Juopunut banaani suklaakakussa

Syksyn koleisiin päiviin ja piteneviin iltoihin sopii loistavasti herkut. Ihmisen parhaat ystävät, varsinkin silloin, kun ei halua lähteä ulos ehdoin tahdoin jäätymään/urheilemaan/hengittämään raikasta ilmaa. Silloin, kun kotisohva kutsuu sinua lämpimän viltin kanssa. Ja sohvapöydällä on kuppi kuumaa rommikaakaota ja lautasella kunnon pala suklaakakkua. Voi kyllä, aina on sopiva hetki syödä kakkua. Tässä pari iltaa sitten tekemäni banaani-suklaakakun ohje. Resepti on omaa käsialaa ja jos koet tarvetta muokata sitä, ole hyvä vain. Kunhan saat siitä maistuvan ja nautittavan herkun.

Juopunut banaani suklaakakussa:

80 g tummaa suklaata
50 g valkosuklaata
80 g sokeria
80 g voita
120 g vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kermalikööriä
2 - 3 banaania
 
Kastike kakulle:

2½ dl kermaa
75 g tummaa suklaata
75 g valkosuklaata
2 rkl kermalikööriä
1 tl tomusokeria
1 tl vanilja-aromia

Laitappa uuni ensin kuumenemaan 180 asteeseen. Ota uunivuoka ja vuoraa se leivinpaperilla. Se voi olla joko pyöreä noin 24 cm halkaisijaltaan tai neliön kokoinen samaa kokoa vastaava. Rouhi suklaat haluamasi kokoisiksi. Kuori ja soseuta banaani lautasella. Sekoita siihen likööri ja esanssi. Sekoita jauhot keskenään. Vaahdota voi ja sokeri isossa kulhossa sekä lisää lopuksi kananmuna. Sekoita vaahtoon jauhot, banaani ja suklaarouheet. Kaada taikina vuokaan ja painele päälle banaanin viipaleita ja suklaan palasia. Paista keskitasolla 40 - 50 minuuttia, kunnes kakku on sopivan kypsä. Kannattaa laittaa ajastin ja kanniskella sitä mukana ympäriinsä, että tiedät olevasi ajantasalla kakun kanssa.

Keitä kastike sillä välin, kun kakku valmistuu. Rouhi suklaa ja kaada kattilaan kerman kanssa. Kuumenna seosta, kunnes suklaa on täysin sulanut kermaan. Ota kattila pois levyltä ja sekoita joukkoon likööri, tomusokeri ja aromi.

Tarjoile ystäville tai syö kaikki yksin ja nauti.

ps. sukunimi vaihtui viimein oveen, nyt tämä on koti

bareMinerals - Mineraalimeikin toinen tzäänssi

Syksyisin on mukava päivittää tyyliään uusimpiin trendeihin. Joko teet sen itse tai joku muu tekee sen sinulle. Muotilehdet kertovat mitkä asiat ovat IN ja mitkä OUT. Kampaajat hehkuttavat syksyn uusia hiustrendejä ja vaatemallistot huutavat kuumimpia trendejä, kuoseja, malleja ja värejä. Niihin voi upottaa rahaa vaikka millä mitalla, kun haluaa olla ajan tasalla muodissa. Itse en koe tarvitsevani noita uusia sävellyksiä. Kampaajani sanoi minulle, että kuljen edellä muita, vaihtamalla jo vanhan värin uuteen. Punainen on tulossa taas huutoon, minä jo vaihdoin sen toiseen.

 Punaisessa sävyssä ei ollut mitään vikaa. Rakastin sitä väriä. Se oli intensiivinen, räiskyvä, rohkea ja naisellinen. Syynä siihen, että miksi vaihdoin väriä on se, että kyllästyn todella helposti. On muutettava tyyliä, väriä tai molempia. Pitää uskaltaa ottaa askel tuntemattomaan. On omat riskinsä onnistuuko muutos vai ei, jos ei, niin koitetaan saada siitä omalta näyttävä. Jos se näyttää hyvältä ja tuntee itsensä varmaksi sen kanssa. Mikä ettei!

Ruskea tuo väriä kasvoilleni ja näyttää luonnolliselta. Vaaleat raidat antavat liikkuvuutta kampaukselle ja elävöittävät pohjan tummempaa sävyä. Halusin vaihteeksi neutraalimpaa lookkia, ja tämän syksyn veto onnistui halutulla tavalla. Ei tämä silti tähän jää, jouluksi on jo mielessä uusi tavoite.

Otin uuden askeleen myös meikkauksessa ja siirryin testaamaan mineraalimeikkejä. Lähinnä meikkivoidetta ja puuteria. Tämä on bareMinerals-sarja. Mineraalimeikit eivät sisällä mitään lisättyjä värejä, hajusteita eikä kemikaaleja. Ne eivät tuki ihohuokosia ja antavat ihon hehkua ilman, että tekevät ihosta raskaan ja maskimaisen näköisen. En aluksi luottanut mineraalimeikkeihin, sillä minulla oli aiemmin huonokokemus niistä. Annoin silti uuden mahdollisuuden ja ostin myyjän suositteleman aloituspakkauksen, jolle tuli hintaa 99 €. Tätä tuotetta myy suomessa ainoastaan yksinoikeudella Kicks.

9 osainen setti kokonaisuudessaan

Aiemmin minun piti sekoitella nestemmäisiä meikkivoiteita, jotta löytäisin sen sopivan sävyn ihooni. Mielestäni ihoni sävy muuttuu koko ajan, eikä sopivan sävyistä meikkiä tahdo löytyä tarpeeksi nopeasti ainakaan. Siihen pitäisi löytää myös sopiva puuteri, joka ei ole liian tumma eikä liian vaalea.

Otin vaalean sävyisen pakkauksen, joka on lähimpänä kasvojeni sävyä. Liikkeessä myyjä testasi tuotetta kasvoilleni, jotta se varmasti pelittäisi. Yllä olevassa kuvassa kasvoillani on tämän kyseisen setin tuotteet. Luonnollinen, tarpeeksi peittävä, mutta silti kevyt ja kaunis. Olen tyytyväinen. Setti sisältää Prime time- pohjustusvoiteen. Kaksi eri sävyistä vaaleaa meikkivoidetta. Mattapintaisen puuterin ja tummemman korostuspuuterin. Kolme erilaista sivellintä, jokaiselle on tarkoituksensa tässä setissä. Ohjevihkosen ja esittely dvd:n.

Pohjustuvoide, joka antaa meikille pysyvyyttä

Kahta erilaista mineraalipuuteria, jotka toimittavat meikkivoiteen virkaa

Käyttö on todella helppoa. Kaadan purkin kannelle vähän mineraalipuuteria, pyöritän sivellintä kannella, jotta kaikki puuteri levittyy siihen, karistan enimmät pois ja pyörittelen ympäri kasvojani. Mitä useampi kerros, sen peittävämmän meikin saa. Kasvoilla on kevyt tunne, kuin ei meikkiä edes olisi. Ei tule tahmaista tunnetta voiteista, eikä ylimääräistä kiiltoa. Ja mikä parasta, tämän meikin päälle voi lisätä päivän mittaan lisää kerroksia ilman, että meikki kerääntyy juonteisiin tai kasaantuu rumasti ongelmakohtiin. En ole vielä käyttänyt korostusväriä, sillä sen kanssa tarvitsen vielä harjoittelua hetkisen. Sotamaalaus olisi helppo toteuttaa, jos siihen ei olisi sääntöjä, miten käytetään korostusta. Siitä tulisi rumaa jälkeä.

Mattapinnan antava Original mineral veil, jonka sävy on neutraali ja sulautuu täydellisesti kumpaankin pohjaan

Lämpimän sävyinen korostus mineraalipuuteri

Nämä meikit ovat turvallisia ja puhtaita sekä käyvät monelle eri ihotyypille. Varsinkin jos on kemikaaliallergiaa tai hajusteyliherkkyyttä. Ihon rasvaisuus tai kuivuuskaan ei haittaa, sillä nämä ovat hellävaraisia ja silti antavat meikiltä vaadittavan lupauksen, jonka ansiosta tuntee itsensä varmaksi koko päivän. Lisäksi näissä on myös aurinkosuoja.

Setin mukana tuleva dvd näyttää homman idean ja pikkuinen vihko selittää jokaisella kielellä, [paitsi suomella] miten tulet rakastumaan tähän tuotteeseen. Kolmella pakkauksen siveltimellä homma on helppoa, kuin heinän teko. Jokaisen tämän setin tuotteista saa ostaa erikseen, mutta hintaa niille kertyy yli 200 €, kun tämä setti oli 99. Tämän saa myös tilattua netistä puolet edullisemmin.

Kolme sivellintä, jotka helpottavat huomattavasti meikin levittämistä

Olen käyttänyt tätä mineraalimeikkiä nyt viikon ja voin todeta kyllä itse, että suosittelisin tätä muillekkin naisille. Niille jotka etsivät luonnollista ja kevyttä meikkiä, tämä on se vastaus. Helppo ja kaunis lopputulos pienellä vaivalla.

Testaa vaikka itse!

Arki on juhlaa

Istun lauteilla yksin tuijottaen varpaitani. Vesipisara valuu nenänvartta pitkin ja mietin milloin viimeksi lakkasin kynnet. Alan ajattelemaan joulua ja tulevia jouluostoksia. En tiedä miksi edes. Kiukaasta kuuluu vaimeaa sihinää ja painan pääni polviin. Olen hetken hiljaisuudessa, enkä mieti mitään. Hetken kuluttua avaan saunan oven ja päästän koiran lauteille istumaan kanssani. Mitä sitä turhaan yksin saunomaan. Mies on töissä, kuten normaalistikkin. Odotan häntä kotiin. Odotan, että pääsen halaamaan häntä. Oli raskas päivä. Joku mies kyseenalaistaisi lauseeni. "Kuinka niin raskas päivä, kun et töissäkään käy. Olet vain kotona lapsen kanssa" Ei minun mies, mutta ehkä joku toinen. Jokainen äiti tietää, että kaikki päivät eivät lapsen kanssa ole ruusuilla tanssimista. Onneksi ruusuisia päiviä on enemmän, ainakin meillä.

Lapseni on nukkumassa jo onneksi, eikä minun tarvitse miettiä mistä löydän vekaran seuraavaksi ja mitä hän on tekemässä. Viikossa on hajonnut yölamppu, tullut useampi kuhmu päähän lapselle, ehkä myös minullekkin. iPadi on ollut kadoksissa enemmän kuin useamman kerran, kuten myös kaukosäädin. Löysin sen päivällä eteisestä kenkien seasta. Keittiön kaappi on tyhjennetty alahyllyiltä päivässä kymmenen kertaa ja roskiskaappi auottu lähemmäs sataan kertaan. Huutoa syntyi, kun en antanutkaan lupaa uittaa käsiä koiran vesiastiassa ja kielsin syömästä koiranruokaa. Itkuraivarihan siitä lapselle tuli. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän niin tekee, eikä se lopu tähän. Itse en syönyt niitä koiran naksuja, mutta lapseni kyllä. Paperia on myös kiva repiä ja laittaa suuhun J:n mielestä. Sitten saan kaivaa sitä hänen suusta pois, varoen teräviä pikku naskaleita, joilla hän mieluusti nappaa kiinni, eikä irroita ennen kuin henki on lähtenyt tai sormi vähintään. Näin tekevät oravat.

Suihkukaapin tiivisteet on revitty useamman kerran pois ja taas sain huutoa, kun hänet kannoin pois sieltä. En tiivisteiden takia vaan, että poika repi jonkun vesijohdon pois paikoiltaan. Olohuoneessa parasta on nousta pöytää vasten seisomaan ja katsoa telkkaria. Kuitenkin, jos tasapaino pettää, kuuluu huuto. Ruokailut ovat pelkkää tuskaa, jos lapsi ei jaksa keskittyä siihen. Onneksi käytössäni on iPad, jolla ohjaan huomion pois lautaselta ja ruoka kulkeutuu lapsen suuhun, eikä lattialle koiran niskaan. Koiraahan se ei siis haittaa yhtään, vaikka makupaloja sataa useampi kerrallaan ja paljon. Välillä voi lentää koko lautanen, voi sitä juhlaa !

Siivoan useamman kerran päivässä, mutta silti illalla kaikki on samanlaista, kuin ennen siivousta aloittaessani. Monissa perheissä samaa esiintyy päivittäin. Sänkyä en jaksa pedata, ellei joku ole tulossa kylään. Koira saa nukkua samassa sängyssä myös, sillä on kylmä lattialla. Neuvottelut on käyty koiran kanssa läpi moneen kertaan. Onneksi lapsi nukkuu omassa sängyssä koko yön. En jaksaisi ajatella, jos hän ei nukkuisi öitä kunnolla tai olisi ollut hankala nukkuja jo syntyessään. Päivän hiljaisin hetki tänään oli päiväuni aikaan, mutta uusi naapuri tärveli tämän hetken soittamalla musiikkia sen verran kovalla, että pystyin laulamaan mukana. Hänellä on kovassa huudossa Yö ja Popeda. Istuin keittiössä ja join teetä, jonka jälkeen menin sohvalle makaamaan. Nousin ylös heti, sillä koira piti viedä ulos. Sen ilmeestä pystyi päättelemään, että pian lirahtaa
 matolle, jos ei ala tapahtua jotain. Sen jälkeen vasta asetuin takaisin sohvalle. Odottamaan hetkeä, että poika herää. Oman ajan ottaminen on välillä vaikeaa, vaikka sitä jokainen äiti tarvitsee ja isät myös.

Päivä sujui normaaliin tapaan. Lapsi osaa olla hankala ja varmasti siitä tulee vielä karmeampaa tulevaisuudessa. Uhma- ja teini-iästä puhumattakaan. Kotimme joka paikka pitää tarkistaa ja varmistaa, että se on turvallinen lapselle. Silti on täysin normaalia, että muksulla on jossain vaiheessa haarukka kädessä ja hän tökkii sillä koiraa. Aikuisen tehtävänä on opettaa lasta tuntemaan maailma, mutta pitää se turvallisena. On hyvä, että lasta kiinnostaa asiat ja hän haluaa oppia tuntemaan uusia asioita. Äidin ja isän tehtävänä on kulkea lapsen vierellä ja antaa lapselle mahdollisuus tutustua kaikkeen siihen mikä lasta kiinnostaa. Jos lapseni haluaa harrastaa balettia, hän saa tehdä myös sitä.

Mitä tekisin, jos meillä ei olisi lasta? Kävisin hulluna töissä ja unohtaisin itseni. Voisin kuluttaa rahaa tolkuttomasti kaikkeen turhaan, enkä ajattelisi sen enempää. Elämässä ei ehkä olisi sitä kiintopistettä. Lapsen kanssa on välillä raskasta, mutta sitäkin palkitsevampaa. En vaihtaisi perhe-elämää pois mistään hinnasta. En haluaisi takaisin entistä aikaa, jolloin ei ollut vielä lasta. Olen onnellinen nyt.

Minun on äitinä osattava toimia järkevästi, kun lapsi saa päähänsä, että on hyvä idea ripustautua koiran kaulapantaan ja mennä pitkin lattiaa hätäilevän koiran mukana. On osattava neuvotella, miksi ei ole okei kaivaa roskista keittiön lattialle. Pitäisi kertoa miksi ei voi syödä koiran ruokaa tai miksi ei voi purra äitiä reiteen. Tosin olen lapsen antanut jo syödä koiranruokaa, eikä hänelle käynyt mitään. Hänen hulluus on perittyä. Koitappa olla rentona ja kärsivällisenä, kun lapsi kynsii naamaasi ja nauraa. Sitä ei ketään opeta, vaan se pitää itse oppia. Oppi menee lapselle perille mahdollisesti vasta, kun syntyy itkua ja kiukkua. Silti pitää aina uudestaan kokeilla, jääkö ne sormet kaapin väliin vai ei. Päivät sujuvat omalla painollaan ja huominen on mysteeri. Joka päivä on erilainen ja joka hetki on tärkeä. Arki on meillä juhlaa, jopa silloinkin kun kiukuttaa. Kyynelien jälkeen nauru raikaa jälleen.

Lapsen oppiessa ja kasvaessa, hänen elämäänsä on suuremmoista seurata. Sopiva välimatka toisinaan on ihan sallittava, jos lapsella on taipumusta saada kaikki asiat ympärillä sekoamaan tai likaantumaan. Päivissäni on parasta, kun saan nähdä lapseni kasvavan, saan halata ja suukotella häntä. Hän on elämämme valo.

Tänä syksynä en kulje usvassa

 Kuolleet värinsä menettäneet lehdet kahisevat jalkojeni alla, kun kävelen koiran kanssa metsässä. Luonto on vaipumassa koomaan ja välillä tuntuu, että niin myös minäkin. Päivät tuntuvat lyhyemmiltä ja päivä päivältä pimeämmiltä. Ulkona kävellessä tuuli humisee korvissa vaikka pipo on syvällä päässä ja silmät vuotavat viiman takia. Hetken aikaa vielä ja kaikkialla on toivottavasti lunta, emmekä näe enään harmaata ja kuivaa lehtisekamelskaa. Onko syksyssä jokin taika, että jotkin ihmiset tuntevat itsensä enemmän yksinäisemmiksi, kuin vaikka kesällä? Mielestäni on. Itsestäni tuntuu, kuin jäisin usvaan syksyllä. Olen yksin vaikka ympärilläni on ystäviä ja perheeni.

Syksyllä oloni on hidas, vaikka kuinka käyn lenkkeilemässä ja jumppaan (ehkä kerran kuussa.) Lämmin teekuppi ja viltti luovat turvallisuutta, kuten myös rakkaani syli pimeässä olohuoneessa, telkkarin valaistessa kasvomme. Pimeä se on sen takia, kun Jaakko-poika päätti, että ikea lamppu on ruma ja laittoi sen matalaksi, kuten myös yölamppuni, jonka hän kaatoi pöydälle sirpaleet lennellen aamu kahdeksalta. Onneksi ostin kattolamppuun lisään polttimoita, jotta löytäisin paremmin rotan olohuoneesta. Kyllä, Olivia saa juosta päivällä vapaana. Koiraa se ei enään kiinnosta, sillä hän ei mahdu sohvan alle toisin kuin rotta. Etsin päivällä Oliviaa vartin verran, kun välillä unohdin hänen etsimisensä ja jatkoin omia touhujani. Lopulta neiti löytyi patterin alta verhojen välistä nukkumassa.

Syksy on uusi tzäänssi aloittaa jotain uutta. Retkeily ulkona raikkaassa ilmassa ystävien kanssa. Aamulenkit koiran kanssa. Iltalenkit jotta rauhoittuu ja saa tuulettaa päätään. Kannattaa kokeilla jotain uutta harrastusta. Kuvaaminen on syksyllä palkitsevaa, eikä se vaadi järkkäriä onnistuakseen. Kunhan edes pääsee ulos ja näkee sen kauneuden, mitä aluksi on luullut vihaavansa, kun näkee vain pintapuolin sen. Mitä lähemmäs luontoa pääsee, sen parempi. Olin J&J:n kanssa lenkkipolulla, eli kauheasti ei syvälle metsään voinut rämpiä, mutta sai siitä ojan tuntumastakin kuvailtua.
I
Ihmeteltiin kuusen juurella oravaa ja korkeita koivuja, joiden lehdet ovat vaihtaneet värinsä vihreästä keltaiseen. Auringonvalon osuessa kultaisen sävyisiin tammenlehtiin, näky oli kaunis. Pihlajapuut ovat pudottaneet omat lehtensä jo, mutta marjat odottavat syöjiä vielä pitkälle talveen. Viimeiset marjat putoilevat ennen kevättä viimeisille hangille. Katselimme kaukana taivaalla häilyvää kuuta ja äänekkäitä hanhia auramuodostelmassaan. Päivä oli kaunis.

Jaakon pipo lensi päästä sadatta kertaa ja koira hosui hajujen perässä joka suuntaan. Kuvaaminen oli ajoittain melkoisen työläistä. Silti muutama onnistunut otos joukossa oli. Illalla taivaanranta värjäytyi punaiseen, mutta viileä ilma pakotti palaamaan sisälle iltapuurolle.











Vasemmassa kädessäni on jännetuppitulehdus ja selkääni on iskenyt särky. Rannetta on hoidettava pidemmän aikaa, mutta onneksi selkä parantuu nopeasti liikunnalla. Oikeassa käsitaipeessa on atooppinen ihottuma, joka on jo vaivannut useamman vuoden. Syksyn myötä se villiintyy jälleen. Rasvaan ja raavin. Toistan sata kertaa päivässä. Ihoni on muutenkin kuiva ja kiristävä talvella, joten ei muuta, kun kauppaan ja kärryt täyteen voiteita ja balsameita. Onneksi on moni muukin kenen iho vihaa koleaa ilmaa, kiristävää tunnetta ja kutinaa.

Olen saanut valmiiksi mietintäni ja siirtynyt sanoista tekoihin. Sain valmiiksi halloweenasuni. Olen Liisa elokuvasta Liisa ihmemaassa ! Tilasin Disneyn lisensoiman asun ja etsin halloweeniin sopivan maskeerauksen. Mekko näyttää tältä:

Ja meikiksi ajattelin kokeilla tämän tyylistä: Simppeli, pelottava, mutta silti kaunis.

Lähden keittämään teetä ja syömään leipää. Sitten makaan sohvalla ja katson turhia ohjelmia ja menen myöhään nukkumaan. Aamulla reippaana ylös, sillä pääsen jälleen kampaajalle! Lähden etsimään uutta tyyliä hiuksiini taas. Punainen alkoi kyllästyttämään, joten vaihdetaan se.

ps. seuraavaksi kirjoittelen elämästämme otteita, miten se on muuttunut lapsen myötä.

All Hallows Eve

Halloween. Sana joka tuo mieleen oranssit kurpitsat, noidat ja kaiken muun 'pelottavan' krääsän.  Kauppojen hyllyt täyttyvät peruukeista, puvuista ja halloween rekvisiitoista. Televisiosta näytetään läpi yön hurjimmat elokuvat halloween-teemalla. Kaikki se yhden päivän takia.

Halloween on lähtöisin kelttiläisestä kulttuurista. Syksyisin maanviljelijät viettivät uuden vuoden ja sadonkorjuun juhlaa, samhaimia lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Tuona päivänä kelttiläiset uskoivat, että vainajien henget liikkuivat heidän keskuudessaan, kun luonto valmistui tulevaan talveen ja kasvit kuihtuivat. Uskomuksessa vainajat yrittäisivät houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen maailmaan. Monissa pihapiireissä poltettiin kokkoja, sillä tulien uskottiin antavan suojaa hengiltä.

Suomessa tunnetaan paremmin syyskauden juhlana kekri, joka myös tunnetaan sielunpäivän iltana. Pois nukkuneille tarjottiin juhlaruokia ja heidän uskottiin kylpevän saunassa. Usein myös kutsuttiin vieraita kylään, syötiin hyvin ja juotiin alkoholia. Kristinuskon levitessä haluttiin saada pakanallisista juhlista muodostettua kristityille soveliaampia tapahtumia. Paavi Gregorius 3 siirsi Neitsyt Marian muistopäivän ja marttyyrien muistopäivän lokakuun 31 päivälle. Sitä olisi vietetty normaalisti 13 pv toukokuuta. Halloween nimi juontaa syntynsä Irlantilaisesta lauseesta All Hallows Eve - 'Kaikkien pyhien aatto'.

Kurpitsat täyttävät kauppojen hevi-osastot ja kaikki haluavat kaivertaa niihin naamoja. Sen sisälle sujautetaan kynttilä ja heitetään lopulta ulos valaisemaan portin pieltä. Kurpitsa on vanhassa tarinassa ollut ennen nauris. Se tunnetaan myös nimellä Jack O'Lantern. Irlannista peräisin oleva tarina kertoo Jack- nimisestä juoposta, joka onnistui saamaan Pirulta lupauksen, että hän ei joutuisi tuonelaan. Häntä ei silti hyväksytty taivaaseenkaan. Jack sai Pirulta helvetistä hiilen, jonka hän säilöi nauriiseen joka hänellä oli eväänä. Siitä päivästä lähtien Jack on vaeltanut maan päällä etsien lepopaikkaa naurislyhdyn valossa.

Yhdysvalloissa Halloween on toiseksi suosituin juhla heti Joulun jälkeen. Amerikkalaiset käyttävät halloweenina tuhansittain rahaa erilaisiin asuihin, rekvisiittaan ja tavaroihin. He koristelevat talojen pihat näyttävästi ja pitävät suuria juhlia. Lapsille parasta halloweenissa on pukeutuminen ja ovelta ovelle kiertäminen keräten karkkia ja huutaen 'Tric or treat?!' Eli 'Karkki vai kepponen?!' Jos karkkeja ei heru, saa mahdollisesti kokea keppostelua ja uhkauksia.

Itsekkin osallistun ystäväni halloween-juhliin tänä syksynä. Ongelmanani on vain, että mitä puen ylleni. Mahdollisuuksia on monia. Noidat ja luurangot ovat jo nähty. Haluan pukeutua näyttävästi, mutta siten, että hahmo on tunnistettavissa. On kovin vaikeaa päättää haluaako olla punahilkka, prinsessa vai jotain ihan muuta.

Olin prinsessa viimeksi 1998 ala-asteella, kun koulussamme juhlittiin halloweenia. Pukuni oli äidin tekemä. Siinä oli valkoista pitsiä ja silkkikangasta. Hempeän värinen mekko oli todella kaunis. Vaaleanpunaista ja persikkaa. Pidin mekosta hyvin paljon. Nyt saatan valita päälleni pelottavampaa, kuin pelkkä prinsessa.

Taidankin lähteä miettimään mitä päälleni laitan halloweenina.

Oloni kuin myyrällä, mutta omistan haukan katseen

Äitini pelasti minut metsältä! Kiitos hänelle, kun toimitti pakastimeemme koko talveksi puolukoita. Kuuma kinuski ja puolukat. Teetä niiden kanssa sekä sohva ja Netflix. Eikä unohdeta sitä, että hommasimme uuden television ja olen viettänyt sohvalla aikaa enemmän kuin koko vuotena. Tuuli vinkuu ikkunoissa ja sisälle tulee kylmää viimaa tuuletusaukosta. Kääriydyn iltaisin vilttiin ja uppoudun katsomaan Grimm:iä. Sain jo katsottua molemmat kaudet Orange is the new black sarjaa sekä jonkinmoisen dokumentin maailman tuhoutumisesta. Lisäksi katselin kaikki tuotantokaudet Warehouse 13 ja River:iä. Ilmat eivät ole kutsuneet minua lähtemään lenkille, mutta skarppaan ensi viikolla paremmin. Lisäksi aion mennä metsään kuvailemaan syksyä paremmin, kun minulle siihen löytyy sopivaa aikaa.

Odotan jo kovin talvea, sillä valkoinen lumi näyttää rauhalliselta öisellä pihamaalla ja kuinka kaunista on katsella maahan leijailevia kevyitä hiutaleita. Kun talvella herään yöllä, katson aina ulos ikkunasta, sillä se on taianomaista, miten hiutaleet hohtavat katulampun alla luoden ympärilleen ajattoman tunnelman. Voisin vain tuijottaa talvella lumisadetta. Hiutaleita, jotka hehkuvat valkoisina pieninä kristalleina. Kaunista. Talvi tuo tullessaan  rauhan, joka peittää syksyn monisävyisen luonnon alleen. Ikään kuin peittelee kaiken häiritsevän pois näkyvistä. Eilen aamulla nurmikko oli jäässä ja ilma tuoksui raikkaalta. Talvi on lähempänä koko ajan enemmän.

Odottaminen on vihdoin ohi. Sain viimen paljon tarvitut silmälasini. Oloni oli todella epävarma ilman laseja, sekä näköni huono. Tämän lisäksi kärsin päivittäisestä päänsärystä, jonka silmäni minulle aiheuttivat. Olin laiminlyönyt lasien käytön ja silmälääkärillä käymisen, joten tästä syystä kärsin ja jouduin menemään uudestaan näöntutkimukseen. Asia on onneksi korjattu ja sain näköni takaisin vahvuuksien kanssa. En osannut valita sopivista kehyksistä sitä yhtä, joten otin kahdet. Valitsin suuret perhosen muotoiset kehykset Cheap Mondaylta sekä vähän paksummat vihreät kehykset Replaylta. Kummatkin toimivat kasvoillani hyvin. Specsaversin sivuilta löydät tietoa uudesta vastikään lanseeratusta Cheap Mondayn kehysmallistosta sekä Replayn mallistosta. Näillä laseilla kehtaa lähteä kaikkialle. Pitkästä aikaa näen paremmin kaiken.

Sain lasit ensimmäisen kerran jo 5:llä luokalla. Tosin en ole käyttänyt niitä säännöllisesti, joten nyt joudun tekemään niin. Silmäni ovat suoraan sanottuna hitaat. Ne eivät mukaudu katseen tekemiin muutoksiin tarvittavan nopeasti ja siitä syystä tekevät enemmän työtä, jotta kuva saataisiin tarkennettua. Monitehot auttavat tässä tapauksessa enemmän, kuin yksitehot. En silti häpeä, että minulla on huono näkö ja joudun pitämään laseja. Monille niille ketkä eivät ole aiemmin pitäneet laseja, voi olla kova paikka myöntää, että näkö on heikenynyt, halusi sitä tai ei. Vanhuksilla varsinkin. Vahvuudet eivät ole vielä paljon linsseissäni, mutta auttavat tekemään tarvittavat muutokset, jotta näkisin kuin haukka. Olo tuntuu kyllä lähemmin myyrältä, mutta voin olla kaunis sellainen.


Cheap Monday

Cheap Monday



Replay


Replay

Sain viettää viime lauantain ystävieni seurassa. Ilta oli todella onnistunut. Viini ja seura olivat ihania. Tein tytöille kanaa punaviinikastikkeella ja kasvispedillä sekä jälkiruoaksi Eton mess-tyylisen herkun. Tietenkin viinien kanssa oli juustoja ja hedelmiä sekä hilloja ja suklaata. Miksi aika kuluu aina parhaimmalla hetkellä liian äkkiä. Ja viini loppuu aina liian aikaisin. Kehittelen myöhemmin tekemieni ruokien reseptit tänne.











Viikonloppuna Turun messukeskuksessa on Ruoka- ja Viinimessut 3.10 - 5.10. Kannattaa suunnata sinne, jos ei muutakaan tekemistä ole. Ilmaisia maistiaisia ja paljon hyödyllistä faktaa kaikille kiinnostuneille. Mukana näytöslavoilla paljon tunnettuja kokkeja. 24.10 - 26.10 Osaava nainen- messut. Jesse's Dine mukana yhtenä näytteilleasettajista.

Halloween lähestyy taas tämän kuun lopussa. Se tarkoittaa sitä, että nyt kannattaa alkaa etsimään parasta asua halloween bileisiin (;