En halua poistua viereltäsi

Illalla pestessäni hampaita tuijotan jälleen peiliin. Olo on tyhjä ja surullinen. Saunakaan ei rauhoita mieltäni. On outoa katsoa Jaakon sänkyä tyhjänä ja käydä itse sen viereen makaamaan. Talo on hiljainen, eikä pientä tuhinaa kuulu. En tunne muuta, kun suolaisten kyynelien lämpimät vedet poskillani. Haluan vain nukkua. Olen väsynyt. Pyörin sängyssä pitkään. En näe edes unta. Ajatellessani Jaakkoa, itkettää väkisinkin. Tyyny on märkä kyynelistä. Aamulla oloni on väsynyt edelleen. Koitan saada unta vielä vähän, kun kello näyttää 8:30. Minuutit tuntuvat ikuisuudelta ja murehdin tulevaa päivää. Jaakko on mielessäni koko ajan. Silmäni ovat turvoksissa itkemisestä. Kylmät lusikat auttavat lievittämään suurimmat turvotukset pois näkyvistä. Meikki peittää loput. En pysty syömään aamupalaa loppuun, kun vatsaa kiertää niin paljon stressistä. Pidän puhelinta vieressäni koko ajan siltä varalta, jos sairaalasta tulee soitto.

Ennen tehoa, käyn hääpukuni sovituksessa. Se meneee hyvin, vaikka sovituskertoja tarvitaan ainakin kaksi vielä. Kaupunkiajo sujuu myös, turhaan sitä jännitin. Kulkiessani kohti tyksiä jännitystaso nousee koko ajan. Tunnen kuinka kylmänhiki kohoaa selkää pitkin ja sydän lyö tiheämmin. Jokainen askel kohti teho-osaston lasiovia on raskas. Mitä lähemmäs pääsen Jaakon sänkyä, kyyneleet kohoavat silmiini vaikka en haluaisi. Puren huulta ja peitän suruni hymyilyllä. Pienokaiseni nukkuu. Hoitajat kertovat hänen voivan hyvin. Vahvimmat särkylääkkeet on lopetettu ja lisähappea ei ole tarvinnut antaa kuin vähän.

Katselen rauhallisen näköistä poikaa. Oloni alkaa helpottamaan, mutta silti en pysty olemaan normaalisti ilman, että purskahtaisin itkuun. Otin mukaani muutaman lehden joita selailen, jotta pystyn olemaan kyynelehtimättä. Muutama hoitaja käy välillä katsomassa nukkuvaa poikaa. Hänelle oli annettu mehua aikaisemmin päivällä. En tiedä miksi, mutta mielialani kohoaa tästä tiedosta. Aamuhoitajat ovat mukavia ja kertoivat, että Jaakko oli hereillä aamulla jo hetken aikaan. Taas vaihuvat hoitajat. En muista kaikkien nimiä enään. Päivähoitaja tulee esittäytymään. Jaakko avaa silmänsä. Taas kyynelehdin. Kosketan hänen lämmintä poskeaan, se on vähän kuiva ja saan rasvata sen. Jaakon silmissä paistaa väsymys. Katsekontaktia en saa. Sen verran paljon on vielä kehossa aineita. Särkyä ei pysty peittämään ja sen Jaakko ilmaisee vahvasti. Pystyn olemaan hänen vierellään itkemättä. Hoitaja vaihtaa tipan paikkaa toiseen jalkaan. Jaakko tarkkailee koko ajan mitä tapahtuu, vaikka on väsynyt.



Ilmeisesti Jaakko ei tästä pitänyt ja alkaa itkemään. Koko tippa otetaan jalan turvotuksen vuoksi pois ja poika rauhoittuu. Silitän ja puhun rauhallisesti hänelle. Hoitaja kysyy haluanko, että Jaakolle annetaan mehua. Vastaan myöntävästi. Vähän tuttipullosta hän jaksaa juoda, loput annetaan nenämahaletkulla. Käyn lisäämässä parkkimittariin rahaa sekä samalla syömässä kanttiinissa. Takaisin tullessani päästän hoitajan syömään ja jään puhelemaan pojalleni. Hetken kuluttua saan antaa myös pilttiä. Olen iloisempi. Jaakko syö kaiken ja torkahtaa hetkeksi. Lääkäri antoi myös luvan, että hän saa nukkua vatsallaan jos haluaa. Happiletkun takia(joka oli leikkauksen jälkeen hetken hänellä) Jaakolla voi olla kurkku kipeä ja käheä kurkku. Laitan käteni hänen kätensä viereen ja tunnen pienen puristuksen sormeni ympärillä. Tämä on tärkeä hetki minulle. Kuulen myös, kuinka Jaakko yrittää sanoa 'äippä' käheällä äänellään. En halua lähteä tästä minnekkään.

Istun sängyn vieressä 6 h ja juttelen iltahoitajan kanssa. Puhumme kaikesta mitä mieleen sattuu tulemaan. Tätä toivoinkin, että saisin jutella hetken jostain muusta, kun leikkauksesta. Tunnen oloni rauhalliseksi. En tunne surua. Sillä näin miten paljon Jaakko saa huomiota ja hoivaa sairaalassa. Luotan heihin täysin. Voin taas hyvin. Lähden kotiin rauhallisin mielin, kun Jaakko on nukahtanut. Palaan huomenna uudelleen. Hyvällä mielellä ja vahvempana mitä olin tänään.