Meidän Jaska..Näin aloitan usein lauseen, ja siitä jo tietääkin, että koira on taas ollut kuriton tai tehnyt jotai muuta odottamatonta. Kuten pari päivää sitten, kun olin laittamassa leivälle kinkkua, kävi Jaska nappaisemassa leikkeleen suoraan leivän päältä, ilman mitään varoitusta. Se rontti. Pienenä toivoimme koiraa tai mitä tahansa eläintä siskon kanssa monesti. Äidin allergioiden takia sellaista ei voinut taloon ottaa. Hamsterin saimme. Tytöksi luulimme, mutta poika se lopultakin oli, Julia nimi sopi silti oikein hyvin. Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Eikös juu. Liekö kuoli lopulta nimensä häpeään vai luonnolliseen kuolemaan vanhuudessa. Tiedä häntä. Noh kuitenkin. Serkut hommasivat koiran ja toki olimme vähän katkeria. Sen jälkeen kun edesmennyt Peku repi parit housuni lakseista riekaleiksi, en sitten enään toivonutkaan koiraa.
Sain sellaisen silti. Miehen mukana tuli kylkiäisenä tuo rotta. Elinikäinen kytkykauppa. Parempi se kyllä on, kuin uuden liittymän oston yhteydessä saatu törkeän ruma lippis, jota ei käytä koskaan. Koirasta on paljon enemmän hyötyä. Se syö pöydän alle tippuneet tähteet, lippis ei. Se tuo pallon toisinaan luoksesi heittämisen jälkeen, lippis ei. Koira tulee ovella vastaan, jos ja kun on hypännyt turvaportin yli, sillä saattaa mahdollisesti olla se törkeän ruma lippis revittynä kappaleiksi hampaissaan. Lippiksen voi heittää parvekkeelta, koiraa ei. Lippiksen voi laittaa pesukoneeseen, en suosittele samaa koiralle. Ota ainakin se linkous pois päältä. Lippis suojaa auringolta, koira saattaisi näyttää tyhmältä killuessaan pääsi päällä ja varmaankin koira saisi auringonpistoksen. Koira antaa vastarakkautta ja kunnioitusta. Olen sille kingi ja hän rakastaa minua rajattomasti. Silloin varsinkin, jos tarjolla on ruokaa. Jaska on silloin kaikkien kaveri
Jaskalla on ollut ongelmia sisäsiisteydessä. Sen takia hänen miehisyytensä jäi eläinlääkäriin eräänä syksynä. Siitäkin saataa toisinaan johtua luottamuspula meitä kohtaan häntä arveluttavissa tilanteissa. Vieläkin toisinaan, kun hänet jättää yksin edes puoleksi tunniksi, hän on tehnyt protestipissin matolle, tai vaihtoehtoisesti hypännyt keittiön pöydälle ja juonut kukkamaljakosta vedet tai iskenyt tassunsa sokerikulhoon ja tepastellut ympäri pöytää. Raskaana ollessani koira seurasi minua joka paikkaan, jopa vessaan, sekä nukkui vatsani päällä. Synnytyksen lähestyessä, kun lapsivedet menivät Jaskaa alkoi jännittää sen verran, että oksensi. Olin sairaalassa 9 päivää ja kuulemma joka ilta Jaska oli odotanut minua ulko-oven edessä. Silloin ymmärsin, että olen oikeasti tärkeä Jaskalle. Vaikka alkutie meillä ei ollut kovin ruusuista
Muutamat kengät pentuna hän söi minulta, yhden nahkavyön, käytän samaa vyötä edelleen, hampaanjäljistä huolimatta. Hiusharjoja on järsitty parikin kappaletta. Useamman kerran sänkyyn mun puolelle on pissitty. Ja voin kertoa, ei ole mukava herätä siihen, että koira pissaa yöllä naaman viereen tai jalkojen päälle. Koira lensi leppäkeihään tavoin(kuvainnollisesti). Mennessäsi suihkuun pesemään pissaa pois, astut useamman kerran kylmään lätäkköön kolmen metrin matkalla sängyltä vessaan. Se oli hieno tunne silloin aamu neljältä. Talviaikaan koiran mielestä ulkona oli liian kylmä, eikä siis hoitanut tarpeitaan ulos, vaan heti kun pääsi sisälle oli lätäkkö tai torttu oven vieressä. Voitonriemu oli suuri.
Onneksi iltalenkit vievät energiaa Jaskalta pois sen verran, että hän ei jaksa enään elämöidä iltaisin paljoakaan. Hieno koira tuo Jaska. Jaskan kennelnimi on Carlos Carlitos, mutta Jaska on osuvampi nimi. Ehkä Carlos nimi otetaan käyttöön, kun hän harmaantuu ylväästi ja nukkuu takkatulen loimussa oikeinoikein vanhana. Koirilla on paremmat aistit, kun meillä ihmisillä ja on paljon koiria, jotka pääsevät oikeisiin töihin, kuten poliisikoirat, huumekoirat, opaskoirat, seurakoirat(ei varsinaisesti oikea työ muuta kun englannin kuningattaren koirilla, paris hiltonin koiraa ei lasketa) ja sitten on nämä meidän kotikoira Jaskat ja muut kaverit. Olla meidän elämämme ilona, saamme tuntea olevamme tärkeitä, kun koira antaa märän pusun poskelle. Kun minä voin hyvin, koirakin voi. Anteeksi Jaska ne pirkan koirannaksut, ens kerralla saat Purinaa.
Sain sellaisen silti. Miehen mukana tuli kylkiäisenä tuo rotta. Elinikäinen kytkykauppa. Parempi se kyllä on, kuin uuden liittymän oston yhteydessä saatu törkeän ruma lippis, jota ei käytä koskaan. Koirasta on paljon enemmän hyötyä. Se syö pöydän alle tippuneet tähteet, lippis ei. Se tuo pallon toisinaan luoksesi heittämisen jälkeen, lippis ei. Koira tulee ovella vastaan, jos ja kun on hypännyt turvaportin yli, sillä saattaa mahdollisesti olla se törkeän ruma lippis revittynä kappaleiksi hampaissaan. Lippiksen voi heittää parvekkeelta, koiraa ei. Lippiksen voi laittaa pesukoneeseen, en suosittele samaa koiralle. Ota ainakin se linkous pois päältä. Lippis suojaa auringolta, koira saattaisi näyttää tyhmältä killuessaan pääsi päällä ja varmaankin koira saisi auringonpistoksen. Koira antaa vastarakkautta ja kunnioitusta. Olen sille kingi ja hän rakastaa minua rajattomasti. Silloin varsinkin, jos tarjolla on ruokaa. Jaska on silloin kaikkien kaveri
Jaskalla on ollut ongelmia sisäsiisteydessä. Sen takia hänen miehisyytensä jäi eläinlääkäriin eräänä syksynä. Siitäkin saataa toisinaan johtua luottamuspula meitä kohtaan häntä arveluttavissa tilanteissa. Vieläkin toisinaan, kun hänet jättää yksin edes puoleksi tunniksi, hän on tehnyt protestipissin matolle, tai vaihtoehtoisesti hypännyt keittiön pöydälle ja juonut kukkamaljakosta vedet tai iskenyt tassunsa sokerikulhoon ja tepastellut ympäri pöytää. Raskaana ollessani koira seurasi minua joka paikkaan, jopa vessaan, sekä nukkui vatsani päällä. Synnytyksen lähestyessä, kun lapsivedet menivät Jaskaa alkoi jännittää sen verran, että oksensi. Olin sairaalassa 9 päivää ja kuulemma joka ilta Jaska oli odotanut minua ulko-oven edessä. Silloin ymmärsin, että olen oikeasti tärkeä Jaskalle. Vaikka alkutie meillä ei ollut kovin ruusuista
Muutamat kengät pentuna hän söi minulta, yhden nahkavyön, käytän samaa vyötä edelleen, hampaanjäljistä huolimatta. Hiusharjoja on järsitty parikin kappaletta. Useamman kerran sänkyyn mun puolelle on pissitty. Ja voin kertoa, ei ole mukava herätä siihen, että koira pissaa yöllä naaman viereen tai jalkojen päälle. Koira lensi leppäkeihään tavoin(kuvainnollisesti). Mennessäsi suihkuun pesemään pissaa pois, astut useamman kerran kylmään lätäkköön kolmen metrin matkalla sängyltä vessaan. Se oli hieno tunne silloin aamu neljältä. Talviaikaan koiran mielestä ulkona oli liian kylmä, eikä siis hoitanut tarpeitaan ulos, vaan heti kun pääsi sisälle oli lätäkkö tai torttu oven vieressä. Voitonriemu oli suuri.
Onneksi iltalenkit vievät energiaa Jaskalta pois sen verran, että hän ei jaksa enään elämöidä iltaisin paljoakaan. Hieno koira tuo Jaska. Jaskan kennelnimi on Carlos Carlitos, mutta Jaska on osuvampi nimi. Ehkä Carlos nimi otetaan käyttöön, kun hän harmaantuu ylväästi ja nukkuu takkatulen loimussa oikeinoikein vanhana. Koirilla on paremmat aistit, kun meillä ihmisillä ja on paljon koiria, jotka pääsevät oikeisiin töihin, kuten poliisikoirat, huumekoirat, opaskoirat, seurakoirat(ei varsinaisesti oikea työ muuta kun englannin kuningattaren koirilla, paris hiltonin koiraa ei lasketa) ja sitten on nämä meidän kotikoira Jaskat ja muut kaverit. Olla meidän elämämme ilona, saamme tuntea olevamme tärkeitä, kun koira antaa märän pusun poskelle. Kun minä voin hyvin, koirakin voi. Anteeksi Jaska ne pirkan koirannaksut, ens kerralla saat Purinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti