Tatuoinnit. Jakavat mielipiteitä joka suuntaan. Tunnen monia henkilöitä
joilla on kuvia ihossaan. Eikä se yksi aina edes riitä. Kun on ottanut
yhden, haluaa pian toisen. Melkein sama juttu, kun lävistyksissä.
Itselläni on tatuointi. Olin 17 ja päättänyt ottaa sellaisen. Äiti
tietenkin tyrmäsi ideani, siispä kysyin lupaa isiltä. Nyt tuossa oikean
jalan sääressä komeilee kaunis oranssi karppi. Monet kyselevät mikä
merkitys tällä kuvalla minulle on. Karppi kuvaa kiinalaisessa
perinteessä vahvuutta ja sitkeyttä. Jokainen ihminen on vahva, kun uskoo
siihen itse. Se on tärkeintä. Ja kannan kunnialla tatuointiani. Enkä edes jaksa ajatella miltä se näyttää 50 vuoden päästä. Minä elän tässä ajassa, en menneessä enkä tulevaisuudessa. Eikä se
jää tähän yhteen kuvaan. Olen jo paperille suunnitellut seuraavan
kuvan, joka olisi tarkoitus toteuttaa, joko tänä- tai ensi vuonna. En myöskään kiellä, jos poikani haluaa itsellensä tatuoinnin.
Keräsin rohkeutta vuoden verran, ennen kuin menin kuvan ottamaan. Rohkeutta se vaatii, jos ja kun on kuullut huhuja, että se sattuu sairaasti. Kyllä se aluksi sattui, ja sattui vielä enemmän, kun kuvaa tehtiin sääriluun päälle ja pitkiä suoria viivoja oli muutama kappale. Jalka turtui nopeasti, eikä sitten lopulta enään tuntunut kovin pahalta. Neljä tuntia meni tehden tatuointiani. Kotona äiti oli saada sydärin ja huusi siskolleen puhelimessa, että "nyt se tyttö meni ja otti tollasen hirveen kokosen tauoinnin !!" Jep, tätä reaktiota odotinkin. Iskä sanoi, että jos mä tykkään siitä, niin ei mitään väliä kellään tai millään muulla. Pari päivää ja jalka alkoi särkeä aivan järkyttävästi, enkä meinannut päästä kävelemään kunnolla. Sain sen ohella skipata liikunnan koulussa..muah.
Lävistyksiäkin on tehty jo ammoisilta ajoilta lähtien, sekä venytyksiä, jotka kuuluvat joissain maissa ihan perinteisiin. Minulla niitä on vain korvissa. Yksi tragus sekä yksi industrial. Sekä 9 kpl lobeja ja yksi helix. Tästä kuvasta näkee, missä on mikäkin lävistys. En ole ajatellut luopuvani yhdestäkään lävistyksestä. Pidän kaikista. Vielä on toteuttamatta ystäväni kanssa "kaveri tatuointi", eli aiomme ottaa joko samanlaiset tai samankaltaiset kuvat, sitten jossain vaiheessa elämää.
Keräsin rohkeutta vuoden verran, ennen kuin menin kuvan ottamaan. Rohkeutta se vaatii, jos ja kun on kuullut huhuja, että se sattuu sairaasti. Kyllä se aluksi sattui, ja sattui vielä enemmän, kun kuvaa tehtiin sääriluun päälle ja pitkiä suoria viivoja oli muutama kappale. Jalka turtui nopeasti, eikä sitten lopulta enään tuntunut kovin pahalta. Neljä tuntia meni tehden tatuointiani. Kotona äiti oli saada sydärin ja huusi siskolleen puhelimessa, että "nyt se tyttö meni ja otti tollasen hirveen kokosen tauoinnin !!" Jep, tätä reaktiota odotinkin. Iskä sanoi, että jos mä tykkään siitä, niin ei mitään väliä kellään tai millään muulla. Pari päivää ja jalka alkoi särkeä aivan järkyttävästi, enkä meinannut päästä kävelemään kunnolla. Sain sen ohella skipata liikunnan koulussa..muah.
Lävistyksiäkin on tehty jo ammoisilta ajoilta lähtien, sekä venytyksiä, jotka kuuluvat joissain maissa ihan perinteisiin. Minulla niitä on vain korvissa. Yksi tragus sekä yksi industrial. Sekä 9 kpl lobeja ja yksi helix. Tästä kuvasta näkee, missä on mikäkin lävistys. En ole ajatellut luopuvani yhdestäkään lävistyksestä. Pidän kaikista. Vielä on toteuttamatta ystäväni kanssa "kaveri tatuointi", eli aiomme ottaa joko samanlaiset tai samankaltaiset kuvat, sitten jossain vaiheessa elämää.
 |
| elokuussa hakattu 2008 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti