Auringon lämpimät kapeat säteet paistavat kasvoilleni, ja avoimesta ikkunasta puhaltaa kevyt ja lämmin tuulahdus raikasta ilmaa. Voin nousta virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen ja lähteä tekemään aamujumppaa. Taaaai sitten en. Käy se mielessäni, kun olen hereillä 7:08. Toisaalta Jaakko nukkuu vielä, eli olisi hyvä käydä tekemässä treeni ja mennä suihkuun ja keittää aamupuuro. Nope nope nope. Nope. Käännän kylkeä, hautaan pääni tyynyyn ja vedän peiton korviini. Silmät aukeavat pakonomaisesti vasta, kun pieni silmäpari tuijottaa sinua nälkäisenä ja toistaa sata kertaa putkeen 'äippä, äippä, äippä'. Nousemme tyytyväisinä muksun kanssa ylös, kun kello lopulta näyttää 9:18. Tämä on meidän normaali arkiaamu. Aamupuuro syötiin tasan klo 10 taas. Enkä polttanut sitä pohjaan ! Edellis aamuna oli vähän toista maata mun aamupuuroilut. Illalla keittämä puuro oli aivan liian velliä, mikrossa tehty puuro valui yli lautasen, ja hellalla keitetty puuro paloi pohjaan jo niin pahasti, että koko talo haisi palaneelle. Olen niin ylpeä itsestäni. Onneksi tilanteen pelasti vedenkeitin ja Elovenan valmiit annospuurot.
Tänään Jaakko päätti, että Ikean paperilamppu ei kuulu meillä enään kevään sisustustyyliin. Vasta se olikin jo toinen lamppu, jonka poika laittaa päreiksi. Ja vielä varmistaakseen, että minä tajuan laittaa lampun kierrätykseen, potki Jaakko sitä vielä paikalta poistuessaan. Kaatoipa vielä paperiroskiksen ja yritti sammuttaa tietokoneen. Tämän jälkeen hän järsi hampaillaan tietokonetuolin jalkaa. Vihdoin kun sain tämän pikku tuholaisen syliini, heitti Jaakko ipadin pöydältä alas.
Joka päivä on omanlaisensa seikkailu. Ei ole kahta samanlaista päivää. Yhtenä päivänä lapsi tuhoaa kaiken mitä eteensä saa ja toisena päivänä minä olen se paikkojen tuhoaja. On hyviä ja ei niin hyviä päiviä. On se myös itsestään kiinni, miten tapahtuvat asiat ottaa vastaan. Jos mieli on negatiivinen sillä hetkellä, kaikki muukin muuttuu huonoksi. Jos taas on positiivisella päällä ja hajottaa vahingossa ikeasta ostamansa 50 sentin arvoisen juomalasin, ei se ole maailmanloppu. Asian muuttaa kokonaan, jos äsken löit varpaasi ovenkarmiin ja hajotat heti perään lasin, ajattelee heti, että on huono päivä ja kaikki hajoaa käsiin sillä hetkellä. Siksi koitankin olla enemmän positiivinen ja en halua antaa pikkuasioiden kuormittaa mieltäni. On toki oikeus välillä olla suuttunut ja päästää höyryjä ulos. Itse lähden lenkille silloin, ja juoksen kaikki ylämäet täysillä. ja lopuksi teen kuolemaa kotiovella, ajatellen miksi edes olin vihainen jostain asiasta.
Aika kuluu hirveän nopeasti. Varsinkin pienen lapsen kanssa. Katselin vanhoja valokuvia, joita kehitin syksyllä. Suurin osa kuvista oli Jaakko edestä, Jaakko takaa, Jaakko istuu ja Jaakko makaa. Oli seassa Jaskaa ja omia selfie kuvia. Kuvia vauvakutsuilta, paljon vauvamasusta otoksia. Ruokaan liittyviä kuvia ja luontoa. Näille kuville täytyy löytää paikka, jossa ne säilyisivät kunnollisina. Ensin ne pitää saada myös albumiin laitettua. Se taas on pakko toteuttaa jonain iltana, kun kirppu on jo mennyt nukkumaan. Muuten ne kuvat saattavat olla entisiä.
Voi kyllä ! Tänään oli hyvä päivä. Siitä syystä, että en polttanut myöskään iltapuuroa pohjaan ! Jeee ! Tämä on silti vain ohimenevää varmastikkin. Löin varpaani täysillä 2 kg käsipainoon, mutta en valita. Loppu illan nautin aurongosta parvekkeella ja keitän teetä. Pyysin myös Villeä tuomaan kaupasta tummaa suklaata. Vähän venyi tossa pääsiäisenä tää herkkulakko suuntaa jos toiseen. Silti se on pitänyt pintansa vielä hyvin. Sipseihin enkä karkkeihin ole koskenut, muuta kuin söin 2 kpl salmiakki pääkalloja. Ei muuta kuin eteen päin. Ainakin kuukauden aion pitää herkkulakkoa yllä vielä.
Selailin vanhoja kuviani kovalevyltä ja löysin parin vuoden takaisen kuvan. Heti aloin ikävöimään punaisia kutreja. Se päivä koittaa vielä, kun värjäilen tämän sävyn hiuksiini.
Tänään Jaakko päätti, että Ikean paperilamppu ei kuulu meillä enään kevään sisustustyyliin. Vasta se olikin jo toinen lamppu, jonka poika laittaa päreiksi. Ja vielä varmistaakseen, että minä tajuan laittaa lampun kierrätykseen, potki Jaakko sitä vielä paikalta poistuessaan. Kaatoipa vielä paperiroskiksen ja yritti sammuttaa tietokoneen. Tämän jälkeen hän järsi hampaillaan tietokonetuolin jalkaa. Vihdoin kun sain tämän pikku tuholaisen syliini, heitti Jaakko ipadin pöydältä alas.
Joka päivä on omanlaisensa seikkailu. Ei ole kahta samanlaista päivää. Yhtenä päivänä lapsi tuhoaa kaiken mitä eteensä saa ja toisena päivänä minä olen se paikkojen tuhoaja. On hyviä ja ei niin hyviä päiviä. On se myös itsestään kiinni, miten tapahtuvat asiat ottaa vastaan. Jos mieli on negatiivinen sillä hetkellä, kaikki muukin muuttuu huonoksi. Jos taas on positiivisella päällä ja hajottaa vahingossa ikeasta ostamansa 50 sentin arvoisen juomalasin, ei se ole maailmanloppu. Asian muuttaa kokonaan, jos äsken löit varpaasi ovenkarmiin ja hajotat heti perään lasin, ajattelee heti, että on huono päivä ja kaikki hajoaa käsiin sillä hetkellä. Siksi koitankin olla enemmän positiivinen ja en halua antaa pikkuasioiden kuormittaa mieltäni. On toki oikeus välillä olla suuttunut ja päästää höyryjä ulos. Itse lähden lenkille silloin, ja juoksen kaikki ylämäet täysillä. ja lopuksi teen kuolemaa kotiovella, ajatellen miksi edes olin vihainen jostain asiasta.
Aika kuluu hirveän nopeasti. Varsinkin pienen lapsen kanssa. Katselin vanhoja valokuvia, joita kehitin syksyllä. Suurin osa kuvista oli Jaakko edestä, Jaakko takaa, Jaakko istuu ja Jaakko makaa. Oli seassa Jaskaa ja omia selfie kuvia. Kuvia vauvakutsuilta, paljon vauvamasusta otoksia. Ruokaan liittyviä kuvia ja luontoa. Näille kuville täytyy löytää paikka, jossa ne säilyisivät kunnollisina. Ensin ne pitää saada myös albumiin laitettua. Se taas on pakko toteuttaa jonain iltana, kun kirppu on jo mennyt nukkumaan. Muuten ne kuvat saattavat olla entisiä.
Voi kyllä ! Tänään oli hyvä päivä. Siitä syystä, että en polttanut myöskään iltapuuroa pohjaan ! Jeee ! Tämä on silti vain ohimenevää varmastikkin. Löin varpaani täysillä 2 kg käsipainoon, mutta en valita. Loppu illan nautin aurongosta parvekkeella ja keitän teetä. Pyysin myös Villeä tuomaan kaupasta tummaa suklaata. Vähän venyi tossa pääsiäisenä tää herkkulakko suuntaa jos toiseen. Silti se on pitänyt pintansa vielä hyvin. Sipseihin enkä karkkeihin ole koskenut, muuta kuin söin 2 kpl salmiakki pääkalloja. Ei muuta kuin eteen päin. Ainakin kuukauden aion pitää herkkulakkoa yllä vielä.
Selailin vanhoja kuviani kovalevyltä ja löysin parin vuoden takaisen kuvan. Heti aloin ikävöimään punaisia kutreja. Se päivä koittaa vielä, kun värjäilen tämän sävyn hiuksiini.
 |
| Kuva maaliskuulta 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti