Pienenä todella suuri toive oli, että saisi syödä karkkia niin paljon kuin vain jaksaisi. Monella lapsella se on mielessä edelleenkin. Lauantaisin oli karkkipäivä, ja silloin sai valita kaupasta haluamaansa herkkua. Vanhempien mielestä yksi pussi riitti hyvin. Totta se olikin. Siltä ei vain tuntunut, kaikki mitä sai vapaasti valita kaupasta ei riittänyt. Halusi aina vain lisää. Karkkeja ei voinut vastustaa. Isä toi aina matkoiltaan karkkia, kun hän oli käynyt laivalla. Öisin menimme usein siskon kanssa kaapille ja näpistelimme nameja. Oi niitä aikoja. Jouluisin kaapit pursuivat suklaista ja marmeladeista, kaikkialla oli herkkuja. Nyt sen vasta tajuaa miten paljon on syönyt lapsena karkkia.
Lapsille kerrotaan hammaspeikosta, joka vie hampaat, jos ja kun syö liikaa karkkia. Sitä olisi pitänyt painottaa ja pelotella enemmän sen kanssa, kun olin lapsi. Olisin niilläkin hammaslääkäri käynneillä säästynyt poraamiselta. Ja se miten tärkeää hampaiden peseminen on. Aivan liian nuorilla lapsilla todetaan hammasvaurioita, ja nekin ovat peräisin liiallisista makeisista, energiajuomista sekä limonadeista. Kävin hammaslääkärissä alkuvuodesta. Käynti tuli tarpeeseen. Liian tiheiden hammasvälien takia, minulla oli reikiä, jotka paikattiin. Hammaslääkäri oli osaava, mukava ja tuomitseva. Lähdin hammaslääkäriltä mukanani häpeällinen olo, uusi varattu aika ja keveämpi tili. Sekä puhtaammat hampaat. Silti sydämessäni tunsin, että olisin tehnyt jotain väärin. Kyllä, syönyt liikaa karkkia.
Pidin namilakkoa ennen häitä. Se onnistui odotettua paremmin. Olin virkeämpi, energisempi ja nukuin paremmin sekä jaksoin muutenkin päivät hyvin. Häiden jälkeen otin sokerin takaisin käyttöön ja taannun aikaisempaan olotilaani. Vointini ei ollut hyvä. Uskon, että sokerilla on paljon negatiivisia vaikutuksia kehoomme. Yritän jättää sen käytön vähitellen pois päivittäisistä rutiineistani. Kolmas päiväni menossa ja sokeria olen käyttänyt vain viilin kanssa. Vaikenta ei ole luopua siitä, vaan se, että osaa hallita itseänsä. Nälän sattuessa syön tietenkin normaalisti, mutta entä, kun haluaa välipalaa ja napostelua? Nopea ratkaisu tähän olisi kaapissa odotteleva suklaapatukka. Niin helppo ratkaisu, mutta ei oikea. Suomen luonto tarjoaa marjoja ja hedelmiä syksyisin, niitä pitää osata hyödyntää. Lisäksi marjat ovat terveellisempiä kuin hedelmät.
Pidän suklaapatukkaa kädessäni ja tuijotan sitä. En lue sen tuoteselostetta, vaan mietin itseäni. Olen luvannut pitää vaikean lupauksen. On osattava pitää myös se. Sortuminen on niin nopeaa, mutta sen jälkeen huono olo vasta tulee. Ei fyysinen vaan henkinen. Se on pahinta tässä. Voit korvata sen saman herkun, niin monella eri tavalla. Enkä tarkoita, että lähdetään mäkkärin autokaistalle. Sokeri koukuttaa ihmisen, kuin huume. Sokeriin voi jäädä koukkuun samalla tavalla, kuin huumeisiin, alkoholiin tai tupakkaan. Sillä ne stimuloivat aivojen samoja alueita. Ja siitä voi aiheutua vieroitusoireita, vaikkei sitä itse edes tajuaisi. Vasta sitten, kun se kaikki otetaan pois ja jäljelle jää tyhjä aukko, joka pitäisi saada täyttää makealla.
Sanotaan myös, että aivot tarvitsevat sokeria toimiakseen. Se on totta, mutta keho ei vaadi sitä ollenkaan ravinnon kautta, sillä maksa "valmistaa" tarvittavan glugoosin polttoaineeksi aivoille ilman, että meidän tarvitsisi syödä ja napostella makeaa koko ajan.
Siksipä haluan kannustaa muitakin vähentämään sokerin käyttöä ja lopulta jättämään sen pois kokonaan. Itse tähtään siihen, että jouluun mennessä olen pystynyt karsimaan turhat sokerit pois ruokavaliostani sekä perehtymään paremmin kotimaisiin ruokiin ja satsaamaan itsetehtyyn enemmän. Tulevaisuudessani minulla on terveet hampaat ja sokeriton ruokavalio. Sama pätee myös lapseeni. Ei se takoita silti sitä, että herkuttelu pitää jättää pois. Tämä ei ole kahle, eikä pakote. Tämä on askel kohti parempaa terveyttä.
Nykyään vain tuntuu siltä, että kaikessa on sokeria. Miten siitä pääsee eroon, halutaanko siitä edes päästä. Se on mahdollista. Puhdas sokeri on se pahin vihollinen. Sokeri kuin sokeri, samaa tavaraa se silti on. Miten leipominen onnistuu ilman sokeria, se pitää vain oppia. Netti on onneksi vastaus siihenkin. Sieltä löytyy reseptejä kaikkeen.
Lopeta itsesi palkitseminen sokerilla. Olet jo koukussa siihen. Se ei tee hyvää kehollesi, vaikka et tuntisikaan mitään sivuvaikutuksia. Ehkä tänään voisi silti olla se päivä, kun et laitakkaan sitä toista lusikallista sokeria kahviisi. Viikon kuluttua voit jo koittaa jättää sen ensimmäisenkin pois. Äläkä korvaa sitä makeutusaineella. Kehosi ei tarvitse sitä. Kuulostan saarnaajalta, mutta uskon tähän todellakin. Haluan pelastaa hampaani ja kehoni. Luota minuun.
Kuinka tieni jatkuu ilman sokeria vai jatkuuko se minnekkään?
ps. tiedäthän sen syysillan tuoksun? Maa on kostea ja lehdet putoilevat tuulen mukana peittäen hiljalleen kesän alleen. Pidän siitä tuoksusta. Mieleeni palaa muistot, miten pyörisimme lehtikasoissa ja haisimme maalle, mullalle ja syksylle.
Lapsille kerrotaan hammaspeikosta, joka vie hampaat, jos ja kun syö liikaa karkkia. Sitä olisi pitänyt painottaa ja pelotella enemmän sen kanssa, kun olin lapsi. Olisin niilläkin hammaslääkäri käynneillä säästynyt poraamiselta. Ja se miten tärkeää hampaiden peseminen on. Aivan liian nuorilla lapsilla todetaan hammasvaurioita, ja nekin ovat peräisin liiallisista makeisista, energiajuomista sekä limonadeista. Kävin hammaslääkärissä alkuvuodesta. Käynti tuli tarpeeseen. Liian tiheiden hammasvälien takia, minulla oli reikiä, jotka paikattiin. Hammaslääkäri oli osaava, mukava ja tuomitseva. Lähdin hammaslääkäriltä mukanani häpeällinen olo, uusi varattu aika ja keveämpi tili. Sekä puhtaammat hampaat. Silti sydämessäni tunsin, että olisin tehnyt jotain väärin. Kyllä, syönyt liikaa karkkia.
Pidin namilakkoa ennen häitä. Se onnistui odotettua paremmin. Olin virkeämpi, energisempi ja nukuin paremmin sekä jaksoin muutenkin päivät hyvin. Häiden jälkeen otin sokerin takaisin käyttöön ja taannun aikaisempaan olotilaani. Vointini ei ollut hyvä. Uskon, että sokerilla on paljon negatiivisia vaikutuksia kehoomme. Yritän jättää sen käytön vähitellen pois päivittäisistä rutiineistani. Kolmas päiväni menossa ja sokeria olen käyttänyt vain viilin kanssa. Vaikenta ei ole luopua siitä, vaan se, että osaa hallita itseänsä. Nälän sattuessa syön tietenkin normaalisti, mutta entä, kun haluaa välipalaa ja napostelua? Nopea ratkaisu tähän olisi kaapissa odotteleva suklaapatukka. Niin helppo ratkaisu, mutta ei oikea. Suomen luonto tarjoaa marjoja ja hedelmiä syksyisin, niitä pitää osata hyödyntää. Lisäksi marjat ovat terveellisempiä kuin hedelmät.
Pidän suklaapatukkaa kädessäni ja tuijotan sitä. En lue sen tuoteselostetta, vaan mietin itseäni. Olen luvannut pitää vaikean lupauksen. On osattava pitää myös se. Sortuminen on niin nopeaa, mutta sen jälkeen huono olo vasta tulee. Ei fyysinen vaan henkinen. Se on pahinta tässä. Voit korvata sen saman herkun, niin monella eri tavalla. Enkä tarkoita, että lähdetään mäkkärin autokaistalle. Sokeri koukuttaa ihmisen, kuin huume. Sokeriin voi jäädä koukkuun samalla tavalla, kuin huumeisiin, alkoholiin tai tupakkaan. Sillä ne stimuloivat aivojen samoja alueita. Ja siitä voi aiheutua vieroitusoireita, vaikkei sitä itse edes tajuaisi. Vasta sitten, kun se kaikki otetaan pois ja jäljelle jää tyhjä aukko, joka pitäisi saada täyttää makealla.
Sanotaan myös, että aivot tarvitsevat sokeria toimiakseen. Se on totta, mutta keho ei vaadi sitä ollenkaan ravinnon kautta, sillä maksa "valmistaa" tarvittavan glugoosin polttoaineeksi aivoille ilman, että meidän tarvitsisi syödä ja napostella makeaa koko ajan.
Siksipä haluan kannustaa muitakin vähentämään sokerin käyttöä ja lopulta jättämään sen pois kokonaan. Itse tähtään siihen, että jouluun mennessä olen pystynyt karsimaan turhat sokerit pois ruokavaliostani sekä perehtymään paremmin kotimaisiin ruokiin ja satsaamaan itsetehtyyn enemmän. Tulevaisuudessani minulla on terveet hampaat ja sokeriton ruokavalio. Sama pätee myös lapseeni. Ei se takoita silti sitä, että herkuttelu pitää jättää pois. Tämä ei ole kahle, eikä pakote. Tämä on askel kohti parempaa terveyttä.
Nykyään vain tuntuu siltä, että kaikessa on sokeria. Miten siitä pääsee eroon, halutaanko siitä edes päästä. Se on mahdollista. Puhdas sokeri on se pahin vihollinen. Sokeri kuin sokeri, samaa tavaraa se silti on. Miten leipominen onnistuu ilman sokeria, se pitää vain oppia. Netti on onneksi vastaus siihenkin. Sieltä löytyy reseptejä kaikkeen.
Lopeta itsesi palkitseminen sokerilla. Olet jo koukussa siihen. Se ei tee hyvää kehollesi, vaikka et tuntisikaan mitään sivuvaikutuksia. Ehkä tänään voisi silti olla se päivä, kun et laitakkaan sitä toista lusikallista sokeria kahviisi. Viikon kuluttua voit jo koittaa jättää sen ensimmäisenkin pois. Äläkä korvaa sitä makeutusaineella. Kehosi ei tarvitse sitä. Kuulostan saarnaajalta, mutta uskon tähän todellakin. Haluan pelastaa hampaani ja kehoni. Luota minuun.
Kuinka tieni jatkuu ilman sokeria vai jatkuuko se minnekkään?
ps. tiedäthän sen syysillan tuoksun? Maa on kostea ja lehdet putoilevat tuulen mukana peittäen hiljalleen kesän alleen. Pidän siitä tuoksusta. Mieleeni palaa muistot, miten pyörisimme lehtikasoissa ja haisimme maalle, mullalle ja syksylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti