Ei voi tuntea yksinäisyyttä, ennen kun on itse kokenut sen. Sydämestäni puolet on väliaikaisesti muualla ja oloni on kovin tyhjä. Tunne on vahvinta mitä olen ikinä kokenut. Se on pelottavaa. Sillä siihen sekoittuvat kaipaus, rakkaus ja itseni kohdalla myös nälkä. Sen huomaan siitä, että herään aamuyöllä syömään kuivaa leipää, kun on niin ikävä toista. Ruokahalu on poissa ja on vaikea nukkua yksin isossa sängyssä, kun on tottunut kuulemaan toisen hengityksen virellään. Asioita on vaikea viedä minnekkään suuntaan, kun ei ole kiintopistettä ajatuksissa. On vain pimeää. Ajatukset ovat päivisin hajalla, kun miettii toista vain koko ajan, eikä osaa keskittyä muuhun. Otin yöllä koiran viereeni nukkumaan ja halasin sitä pitkään. Tunsin, kun lämmin kyynel vieri silmäkulmasta ja putosi tyynylle.
Vaikka pystymme puhumaan toisillemme viestitellen, on vaikea, kun ei kuule toisen ääntä. Tiedän, että hänellä menee hyvin ja miten hyvä fiilis hänellä on olla Bahamalla. Mikäs siinä, kun on valkoista rantahiekkaa ympärillä ja aurinkoa taivaan täydeltä sekä lämpöä. Siksi se onkin niin vaikeaa minulle, kun itse en osaa nauttia olostani. Aika kuluu hiitaasti ryömien eteenpäin. Haluaisin vain nukkua ensi kuuhun ja päästä halaamaan miestäni. En saisi ajatella näin. En ole ensimmäinen enkä viimeinen ihminen maailmassa, joka tuntee ikävää. Silti uskon, että tällekkin hetkelle on tarkoituksensa. Jopa sille, että löin varpaani kynnykseen ja kirosin, kun se sama kynnys hyökkää kimppuuni aina. Tästä viisastuneena, ehkä tajuan, että pitää nostaa jalkoja enemmän, eikä laahustaa kynnysten yli. Sama tässäkin on, että en kulje masentuneena pää alhaalla miettien kaipausta, vaan yritän iloita toisen onnesta.
Juhannuksena en tee taikoja, enkä kieri alasti kukkaniityllä. Tekeekö joku tätä oikeasti ? En jaksa uskoa, että tapaisisin unessa tulevan puolisoni, vaikka sulloisin tyynyni alle koko marjapensaikon. Tai, että katsoisin kaivoon tai lampeen juhannusyönä ja näkisin tulevan puolisoni tästä. Mieluiten pitäisi olla alasti myös. Monet käyvät juhannussaunassa, kuten ennen vanhaan tehtiin. Saunasta ne parhaimmat ideat ovat peräisin varmaan. Juostaan alasti saunasta juhannuksena pois ja nähdään tuleva puoliso joko pellossa, saavissa tai minne ikinä sen voi kuvitellakkaan. Moni suomalainen saattaa nähdä sen tulevan puolisonsa ennemminkin lasinpohjan läpi, kuin siellä kaivossa. Oli alasti tai ei.
Suomen sää on vaihteleva, eikä se enään yllätä meitä oikeastaan, jos juhannuksena sataakin lunta ja räntää. Voimme silti nauttia hyvästä seurasta joko ulkona auringon paisteessa tai sisällä takkatulen ääressä. Auringosta mieleeni muistui edellispäivän juoksulenkki. Olin yksin juoksemassa, sillä saan siihen harvoin tilaisuutta. Kuuntelin musiikkia ja ihastelin kaunista kesäiltaa. Tuuli suhisi kuulokkeihin ja aurinko paistoi suoraan silmiin. Silti nauttisin olostani ja halusin unohtaa hetkeksi kaikki ajatukseni. Jopa niinkin hyvin että nyrjäytin nilkkani naapurin ohi juostessani. Ilmeeni ei värähtänyt ja jatkoin juoksemista, kuin mitään ei olisi käynyt. Perus; juokse kipu pois. Luonto tuoksui ruoholta, heinältä, pellolta ja sateelta. Ilma oli raikas ja taivas sininen. Halusin jäädä siihen paikkaan hetkeksi, mutta nälkä voitti tämän erän, jälleen kerran. Suomen luonto on kaunis.
Minusta ei tule myöskään mestaria itseruskettavan levityksessä, vaikka vaihtaisi tuotetta. Otin käyttööni itseruskettavan sprayn, joka kyllä levittyy hyvin, mutta ei silti niin kuin olisin halunnut. Käyttö oli helpompaa kun aikasemman geelin kanssa. Nauran itselleni ja menen seuraavaksi solariumiin, jos ei aurinko tule näkyville. Laitan kuvat tästä yrityksestä toisena päivänä. En jaksanut kilahtaa tästä epäonnistumisesta vaikka näytäkin kirahvilta jostain kohtia.
Lähden syömään suklaakakkua. Rakastan itseäni silti.
Vaikka pystymme puhumaan toisillemme viestitellen, on vaikea, kun ei kuule toisen ääntä. Tiedän, että hänellä menee hyvin ja miten hyvä fiilis hänellä on olla Bahamalla. Mikäs siinä, kun on valkoista rantahiekkaa ympärillä ja aurinkoa taivaan täydeltä sekä lämpöä. Siksi se onkin niin vaikeaa minulle, kun itse en osaa nauttia olostani. Aika kuluu hiitaasti ryömien eteenpäin. Haluaisin vain nukkua ensi kuuhun ja päästä halaamaan miestäni. En saisi ajatella näin. En ole ensimmäinen enkä viimeinen ihminen maailmassa, joka tuntee ikävää. Silti uskon, että tällekkin hetkelle on tarkoituksensa. Jopa sille, että löin varpaani kynnykseen ja kirosin, kun se sama kynnys hyökkää kimppuuni aina. Tästä viisastuneena, ehkä tajuan, että pitää nostaa jalkoja enemmän, eikä laahustaa kynnysten yli. Sama tässäkin on, että en kulje masentuneena pää alhaalla miettien kaipausta, vaan yritän iloita toisen onnesta.
Juhannuksena en tee taikoja, enkä kieri alasti kukkaniityllä. Tekeekö joku tätä oikeasti ? En jaksa uskoa, että tapaisisin unessa tulevan puolisoni, vaikka sulloisin tyynyni alle koko marjapensaikon. Tai, että katsoisin kaivoon tai lampeen juhannusyönä ja näkisin tulevan puolisoni tästä. Mieluiten pitäisi olla alasti myös. Monet käyvät juhannussaunassa, kuten ennen vanhaan tehtiin. Saunasta ne parhaimmat ideat ovat peräisin varmaan. Juostaan alasti saunasta juhannuksena pois ja nähdään tuleva puoliso joko pellossa, saavissa tai minne ikinä sen voi kuvitellakkaan. Moni suomalainen saattaa nähdä sen tulevan puolisonsa ennemminkin lasinpohjan läpi, kuin siellä kaivossa. Oli alasti tai ei.
Suomen sää on vaihteleva, eikä se enään yllätä meitä oikeastaan, jos juhannuksena sataakin lunta ja räntää. Voimme silti nauttia hyvästä seurasta joko ulkona auringon paisteessa tai sisällä takkatulen ääressä. Auringosta mieleeni muistui edellispäivän juoksulenkki. Olin yksin juoksemassa, sillä saan siihen harvoin tilaisuutta. Kuuntelin musiikkia ja ihastelin kaunista kesäiltaa. Tuuli suhisi kuulokkeihin ja aurinko paistoi suoraan silmiin. Silti nauttisin olostani ja halusin unohtaa hetkeksi kaikki ajatukseni. Jopa niinkin hyvin että nyrjäytin nilkkani naapurin ohi juostessani. Ilmeeni ei värähtänyt ja jatkoin juoksemista, kuin mitään ei olisi käynyt. Perus; juokse kipu pois. Luonto tuoksui ruoholta, heinältä, pellolta ja sateelta. Ilma oli raikas ja taivas sininen. Halusin jäädä siihen paikkaan hetkeksi, mutta nälkä voitti tämän erän, jälleen kerran. Suomen luonto on kaunis.
Minusta ei tule myöskään mestaria itseruskettavan levityksessä, vaikka vaihtaisi tuotetta. Otin käyttööni itseruskettavan sprayn, joka kyllä levittyy hyvin, mutta ei silti niin kuin olisin halunnut. Käyttö oli helpompaa kun aikasemman geelin kanssa. Nauran itselleni ja menen seuraavaksi solariumiin, jos ei aurinko tule näkyville. Laitan kuvat tästä yrityksestä toisena päivänä. En jaksanut kilahtaa tästä epäonnistumisesta vaikka näytäkin kirahvilta jostain kohtia.
Lähden syömään suklaakakkua. Rakastan itseäni silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti