Minulle joka keväinen traditio on käynti hammaslääkärissä. Nykyään menen melko mielelläni sinne, mutta edelleen aina jännittää. Ensi kuussa menen jo kolmatta kertaa tänä vuonna hammasurakoitsijalle.
Tiesin jo heti herätessäni, että tästä päivästä ei tule mukava, vaikka miten aurinko paistaa ja linnut laulaa. Olisin mieluummin kääntänyt kylkeä ja heittänyt herätyskellon betoniseinään, sitten muistan, että herätyskelloni on kännykkä. Harkitsin kaksi kertaa ennen toimintaani. Pesen hampaat superhyvin ja käytän lankaa. Maistan verenmaun suussani, puhdasta tuli. Hetken kuluttua istun hammaslääkärin aulassa kädet täristen. "Koivuniemi" -hetkeni on koittanut. Ilmeeni on ahdistunut, pelokas ja tärisen kuin teuraaksi kuljetettavaa vuohta, joka ei tiedä kuusta eikä maasta mitään, mitä sen pään menoksi on suunniteltu. Esitän tyyntä, kun tapaan mukavan oloisen naishenkilön, joka aikoo pian upottaa poransa ja kaiken hirveiltä kuulostavat instrumentit suuhuni ja kauhistella joko ääneen tai päänsä sisäisesti miten hoidan hampaitani. Onneksi omatoiminen hammashuoltoni pelaa. Tekee mieli huutaa "kaikki puudutukset vain tänne, nekin jotka kaatavat vaikka hevosen!" Kysyttäessä esitän asian kauniimmin, mutta mainitsen silti hevosen.
Lääkäri vaihtaa lennosta yhtäkkiä mitä hammasta aletaan työstämään. "Voidaankin ensi kerralla tai joskus myöhemmin hoitaa sun toi toinen hammas" Puudutukset kehiin. "Aloitan vanhan paikan hiomisen. Nosta vasentä kättä, jos vihloo" Vasen käteni nousee salamana pystyyn. Saan lisää aineita. En laske piikkien määrää, mutta maistan kielelläni pahan pistävän lääkkeen. Kieli, poski ja hampaat alkavat puutua. Poraaminen alkaa. "Miten monta poraa tällä lääkärillä on?!" mietin, kun kuuntelen työnääniä. Olen varma, että lääkäri menee pian hampaan läpi leukaluuhun tai jotain, sillä sen verran äijjämäisesti hän työstää purukalustoani. Tunnen kuinka kuola kerääntyy kitalakeen, sen huomaa myös hoitaja ja asentaa leukaani imurin. "Hienoa, lisää ulokkeita jotka painavat suutani!". En jaksaisi pitää suuta enään auki. En voi myöskään sulkea silmiä, sillä pelkään havahtuvani yhtäkkiä tähän maailmaan ja puren vahingossa lääkäriltä sormet irti ja pora uppoutuu kieleeni tai lentää vähintäänkin silmääni. Onneksi on nämä coolit aurinkolasit. Tunnen edelleen poratessa, kuinka lievät vihlaisut etenevät kroppaani pitkin ja selviytymisvaisto käskee juosta ja kovaa. Makaan penkissä liikahtamatta, kuin pelkkä ruumiini olisi vain siinä. Lääkäri asentaa hampaaseeni paikkausvälineitä ja tunkee sinne vähän lisää metallia ja muovia. Vanha paikka pois, paikataan lohkeama, tilalle lääkepaikka ja ensi kerralla jatketaan. Kiitos ja hei! Uusi aika käteen ja äkkiä karkuun. Otetaan uudestaan ensi kuussa!
Ulkona auringossa näkee katupölyn ja hiekan sekoittuvan tuuleen. Hieno hiekkapöly kimaltelee auringon säteiden kanssa yhtä aikaa ja saa kaupungin katutyön näyttämään todellisuutta kauniimmalta. Haistan vastaan tulevan kävelijän take away kahvin, joka tuoksuu taivaalliselta. En edes juo kahvia, mutta sen tuoksu huumaa aina. Nälkä huutaa vatsassa, mutta mieleeni muistuu kerran erehdyksissä syöty leipä, jolloin oli puudutukset naamassa. Poskessa oli hampaanjäljet ja kieli oli veressä. Juomat valuivat suunpielestä ja halusin paeta julkiselta paikalta maan alle. Ei kiitos. Aion sinnitellä kunnes puudutukset ovat lopettaneet tehonsa ja voin taas nauttia elämästäni seuraavat 4 viikkoa, ennen uutta kidutusta.
Tärisen edelleen kävellessäni bussipysäkille. Yritän puhua järkevän kuuloisesti kuskille, mutta sitä enemmän kuulostan dorkalta, mitä enemmän yritän. En sano enään mitään. Istun hiljaa paikallani ja menen kotiin itkemään ja odottamaan hammassärkyä ja näyttämään typerältä.
Keväisin uudet hius-, vaate-, ja muotitrendit näkyvät vahvoina katukuvassa. Tänä keväänä isompia trendejä tulee olemaan mitä luultavammin farkkutakit, isot pyöreät aurinkolasit, 1970-luku ja puhtaan valkoisista hiuksista heleän pastelliset hiusvärisävyt. Olen löytänyt paikkani jo tämän kevään muotimaailmasta. Polkkatukka ja pastellisävyt. Olen niin IN! Mitä mieltä? Melko maukkaat!
Tiesin jo heti herätessäni, että tästä päivästä ei tule mukava, vaikka miten aurinko paistaa ja linnut laulaa. Olisin mieluummin kääntänyt kylkeä ja heittänyt herätyskellon betoniseinään, sitten muistan, että herätyskelloni on kännykkä. Harkitsin kaksi kertaa ennen toimintaani. Pesen hampaat superhyvin ja käytän lankaa. Maistan verenmaun suussani, puhdasta tuli. Hetken kuluttua istun hammaslääkärin aulassa kädet täristen. "Koivuniemi" -hetkeni on koittanut. Ilmeeni on ahdistunut, pelokas ja tärisen kuin teuraaksi kuljetettavaa vuohta, joka ei tiedä kuusta eikä maasta mitään, mitä sen pään menoksi on suunniteltu. Esitän tyyntä, kun tapaan mukavan oloisen naishenkilön, joka aikoo pian upottaa poransa ja kaiken hirveiltä kuulostavat instrumentit suuhuni ja kauhistella joko ääneen tai päänsä sisäisesti miten hoidan hampaitani. Onneksi omatoiminen hammashuoltoni pelaa. Tekee mieli huutaa "kaikki puudutukset vain tänne, nekin jotka kaatavat vaikka hevosen!" Kysyttäessä esitän asian kauniimmin, mutta mainitsen silti hevosen.
Lääkäri vaihtaa lennosta yhtäkkiä mitä hammasta aletaan työstämään. "Voidaankin ensi kerralla tai joskus myöhemmin hoitaa sun toi toinen hammas" Puudutukset kehiin. "Aloitan vanhan paikan hiomisen. Nosta vasentä kättä, jos vihloo" Vasen käteni nousee salamana pystyyn. Saan lisää aineita. En laske piikkien määrää, mutta maistan kielelläni pahan pistävän lääkkeen. Kieli, poski ja hampaat alkavat puutua. Poraaminen alkaa. "Miten monta poraa tällä lääkärillä on?!" mietin, kun kuuntelen työnääniä. Olen varma, että lääkäri menee pian hampaan läpi leukaluuhun tai jotain, sillä sen verran äijjämäisesti hän työstää purukalustoani. Tunnen kuinka kuola kerääntyy kitalakeen, sen huomaa myös hoitaja ja asentaa leukaani imurin. "Hienoa, lisää ulokkeita jotka painavat suutani!". En jaksaisi pitää suuta enään auki. En voi myöskään sulkea silmiä, sillä pelkään havahtuvani yhtäkkiä tähän maailmaan ja puren vahingossa lääkäriltä sormet irti ja pora uppoutuu kieleeni tai lentää vähintäänkin silmääni. Onneksi on nämä coolit aurinkolasit. Tunnen edelleen poratessa, kuinka lievät vihlaisut etenevät kroppaani pitkin ja selviytymisvaisto käskee juosta ja kovaa. Makaan penkissä liikahtamatta, kuin pelkkä ruumiini olisi vain siinä. Lääkäri asentaa hampaaseeni paikkausvälineitä ja tunkee sinne vähän lisää metallia ja muovia. Vanha paikka pois, paikataan lohkeama, tilalle lääkepaikka ja ensi kerralla jatketaan. Kiitos ja hei! Uusi aika käteen ja äkkiä karkuun. Otetaan uudestaan ensi kuussa!
Ulkona auringossa näkee katupölyn ja hiekan sekoittuvan tuuleen. Hieno hiekkapöly kimaltelee auringon säteiden kanssa yhtä aikaa ja saa kaupungin katutyön näyttämään todellisuutta kauniimmalta. Haistan vastaan tulevan kävelijän take away kahvin, joka tuoksuu taivaalliselta. En edes juo kahvia, mutta sen tuoksu huumaa aina. Nälkä huutaa vatsassa, mutta mieleeni muistuu kerran erehdyksissä syöty leipä, jolloin oli puudutukset naamassa. Poskessa oli hampaanjäljet ja kieli oli veressä. Juomat valuivat suunpielestä ja halusin paeta julkiselta paikalta maan alle. Ei kiitos. Aion sinnitellä kunnes puudutukset ovat lopettaneet tehonsa ja voin taas nauttia elämästäni seuraavat 4 viikkoa, ennen uutta kidutusta.
Tärisen edelleen kävellessäni bussipysäkille. Yritän puhua järkevän kuuloisesti kuskille, mutta sitä enemmän kuulostan dorkalta, mitä enemmän yritän. En sano enään mitään. Istun hiljaa paikallani ja menen kotiin itkemään ja odottamaan hammassärkyä ja näyttämään typerältä.
Keväisin uudet hius-, vaate-, ja muotitrendit näkyvät vahvoina katukuvassa. Tänä keväänä isompia trendejä tulee olemaan mitä luultavammin farkkutakit, isot pyöreät aurinkolasit, 1970-luku ja puhtaan valkoisista hiuksista heleän pastelliset hiusvärisävyt. Olen löytänyt paikkani jo tämän kevään muotimaailmasta. Polkkatukka ja pastellisävyt. Olen niin IN! Mitä mieltä? Melko maukkaat!
Keväisin monet kohtaavat yhden pahimmista vastustajistaan. Siitepöly.
Nenä valuu ja yskittää, aivastuttaa ja silmät kutiavat. Kuten jo kerran
kirjoitin, keväällä on trendikkäämpää pyytää allergialääkettä tai
nenäliinaa, kuin että pyytäisi tulta. Silti se tärkein on keväässä
vastustamatonta. LÄMPÖ! Eilen ollessani lenkillä, pystyi jo pitämään ohutta
pitkähihaista päällä, eikä tarvinnut tukahtua toppatakkiin
tai tapella talvikenkien kanssa. Rantakelejä odotellessa. Vielä kun kaupunki saa pestyä kävelytiet, niin pääsee pian juoksemaan ja ihastelemaan miten luonto herää kevääseen. Ja myös on paremmat mahdollisuudet tukehtua siitepölyihin keskellä kaunista luontoa. Ratkaisuna tähän, voin myös jäädä sisälle pelaamaan pleikkarilla.
Tämän päivän ehdottomasti pelasti koko perheen retki Ruissaloon ja Naantaliin. Keväinen meri on todella kaunis ja sitä voisi tuijottaa ikuisuuden. Lämmin tuuli kasvoilla ja raikas ilma ympärillä. Viereen vielä kuppi kuumaa teetä ja todella hyvin tehty eväsleipä. Ne kruunaavat hetken.
Tämän päivän ehdottomasti pelasti koko perheen retki Ruissaloon ja Naantaliin. Keväinen meri on todella kaunis ja sitä voisi tuijottaa ikuisuuden. Lämmin tuuli kasvoilla ja raikas ilma ympärillä. Viereen vielä kuppi kuumaa teetä ja todella hyvin tehty eväsleipä. Ne kruunaavat hetken.
Kohta on kesä, mutta nautitaan tästä keväästä myös! Meillä on vielä hetki aikaa hankkia itsemme kesäkuntoon.. Toisaalta se suklaalevy kaapissa on myös hyvä valinta näihin vielä kovin pimeisiin iltoihin..
Ps. Katselkaa taivaalle tänään. On isot zäänssit nähdä revontulia! Lue lisää täältä miksi.
Ps. Katselkaa taivaalle tänään. On isot zäänssit nähdä revontulia! Lue lisää täältä miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti