torstai 22. toukokuuta 2014

Epäonnisen onnellinen tarina

Tämän seuraavan epäonnisen tarinan omistan niille kenellä ei omasta mielestään ollut kovin hyvä päivä vaikkei ollutkaan maanantai. Mulla on siis lauantaina polttarit ja ajattelin, et ois kiva saada rusketusta pintaan, kun oon muutenkin niin vaalea. Ja varsinkin, kun paloin auringossa ja olkapäät helottivat punaisina kilpaa poskieni kanssa. Kuumotus ei ole vieläkään hellittänyt täysin. Syynä ehkä sekin, että olin ulkona eilen ilman aurinkorasvaa.. Hyi minua. Ostin L'oréal Paris Sublime Bronze itseruskettavaa. Niille jotka haluavat nopeasti luonnollisen rusketuksen. Koostumus on geelimäinen ja kevyt, mutta ei öljyinen. Sipaisen voidetta jalkoihini, kumpaankin, kyllä. Luin jostain, että se pitäisi raaja kerrallaan tehdä. En jaksanut. En myöskään käyttänyt hanskoja (!!) En huomaa tunnin kuluttua mitään vaikutusta ja ajattelin, että olen ostanut jonkun sunnuntai päivän version. Teen voitelun toiseen kertaan jalkoihini ja kasvoille. Ei vieläkään vaikutusta. Kädetkin ovat täysin normaalin väriset. Tuoksu oli aluksi mieto ja ei häirinnyt mitenkään. Vasta tunnin kuluttua tuoksu voimistui ja mieleeni tuli aivan, kuin olisin uinut jossain rämeessä ja kierinyt syksyisessä metsässä sienien ja mullan seassa. Hmmm. Ville kysyi mitä hajuvettä olen laittanut..Ehh.
Itse pääosan esittäjä ja oranssi ranne
Tämä oli aloitus tilanne, ennen rusketus läträystä
Ja tämä on lopputulos. Iho näyttää terveemmältä huomattavasti.

En ole aikaisemmin käyttänyt itseruskettavia, joten ajattelen, että mitä tehokkaampi sen kamalampi haju. Voitelen vielä kertaalleen kasvoni ja lopun kehoni. Odottelen sen kuivumista pari tuntia. Olisi pitänyt käydä suihkussa ennen operaatiota. Nyt se on jo myöhäistä. Vaellan puoli alasti kämpässä ympäriinsä. Iho tuntuu kauttaaltaa tahmaiselta ja haisen pahalta. Eikös ne sanoneet, että kauneuden eteen pitää kärsiä. Tässä ei ole mitään kivaa. Maksoin tästä 'kauneudesta' 15 € (!) Ajattelen vain, että tämä on turhaa ja miksi piti alkaa pelleilemään. Menen nukkumaan. Nenässä edelleen sienten ja sammaleen haju.

Ensi reaktioni aamulla peilin edessä on jotain hämmästyksen ja kauhun välistä. Rusketus on yön aikana hiipinyt pinnalle. Haju on poissa, mutta tahmaisuus on edelleen iholla. Kasvot ovat saaneet terveen näköisen päivetyksen, paitsi nenä, joka näyttää kuin sitä oisi hierottu porkkanalla. Kämmenet ovat värjäytyneet ruskeanoransseiksi ja oikea peukalo on puoliksi valkoinen ja puoliksi ruskea. Rystyset ovat kuin olleet kaksi viikkoa thaimaan auringossa. Ne hanskat ois olleet kai ihan jees.. Käsivarret näyttävät hyviltä ja dekoltee. Vatsa ja selkä voivat myös hyvin värinsä puolesta. Silti vatsaa alkaa sisäpuolelta kurista, ei nälästä pelkästään vaan myös pelosta. Siirrän katsetta vähitellen alaspäin raajoihini. Nilkat ovat tumman ruskeat ja varpaissa on yksittäisiä ruskettuneita täpliä. Tosi hyvin tehty Tiia ! Siksi siis ohjeissa sanottiin, että ole tarkkana nilkkojen, ranteiden ja kyynärpäiden kohdissa. No myöhäistä se on jo. Reidet ovat kauniin väriset, mutta polvesta alaspäin jalat ovat kuin eri pareja. Menen suihkuun pesemään tahmaisuuden pois. Hieron myös käsiäni, polvia ja nilkkoja kuorintasuolalla, että niistä lähtisi pois tummimmat kohdat. Värjäsin myös hiukseni tässä välissä. Ne sentään onnistuivat.



Keittiössä on tarpeeksi luonnonvaloa, jotta pystyn tarkastelemaan typerän pelleilyni tulosta. Tummat kohdat eivät edes vaaleentuneet, eikä sitruunamehukaan auta häivyttämään katastrofia. Ja kaiken lisäksi reisien rusketus valui viemäristä alas. Tuntuu tosi hyvältä. Puolet reidestä on valkoinen ja puolet kauniisti ruskettunut. Olisi pitänyt mennä sinne solariumiin. Tosin sitten en olisi saanut näin hienoa varoittavaa esimerkki tarinaa teille. Tehkää kuten sanon, eikä niin, että tehkää niin kuin minä teen. Oloni ei ole onneton, sillä tämä olisi voinut olla paljon karmeamman näköistä. Eikä lopulta, kun katsoo kokonaisuutta, tämä on onnistunut paljon odotettua paremmin. Kannan 'rusketukseni' pää ylhäällä ja kokemuksen rikkaampana. Paitsi nyt minusta tuntuu, että tuo huonekasvi nauraa lähinnä minulle.

Kasvoilla on kiiltoa ja aivan kuin geeli olisi kuivattanut ihoani kasvoilta. Se tuntuu vähän kireältä. Tästä on hyvä jatkaa kohti polttareita. Toista kerrosta ruskettavaa en aio laittaa ja luultavasti tämä kerta saa jäädä ainoaksi. Ellen löydä parempaa ja ei niin pahalta haisevaa ruskettavaa. Vertailun kanssa se selviää. Siispä lopuksi voin todeta, että tämä kokeilu oli antoisa ja monia tunteita herättävä. Ennen häitä varaan ajan solariumiin, sillä en halua olla rämeeltä haiseva morsian. Jätän itseruskettavat, niille ketä niiden kanssa osaa leikkiä. Menen syömään makaronilaatikkoa. En suruuni kuitenkaan. Ei tässä ole aikaa masentuam kun ilmakin on lämmin ja kaunis.

ps. kuuntele Lily Allenin - Air Balloon
tulet varmasti hyvälle tuulelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti