lauantai 15. marraskuuta 2014

Pöllyäviä karvoja ja totaalista sekoamista

Ympärilläni kuuluu pienten tassujen kipitystä. Paperilamppu humahtaa lattialle kissan painosta, kun hän hyppää siiihen. Pöytäliina putoaa pöydältä ja kahvikuppi kaatuu lattialle. Makaan rentoutuneena sohvalla, kunnes yhtäkkiä terävät kynnet uppoavat reiteeni kuin pienet naskalit. Karvat pöllyävät, kun koira ottaa yhteen kissojen kanssa. Armoton sähinä ja mouruaminen ja vinkuminen käy korviin vähän väliä. Tässä rakennetaan yhteistä ystävyyttä koiran ja kissojen välillä.

Kuuntelen välillä missä kukin eläin menee ja tarkkailen mitä ketäkin tekee. Yllätän koiran syömästä kallista kissanruokaa ja kissat löydän vaatekasasta puhtaiden pyykkien seasta. Lopulta saan vaatteet kaappiin, missä lopulta ne kissatkin ovat ja kuulen vessasta kahinaa. Yllätän jälleen Jaskan, joka syö innolla kissan kakkaa kuono hiekkaan upotettuna. Löydän seuraavaksi kissat keittiön kuiva-ainekaapista ja vauvan koiran vesikipolta. Tekeminen ei lopu tästä kämpästä. Verhoja pitkin kiipeävät pennut tekevät vaikutuksen minuun kuin myös kukkaroon. Kissat esittelevät parkour taitojaan olohuoneessa ja kiipeävät ketterästi sohvan selkänojaa pitkin. Kynsien ääni sattuu korviin, kun ajattelen miltä sohva näyttää hetken kuluttua. Onneksi ei ollut uusi nahkasohva.
Dille ihmettelemässä.

Jaska on joutunut ahdinkoon, kun mirrit pöyhistelevät turkkiaan hänen läsnä ollessa.
Jönssi ja Dille tuovat energiaa yhä enemmän taloon. Kävellessäni käytävää pitkin varon varpaitani, sillä kynnet jalkapöydässä herättävät lähinnä kauhua kuin riemua. Sohvalla istuessani seuraan veljesten kamppailua ja taistelua. Jaska pysyttelee etäällä vielä, sillä eilinen turpaan otto ei ollut mieluinen kokemus.


Dillen ilme kertoo kaiken, varsinkin siitä, että ei ole ennen nähnyt koiraa.
Tästä lähin jaamme kaiken kissojen kanssa. Perheemme kasvoi kahdella veljeksellä perjantaina. Ja kummatkin pennut ovat terveitä ja energisiä. Kahjoudesta puhumattakaan. Ympärilläni hyppii kissoja joka suuntaan, en ole toistaiseksi saanut osumaa. Kissatkin ovat kasassa vaikka yrittävät tuhota itseään ja ympäristöä. Pöydän alla olevat aikakauslehdet ovat mennyttä, puhumattakaan juuri ottamastani teekupistani, joka lojuu nyt valkoisella matolla. Jostain kuuluu pureskelua ja repimistä. Äänet ovat helppo jäjittää pöydän alle, missä pennut repivät lehtien sivuja vauhdilla. Kunhan eivät pääse käsiksi uusimpaan lehteen jonka posti toi. 
Jönssi

Aluksi pennut olivat varautuneita ja pelokkaita, mutta vähitellen he uskaltautuivat yhä kauemmas ja kauemmas korista jossa heidät kuljetettiin uuteen kotiin. Heillä oli paljon ihmettelemistä ja vielä enemmän uusia hajuja tutkittavanaan. Lastenhuone sai toimia heidän ensimmäisenä paikkana josta alkaa uusi seikkailu. Kello kymmenen tänään illalla, pennut juoksevat ympärilläni, kuin olisivat olleet täällä kauemmin kuin päivän. Sohvan nurkassa pyörii mustavalkoinen karvainen kasa, kun mirrit nahistelevat keskenään. Leikin loputtua Dille käy viereeni istumaan ja ihmettelee padin näyttöä, jossa sormeni kirjoittavat tekstiä vauhdilla. 

Minun on aika mennä antamaan kissoille ruokaa ja sitten menemme nukkumaan, että huomenna jaksaa mennä pitkin verhoja taas. Mahdollisesti myös minäkin teen niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti