Kävimme eilen ruokakaupassa. Maito-osastolla kuulin, kun ~12 vuotias tyttö jutteli äidillensä, että haluaa kosketusnäytöllisen puhelimen, koska paras kaverikin ehkä saa sellaisen. Äiti ei kommentoinut asiaa mitenkään, vaikka tyttö puhua pälpätti. Juttua en harmikseni kuullut loppuun. Ehkä äiti myöntyi tai tyttö sai elämänsä pahimmat kilarit keskellä kauppaa ja saattoi raivota, että ei ole reilua, ettei hän saa puhelinta. Nykynuorisolla on valtavasti paineita. Täytyy olla cool kaikkien silmissä. Täytyy olla isin ostama uusin älypuhelin, vaikka omakaan äly ei riitä edes petaamaan sänkyä saati laskemaan ilman laskinta 7+4. Täytyy olla parhaimmat vaatteet eikä kirppis kelpaa. Onko se niin tosiaan, että on vain pakko olla parempi muita ? On toki heitäkin ketkä ovat fiksuja nuoria ja ymmärtävät ettei itserakkaus ole tärkeintä.
Yhteiskunta rakennetaan älypuhelimilla, kynsiviiloilla, hiustenpidennyksillä ja mäkkärillä. Unohtamatta tuunattuja mopoautoja. Silloin kun minä olin nuori! Me halusimme paljon karkkia, parhaimmat barbiet, rahaa, jota nykyäänkin vielä haluan, kukapa ei..Halusimme pelata pleikkarilla läpi koko yön ja valvoa muutenkin aina myöhään. Halusimme myös leikkiä ulkona menemättä kotiin ja kaverilla oli kiva syödä, vaikka ensin piti lankapuhelimella soittaa saako luvan siihen. Kirjoitimme kirjeen joka joulu Joulupukille, selaten läpi kymmenen eri lelulehteä. Parasta oli nuorena päästä viikonloppuisin vanhempien kanssa kaupungille ja ravintolaan syömään. Kävelimme kouluun tai menimme pyörällä. Äiti sanoin aina, että 'sulla on täysin terveet jalat, kävele kouluun' ja pakko se oli. Meillä ei ollut älypuhelimia eikä varsinkaan nopeaa tietokonetta, eikä salaman nopeaa 4G:tä. En haluaisi opettaa poikaani elämään älypuhelimen varassa. Vaikka iPadissa hänelle onkin jo omia pelejä. Harrastin nuorempana aktiivisesti partiota, kirjoilla olen vieläkin lippukunnassani.
Miettisin juuri ystäväni Sannin kanssa, mitä olisimmekaan tehneet kaiken sen aikaa, jonka käytimme partioon ? Hortoilleet kylillä täysin turhakkeina ja holtittomina. Onneksi ei, sen tekivät ne, jotka eivät kuuluneet partioon. Me olimme viikonloput leireillä teltassa nukkumassa ja söimme ruokamme ulkona trangiasta. Söimme tikkupullaa joka saattoi käydä nuotiossa enemmän kun kerran. Jäädyimme teltassa talvella, jos kipinämikko oli itse nukahtanut vartiovuorollaan. Monien mielestä partio oli noloa, nope. Se oli coolia. On vieläkin. Laittaisin kaikki vastahankaiset vastarannan kiisket viikonlopuksi metsään telttailemaan, ilman teknologiaa. Nehän sekoisivat siellä. Siksi se olisikin loistavaa. Jos minulta kysytään, niin kaikki aikani partiossa teininä oli ihan parasta !
Järki ei riitä, miten hieno kokemus se oli olla viikonloppu ilman juoksevaa vettä, teknologiaa, sänkyä, wc:tä tai no sitä mitä kotona oli, tuskin oli metsässä. Elämäni olisi ollut tylsää ilman partiota. Se opettaa arvostusta muita ihmisiä kohtaan, selviytymistaitoja, miten eksyä metsässä kartan ja kompassin avulla. Kuinka käyttää miljoonalla eri tavalla hyödyksi ilmastointiteippiä. Ja paljon kaikkea muuta hienoa. Kysy keltä vain partiolaiselta, saat varmasti vastauksen. Heittäkää teiniänne pesäpallolla päähän ja viekää retkeilemään luontoon. Pitäkää silti se älypuhelin mukana, eksymisen varalta.
Yhteiskunta rakennetaan älypuhelimilla, kynsiviiloilla, hiustenpidennyksillä ja mäkkärillä. Unohtamatta tuunattuja mopoautoja. Silloin kun minä olin nuori! Me halusimme paljon karkkia, parhaimmat barbiet, rahaa, jota nykyäänkin vielä haluan, kukapa ei..Halusimme pelata pleikkarilla läpi koko yön ja valvoa muutenkin aina myöhään. Halusimme myös leikkiä ulkona menemättä kotiin ja kaverilla oli kiva syödä, vaikka ensin piti lankapuhelimella soittaa saako luvan siihen. Kirjoitimme kirjeen joka joulu Joulupukille, selaten läpi kymmenen eri lelulehteä. Parasta oli nuorena päästä viikonloppuisin vanhempien kanssa kaupungille ja ravintolaan syömään. Kävelimme kouluun tai menimme pyörällä. Äiti sanoin aina, että 'sulla on täysin terveet jalat, kävele kouluun' ja pakko se oli. Meillä ei ollut älypuhelimia eikä varsinkaan nopeaa tietokonetta, eikä salaman nopeaa 4G:tä. En haluaisi opettaa poikaani elämään älypuhelimen varassa. Vaikka iPadissa hänelle onkin jo omia pelejä. Harrastin nuorempana aktiivisesti partiota, kirjoilla olen vieläkin lippukunnassani.
Miettisin juuri ystäväni Sannin kanssa, mitä olisimmekaan tehneet kaiken sen aikaa, jonka käytimme partioon ? Hortoilleet kylillä täysin turhakkeina ja holtittomina. Onneksi ei, sen tekivät ne, jotka eivät kuuluneet partioon. Me olimme viikonloput leireillä teltassa nukkumassa ja söimme ruokamme ulkona trangiasta. Söimme tikkupullaa joka saattoi käydä nuotiossa enemmän kun kerran. Jäädyimme teltassa talvella, jos kipinämikko oli itse nukahtanut vartiovuorollaan. Monien mielestä partio oli noloa, nope. Se oli coolia. On vieläkin. Laittaisin kaikki vastahankaiset vastarannan kiisket viikonlopuksi metsään telttailemaan, ilman teknologiaa. Nehän sekoisivat siellä. Siksi se olisikin loistavaa. Jos minulta kysytään, niin kaikki aikani partiossa teininä oli ihan parasta !
Järki ei riitä, miten hieno kokemus se oli olla viikonloppu ilman juoksevaa vettä, teknologiaa, sänkyä, wc:tä tai no sitä mitä kotona oli, tuskin oli metsässä. Elämäni olisi ollut tylsää ilman partiota. Se opettaa arvostusta muita ihmisiä kohtaan, selviytymistaitoja, miten eksyä metsässä kartan ja kompassin avulla. Kuinka käyttää miljoonalla eri tavalla hyödyksi ilmastointiteippiä. Ja paljon kaikkea muuta hienoa. Kysy keltä vain partiolaiselta, saat varmasti vastauksen. Heittäkää teiniänne pesäpallolla päähän ja viekää retkeilemään luontoon. Pitäkää silti se älypuhelin mukana, eksymisen varalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti