Katsoin eilen elokuvan, jota monet olivat hehkuttaneet ihanaksi ja mahtavaksi. Disneyn elokuva nimeltä Frozen - Huurteinen seikkailu. Se todellakin oli hienosti tehty 3D- tietokoneanimaatioelokuva. (En katsonut 3D-lasien kanssa sitä) Ja siitä syystä olen nyt koko päivän kuunnellut sen soundtrackiä ! Oli siis lähdettävä lenkille, ettei alakerran naapuri tule hulluksi, kun laulan biisien päälle.
Kävelimme/juoksimme taas sen saman peruslenkin. Ulkona oli todella lämmin, joku muukin ehkä on huomannut saman jutun menneinä päivinä. No kuitenkin. Porukkaa oli liikkeellä paljon frisbeegolf -radalla. Rusakkokin nähtiin sekä valkovuokkoja. Varma kevään merkki. Kameraa en mukanani lenkeillä kantele, vaikka se pitäisi aina mukana olla. Ei tosta kännykän kamerasta ole vastusta järkkärille. Vaikka olihan Nokialla se mainostempaus, jossa oli kuvattu National geographckin lehteen kuvitusta. Ja kamera suoriutui siitä paremmin, kun osasin odottaa.
 |
| Nikon D5100 |
Ostin mun nykyisen Nikon D5100 kesällä 2012, kun tyttöjen kanssa sinne Dominikaaniseen oltiin lähdössä. Sitä ennen oli joku Canon käytössä ja muutamia pokkareita kantelin mukanani aina. Aina pitäis olla kamera mukana, kun menee vähääkään pois kotinurkista. Pari lenkkikertaa sitten nähtiin Jaskan kanssa sorsia puron vierellä, ja sen jälkeen on nähty rusakoita ja kauniita auringonlaskuja, eikä sitä kameraa ole mukana ollut.
Kuvaamisen opettelu on ollut hankalaa ja on se vieläkin. En omista vieläkään niitä tarvittavia skillejä, joilla saa aina hyviä kuvia. Otan aina samasta kohteesta parikymmentä kuvaa, ja sarjasta on onnistunut ehkä 4, hyvällä tuurilla. Ja toisinaan tulee aivan älyttömän hyviä otoksia. Ei kuvaaminen ole tuurista kiinni, vaan siitä, että osaa ottaa huomioon monta eri asiaa, valot, varjot, sommittelut ja olisi visuaalinen ja osaa rakentaa kuvan jo mielessään. Harjoittelua ja myös rohkeutta kuvaamiseen tarvitaan. Pitää osata mennä pois omalta mukavuusalueeltaan. Kun haluaa vain hyviä kuvia, on ylitettävä rajoja, myös kirjaimellisesti. On otettava selvää, onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
Kuvaamisen opettelu on ollut hankalaa ja on se vieläkin. En omista vieläkään niitä tarvittavia skillejä, joilla saa aina hyviä kuvia. Otan aina samasta kohteesta parikymmentä kuvaa, ja sarjasta on onnistunut ehkä 4, hyvällä tuurilla. Ja toisinaan tulee aivan älyttömän hyviä otoksia. Ei kuvaaminen ole tuurista kiinni, vaan siitä, että osaa ottaa huomioon monta eri asiaa, valot, varjot, sommittelut ja olisi visuaalinen ja osaa rakentaa kuvan jo mielessään. Harjoittelua ja myös rohkeutta kuvaamiseen tarvitaan. Pitää osata mennä pois omalta mukavuusalueeltaan. Kun haluaa vain hyviä kuvia, on ylitettävä rajoja, myös kirjaimellisesti. On otettava selvää, onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.
 |
| Aidan toisella puolella oleva ruoho |
Ja lopulta, kun on prokuvaaja, voi alkaa haalia kaikkia extra kamoja kameran lisäksi, kuten toinen akku ja salama ja niitä seuraa jo sitten oma studio. Ei tosin omalla kohdallani. Käytän itsestäni amatööriammattilaisen-nimitystä. Se on riittävä ja kotistudiona toimii valkoinen seinä, ikean lamppu ja kolmijalka.
Nyt lähden vielä venyyttelemään selkää ja juomaan iltateen. Herkkulakko on edennyt hyvin. Vielä päiviä jäljellä noin 90. Kuulostaa pahemmalta mitä se oikeasti on. Menen myös miettimään sen maapähkinävoin kohtaloa.
Nyt lähden vielä venyyttelemään selkää ja juomaan iltateen. Herkkulakko on edennyt hyvin. Vielä päiviä jäljellä noin 90. Kuulostaa pahemmalta mitä se oikeasti on. Menen myös miettimään sen maapähkinävoin kohtaloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti