keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hyvää ruokaa ja vappua

Askel lähempänä täydellistä vaimoa. Pesin kaikki ikkunat tänään kämpästä ! Olihan se jo aikakin. Viime vuonna en laseihin koskenut ollenkaan. Silmiin oikein sattui, kun oli niin kirkasta. Kävimme aamulla Jaakon kanssa tyksissä ja sieltä kävelimme kotiin. Ei ihan farkut ole ne parhaat liikuntavaatteet. Kilometrejä sentään oli 4,5 ja aikaa tälle matkalle meni n. 40 min. Illalla vielä kävimme Sinin ja Jaskan kanssa ruissalossa lenkkeilemässä. Jaska uskaltautui jopa uimaan ja noutamaan keppiä vedestä. Kotiin päästyämme hän sai lämpimän suihkun ja herkkuluun, kun oli ollut niin reipas. Koko ruissalo oli autio. Kaikki muut olivat jo juhlimassa vappua. Meillä meni ilta ruokaa tehden ja siivoten. Meidän vappu on vasta huomenna !

Silitin verhoja tänään sekä pöytäliinan. Maksoin laskuja. Täytin ja tyhjensin tiskikonetta. Siivosin lastenhuonetta, ja olohuonetta. Pesin pyykkiä kolme koneellista. Lenkiltä päästyäni, joka paikka on sotkussa taas. Jaakko auttaa omalla tavalla siivoamisessa, ja varmistaa, että työ tehdään tuplasti. Pesin lattioita ja huomenna vien matot ulos. Tarjoamme ystäväperheelle päivällisen ja kaikki paikat kiiltää sitä varten ! Samalla tulee tehtyä kevätsiivous. Aikaisemmin en niitä ole tehnyt. Olenkohan nyt kasvanut isoksi sitten.

Huomisella menulla on:

Possun ribsejä bbq- kastikkeessa
Paistettua lohta
Ratatoullea
Perunakakkua
Vihreä salaatti
Pastasalaatti
Suklaakakkua & Vaniljajäätelöä
Mansikka bavaroisea
Suklaatryffeleitä

Huomenna laitan kuvapostauksen näistä herkuista sitten.

Perintesestihän vappuun kuuluu aina sima, munkit ja tippaleivät. Nakit ja perunasalaatti. Kaikki härpäkkeet, kuten serpentiini, ilmapallot ja naamiaisasut. Meillä ei ole perinteistä vappua, sillä meillä ei ole noista mitään. Eikä tuo menu muuta rinnalleen tarvitsekkaan, kun hyvän kuohuviinin. Ja kirkkaan puhtaat ikkunat ja siistin kodin. Ainakin alkuillasta. Loppuillalla ei olekkaan enään väliä sitten. Hyvä seurakin kelpaa tuohon kylkeen, mutta tämän menun voi myös syödä yksin ja se maistuu yhtä hyvältä silti. Paremmalta ehkä myös siksi, että minulle jäisi enemmän ruokaa jäljelle.

Lapsena ja myös nyt aikuisiällä, aina kun syö hillomunkin, pitää koetella itseään ja olla nuolematta huuliaan, kun sen ensimmäisen haukun on ottanut. Vielä en ole kertaakaan pystynyt olemaan, ettenkö lipaisisi huulia, joka puraisun jälkeen. Pienenä piti myös olla ilmapalloja koko talo täynnä, jotka iskän oli pakko puhaltaa. Heittelimme kattotuulettimeen puhallettuja ilmapalloja, jotka joko hajosivat tai sinkoilivat sinne tänne. Ja hiukset värjättiin vappuväreillä, ja viljelimme yleistä pahennusta pukeutumalla vapputamineisiin kylälle mennessämme.

Söimme karkkia, sipsejä ja munkkeja niin paljon, että tuli huono-olo. Ja illalla häpeämme miksi piti vappuväriä laittaa koko päähän, miksi juuri oranssia ! Äiti myös leipoi usein pullaa juhlapyhinä ja pakkohan sitä raakaa taikinaa oli syötävä. Olot olivat hyvät taikinan ja siman jälkeen.

Kokeilin kiharakampausta tässä muutama päivä sitten. Idea oli loistava, toteutus hyvä ja lopputulos aivan järkyttävä. Saman lopputuloksen olisi saanut varmaan, kun olisi työntänyt haarukan pistorasiaan. Jollain tavalla osaisin samaistua näihin kiharoihin, mutta ne muistuttavat ihan liikaa meijän äitin kampausta. Ei kiitos. Kasvatan epätoivoisesti hiuksiani ja harkitsen pidennyksiä ennen kesää.



Kävimme ajelulla eilen myös Halikossa pakettiautolla. Haimme yksiöstämme vuokralaiselta pois entisen sohvamme, sillä hän oli hommannut uuden tilalle. Meillekkin pääsee taas yökylään kunnolla, eikä tarvitse lattialla tai makuupussissa nukkua. Tästä sohvasta saa taitettua myös sängyn. Matkalla poikkesimme Desing Hilliin. kahvila toiseen keksiin, työpaikalleni katsomaan, mikä meininki siellä on, ja nauttimaan kahvit ja jäätelöt. Suosittelen niille ketkä eivät ole keksissä vielä käyneet ! Poiketkaa oli sitten kiire tai ei, saat myös kahvisi mukaan ja pääset hyvän kahvin tai teen makuun.

Meidän iPadille ompelin vielä illalla vanhojen farkkujen lahkeesta suojapussin, suojaamaan kolhuilta, kun ollaan reissussa. Huomenna kuvat siitäkin laittelen tänne.

Jaskan synttärit lähestyvät. Täytyy myös häntäkin muistaa pienellä lahjalla tietenkin. Virallinen päivä on 13.5.
Ikää hänelle tulee 3 vuotta.

Råliga vappen på alla !!


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Käyttöä maapähkinävoille

Lepopäivän kunniaksi leivoin tosi ihania ja myös helppoja ja nopeita pikkuleipiä. Myöskin se kaapissa ollut maapähkinävoi sai tarkoituksen.


Vapuksi nopeita picnic-herkkuja ! Nämä ovat siis;

Maapähkinävoi-kaurakookoskeksejä


Yhdestä taikinasta saat 20-25 kpl
Uuni lämmölle 180'C

Tarvitset näihin:

2 dl maapähkinävoita
2 dl fariinisokeria
2 kpl kananmunia
2,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta

Sekoita vatkaimella maapähkinävoi ja fariinisokeri tasaiseksi seokseksi. Lisää yksitellen kananmunat. Lopuksi yhteen sekoitetut kaura- ja kookoshiutaleet sekä leivinjauhe.

Pyöritä sulle sopivan kokoisia palleroita pellille, jossa on leivinpaperi. Ota haarukka ja painele hellästi keksejä kasaan. Heitä uuniin keskitasolle. Riippuen vähän uunin tehoista, paista n. 10 - 15 min. Ota pois, kun keksit ovat saaneet kauniin värin pintaansa.

Kannattaa jäähdyttää ennen maistelua, ettei pala kieli. Tarjoa kaverille kans ! Parhaita mun mielestä kylmän maidon kanssa.


lauantai 26. huhtikuuta 2014

Pois omalta mukavuusalueelta

Katsoin eilen elokuvan, jota monet olivat hehkuttaneet ihanaksi ja mahtavaksi. Disneyn elokuva nimeltä Frozen - Huurteinen seikkailu. Se todellakin oli hienosti tehty 3D- tietokoneanimaatioelokuva. (En katsonut 3D-lasien kanssa sitä) Ja siitä syystä olen nyt koko päivän kuunnellut sen soundtrackiä ! Oli siis lähdettävä lenkille, ettei alakerran naapuri tule hulluksi, kun laulan biisien päälle.

Kävelimme/juoksimme taas sen saman peruslenkin. Ulkona oli todella lämmin, joku muukin ehkä on huomannut saman jutun menneinä päivinä. No kuitenkin. Porukkaa oli liikkeellä paljon frisbeegolf -radalla. Rusakkokin nähtiin sekä valkovuokkoja. Varma kevään merkki. Kameraa en mukanani lenkeillä kantele, vaikka se pitäisi aina mukana olla. Ei tosta kännykän kamerasta ole vastusta järkkärille. Vaikka olihan Nokialla se mainostempaus, jossa oli kuvattu National geographckin lehteen kuvitusta. Ja kamera suoriutui siitä paremmin, kun osasin odottaa.
Nikon D5100
Ostin mun nykyisen Nikon D5100 kesällä 2012, kun tyttöjen kanssa sinne Dominikaaniseen oltiin lähdössä. Sitä ennen oli joku Canon käytössä ja muutamia pokkareita kantelin mukanani aina. Aina pitäis olla kamera mukana, kun menee vähääkään pois kotinurkista. Pari lenkkikertaa sitten nähtiin Jaskan kanssa sorsia puron vierellä, ja sen jälkeen on nähty rusakoita ja kauniita auringonlaskuja, eikä sitä kameraa ole mukana ollut.

Kuvaamisen opettelu on ollut hankalaa ja on se vieläkin. En omista vieläkään niitä tarvittavia skillejä, joilla saa aina hyviä kuvia. Otan aina samasta kohteesta parikymmentä kuvaa, ja sarjasta on onnistunut ehkä 4, hyvällä tuurilla. Ja toisinaan tulee aivan älyttömän hyviä otoksia. Ei kuvaaminen ole tuurista kiinni, vaan siitä, että osaa ottaa huomioon monta eri asiaa, valot, varjot, sommittelut ja olisi visuaalinen ja osaa rakentaa kuvan jo mielessään. Harjoittelua ja myös rohkeutta kuvaamiseen tarvitaan. Pitää osata mennä pois omalta mukavuusalueeltaan. Kun haluaa vain hyviä kuvia, on ylitettävä rajoja, myös kirjaimellisesti. On otettava selvää, onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Aidan toisella puolella oleva ruoho
Ja lopulta, kun on prokuvaaja, voi alkaa haalia kaikkia extra kamoja kameran lisäksi, kuten toinen akku ja salama ja niitä seuraa jo sitten oma studio. Ei tosin omalla kohdallani. Käytän itsestäni amatööriammattilaisen-nimitystä. Se on riittävä ja kotistudiona toimii valkoinen seinä, ikean lamppu ja kolmijalka.

Nyt lähden vielä venyyttelemään selkää ja juomaan iltateen. Herkkulakko on edennyt hyvin. Vielä päiviä jäljellä noin 90. Kuulostaa pahemmalta mitä se oikeasti on. Menen myös miettimään sen maapähkinävoin kohtaloa.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Mitä ihmettä teen maapähkinävoilla..?

Aika on taas kulunut aivan liian nopeasti. Toukokuu on jo ovella ja en tajua minne katosi huhtikuu. Välillä uppoutuu omiin ajatuksiinsa, eikä huomaa, että ympärillä tapahtuu niin paljon kaikkea. Olen saanut tässä kuussa asioita hoidettua, mutta vielä on tehtävää jäljellä. Se herkkulakko jonka aloitin tässä aikaisemmin on voimassa edelleen. Ajoitus on vähän heikko, tässä kun oli ja on pääsiäinen sekä vappu ja tulossa on juhannus. Ja polttaritkin siinä välissä. Huh.

Norkoan kaapeilla edelleen ja etsin epätoivoisesti jotain järsittävää. Ostin varrasleipää ja tuorejuustoa. Niillä nyt alkuun. Pähkinät ja hedelmät ovat toimivia välipaloja sekä smoothiet ja jogurtit. Ainoa vähän makeampi on ollut nyt tumma suklaa, jota olen pari palaa silloin tällöin syönyt. Ja ainoa sokeri jonka olen lisännyt ruokaan, on aamupuuroon voin kanssa. Sitä ei todellakaan voi syödä ilman voisilmää ja sokeria. Kauppareissusta tuli terveellisin reissu ikinä ja samalla myös hintavin. Mukaan tarttui salaattia, kananmunia, possun kassler paisti, vihreää teetä, paljon kasviksia, pakaste mangokuutioita, rahkaa ja monta litraa maitoa sekä 5 l mehua. Ja maapähkinävoi. En vielä tiedä mitä sille pitäisi tehdä, mutta se selviää sitten joskus. Ville söi sitä suoraan purkista jo..

Kävin eilen Jaakon ja Jaskan kanssa lenkillä. Kilometrejä tuli yhteensä 4.15 ja aikaa kului 36 min. Paransimme viime kerrasta ! Hyvä me. Vielä kun saisi ostettua sykemittarin, voisi vieläkin paremmin tarkkailla kuntoaan ja haastaa itseään enemmän. Kuntoilun aloittaminen ei ollut mulle mikään 'tosta noin vaan'- juttu. Aikaisemmassa postauksessa selvisi jo, että inhosin liikuntaa suuresti. Vasta sitten, kun kuvioihin astui Jaska, niin urheilullisempi puoli minusta alkoi kasvamaan. En omistanut kunnon verkkareita edes aikaisemmin, enkä edes vieläkään, yäk. Timmit trikoot päälle, kun lähtee juoksemaan. On kivempi sanoa käyneensä juoksemassa, vaikka välillä se on pelkkää kävelyä ja hölkkää tai aivotonta hyppimistä ja outoja venyytys liikkeitä.
Ihana päivä, ihana lenkki ja ihana Jaska
Ostimme uudet vaunut Jaakolle ja niiden kanssa on tosi kiva juosta. Keveytensä takia kädet ei väsy ylämäessä ja Jaakko pysyy turvallisesti vaunuissa kiinni. Ja Jaska sinkoilee sinne tänne tapansa mukaan. Eilen ei ollut tarkoitus mennä edes lenkille, mutta en keksinyt muutakaan tekemistä. En tehnyt alkuvenyyttelyä, joten oli jo arvattavissa, että tänään olen jumissa.

Haluan olla hyvässä kunnossa kesällä. Ja kesän jälkeen. Haluan tehdä tästä pysyvää, ei ainoastaan, kun herkkulakko on loppu, urheilukin loppuisi. Urheilu ei ole osaamisesta kiinni vaan siitä, että haluaako. Jos haluat juosta, juokse. Niin kauan, kun jalat kantaa, on tahtoa mennä lujempaa. Enkä ole herkkulakossa sen takia, että olisin heikko ihminen. Vaan siksi, että haluan osoittaa itselleni olevani vielä vahvempi. En kyllä rankaise itseäni, jos satun vappuna syömään munkin, jos toisenkin. Sain mukaani jo siskoni sekä Villen veljen. Olen ylpeä näyttäessäni tietä, joka ei ole päällystetty sokerilla, karkeilla, sipseillä, eikä limpparipuro mene sen vieressä. Lapsena se olisi ollut unelmaa. Nyt haluan kulkea ruispolkua pitkin, sen varrella kasvaa porkkanoita, kauraa, punaisia meheviä marjoja ja raikas vesiputous solisee vuolaana.

Enkä osaa ajatella mitään muuta nyt, kun sitä sokerihuurrutettua tietä, ja jokea jossa ui vadelmaveneitä. Menikö jo liian makeaksi ajatukset..? No palataan niihin terveellisiin. Välillä on hyvä antaa itselleen lupa nauttia makeasta. Eikä ruoskia itseään, jos nyt syö palan kakkua. Sitten mennään lenkille, kuten normaalistikkin. Ilman katumusta liikasyönnistä. Ehkä seuraavana päivänä, kun söit siitä kakusta jo yhden neljäs osan.

"Haluanko toisen keksin ?" "Kyllä kiitos !"
Pala kakkua ja kuppi teetä. Ilma rankaisua kiitos.


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tänään ei puuro palanutkaan pohjaan !

Auringon lämpimät kapeat säteet paistavat kasvoilleni, ja avoimesta ikkunasta puhaltaa kevyt ja lämmin tuulahdus raikasta ilmaa. Voin nousta virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen ja lähteä tekemään aamujumppaa. Taaaai sitten en. Käy se mielessäni, kun olen hereillä 7:08. Toisaalta Jaakko nukkuu vielä, eli olisi hyvä käydä tekemässä treeni ja mennä suihkuun ja keittää aamupuuro. Nope nope nope. Nope. Käännän kylkeä, hautaan pääni tyynyyn ja vedän peiton korviini. Silmät aukeavat pakonomaisesti vasta, kun pieni silmäpari tuijottaa sinua nälkäisenä ja toistaa sata kertaa putkeen 'äippä, äippä, äippä'. Nousemme tyytyväisinä muksun kanssa ylös, kun kello lopulta näyttää 9:18. Tämä on meidän normaali arkiaamu. Aamupuuro syötiin tasan klo 10 taas. Enkä polttanut sitä pohjaan ! Edellis aamuna oli vähän toista maata mun aamupuuroilut. Illalla keittämä puuro oli aivan liian velliä, mikrossa tehty puuro valui yli lautasen, ja hellalla keitetty puuro paloi pohjaan jo niin pahasti, että koko talo haisi palaneelle. Olen niin ylpeä itsestäni. Onneksi tilanteen pelasti vedenkeitin ja Elovenan valmiit annospuurot.

Tänään Jaakko päätti, että Ikean paperilamppu ei kuulu meillä enään kevään sisustustyyliin. Vasta se olikin jo toinen lamppu, jonka poika laittaa päreiksi. Ja vielä varmistaakseen, että minä tajuan laittaa lampun kierrätykseen, potki Jaakko sitä vielä paikalta poistuessaan. Kaatoipa vielä paperiroskiksen ja yritti sammuttaa tietokoneen. Tämän jälkeen hän järsi hampaillaan tietokonetuolin jalkaa. Vihdoin kun sain tämän pikku tuholaisen syliini, heitti Jaakko ipadin pöydältä alas.

Joka päivä on omanlaisensa seikkailu. Ei ole kahta samanlaista päivää. Yhtenä päivänä lapsi tuhoaa kaiken mitä eteensä saa ja toisena päivänä minä olen se paikkojen tuhoaja. On hyviä ja ei niin hyviä päiviä. On se myös itsestään kiinni, miten tapahtuvat asiat ottaa vastaan. Jos mieli on negatiivinen sillä hetkellä, kaikki muukin muuttuu huonoksi. Jos taas on positiivisella päällä ja hajottaa vahingossa ikeasta ostamansa 50 sentin arvoisen juomalasin, ei se ole maailmanloppu. Asian muuttaa kokonaan, jos äsken löit varpaasi ovenkarmiin ja hajotat heti perään lasin, ajattelee heti, että on huono päivä ja kaikki hajoaa käsiin sillä hetkellä. Siksi koitankin olla enemmän positiivinen ja en halua antaa pikkuasioiden kuormittaa mieltäni. On toki oikeus välillä olla suuttunut ja päästää höyryjä ulos. Itse lähden lenkille silloin, ja juoksen kaikki ylämäet täysillä. ja lopuksi teen kuolemaa kotiovella, ajatellen miksi edes olin vihainen jostain asiasta.

Aika kuluu hirveän nopeasti. Varsinkin pienen lapsen kanssa. Katselin vanhoja valokuvia, joita kehitin syksyllä. Suurin osa kuvista oli Jaakko edestä, Jaakko takaa, Jaakko istuu ja Jaakko makaa. Oli seassa Jaskaa ja omia selfie kuvia. Kuvia vauvakutsuilta, paljon vauvamasusta otoksia. Ruokaan liittyviä kuvia ja luontoa. Näille kuville täytyy löytää paikka, jossa ne säilyisivät kunnollisina. Ensin ne pitää saada myös albumiin laitettua. Se taas on pakko toteuttaa jonain iltana, kun kirppu on jo mennyt nukkumaan. Muuten ne kuvat saattavat olla entisiä.

Voi kyllä ! Tänään oli hyvä päivä. Siitä syystä, että en polttanut myöskään iltapuuroa pohjaan ! Jeee ! Tämä on silti vain ohimenevää varmastikkin. Löin varpaani täysillä 2 kg käsipainoon, mutta en valita. Loppu illan nautin aurongosta parvekkeella ja keitän teetä. Pyysin myös Villeä tuomaan kaupasta tummaa suklaata. Vähän venyi tossa pääsiäisenä tää herkkulakko suuntaa jos toiseen. Silti se on pitänyt pintansa vielä hyvin. Sipseihin enkä karkkeihin ole koskenut, muuta kuin söin 2 kpl salmiakki pääkalloja. Ei muuta kuin eteen päin. Ainakin kuukauden aion pitää herkkulakkoa yllä vielä.

Selailin vanhoja kuviani kovalevyltä ja löysin parin vuoden takaisen kuvan. Heti aloin ikävöimään punaisia kutreja. Se päivä koittaa vielä, kun värjäilen tämän sävyn hiuksiini.
Kuva maaliskuulta 2012



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Nautitaan auringosta päivä kerrallaan

Harvoin olen polttanut ihoni pääsiäisenä. Tänä vuonna niin tapahtui. Enkä laittanut aurinkorasvaa, kun muuttuu se palanut ihokin rusketukseksi sitten. Koko pääsiäinen vietettiin ulkona nauttien auringosta. Jaskalla oli mukavaa varsinkin, kun kavereina oli 4 mäyräkoiraa, jotka juoksentelivat myös päättömästi ympäri pihaa. Ruoka kuuluu ehdottomasti kauniiseen ilmaan. Eli grilli tulille ja pihvit ja makkarat paistumaan ! Oioi, kun oli hyvää. Kävimpä edellispäivänä auringon laskiessa, lintutornilla kuvailemassa kymmeniä joutsenia. Hiljaisuus ympärillä, jonka rikkoi vain joutsenien 'laulu'.

Jota ei todellakaan voi kutsua edes lauluksi. Saapuessamme Suomusjärvelle, kuuntelin, että jopas naapurin koirat haukkuvat. Ne olikin joutsenia. Eikä ne edes hiljentyneet kun tuli pimeää. Siellä järvellä varmaan yö kolmeen asti raakkuivat ja ölisivät. Ja aloittivat aamulla taa kähyämisen.

Aneriojärven lintutorni
Kesäsuunnitelmiakin kerkesimme tekemään. Vappuna viemme anopin asuntovaunun kesäpaikalle ja vietämme kesän siellä, minne se päätyy. Toki on kesällä paljon muutakin tehtävää, jotka pitää hoitaa kuntoon ajoissa. Kesästä luvattiin lämmintä ja kaunista. Syytä olisi ollakkin. Itse en edes tiedä enään koska koululaisten kesälomat alkavat. Lapsena sen tiesi heti, kun koulu jo alkoi. Muistissa oli kaikki päivät jotka olivat vapaata.

Äitiyslomalla ei lomapäiviä kauheasti osaa laskea. Ja välillä haluaakin olla vain kotona, eikä halua lähteä kaupungille ollenkaan. Haluaa olla tekemättä mitään. Viime aikaiset lääkärikäynnit ja useiden lääkärien tapaamiset ovat olleet jokseenkin rankkoja, ja siksi olemme mieluummin kotona viettämässä tärkeää yhteistä aikaa Jaakon kanssa.

Jaakon syntyessä oli tiedossa jo, että hänellä on skolioosi, joka tarvitsee leikkauksen. Saimme sairaalakutsun pari kuukautta sitten, jossa ilmoitettiin leikkauspäiväksi 10.4. Leikkaus peruuntui, kun sairaalaan ei saatu jotakin leikkausinstrumenttia. Seuraava leikkauspv on nyt 8.5. Leikkauksia tulee olemaan useita, jotka ovat rankkoja noin pienelle lapselle. Jaakko on ensimmäisen leikkauksen aikana 1v ja 3 kk.

Tämä ensimmäinen leikkaus on nimeltään Torakotomia, joka tarkoittaa rintaontelon avaamista. Jaakolla on useita kylkiluita sulautunut yhteen ja ne pitää erottaa toisistaan ennen skolioosileikausta. Leikkauksen yhteydessä hänelle asennetaan 2 kylkiluusta 10 kylkiluuhun implantti, joka tukee kylkiluita. Hänen kasvaessa puoli vuosittain tehdään uusi leikkaus, jossa implanttia kasvatetaan Jaakon oman kasvun mukaisesti.

Jaakko kävi tammikuussa tietokonekerroskuvauksessa, jossa varmistui, että hänellä on useita nikama-anomalioita, jotka eivät ole kasvaneet kokonaisiksi nikamiksi. Skolioosi on tällä hetkellä 39 astetta vasemmalle. Skolioosileikkaus on suunnitteilla joko ensi vuodelle tai, kun Jaakko täyttää 3 vuotta.

Kaikki tapahtuu ajallaan ja me elämme päivän kerrallaan. Nyt lähdemme kirpun kanssa keinumaan ulos ja  nauttimaan auringosta (:

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hanhia ja Matkahaaveita

Sini, Jaska & Minä
Ruissalo

Tällä kuvalla aloitimme aamupäivän Sinin ja Jaskan kanssa. Lähdettiin Ruissaloon lenkkeilemään. Ilma oli lämmin ja todella kaunis. Porukkaa oli kyllä muitakin liikkeellä, kuin vaan me. Hanhilla ilmeisesti oli jotkin soidinmenot meneillään, sillä niitä oli aivan sairaan paljon ! Väistelimme muiden lenkkeilijöiden kanssa taivaalta putoavia kakkeja, kun joku neropää meni ja säikytti sadat hanhet pellolta lentoon ! Kilometrejä kertyi yhteensä 7.24 ja aikaa käytimme melkein kaksi tuntia. Yhtään isoa paattia ei lipunut ohitse, mut ens kerralla sitten bongataan sellanen.

Ens kerralla myös kamera mukaan lenkille. Ei sen takia, että voidaan ottaa selfieitä, vaan, että ympärillä on niin paljon kuvattavaa. Luonto alkaa heräilemään ja puhkeaa väreihin pikkuhiljaa. Sinivuokot kurottivat aurinkoa kohti kauniisti vanhojen ruskeiden maatuvien lehtien lomasta.

Suosittelen kaikille turkulaisille ja muillekkin, että ottakaa eväät mukaan ja lähtekää kauniina päivänä Ruissaloon ystävien kanssa nauttimaan meri-ilmasta. Ja se kamera, kuitenkin otatte muistin täyteen selfieitä.

Ystävien kanssa on alettu taas matkaa suunnittelemaan, jonnekkin lämpimään etelänmaahan. Vuonna 2012 käytiin Karibialla, Dominikaanisessa Tasavallassa. Todella kaunis maa. Puolet matkasta meni osittain täysin ohi, sillä onnistuin olemaan sairaana loman ja tartuttamaan ystävänikin. Eikä oloa helpottanut yhtään, että olin raskaana rv 27 ja lento kesti 11,5 h. Seikkailu se todellakin oli meille. Ihan loistava matka silti.

Seuraava matkakohde on siis jo mielessä. Enään puuttuu vaan rahat ! Oisko sponssareita, anyone ?! Saa toki meijän mukaankin lähteä lomailemaan.

Lomamatkoja on tullut tehtyä jo muutamiin maihin. Listalla on jo: Kreeta, Kreetan saari Kos, Turkki, Israel ja Dominikaaninen Tasavalta. Toki myös pohjoismaista; Ruotsi ja Norja, sekä eteläisemmät; Tanska ja Viro. Israelin 2 viikon reissulla tuli ennätysmäärä muistikortteja täyteen, kuvia taisi mulla olla yhteensä melkein 7000 ! ja tässä ei ole mukana muiden kuvia. Wooah :D Meni mulla hetki niitä kuvia läpi käydessä.

Olisi kamalaa ja hirveää, jos unohtaisi kameran, akun tai muistikortin kotiin. Onneksi niitä saa joka paikasta nykyään ostaa kylläkin. Kuten se, että iskä osti uudet patterit Jerusalemista, Kaikkien kansojen kirkon ulkopuolella olevalta myyjältä. Paikka jossa ehkä vähiten odottaa ostavansa yhtään mitään.

Suomalaisen turistin kyllä tunnistaa ulkomailla. Parhaiten ehkä polviin asti vedetyistä tennissukista ja sandaaleista. Vyölaukku ! Se ei ole koskaan muodikas ollut mun mielestä. Tai sitten on joku 'tosi hieno' tekstillä varustettu t-paita päällä. Sitä seuraa se pienipokkari/järjetönjärkkäri, joka on kädessä koko ajan ja fiilistellen matkan linssin läpi. Mulla on vaa noista se järkkäri naamalla koko loman ja haluaa tallentaa kaiken kuviin. Tosin parempi olisi, että saisi tallennettua muutaman kuvan aina yhdestä hetkestä, ja keskittyisi loput ajasta lomailuun ja margaritojen nauttimiseen.

Dominikaanista itselleni jäi pysyvästi mieleen ainakin se, että en synnyttänyt siellä. Helpotus sinänsä. Suomi voitti oluen juonti kilpailun eräänä kauniina päivänä siellä. Ja olenkin vähän ylpeä ystävästäni, että hän joi Kanadalaiset armeijan pojat mennen tullen. Eniten silti, että sain viettää aikaa ystävieni kanssa ja nauttia etelän lämmöstä, oli parasta ! Ja kotimatkalla Norjalaiset eivät tulleetkaan samaa matkaa, eli lentokoneessa oli 300 paikkaa, joista oli käytössä ehkäpä 20. Harvoin sattuu käymään näin, että saat itse valita missä istut lennolla ja vaihtelemaan paikkaasi kesken lennon. Oma rivi vaikka joka tunnille! Ei huano. Tosin bisnesluokkaa ei saatu käyttöön, mutta henkilökunta sai myös levätä paremmin lennolla takaisin kotiin. Hyvä myös heille.

Kaikki kuvat löytyy kyseisestä reissusta mun facebookista !

Nyt siirryn nauttimaan iltateetä (:

Puerto Plata, 2012

torstai 17. huhtikuuta 2014

epäonnistuneita kohtauksia ja naurettavaa ajanhukkaa

tosta kynsilakasta taitaa tulla mun uus feivöritti !
Aina kaikki asiat eivät vain mene ihan putkeen. Olen itse se joka kolhii itsensä ja törmäilee tai pudottelee tavaroita. Lapsena aina kaikki paikat mustelmilla. Yksi venähtänyt nilkka ja kiristetyt nivelsiteet, sekä yksi murtunut varvas sekä käsivarsi. Lohjennut etuhammas 5x. Nämä on näitä. Jaakkokin tähän kierteeseen joutuu varmasti. Nyt jo häneltä on poistettu kaksi hammasta, kun näpsäkkänä poikana puri tiskikoneen kantta, hyvä poika ! Äskenkin koneelle kävellessäni törmäsin ovenkarmiin ja läikytin teet lattialle. Tai illalla vaatteita laittaessani kaappiin, löin rystyseni hyllyyn ja nahka rullautui kivasti. Sama kävi, kun laitoin oven kiinni ja kantapää jäi oven alle, siitäkin nahat kurttuun. Eikä tuntunut kovin kivalta. Viimeksi tuli itku oikeen, kun sormet jäi saunan oven väliin.
Eilen pudotin sitruunapippuripussin lattialle väärinpäin sekä myös margariinirasian. Maitopurkki kaatui pöydälle ja proteiinipirtelöstä tuli huono-olo. Välillä mietin miten olisi käynyt tai miten juttu olisi jatkunut, jos en olisi vaikka kaatanut maitoa pöydälle tai jättänyt jalkaa oven alle. Siinä vaiheessa se on jo myöhäistä.

En jaksa enään vihastua, jos jotain edellä mainittuja tapahtuu. Olen oppinut nauramaan itselleni, sillä niin muutkin tekevät. Positiivisuus itseään ja elämää kohtaan on todella tärkeää. Eikä turhasta tarvitse alkaa kähytä tai vetää hernettä nenään. Surkeat sattumukset kuuluvat elämään. Nauran myös muille, jos jotain heille sattuu. Ja siksi vietän ehkä liikaa aikaa 9gag:issä.. Miten paljon olisinkaan voinut tai voisin käyttää aikaani hyödyksi, jos en roikkuisi tyhmiä ja naurettavia kuvia ja videoita katsoen..? Ääh, voi sitä aikaa käyttää myöhemminki fiksummin.

(Huomasin äsken, että olen ottanut toisen sukkani pois jalasta. Ei mitään hajua koska ja miksi.)

Tämä viikko on ollut tosi hyvä viikko. Ollaan käyty Sinin kanssa lenkillä ja mennään huomenna uudestaan. Ollaan oltu myös Jaakon ja Jaskan kanssa lenkkeilemässä aamuisin ja iltaisin. Tänä aamuna Jaska pääsi tonne läheiselle koiratarhalle juoksemaan ja haistelemaan. Sekä lenkkeilyt on menny tosi hyvin. Mulla alkaa pikkuhiljaa lenkkaritkin muotoutua jalkoihin ja juoksu tuntuu paljon kevyemmältä ! Kunto kasvaa ja karkkilakko pitää edelleen.

Mulle tuli Me Naiset sport -lehti, jossa oli 6 viikon teho-ohjelma. Sen on laatinut personal trainer Nora Vuorio. Hän  takaa, että kuudessa viikossa omaksuu terveellisemmät elämäntavat ja uuden 5 kiloa kevyemmän kehon, pysyvästi. Joka päivälle on oma ruokalista ja päivän treeni. Aluksi katsoin vain sitä ruokamäärää joka siinä syödään. Totesin myöhemmin, että syön itse päivisin vähän, ja se on normaali määrä, joka tuossa listassa lukee. Nyt kun olen päässyt eroon nameista ja olo on tasaantumassa sekä puhdistumassa karkeista, sipseistä ja limuista, mun on hyvä aloittaa tolla uudella ateriarytmillä. Jos nyt edes niin pitkälle pääsen etenemään.
Jaakko päätti auttaa äitiä tyhjentämällä likaisia astioita koneesta

Nyt kun on pääsiäinen ja ihmiset lähtevät lomanviettoon, mietinkin miten lapsena tämä oli paljon mukavempaa aikaa. Askartelimme pajunkissavitsoja ja söimme suklaamunia niin paljon, että tuli huono-olo. Kävimme virpomassa siinä toivossa, että saisimme paljon karkkirahaa. En pahemmin nähnyt virpojia nyt. Ja pojat kerkesivät sitä paitsi syömään kaiki suklaat, jotka oli virpojille tarkoitettu. Ehkä jo ensi vuonna puen Jaakon pikku-noidaksi ja kävelytän ympäri Turkua virpoen ja keräten saalista kasaan. Ja Jaska puetaan kissaksi.

Viikko sitten, kun olimme Sinin kanssa lenkillä, menimme täysin uutta reittiä ihan keskellä metsää. Siellä oli niin hienoja vanhoja puita ja juuret menivät maassa kohoten jännästi. Linnut lauloivat ja ilmassa tuoksui raikkaus ja puut natisivat tuulessa. Kamera olisi pitänyt olla mukana. Löysimme myös pitkospuut jotka menivät pienen vesialueen ylitse. Tämä paikka on kesällä varmasti aivan upea, kun perhoset lentelevät ympäriinsä ja linnut laulavat. Kesästä tulee varmasti mahtava ! Nyt jo ihan oli kesäfiilikset, kun kuuli lokkien kirkuvan ja aurinko paistoi kasvoille aamulla. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin !

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kadonneita sukkia ja pinkkejä kynsiä

Tänään on ollut rento päivä. Nukuttiin pitkään ja syötiin myöhäinen aamupala. Kuunneltiin musiikkia ja nautittiin auringosta. Iltapäivällä Jaakon mennessä nukkumaan, minä lakkasin kynteni uudella pinkkiä väriä huutavalla kynsilakalla, jonka anoppi toi Espanjasta. Kuvassa myös häneltä saatu ihana uusi tuubihuivi. Mätsäävät hyvin yhteen. 
Jaakko & Jaska välipalalla
Liityin myös twitteriin ! Ville jo kysyikin multa, kun kerroin tästä 'tärkeästä' tiedotteesta, että "ai et ollu viel vai siellä, aika ihme" mut löytää sieltä omalla nimelläni sekä @ImDogged -käyttiksellä.

Oli myös aivan ihana ilma lenkkeillä. Mentiin Sinin, Jaskan ja Jaakon kanssa tuolla pururadalla. Rattaiden kanssa on yllättävän tehokasta juosta ylämäkeä. Voipi olla, että jaloissa tuntuu vielä enemmän mulla huomenna. Kiitos lenkistä Sini, perjantaina kattellaan uudestaan !

Äitinä tiedän, että kaikki kamat on kiireessä kadoksissa. Ei tarvitse olla edes kiire, on ne tavarat muutenkin kadoksissa aina, tai joku on loppu, kun sitä eniten tarvitsee. Useasti se sattuu olemaan maito, paperi tai leipä joka on loppu. Ja voin olla varma siitä, että kaikki kadottavat vähintään joka toinen päivä avaimensa, kännykkänsä, kaukosäätimen tai haarukan(joka löytyy vasemmasta kädestä hetken kuluttua) Multa on kadoksissa kiireessä aina sukat, pelkkiä 'sinkkusukkia' löytyy kaapista, sängyn alta tai kuivausrummusta. Ja olenkin tullut siihen tulokseen, että se pesukone syö niitä ravinnokseen. Jaakon vaatteet on aina likaisina, vaikka pesukone on 24/7 päällä ja jostain sohvatyynyn alta löytyy aina tuttipullo tai koiran namipala. Siihen tottuu ajan kuluessa. Ja eripari sukat on myös ihan ok juttu jo mulle. Onneksi on kohta kesä, ja kuljen ilman sukkia ja kenkiä taas. Sillon saa kaikki sukat ja kengätkin olla häviksissä. Sekin on jännä, miten kaikki vaateet on häviksissä aamuisin, kun pitäisi töihin lähteä. Villelläkin housut olivat kadoksissa, tai pesukone oli syönyt ne.. Liian pienet työhousut joutui laittamaan ja kotiin tullessaan, esitteli kuinka olivat revenneet äässistä kesken työpäivän. Enkä edes nauranut..paljoa.

Kadoksissa olemisesta puheen ollen..Se fiilis, kun on kadottanut itsensä fyysisesti. Enkä nyt puhu raamatullisessa muodossa tästä. Vaan siitä kuinka annetaan kartta ja kompassi käteen ja heitetään korpeen. Sulle sanotaan, että suunnista paikasta A paikkaan B. Kuinka vaikeaa se voi olla ? Noh, mulle ja ystävälleni Josefinalle se oli kirjaimellinen kadotus fyysisesti, joka koetteli mieltä, niin hyvässä, kuin pahassa. Syytän myös sitä, että oli hirvestys aika ja piti olla valppaana joka hetki, ettei hirvi hyökkää puskasta niskaan. Ja ilma oli sateinen ja kylmä, ja olimme rämpineet metsässä jo puoli päivää. Emme tiedä vieläkään mikä meni vikaan, ehkä se, että puhelimessa meille sanottiin; "risteyksen kohdalla kääntykää oikealle" miksiköhän me käännyttiin vasemmalle..? Löysimme itsemme jonkun Pentin yksityiseltä pihalta ja hukkasimme itsemme perusteellisesti. Hypotermian hiipiessä kannoillamme, lopulta selvisimme perille, jossa muut olivat meitä jo odotelleet nnoooooooin 5 tuntia ylimääräistä ellei enemmänkin.. Voinkin sanoa, että en ole sen jälkeen suunnistanut. Niin eksyksissä en ole koskaan ollut edes Helsingissä ajaessani tai käytyäni Itäharjun Prismassa.

Lapsenkin saattaa toisinaan hukata. Itse olin karkaavaista sorttia muksuna. Millon karkasin kaupassa omille teille, tai milloin saunasta tullessani, takaoven kautta läheiselle leikkilentälle kylpytakissa. Siskolla myös samaa vikaa, hänpä päätti lähteä laivareissulla takaisin hytille. Joko hän oli todella fiksu tai se oli pelkkää tuuria, että takaisin hytin ovelle löysi. Äiti sekosi ainakin. Ketään äiti ei ehkä halua kuulla että; "huomio, pikku Eerika-Anton odottaa äitiä info-pisteen luona" Yhtäkkiä tajuaakin, että sylissä ei olekkaan lapsi, vaan tulevan viikonlopun eväät. 3 l colaa ja 5 kg irtokarkkeja. Selässä tuntee, kun pitkät katseet seuraa askeleita vaahtosammuttimen kokoisen lapsen luo ja koittaa käyttäytyä normaalisti. Jossain vaiheessa se lapsi lähtee juoksemaan, kun päätön kana ja itse koittaa kassalla maksaa ostoksia ja lastata kaikkea kärryihin. Ja taas se info-täti kuuluttaa, missä se äiti on, jonka tenava makaa keskellä liukuovia, tukkien ihmisten reitin...Niin tai näin. Se on sitä pientä arjen jännitystä. Kadottaako lapsen kauppaan vai ei.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Herkkukakkupic

Tässä on se herkku suklaakaakku, jota Katrillekkin tarjosin. Maistui erittäin hyvältä teen kanssa. Myös omanlaisensa tulikoe oli, kun vein kakkua anopille. Pääsin läpi ! Hän kehui kakun todella herkulliseksi ;) Olen itse käynyt napsimassa kakkua vähän väliä jääkaapista, hyyyyyyi minua ! Onneksi se on syöty pian loppuun ja todellinen koitos alkaa herkkulakon kanssa kohti kesää. Olen ollut _vähän_ joustavampi tässä alussa, mutta se leikkiminen saa luvan loppua. Täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni. Anoppi kävi Espanjassa ja sain tuliaisiakin sieltä !! Niistä enemmän huomenna vaikka. Toivotaan myös paljon aurinkoa, sillä huomenna on lenkki-ilta Sinin kanssa ! 
Kahden suklaan pääsiäiskakku

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Ravintola Kaskis

  Suosittelen todella lämpimästi muillekkin tätä uutta tuoretta Turkulaista ravintola Kaskista. Ruoka on tasokasta, modernia, lähiruokaa, tuoretta ja ennen kaikkea todella hyvää. Palvelu on osaavaa ja ammattimaista, mutta rentoa. Osaamista löytyy keittiön puolelta sekä salista. Salin tunnelma on lämmin ja tasainen puheensorina täyttää mukavasti ilman, samalla, kun keittiön aromit leijailevat ympäri huonetta. Suomi-desingia on kauniisti käytetty astioissa sekä sisustuksessa. Taustalla soi vanhoja suomikappaleita ja aika rientää nopeasti hyvässä seurassa. Ruuan päälle oli mukava vielä nauttia kahvit avecin kanssa, vaikka kello jo näytti 23:46. Tästä on hyvä jatkaa nukkumaan


perjantai 11. huhtikuuta 2014

luksusta ja herkuttelua

Tänään oli hyvä päivä. Jaakko pääsi ensimmäistä kertaa uimaan !! Alkujännityksestä selvittyään, vedessä oli tosi kivaa. Saimme myös isovanhempien tuoman uimalelun ensikäyttöön. Höyrysauna testattiin kanssa. Eikä sekään pelottanut Jaakkoa yhtään. Vähän vaihtelua perinteiseen kotikylpemiseen. Varmasti menemme uudestaan uimaan myöhemmin. Ystäväni Katri kävi meillä tänään illemmälla. Jaskakin sai koirakaverin kylään ja meno oli vauhdikasta. Matot olivat rullalla jo heti, kun koirat näkivät toisensa.

Päätin ilahduttaa Katria kakulla. Joten leivoin Me-lehdestä herkullisen Kahden suklaan pääsiäiskakun. Postaan huomenna kuvat tästä herkusta. Kakku oli viittä vailla lentää seinään pari kertaa. Aloitin sen tekemisen keskiviikkona. Paistoin pohjan jo valmiiksi. Ja tarkotuksenani oli kostuttaa ja täyttää se torstaina. Tein täytteen, mutta se leikkasi totaalisesti. Enkä siis voinut käyttää sitä. Hajotin myös sähkövatkaimen turbon :( Kakku sai olla oman onnensa nojassa hetken. Ja tänään pyysin Villeä tekemään täytteen, etten taas tyri sitä. Vika olikin suklaassa, eikä tekijässä. Täyte(jonka tein kermasta enkä vanilijakastikkeesta) saatiin viimein onnistumaan kuitenkin. Pääsin leikkaamaan pohjaa, joka siis leikattiin neljään osaan. Onnistuin kaksi näistä pohjista leikkaamaan täysin vinoon, ja kasasin kakun palapeli tyyliin. Kostutukseen käytin Cointreauta ja appelsiinimehua. Täyte väliin sekä pätkiskarkit, ne siksi, että en pidä Pollyista. Koristelin kakun kermavaahdolla ja Kindereillä sekä muilla suklaamakeisilla. Ihan mahtava kakku, maussa maistuu suklaa ja appelsiini. Makea. Annan sen nyt hyytyä kunnolla jääkaapissa, ja pohja saa imeä kostutuksen kunnolla, sekä täyte jähmettyä. Huomenna kakku näyttää oikean luonteensa.

Huomenna myös vanhemmat pääsevät hetkeksi pois kotoota ja lastenvahti on buukattu Jaakolle. Minä ja Ville mennään illalla syömään Ravintola Kaskikseen. Ihan luXusta !! Jo toisen kerran parin viikon sisällä. Tämä tarkoittaa sitä, että aloitin kynsien lakkaamisen nyt. Naisena oleminen on ehkä toisinaan hankalaa. Tai siis on hankalaa. Miehet ei vaan ymmärrä eivätkä edes halua, mitä kaikkea nainen käy läpi, kun kuulee, että mennään ravintolaan syömään. Ihan sama sanotaanko se kaksi kuukautta tai kaksi tuntia ennen lähtöä. Toivottavasti ei ainakaan sitä jälkimmäistä, siinä tulee ruumiita. Itse tarvitsen aikaa "valmistautua" lähtemiseen. Edeltävänä iltana haravoidaan vaatekaappi läpi kaikista mekoista ja sopivista asukokonaisuuksista, ja todetaan, että ei ole mitään päälle laitettavaa. Vaikka niistä vaatteista siellä kaapissa pystyisi rakentamaan vuoren ja laskeutua alas kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Sitten itketään hetki nurkassa ja sovitetaan taas sata erilaista mekkoa ja housua ylle. Pyöritään puoli alasti ympäri kämppää. Peilataan takamusta ja vatsaa. Heitetään vaatteet kasoiksi lattialle ja sovitetaan uudestaan samoja tamineita. Siinä välissä mietitään meikkiä ja hiuksia sekä koruja. Mennään vessaan ja laitetaan huulipunaa. Ja taas sovitetaan mekkoa.

Kun sopiva mekko löytyy, etsitään sukkahousut, sillä juuri ne kamelin talloman hiekan väriset sukkikset lupaavat kadottaa vatsan ja takamuksen piiloon ja tekevät pikkumustasta täydellisen. Nope. Ne kiristävät koko illan ja ratkeavat ensimmäisen vessa kerran jälkeen reidestä, josta lähtee silmäpako suoraan nilkkaa kohden. Ehkä sittenkin laitan housut..? Niissä on tietenkin jotain koiran oksennusta polven kohdalla. Eikäyöllä ei voi kerrostalossa pestä pyykkiä meillä. Eli pesen ne käsin. Kuivuminen vie vuoden, eli heitän ne kuivausrumpuun, jossa ne ryttääntyvät ja rypyt näkyvät lappiin asti. Pakko silittää ne. Aika loppuu kesken, liian vähän tunteja vuorokaudessa. Liian vähän hyviä housuja. Seuraava kysymys; on mitkä kengät ?..

Vaatteeni ovat silitystä vaille valmiit. Myös ne sukkahousut ! ;)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

c-kasetteja ja mp3sia

Kuuntelen radiosta yleensä mitä sattuu. Kun ei löydä sopivaa musiikkia sille hetkelle, se on pelkkää kanavasurffausta helposti koko matka kodilta kauppaan. Välillä soi poppi, räppi, sitten rokki ja tähän väliin vähän teknoa sen jälkeen iskelmää ja jopa välillä klassista. Ja ainahan toki mukana pitää laulaa tai muuten vain äännellä typerästi. Ajelimme tänään Turku-Salo-Suomusjärvi ja takaisin. Matkalla kerkeää kuunnella monenmoista biisiä. Ja yhtä monta kertaa myös kerkeän kuulla "Tiia hiljaa". Enkä edes ollut hiljaa. Ei Jaskakaan ole hiljaa vaan vinkuu koko ajan takaluukussa(meillä on farmari Mazda6,ei mikään Ford Ka) Meillä soi musiikki koko ajan, joko Spotifystä, joka on joko kännykässä/koneella/ipadissa päällä tai radiosta. Kyllä oikea radio, epäkunnossa sekin. Antennin päähän on kierretty foliota, jotta taajuudet kuuluisivat paremmin. Silti välillä radio ottaa häiriötä, kun avaa jääkaapin oven..

En ole vielä ottanut lenkeille mukaan kännykkää, joka soittaisi musiikkia lempparilistoiltani, vaan kannan ahkerasti pinkkiä mp3:sta mukanani. En pahemmin päivitä sen kappaleita. Joten kuuntelen aina 7 vuotta vanhoja kappaleita lenkeillä. Jotka kaikki 517 kpl osaan ulkoa. Ensimmäiset kolme biisiä siellä ovat: Mika - Big Girl(you are beautiful), Pitbull - Daddy's Little Girl ja Volbeat -  A Moment Forever. Melko tuoreita. Sen jälkeen tulee liuta Adelea ja siihen perään Asa Masaa. Eli laidasta laitaan mennään. Täytyisi ehkä vähän uudempaa saada taas. Mulla on haukan muisti laulujen sanoissa. Käytiin kaupassa pari viikkoa sitten ja siellä soi Gimmelin - Etsit Muijaa Seuraavaa. Ja täysin spontaanisti lähdin mukana laulamaan !! Ei niitä biisejä kuulu enään muistaa !! Arvatkaa vaan jäikö soimaan viikoksi päähän.

Pienenä meille laulettiin hämähämähäkkiä ja elefanttimarssia. Minä laulan lapselleni Musea, P!nkiä, Robinia ja Sannia. Maailma muuttuu ja me sen mukana. En ole vieläkään lukenut Jaakolle myöskään kirjoja. Sillä Jaakosta on paljon mukavampi repiä sivut ja syödä ne. Musiikkia hänestä on kiva kuunnella ja heiluttaa päätä, kun äippäkin tekee niin. Raskausaikana kuuntelin iltaisin musiikkia nappikuulokkeilla ja laitoin toisen napin vatsalle, että vauva kuulee myös. Tiedä sitten oliko se klassinen Jaakon mielestä hyvää vai ei. Tein jopa hänelle Spotifyihin oman soittolistan. Vuosi sitten, kun Jaakko syntyi, lauloin hänelle osastolla Anna Puuta ja Fun.ia sekä Sallan ja Miron matka maailma ympäri.

Kotona soi aina musiikki ja myös autossa. Talvilomareissuilla iskä antoi luvan ottaa mukaan cd:itä. Eli 1000 km Lappiin kuunneltiin Smurffeja tai vaihtoehtoisesti Janne Hurmetta ! Jeah !! Spice Girls kuului ehdottomiin suosikkeihin 8 vuotiaana myös. Kaija Koo oli ihan paras. Eikä ole yhtään huonontunut ajan kuluessa, toisin kun Smurffit. Katrin kanssa kuunneltiin Waldoa ja laulettiin päälle, sekä äänitettiin kasetille. Kasetille äänittäminen ! Ai että. Luettiin kauhutarinoita pimeässä ja pelättiin. Kehitettiin myös omia tarinoita, nekin tietysti äänitettiin. Lämmöllä muistellen niitä aikoja.
Nykyään ei pahemmin kasetille enään äänitellä. Tämän päivän lapset, ei edes tiedä mikä on c-kasetti(niilläkin jo ikää 50 vuotta). Tai VHS-kasetti. Ne ajat ovat takana päin. Eikä edes jaksa ajatella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun puhutaan teknologiasta.

Musiikilla on monta eri tehtävää. Se saa ajatukset siirtymään huolista, ajatukset lentämään. Voi uppoutua melodiaan ja sulkea silmät. Tai bailata hulluna baarissa, basson täristessä korvassa ja juomien läikkyessä lattialle, silti on mahtava fiilis, kun soi lempimusiikki aivan täysillä, etkä ajattele mitään muuta, vaan elät siinä hetkessä. Autossa kannattaa silti keskittyä ajamiseen ja pysyä kartalla. Sillä itselläni on käynyt useasti, että volumen voimistuessa, kaasujalka alkaa painamaan. Se ei ole varsinkaan kaupunkiajossa hyvä juttu. Ennen nukkumaan menoa kuuntelen vielä vanhojen hyvien aikojen kunniaksi Waldon - Gimme Gimme. Se jammaa ku hirvi !

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kaapissa norkoamista

Herkkulakko jatkuu. Koitan keksiä koko ajan sopivia välipaloja(muutakin kun omenoita tai digestive-keksejä), joka olisi terveellistä ja samalla maistuvaa, että ei tulisi niin suurta himoa syödä suoraan tyyliin paketista sokeria. En sitä kyllä tee. Vielä.. Löydän itseni välillä aivan liian usein norkoamasta kaapilta, etsien naposteltavaa. Valitettavasti siellä ei ole mitään muuta, kun Jaakon ruokia ja jauhoja. Niitä ei tee vielä mieli syödä. Rusinoita ja pähkinöitä siellä oli, kunnes natustin ne pois. Ja Ville pitää huolen, että sieltä ei varmana löydy mitään namia saati sipsjä tai keksejä. Viime kuussa ilmestyi Me naiset-lehti(10/6.3.14) jossa oli ihan super ihania reseptejä myslipatukoista sekä pähkinäpalleroista. Niissä oli käytetty mm. kookosta, maapähkinävoita, pistaasia, mausteita ja erilaisia siemeniä. Keskiviikkona kaupassa käydessämme, haalin näiden myslipatukoiden raaka-aineet kasaan ja testailen reseptejä. Toinen herkku resepti jonka bongasin, oli tammikuun Me naiset- lehdessä(3/23.1.14) Bataattiranskalaiset. Vaikuttavat myös oikein varteenotettavilta naposteltavilta. Siispä nekin menevät TO DO -listalle.

Tämän päivän ruokailut menivät vähän ohi, kun kaamea väsymys oli koko päivän. Aamupalaksi söin leipää ja join vihreää teetä, samalla kun annoin Jaakolle puuroa. Päiväruuaksi oli jauhelihakeittoa, ja ennen sitä join useamman kupin teetä. Välipalaksi söin mämmiä, kerman kanssa ehdottomasti. Ja iltapalaksi oli lettuja. Todella hyviä. Reseptin voi katsoa täältä.

Sain vihdoinkin tänään tilattua itselleni paljon kehutun Clarinsin Instant Smooth Perfecting Touch- pohjustusvoiteen. Tilasin sen shopping4net.fi-sivuilta. Vertailin hintoja hyvin kauan ja edullisin tuote löytyi tuolta. Mukaan ostoskoriin otin myös Multi Active Travel Pack:in. Jossa on matkakoossa tuo sama pohjustusvoide, Multi Active All Skin types-voide ja Gloss Prodige -huulikiilto. En ehkä muuten olisi tätä 'lisä'tuotetta ostanut, MUTTA, tähän sai kaupan päälle Clarinsin 85 € arvoisen tuotepaketin. Eli kun osti 2 saman sarjan tuotetta, on velvollinen saamaan tuotepaketin.

Edellispävänä vierailin pretty.fi sivuilla ja tilasin sieltä uusia meikkisiveltimiä, sillä nykyiset ovat olleen käytössä aivan liian kauan. Tilauksia odotellen. Hyödynsin myös tässä samalla, kun tilasin nuo Clarinsin tuotteet, Ostohyvitys-palvelua. Liityin muutama kuukausi sitten sinne, vaikka olinkin vähän epävarma sitä kohtaan. Ostohyvitys.fi tekee yhteistyötä useiden nettisivujen kanssa. Kun teet ostoksia verkkokaupassa, jonka on ilmoitettu tekevän yhteistyötä ostohyvity.fi-sivujen kanssa. Sinun ostohyvitys-tilille maksetaan bonusta tilauksistasi. Tilasin aiemmin Bootz:ilta vaatteita 68 €:lla, ja minulle maksettiin tietty määrä bonusta siitä. Hetken kuluttua tilauksestani, ostohyvitys.fi-tilille oli kirjattu 6 € hyvitys. Toimii. Kannattaa testata, jos on nettikauppojen suosija, kuten minä.

Sain postin saapumisilmoituksen tänään, mutta en jaksanut hakea pakettiani vielä. Huomenna sitten. Nyt menen nukkumaan ja huomenna aloitan To Do-listan tekemisen. Toivotaan myös parempaa ilmaa huomiselle, että pääsee lenkille. Jaska ja mä aletaan olemaan jo levottomia, kun on satanut koko päivän, eikä päästy juoksemaan. Käyn vielä keittämässä iltateetä ja availemassa kaapin ovia pienen suupalan toivossa.
iltani kohokohta

lauantai 5. huhtikuuta 2014

ikuinen merkki ihossa

Tatuoinnit. Jakavat mielipiteitä joka suuntaan. Tunnen monia henkilöitä joilla on kuvia ihossaan. Eikä se yksi aina edes riitä. Kun on ottanut yhden, haluaa pian toisen. Melkein sama juttu, kun lävistyksissä. Itselläni on tatuointi. Olin 17 ja päättänyt ottaa sellaisen. Äiti tietenkin tyrmäsi ideani, siispä kysyin lupaa isiltä. Nyt tuossa oikean jalan sääressä komeilee kaunis oranssi karppi. Monet kyselevät mikä merkitys tällä kuvalla minulle on. Karppi kuvaa kiinalaisessa perinteessä vahvuutta ja sitkeyttä. Jokainen ihminen on vahva, kun uskoo siihen itse. Se on tärkeintä. Ja kannan kunnialla tatuointiani. Enkä edes jaksa ajatella miltä se näyttää 50 vuoden päästä. Minä elän tässä ajassa, en menneessä enkä tulevaisuudessa. Eikä se jää tähän yhteen kuvaan. Olen jo paperille suunnitellut seuraavan kuvan, joka olisi tarkoitus toteuttaa, joko tänä- tai ensi vuonna. En myöskään kiellä, jos poikani haluaa itsellensä tatuoinnin.

Keräsin rohkeutta vuoden verran, ennen kuin menin kuvan ottamaan. Rohkeutta se vaatii, jos ja kun on kuullut huhuja, että se sattuu sairaasti. Kyllä se aluksi sattui, ja sattui vielä enemmän, kun kuvaa tehtiin sääriluun päälle ja pitkiä suoria viivoja oli muutama kappale. Jalka turtui nopeasti, eikä sitten lopulta enään tuntunut kovin pahalta. Neljä tuntia meni tehden tatuointiani. Kotona äiti oli saada sydärin ja huusi siskolleen puhelimessa, että "nyt se tyttö meni ja otti tollasen hirveen kokosen tauoinnin !!" Jep, tätä reaktiota odotinkin. Iskä sanoi, että jos mä tykkään siitä, niin ei mitään väliä kellään tai millään muulla. Pari päivää ja jalka alkoi särkeä aivan järkyttävästi, enkä meinannut päästä kävelemään kunnolla. Sain sen ohella skipata liikunnan koulussa..muah.

Lävistyksiäkin on tehty jo ammoisilta ajoilta lähtien, sekä venytyksiä, jotka kuuluvat joissain maissa ihan perinteisiin. Minulla niitä on vain korvissa. Yksi tragus sekä yksi industrial. Sekä 9 kpl lobeja ja yksi helix. Tästä kuvasta näkee, missä on mikäkin lävistys. En ole ajatellut luopuvani yhdestäkään lävistyksestä. Pidän kaikista. Vielä on toteuttamatta ystäväni kanssa "kaveri tatuointi", eli aiomme ottaa joko samanlaiset tai samankaltaiset kuvat, sitten jossain vaiheessa elämää.
elokuussa hakattu 2008

torstai 3. huhtikuuta 2014

No se on se meidän Jaska

Meidän Jaska..Näin aloitan usein lauseen, ja siitä jo tietääkin, että koira on taas ollut kuriton tai tehnyt jotai muuta odottamatonta. Kuten pari päivää sitten, kun olin laittamassa leivälle kinkkua, kävi Jaska nappaisemassa leikkeleen suoraan leivän päältä, ilman mitään varoitusta. Se rontti. Pienenä toivoimme koiraa tai mitä tahansa eläintä siskon kanssa monesti. Äidin allergioiden takia sellaista ei voinut taloon ottaa. Hamsterin saimme. Tytöksi luulimme, mutta poika se lopultakin oli, Julia nimi sopi silti oikein hyvin. Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Eikös juu. Liekö kuoli lopulta nimensä häpeään vai luonnolliseen kuolemaan vanhuudessa. Tiedä häntä. Noh kuitenkin. Serkut hommasivat koiran ja toki olimme vähän katkeria. Sen jälkeen kun edesmennyt Peku repi parit housuni lakseista riekaleiksi, en sitten enään toivonutkaan koiraa.

Sain sellaisen silti. Miehen mukana tuli kylkiäisenä tuo rotta. Elinikäinen kytkykauppa. Parempi se kyllä on, kuin uuden liittymän oston yhteydessä saatu törkeän ruma lippis, jota ei käytä koskaan. Koirasta on paljon enemmän hyötyä. Se syö pöydän alle tippuneet tähteet, lippis ei. Se tuo pallon toisinaan luoksesi heittämisen jälkeen, lippis ei. Koira tulee ovella vastaan, jos ja kun on hypännyt turvaportin yli, sillä saattaa mahdollisesti olla se törkeän ruma lippis revittynä kappaleiksi hampaissaan. Lippiksen voi heittää parvekkeelta, koiraa ei. Lippiksen voi laittaa pesukoneeseen, en suosittele samaa koiralle. Ota ainakin se linkous pois päältä. Lippis suojaa auringolta, koira saattaisi näyttää tyhmältä killuessaan pääsi päällä ja varmaankin koira saisi auringonpistoksen. Koira antaa vastarakkautta ja kunnioitusta. Olen sille kingi ja hän rakastaa minua rajattomasti. Silloin varsinkin, jos tarjolla on ruokaa. Jaska on silloin kaikkien kaveri

Jaskalla on ollut ongelmia sisäsiisteydessä. Sen takia hänen miehisyytensä jäi eläinlääkäriin eräänä syksynä. Siitäkin saataa toisinaan johtua luottamuspula meitä kohtaan häntä arveluttavissa tilanteissa. Vieläkin toisinaan, kun hänet jättää yksin edes puoleksi tunniksi, hän on tehnyt protestipissin matolle, tai vaihtoehtoisesti hypännyt keittiön pöydälle ja juonut kukkamaljakosta vedet tai iskenyt tassunsa sokerikulhoon ja tepastellut ympäri pöytää. Raskaana ollessani koira seurasi minua joka paikkaan, jopa vessaan, sekä nukkui vatsani päällä. Synnytyksen lähestyessä, kun lapsivedet menivät Jaskaa alkoi jännittää sen verran, että oksensi. Olin sairaalassa 9 päivää ja kuulemma joka ilta Jaska oli odotanut minua ulko-oven edessä. Silloin ymmärsin, että olen oikeasti tärkeä Jaskalle. Vaikka alkutie meillä ei ollut kovin ruusuista

Muutamat kengät pentuna hän söi minulta, yhden nahkavyön, käytän samaa vyötä edelleen, hampaanjäljistä huolimatta. Hiusharjoja on järsitty parikin kappaletta. Useamman kerran sänkyyn mun puolelle on pissitty. Ja voin kertoa, ei ole mukava herätä siihen, että koira pissaa yöllä naaman viereen tai jalkojen päälle. Koira lensi leppäkeihään tavoin(kuvainnollisesti). Mennessäsi suihkuun pesemään pissaa pois, astut useamman kerran kylmään lätäkköön kolmen metrin matkalla sängyltä vessaan. Se oli hieno tunne silloin aamu neljältä. Talviaikaan koiran mielestä ulkona oli liian kylmä, eikä siis hoitanut tarpeitaan ulos, vaan heti kun pääsi sisälle oli lätäkkö tai torttu oven vieressä. Voitonriemu oli suuri.

Onneksi iltalenkit vievät energiaa Jaskalta pois sen verran, että hän ei jaksa enään elämöidä iltaisin paljoakaan. Hieno koira tuo Jaska. Jaskan kennelnimi on Carlos Carlitos, mutta Jaska on osuvampi nimi. Ehkä Carlos nimi otetaan käyttöön, kun hän harmaantuu ylväästi ja nukkuu takkatulen loimussa oikeinoikein vanhana. Koirilla on paremmat aistit, kun meillä ihmisillä ja on paljon koiria, jotka pääsevät oikeisiin töihin, kuten poliisikoirat, huumekoirat, opaskoirat, seurakoirat(ei varsinaisesti oikea työ muuta kun englannin kuningattaren koirilla, paris hiltonin koiraa ei lasketa) ja sitten on nämä meidän kotikoira Jaskat ja muut kaverit. Olla meidän elämämme ilona, saamme tuntea olevamme tärkeitä, kun koira antaa märän pusun poskelle. Kun minä voin hyvin, koirakin voi. Anteeksi Jaska ne pirkan koirannaksut, ens kerralla saat Purinaa.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Älypuhelimella ei mennä vielä kuuhun, vaikka onkin 4G

Kävimme eilen ruokakaupassa. Maito-osastolla kuulin, kun ~12 vuotias tyttö jutteli äidillensä, että haluaa kosketusnäytöllisen puhelimen, koska paras kaverikin ehkä saa sellaisen. Äiti ei kommentoinut asiaa mitenkään, vaikka tyttö puhua pälpätti. Juttua en harmikseni kuullut loppuun. Ehkä äiti myöntyi tai tyttö sai elämänsä pahimmat kilarit keskellä kauppaa ja saattoi raivota, että ei ole reilua, ettei hän saa puhelinta. Nykynuorisolla on valtavasti paineita. Täytyy olla cool kaikkien silmissä. Täytyy olla isin ostama uusin älypuhelin, vaikka omakaan äly ei riitä edes petaamaan sänkyä saati laskemaan ilman laskinta 7+4. Täytyy olla parhaimmat vaatteet eikä kirppis kelpaa. Onko se niin tosiaan, että on vain pakko olla parempi muita ? On toki heitäkin ketkä ovat fiksuja nuoria ja ymmärtävät ettei itserakkaus ole tärkeintä.

Yhteiskunta rakennetaan älypuhelimilla, kynsiviiloilla, hiustenpidennyksillä ja mäkkärillä. Unohtamatta tuunattuja mopoautoja. Silloin kun minä olin nuori! Me halusimme paljon karkkia, parhaimmat barbiet, rahaa, jota nykyäänkin vielä haluan, kukapa ei..Halusimme pelata pleikkarilla läpi koko yön ja valvoa muutenkin aina myöhään. Halusimme myös leikkiä ulkona menemättä kotiin ja kaverilla oli kiva syödä, vaikka ensin piti lankapuhelimella soittaa saako luvan siihen. Kirjoitimme kirjeen joka joulu Joulupukille, selaten läpi kymmenen eri lelulehteä. Parasta oli nuorena päästä viikonloppuisin vanhempien kanssa kaupungille ja ravintolaan syömään. Kävelimme kouluun tai menimme pyörällä. Äiti sanoin aina, että 'sulla on täysin terveet jalat, kävele kouluun' ja pakko se oli. Meillä ei ollut älypuhelimia eikä varsinkaan nopeaa tietokonetta, eikä salaman nopeaa 4G:tä. En haluaisi opettaa poikaani elämään älypuhelimen varassa. Vaikka iPadissa hänelle onkin jo omia pelejä. Harrastin nuorempana aktiivisesti partiota, kirjoilla olen vieläkin lippukunnassani.

Miettisin juuri ystäväni Sannin kanssa, mitä olisimmekaan tehneet kaiken sen aikaa, jonka käytimme partioon ? Hortoilleet kylillä täysin turhakkeina ja holtittomina. Onneksi ei, sen tekivät ne, jotka eivät kuuluneet partioon. Me olimme viikonloput leireillä teltassa nukkumassa ja söimme ruokamme ulkona trangiasta. Söimme tikkupullaa joka saattoi käydä nuotiossa enemmän kun kerran. Jäädyimme teltassa talvella, jos kipinämikko oli itse nukahtanut vartiovuorollaan. Monien mielestä partio oli noloa, nope. Se oli coolia. On vieläkin. Laittaisin kaikki vastahankaiset vastarannan kiisket viikonlopuksi metsään telttailemaan, ilman teknologiaa. Nehän sekoisivat siellä. Siksi se olisikin loistavaa. Jos minulta kysytään, niin kaikki aikani partiossa teininä oli ihan parasta !

Järki ei riitä, miten hieno kokemus se oli olla viikonloppu ilman juoksevaa vettä, teknologiaa, sänkyä, wc:tä tai no sitä mitä kotona oli, tuskin oli metsässä. Elämäni olisi ollut tylsää ilman partiota. Se opettaa arvostusta muita ihmisiä kohtaan, selviytymistaitoja, miten eksyä metsässä kartan ja kompassin avulla. Kuinka käyttää miljoonalla eri tavalla hyödyksi ilmastointiteippiä. Ja paljon kaikkea muuta hienoa. Kysy keltä vain partiolaiselta, saat varmasti vastauksen. Heittäkää teiniänne pesäpallolla päähän ja viekää retkeilemään luontoon. Pitäkää silti se älypuhelin mukana, eksymisen varalta.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Puuron keittäminen on rakettitiedettä

Olen varma, että on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka osaavat keittää puuroa ja niitä jotka eivät. Minä kuulun ehdottomasti niihin, jotka eivät osaa. Maistuvaa se kyllä on, mikrossa tehtynä ja huomatavasti turvallisempaa, eikä tarvitse pelätä näyttääkö kattilanpohja mustalta, kuin nokian kumisaapas. Kiehuu se silti välillä yli ja puuron saa kaapia mikrolautaselta, sotkien joka paikan.  Olimme mummolassa muutaman yön ja mummi teki joka aamu kattilassa puuroa. Tunsin syyllisyyttä, että en ole jaksanut tai halunnut oikeasti keittää pojalleni puuroa. Nytpä keitän, silti se palaa pohjaan ! Poltan puuron pohjaan, vaikka hella ei olisi edes päällä.

Ville keitti eilen illalla puuron, koska olin ollut juuri lenkillä ja proteiinipirtelöstä tuli huono-olo ja kauhea nälkä sai pääni särkemään, joten isi sai pojalleen keittää ruispuuroa. Tottakai hän onnistui täydellisesti! En vaadi täydellisyyttä puuronkeittämisessä itseltäni, sillä se on oikeasti melkein kuin rakettitiedettä. Olen silti mahtava äiti, vaikka tökkäsinkin iltapalalla puurolusikan lapseni silmään. Ja vaikka papereissani lukee, että on valmistunut ravintolakokiksi, ei se tarkoita, että osaa tehdä joka ikistä ruokaa mitä maailmasta löytyy, saati sitten tavallista kaurapuuroa. Kiitän sitä ihmistä, joka keksii keinon millä saa irroitettua puuron pöydästä, lattiasta, seinästä, koirasta, syöttötuolista. Puuro kuivuessaa on sama juttu kuin kuivunut betoni. Vaikea irroittaa ja väistämättä jää kiinni aivan väärään paikkaan, jos lentää lusikasta lapsen tarttuessa siihen salaman nopeasti.

Kävin siis iltalenkillä vähän juoksemassa Jaskan kanssa. Reitillä on paljon ylämäkiä, ne ovat parhaita mitä lenkillä voi olla, tosi on. Samaa mieltä en olisi ollut muutama vuosi sitten, kun vielä vihasin kaikkea urheilua mitä maa päällään kantaa. Voin kyllä myöntää, että pesäpallo liikunnassa oli kamalaa, varsinkin jos olimme tytöt ja pojat samaan aikaan kentällä yök. En osannut lyödä palloa saati sitten juosta edes ykköspesälle. Lintsasin myös muutaman kerran liikunnasta, enkä edes häpeä sitä.

Niin ne ajat muuttuvat. Tykkään juosta koiran kanssa metsässä kompuroiden ja lyöden naaman kaikkiin havuihin ja koivunoksiin, no broblem. Talvella on helpompi kaatua hangessa, kun täytyy vain kestää kylmä lumi joka sulaa housuihin ja ehkä se piilossa oleva kanto siellä hangen alla, mihin luultavasti kompastuu. Kesällä kaatuessaan rämeikköön ei ole niin mukavaa, kun paidan sisällä menee sadoittain muurahaisia, hiuksissa menee ehkä hämähäkki ja olkapäällä on linnunkakkaa, plus joku orava sattaa heittää kävyllä päähän, kun huudan tuskissani ja koira odottaa vieressä innostuneena koska jatketaan lenkkiä. Se sama orava voi myös talvella heitellä kävyillä, kun häiritsen hänen käpyjen järsimistä. Noh, kuitenkin juokseminen on kivaa.

Lenkiltä palatessani, joku naapuri grillasi(mahdollisesti sama tyyppi, joka aloitti grillikauden kolme kuukautta sitten) ja lopun matkaa miettisin kahden kilon pihviä ja suurta lasia coca colaa. Hetkeä myöhemmin näin jätkän jolla oli mäkkärin take away pussi. Piti kiristää kävelyvauhtia saadakseni varmuuden, että se oli mäkkäri eikä hese.. näytin ehkä samalta kun mangusti joka tähystää ympärilleen vartioidessaan kotiaan. Nälkä saattoi olla osasyyllinen tähän kaikkeen..Iltapalaksi oli maksalaatikkoa, kelpasi sekin. Päässä pyörii edelleen se kahden kilon pihvi. Ystäväni Sanni käväisi luonani aamupäivällä ja päätimme lähteä Skanssiin syömään. Valitsin lounaslistalta vuohenjuusto arrabiattaa, eli vuohenjuustokiekko ja kasviksia tomaattikastikkeessa ja Sanni otti perinteisen kanakorin. Meidän piti aluksi lähteä kauppahalliin, mutta Sannin aika oli kortilla, joten menemme myöhemmin sinne sitten.

Täytyy kehitellä mahdollinen lista mitä kevään aikana täytyy tehdä. Tyyliin; käy uimahallissa, syö sushia, syö kahdenkilon pihvi (?), juo lasillinen viiniä irvistämättä, osta kunnon kengät, pidä saamasi kukka hengissä, onhan näitä. Toinen päivä karkkilakkoa ja fiilis on hyvä. Proteiinipirtelö on aivan tappomakeaa ja sen jälkeen ei todellakaan mieti karkkia saati mitään makeaa. Nyt lähdenkin keittämään puuroa Jaakolle ja sen jälkeen lenkille.