin itsekseni, että en olisi halunnut mennä saattamaan poikaani leikkaussaliin. Tein sen vaikka se oli äärettömän hankalaa itselleni. Tein sen rakkaudesta poikaani kohtaan, en itseni takia.

Edelliskerralla en mennyt mukaan, kun Jaakon jalkaleikkaus oli. Tiesin silloin, että pysyn vahvana ja tiedän, että hän jää hyvään hoitoon. Tämä kerta oli erilainen. Tunsin oloni tyhjäksi. En halunnut muuta, kun itkeä. Jokainen asia muistutti Jaakosta. Ajattelin häntä kaikkina hetkinä. Katsoin kelloa. Katsoin kuinka viisari liikkuu, mutta aika tuntui äärettömän pitkältä. En voinut syödä enkä edes halunnut. Keskittyminen herpaantui hetkeksi, kun sain muuta ajateltavaa. Kosmetiikkakauppa Thebos ilmoitti paluuviestinä, että voivat tehdä blogini kanssa yhteistyötä. Sopisin myös ystäväni kanssa, että tapaan hänet kaupungilla ja käymme syömässä.

Lopulta lääkäri soitti. Ääni täristen vastasin ja kuuntelin miten hän kertoi, että leikkaus on sujunut suunnitelmien mukaan ja Jaakko oli jo hereillä leikkauksen jälkeen. Heräämöstä hänet vietiin teho-osastolle. Puhelun jälkeen poskia alkoi kuumottamaan ja suolaiset kyyneleet vierivät jälleen. Oloni oli helpottunut todella paljon. Sain luvan mennä katsomaan poikaani lopulta. Menin hissillä ja peittelin surullisuuttani. Teho-osastolla pieni poikamme makasi selällään sängyssään. Hänellä oli monia johtoja ympäri kehoa. Minua alkoi huimata. Se näky oli sydäntä särkevä, miten noin pieni näytti niin vahvalta silti. Mitä kaikkea hän on jo kokenut ja miten kivinen tie on vielä edessä meillä. En pystynyt tekemään mitään. Nyyhkytin hiljaa sängyn vieressä ja kuuntelin jälleen, kun hoitaja kertoi minulle mitä kaikkea on Jaakon ympärillä tehty ja tullaan tekemään. Poika nukkui sikeästi, ettei tunne kipua. Hänellä meni letkusta rauhoittavaa, vahvaa särkylääkettä ja maski kasvoilla auttoi hengitykseen. En kyennyt koskettamaan rakasta poikaani. En vain kertakaikkiaan pystynyt. Koskettamisesta olisin murtunut täysin. En pystynyt olemaan kauan teholla. Eikä minusta olisi ollut 'hyötyä', kun pieni nukkui koko ajan tiedostamatta ympärillä tapahtuvia asioita.

Sallin itselleni aikaa lähteä kaupungille. Kävimme syömässä ja ostoksilla ystäväni kanssa. Olo helpottui hetkeksi, kun sain kävellä ja olla vain. En ajatellut niin paljon sairaalaa. Ehkä jopa pidin tuulesta kasvoilla ja pienestä sateesta. Se ei häirinnyt minua. Palasin sairaalaan ja nukahdin osastolle päästessäni. Havahduin, kun puhelimeni soi. Sain todella paljon voimaa teidän kannustuksista ja zempauksista. Menimme yhdessä Villen kanssa vielä katsomaan Jaakkoa illalla. Olen ollut surullinen koko päivän ja todella helpottunut, olo on heikko ja kaikki mikä liityy Jaakkoon, saa kyyneleet valumaan. Tämä päivä ei jää ainoaksi. Pienokaisemme nukkui kyljellään. Iltahoitaja kertoi, että hänellä on kaikki hyvin ja ei ole hätää osastolla. Oli outoa palata kotiin. Huomenna on uusi päivä ja Jaakkokin voi olla jo hereillä hänet tavatessani taas.

Kiitos oikeasti kaikista zemppauksista ja voimaannuttavista viesteistä ! Sillä on suuri vaikutus <3