Tiivistän tämän päivän kuviin. Muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa ei kuvia ole nähty, joten tässä on niitä oikein olan takaa.
Aamulla pälyilessäni ikkunasta ulos, huomasin pihalla rusakon ja tietenkin minulla luonnollisesti oli heti kamera kädessä. Hetken aikaan otus natusti ruohoa ja lähti pian pinkomaan pois.
Tavoittelin kuvissa herkkää puoltani, mutta se taisi jäädä haaveeksi. Sekä kavahdin hieman tuota sojottavaa lapaluuta tai siskon sanojen mukaan 'tuplahartiaa' xd
Värjäsin myös hiukseni ja olen niin rakastunut tähän uuteen väriin. Lisäksi tuo uusi pinkki huulipuna korostaa sävyä entisestään.
Syntyessäni, minulla, kuten monilla muillakin oli siniset silmät ja olen ihan onnellinen, että silmäni päättivät vaihtaa väriään vihreänruskeisiin. Nä silmät rimmaa paljon paremmin mun lettiin nyt.
Tämä on kukka jolle olen antanut rakkauttani joka päivä. Halusin uskoa, että saan tämän kasvin vielä kukkimaan, vaikka vielä talvella se näytti kituvan ja huutavan tuskasta kirjahyllyn laidalla. Vihdoinkin voin uskoa myös, että saisin tuon nurkassa hätää kärsivän limoviikunan herätettyä henkiin, viimeistään ensi kesänä. Toivon, että hänen kohtalo ei ole sama, kuin edeltäjällään. Ilmeisesti huonekasvi ei viihdy koko talvea lasitetulla parvekkeella. Kasvi otti nokkiinsa, homehtui ja kuoli. Kuolema oli pitkä ja tuskainen luultavasti. Olen toistaiseksi jättänyt vielä rauhaan uuden nurkkakasvin, joka kyllä jo uhkaavasti tekee hidasta kuolemaansa. Lehdet ovat pudonneet maahan, vaikka olen yrittänyt niin kovin rakastaa sitä. Vettä se on myös saanut, mutta ei näytä perustavan siitä mitään. Tepsisikö rommi siihen..?
Olen myös ollut jo hetken flunssassa ja kitannut teetä kuin viimestä päivää. Lohdutukseksi leivoin itselleni kakun, omalla reseptillä.
Suklainen kuivakakku
2 dl sokeria
4 kpl kananmunia
180 g suklaata
150 g voita
1 tl leivinjauhetta
2-3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl mariannemurskaa
1 rkl siirappia
60 g suklaamurua
1 dl rusinoita
Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi. Sekoitin jauhot yhteen. Sulatin voin ja suklaan. Jäähdytin voisuklaaseoksen ja kaadoin sokerikananmunamassaan. Lisäsin siirapin ja mariannemurun, suklaamurut ja jauhot. Sekoitin huolella, ja unohdin rusinat. On kakku hyvää ilman rusinoitakin. Ja olen huomannut, että hyvin moni ihminen vihaa niitä. Pulla ei ole pulla ilman rusinoita ! Tämä kakku oli siis 'antipulla'. Koitan kestää virheeni. Paistoin kakkua tunnin verran, säädellen lämpöä 170 - 200 asteen välillä. Kunnes sisusta ei ollut enään tikkuun tarttuvaa. Käytin silikoni vuokaa, mutta voitelin silti ja jauhotin sen. Kumosin valmiin kakun vadille ja annoin hetken jäähtyä ja ihastelin aikaan saannostani. Keitin kinuskin kakun päälle ja koristelin karkkimurulla.
Kinuski
2 dl kuohukermaa
150 g fariinisokeria
Heitä molemmat ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljalleen 15 minuuttia.
Eilinen päivä meni ikkunoiden äärellä tähystäen ukkosta ja fiilistellen rankkasadetta ja rakeita. Tosin oli kurjempi viedä koira ulos, kun niskaan tuli sata litraa vettä heti, kun oven jo sai auki.
Illalla ihastelin kaunista auringonlaskua ja hiljaista kaupunkia. Kunnes tuli kylmä ja hain lisää teetä ja rohmusin palan kakkua vielä. Ja lisäksi otin vähän suklaajäätelöä, jotta en ihan pääse hoikistumaan. Ja kohta on jo viikonloppu !
Aamulla pälyilessäni ikkunasta ulos, huomasin pihalla rusakon ja tietenkin minulla luonnollisesti oli heti kamera kädessä. Hetken aikaan otus natusti ruohoa ja lähti pian pinkomaan pois.
Tavoittelin kuvissa herkkää puoltani, mutta se taisi jäädä haaveeksi. Sekä kavahdin hieman tuota sojottavaa lapaluuta tai siskon sanojen mukaan 'tuplahartiaa' xd
Värjäsin myös hiukseni ja olen niin rakastunut tähän uuteen väriin. Lisäksi tuo uusi pinkki huulipuna korostaa sävyä entisestään.
Syntyessäni, minulla, kuten monilla muillakin oli siniset silmät ja olen ihan onnellinen, että silmäni päättivät vaihtaa väriään vihreänruskeisiin. Nä silmät rimmaa paljon paremmin mun lettiin nyt.
Tämä on kukka jolle olen antanut rakkauttani joka päivä. Halusin uskoa, että saan tämän kasvin vielä kukkimaan, vaikka vielä talvella se näytti kituvan ja huutavan tuskasta kirjahyllyn laidalla. Vihdoinkin voin uskoa myös, että saisin tuon nurkassa hätää kärsivän limoviikunan herätettyä henkiin, viimeistään ensi kesänä. Toivon, että hänen kohtalo ei ole sama, kuin edeltäjällään. Ilmeisesti huonekasvi ei viihdy koko talvea lasitetulla parvekkeella. Kasvi otti nokkiinsa, homehtui ja kuoli. Kuolema oli pitkä ja tuskainen luultavasti. Olen toistaiseksi jättänyt vielä rauhaan uuden nurkkakasvin, joka kyllä jo uhkaavasti tekee hidasta kuolemaansa. Lehdet ovat pudonneet maahan, vaikka olen yrittänyt niin kovin rakastaa sitä. Vettä se on myös saanut, mutta ei näytä perustavan siitä mitään. Tepsisikö rommi siihen..?
Olen myös ollut jo hetken flunssassa ja kitannut teetä kuin viimestä päivää. Lohdutukseksi leivoin itselleni kakun, omalla reseptillä.
Suklainen kuivakakku
2 dl sokeria
4 kpl kananmunia
180 g suklaata
150 g voita
1 tl leivinjauhetta
2-3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl mariannemurskaa
1 rkl siirappia
60 g suklaamurua
1 dl rusinoita
Vatkasin sokerin ja kananmunat vaahdoksi. Sekoitin jauhot yhteen. Sulatin voin ja suklaan. Jäähdytin voisuklaaseoksen ja kaadoin sokerikananmunamassaan. Lisäsin siirapin ja mariannemurun, suklaamurut ja jauhot. Sekoitin huolella, ja unohdin rusinat. On kakku hyvää ilman rusinoitakin. Ja olen huomannut, että hyvin moni ihminen vihaa niitä. Pulla ei ole pulla ilman rusinoita ! Tämä kakku oli siis 'antipulla'. Koitan kestää virheeni. Paistoin kakkua tunnin verran, säädellen lämpöä 170 - 200 asteen välillä. Kunnes sisusta ei ollut enään tikkuun tarttuvaa. Käytin silikoni vuokaa, mutta voitelin silti ja jauhotin sen. Kumosin valmiin kakun vadille ja annoin hetken jäähtyä ja ihastelin aikaan saannostani. Keitin kinuskin kakun päälle ja koristelin karkkimurulla.
Kinuski
2 dl kuohukermaa
150 g fariinisokeria
Heitä molemmat ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljalleen 15 minuuttia.
Eilinen päivä meni ikkunoiden äärellä tähystäen ukkosta ja fiilistellen rankkasadetta ja rakeita. Tosin oli kurjempi viedä koira ulos, kun niskaan tuli sata litraa vettä heti, kun oven jo sai auki.
Illalla ihastelin kaunista auringonlaskua ja hiljaista kaupunkia. Kunnes tuli kylmä ja hain lisää teetä ja rohmusin palan kakkua vielä. Ja lisäksi otin vähän suklaajäätelöä, jotta en ihan pääse hoikistumaan. Ja kohta on jo viikonloppu !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti