Kauhuelokuvat, niitä löytyy jos jonkinmoista. Skaala on hyvin laaja; on niitä loistavan harkitusti toteutettuja elokuvia, joissa juoni vaihtelee ja yllättää monesti, ja sitten on niitä naurettavan huonoja, kun miettii miksi näitä on edes aloitettu kirjoittamaan. Kauhuelokuvat ovat olleet jo kauan lähellä sydäntäni ja kauhu kiehtoo minua omalla kierolla tavallaan. On ihmisiä joille ei tulisi edes kysymykseenkään katsoa leffaa, jossa veri ja suolenpätkät lentelevät. Ja niitä, kuten minä, jotka etsivät yhä syvemmältä ja syvemmältä pidemmälle kehittyneitä ja mukaansa tempaavia juonia. Elokuva on hyvä, jos hengitys keskeytyy leffan aikana, kun jännittää niin paljon. Eikä uskalla liikkua enään sohvalta valokatkaisijalle, saati mennä vessaan tämän jälkeen.
Espanjalaiset kauhuelokuvat osaavat olla vaikuttavia ja usein nämä myös vaativat veronsa yöunista. Tästä johtuen myös minulla on vilkas mielikuvitus. Esimerkkinä [Rec] 1 & 2, Orpokoti (El Orfanato), Mama.
Kaikki nuo kolme ovat myös visuaalisesti hyvin toteutettuja. Ja espanjankieli antaa oman sävynsä ja tunnelmansa.
Sairaimpien elokuvien kategoriaan kuuluu mm. Eden lake, joka ei päättynyt iloisesti. Ja alla mainitsemani Grotesque. The Descent- Loukussa 1& 2. Teksasin moottorisahamurhat, tästä elokuvasta ei raakuutta puutu, eikä myöskään huutamista ja kiljumista. The Devil's rejects, joka on aivan pimeä leffa. Sekä Storm warning, joka lähinnä nykyään naurattaa itseäni. Ostin sen Makuunin alennuksesta muutama vuosi sitten.
Hyllyssämme on liuta erilaisia elokuvia, joista suurin osa on kauhua, osa myös hyvin huonoa sellaista. Ensimmäisiä hyvin brutaaleja elokuvia, joita näin oli mm. Wolf Creek, Saw- elokuvat, I spit on your grave, josta on viime vuonna ilmestynyt jatkoa. Grotesque, joka on jopa ollut täyskiellossa elokuvateattereissa sen raakuutensa vuoksi. Suosikkeihini kuuluu myös Wrong turn -sarjan leffat. Joita on tehty 5 kpl. Enemmänkin nauroin järjetöntä ihmisten silvontaa, sillä se viedään pitkälle näissä elokuvissa. Hostel- elokuvat jäivät vahvasti muistiin myös. Keskusteluja herättäneet Paranormal activityt olivat hyvää ajantappoa. Elokuvat ovat taitavasti tehty uskottaviksi ja jäi vaivaamaan joksikin aikaa takaraivoon. Pieni jännitys on mukana koko leffan ajan.
Kauhussa on parasta se, että saan koko ajan olla ns. elossa, ajatella ja olla tarkkana. Nopeat liikkeet ja hidastukset, matalat ja korkeat äänet, varsinkin kunnon kaiuttimista ovat tärkeä osa kokemusta. Iho nousee kananlihalle ja ikkunasta tuleva kylmä viima ulottuu niskaasi. Ja varsinkin, jos joku leffassa tarkkailee jotakin, itselleenkin tulee vähän tarkkailtu olo. Vilunväristykset tulevat iholle ja hengitys hidastuu. Ja lopulta säihkähtää oikesti tai pettyy pahasti.
Kaikille ihmisille en suosittelisi kauhu -genreä. Jos oikeasti alat pelkäämään liikkumista pimeällä katsottuasi pelottavaa elokuvaa..en tekisi sitä uudestaan. Ja on varmaan jossain oikeasti joku saanut sydänkohtauksen tai jotain säikähdettyään kohtausta. Jos saa valita, että ottaisinko romanttisen komedian vai kauhuleffan..No kauhua tietenkin ! Olen opettanut itseni pelkoon elokuvia kohtaan, joissa on raakuutta ja pelkoa.
Nyt toisenlaisen kauhun pariin, siirryn tv:n ääreen katsomaan #euroviisut #tv2 #esikatselumaratooni
Mites sulla ? Kolahtaako kauhu ? Miksi ja miksi ei ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti