Olen varma, että on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka osaavat keittää puuroa ja niitä jotka eivät. Minä kuulun ehdottomasti niihin, jotka eivät osaa. Maistuvaa se kyllä on, mikrossa tehtynä ja huomatavasti turvallisempaa, eikä tarvitse pelätä näyttääkö kattilanpohja mustalta, kuin nokian kumisaapas. Kiehuu se silti välillä yli ja puuron saa kaapia mikrolautaselta, sotkien joka paikan. Olimme mummolassa muutaman yön ja mummi teki joka aamu kattilassa puuroa. Tunsin syyllisyyttä, että en ole jaksanut tai halunnut oikeasti keittää pojalleni puuroa. Nytpä keitän, silti se palaa pohjaan ! Poltan puuron pohjaan, vaikka hella ei olisi edes päällä.
Ville keitti eilen illalla puuron, koska olin ollut juuri lenkillä ja proteiinipirtelöstä tuli huono-olo ja kauhea nälkä sai pääni särkemään, joten isi sai pojalleen keittää ruispuuroa. Tottakai hän onnistui täydellisesti! En vaadi täydellisyyttä puuronkeittämisessä itseltäni, sillä se on oikeasti melkein kuin rakettitiedettä. Olen silti mahtava äiti, vaikka tökkäsinkin iltapalalla puurolusikan lapseni silmään. Ja vaikka papereissani lukee, että on valmistunut ravintolakokiksi, ei se tarkoita, että osaa tehdä joka ikistä ruokaa mitä maailmasta löytyy, saati sitten tavallista kaurapuuroa. Kiitän sitä ihmistä, joka keksii keinon millä saa irroitettua puuron pöydästä, lattiasta, seinästä, koirasta, syöttötuolista. Puuro kuivuessaa on sama juttu kuin kuivunut betoni. Vaikea irroittaa ja väistämättä jää kiinni aivan väärään paikkaan, jos lentää lusikasta lapsen tarttuessa siihen salaman nopeasti.
Kävin siis iltalenkillä vähän juoksemassa Jaskan kanssa. Reitillä on paljon ylämäkiä, ne ovat parhaita mitä lenkillä voi olla, tosi on. Samaa mieltä en olisi ollut muutama vuosi sitten, kun vielä vihasin kaikkea urheilua mitä maa päällään kantaa. Voin kyllä myöntää, että pesäpallo liikunnassa oli kamalaa, varsinkin jos olimme tytöt ja pojat samaan aikaan kentällä yök. En osannut lyödä palloa saati sitten juosta edes ykköspesälle. Lintsasin myös muutaman kerran liikunnasta, enkä edes häpeä sitä.
Niin ne ajat muuttuvat. Tykkään juosta koiran kanssa metsässä kompuroiden ja lyöden naaman kaikkiin havuihin ja koivunoksiin, no broblem. Talvella on helpompi kaatua hangessa, kun täytyy vain kestää kylmä lumi joka sulaa housuihin ja ehkä se piilossa oleva kanto siellä hangen alla, mihin luultavasti kompastuu. Kesällä kaatuessaan rämeikköön ei ole niin mukavaa, kun paidan sisällä menee sadoittain muurahaisia, hiuksissa menee ehkä hämähäkki ja olkapäällä on linnunkakkaa, plus joku orava sattaa heittää kävyllä päähän, kun huudan tuskissani ja koira odottaa vieressä innostuneena koska jatketaan lenkkiä. Se sama orava voi myös talvella heitellä kävyillä, kun häiritsen hänen käpyjen järsimistä. Noh, kuitenkin juokseminen on kivaa.
Lenkiltä palatessani, joku naapuri grillasi(mahdollisesti sama tyyppi, joka aloitti grillikauden kolme kuukautta sitten) ja lopun matkaa miettisin kahden kilon pihviä ja suurta lasia coca colaa. Hetkeä myöhemmin näin jätkän jolla oli mäkkärin take away pussi. Piti kiristää kävelyvauhtia saadakseni varmuuden, että se oli mäkkäri eikä hese.. näytin ehkä samalta kun mangusti joka tähystää ympärilleen vartioidessaan kotiaan. Nälkä saattoi olla osasyyllinen tähän kaikkeen..Iltapalaksi oli maksalaatikkoa, kelpasi sekin. Päässä pyörii edelleen se kahden kilon pihvi. Ystäväni Sanni käväisi luonani aamupäivällä ja päätimme lähteä Skanssiin syömään. Valitsin lounaslistalta vuohenjuusto arrabiattaa, eli vuohenjuustokiekko ja kasviksia tomaattikastikkeessa ja Sanni otti perinteisen kanakorin. Meidän piti aluksi lähteä kauppahalliin, mutta Sannin aika oli kortilla, joten menemme myöhemmin sinne sitten.
Täytyy kehitellä mahdollinen lista mitä kevään aikana täytyy tehdä. Tyyliin; käy uimahallissa, syö sushia, syö kahdenkilon pihvi (?), juo lasillinen viiniä irvistämättä, osta kunnon kengät, pidä saamasi kukka hengissä, onhan näitä. Toinen päivä karkkilakkoa ja fiilis on hyvä. Proteiinipirtelö on aivan tappomakeaa ja sen jälkeen ei todellakaan mieti karkkia saati mitään makeaa. Nyt lähdenkin keittämään puuroa Jaakolle ja sen jälkeen lenkille.
Ville keitti eilen illalla puuron, koska olin ollut juuri lenkillä ja proteiinipirtelöstä tuli huono-olo ja kauhea nälkä sai pääni särkemään, joten isi sai pojalleen keittää ruispuuroa. Tottakai hän onnistui täydellisesti! En vaadi täydellisyyttä puuronkeittämisessä itseltäni, sillä se on oikeasti melkein kuin rakettitiedettä. Olen silti mahtava äiti, vaikka tökkäsinkin iltapalalla puurolusikan lapseni silmään. Ja vaikka papereissani lukee, että on valmistunut ravintolakokiksi, ei se tarkoita, että osaa tehdä joka ikistä ruokaa mitä maailmasta löytyy, saati sitten tavallista kaurapuuroa. Kiitän sitä ihmistä, joka keksii keinon millä saa irroitettua puuron pöydästä, lattiasta, seinästä, koirasta, syöttötuolista. Puuro kuivuessaa on sama juttu kuin kuivunut betoni. Vaikea irroittaa ja väistämättä jää kiinni aivan väärään paikkaan, jos lentää lusikasta lapsen tarttuessa siihen salaman nopeasti.
Kävin siis iltalenkillä vähän juoksemassa Jaskan kanssa. Reitillä on paljon ylämäkiä, ne ovat parhaita mitä lenkillä voi olla, tosi on. Samaa mieltä en olisi ollut muutama vuosi sitten, kun vielä vihasin kaikkea urheilua mitä maa päällään kantaa. Voin kyllä myöntää, että pesäpallo liikunnassa oli kamalaa, varsinkin jos olimme tytöt ja pojat samaan aikaan kentällä yök. En osannut lyödä palloa saati sitten juosta edes ykköspesälle. Lintsasin myös muutaman kerran liikunnasta, enkä edes häpeä sitä.
Niin ne ajat muuttuvat. Tykkään juosta koiran kanssa metsässä kompuroiden ja lyöden naaman kaikkiin havuihin ja koivunoksiin, no broblem. Talvella on helpompi kaatua hangessa, kun täytyy vain kestää kylmä lumi joka sulaa housuihin ja ehkä se piilossa oleva kanto siellä hangen alla, mihin luultavasti kompastuu. Kesällä kaatuessaan rämeikköön ei ole niin mukavaa, kun paidan sisällä menee sadoittain muurahaisia, hiuksissa menee ehkä hämähäkki ja olkapäällä on linnunkakkaa, plus joku orava sattaa heittää kävyllä päähän, kun huudan tuskissani ja koira odottaa vieressä innostuneena koska jatketaan lenkkiä. Se sama orava voi myös talvella heitellä kävyillä, kun häiritsen hänen käpyjen järsimistä. Noh, kuitenkin juokseminen on kivaa.
Lenkiltä palatessani, joku naapuri grillasi(mahdollisesti sama tyyppi, joka aloitti grillikauden kolme kuukautta sitten) ja lopun matkaa miettisin kahden kilon pihviä ja suurta lasia coca colaa. Hetkeä myöhemmin näin jätkän jolla oli mäkkärin take away pussi. Piti kiristää kävelyvauhtia saadakseni varmuuden, että se oli mäkkäri eikä hese.. näytin ehkä samalta kun mangusti joka tähystää ympärilleen vartioidessaan kotiaan. Nälkä saattoi olla osasyyllinen tähän kaikkeen..Iltapalaksi oli maksalaatikkoa, kelpasi sekin. Päässä pyörii edelleen se kahden kilon pihvi. Ystäväni Sanni käväisi luonani aamupäivällä ja päätimme lähteä Skanssiin syömään. Valitsin lounaslistalta vuohenjuusto arrabiattaa, eli vuohenjuustokiekko ja kasviksia tomaattikastikkeessa ja Sanni otti perinteisen kanakorin. Meidän piti aluksi lähteä kauppahalliin, mutta Sannin aika oli kortilla, joten menemme myöhemmin sinne sitten.
Täytyy kehitellä mahdollinen lista mitä kevään aikana täytyy tehdä. Tyyliin; käy uimahallissa, syö sushia, syö kahdenkilon pihvi (?), juo lasillinen viiniä irvistämättä, osta kunnon kengät, pidä saamasi kukka hengissä, onhan näitä. Toinen päivä karkkilakkoa ja fiilis on hyvä. Proteiinipirtelö on aivan tappomakeaa ja sen jälkeen ei todellakaan mieti karkkia saati mitään makeaa. Nyt lähdenkin keittämään puuroa Jaakolle ja sen jälkeen lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti