Kuutamolla

Katselin taivaalle ja virittelin kameran valmiiksi, jotta pääsen kuvailemaan kuuta. Aika kului parilla tunnilla, eikä kuuta näkynyt missään. Lopulta onneksi pilvet väistyivät ja paljastivat suuren kirkkaan ja kauniin pyöreän täysikuun. En epäile, jos vaikka metsässä olisi mennyt ihmissusi tai vastaava, sen verran pelottava tunne leijui hämärässä. Nurmikolla pomppi jänis, jota tuskin kiinnosti taivaalle tähyily saati sitten kuu. Moni on sanonut, että nukkuu täydenkuun aikana huonommin ja minä kuulun niihin, pyörin sängyssä joka suuntaan ja odotan, että saan unta.

Taivaalle katseleminen kannattaa tänäkin yönä, sillä vuosittainen Perseidin meteorisade ihastuttaa jälleen meitä. Kunhan vain ei ole pilvistä.

Parvekkeellamme on jo hetken aikaan asustellut Ristihämähäkki joka on latinankielen nimeltään Araneus diadematus. Täysin vaaraton yksilö keikkuu seitissään päivästä toiseen ja natustaa kärpäsiä ruuakseen. Miksipä häntä hätistelemään, kun ei mitään pahaa ole tehnyt.

 Suklaamuffinsit ovat parhaita tuoreina ja mitä enemmän suklaata sen parempi. Tässä reseptini meheviin muffinsseihin.

Suklaamuffinssit ala Tiia

120 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 dl maissujauhoja
2 dl kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
150 g tummaasuklaata palasina

1 banaani viipaloituna tai marjoja

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat. Sekoita kuivat aineet keskenään hyvin ja lisää siivilänläpi. Lisää lopuksi suklaa ja sekoita taikina hyvin. Lusikoi taikina formuihin ja painele banaanin paloja tai marjoja taikinaan. Laita muffinssit kypsymään 200'C ja vahdi niitä, etteivät kärtsää. Anna paistua 20 min keskitasolla. Tee lopuksi koristekuorrute.

100 g voita
2 dl tomusokeria
1 dl kaakaojauhetta

Pehmennä voita mikrossa, ellei se ole valmiiksi huoneenlämpöistä. Sekoita tomusokeri ja kaakaojauhe siihen ja pursota muffinssien päälle. Koristele strösseleillä. Syö mahdollisimman monta, ennen kun muut ehtivät ensin.

 Olen iltaisin katsellut Netflixistä televisiosarjaa Heroes. Jäin siihen koukkuun ja sitä on pakko katsoa, vaikka katsoinkin ne jaksot jo silloin, kun sitä näytettiin telkkarissa ensimmäistä kertaa. Sarja kertoo ihmisistä, jotka huomaavat, että heillä on supervoimia halusivat he sitä tai eivät. Yksi pystyy parantamaan itsensä kuntoon, vaikka hyppäisi naamalleen katolta. Toinen pystyy lentämään ja kolmas teleporttaamaan ja taivuttamaan aikaa. Itse alkaa väkisin miettimään, minkä supervoiman haluaisi itse omistaa, jos sellaisen saisi. Sarjassa on 36 ihmistä joilla on tiedettävästi supervoima. En kolmatta ja neljättä kautta juuri muista ja siksi on katsottava ne loppuun, ennen kun voin sanoa minkä supervoiman haluan.

Taivaanranta värjäytyi kauniin punaiseksi edellisiltana. Olin saanut juuri lapsen nukkumaan ja käynyt koiran kanssa ulkona, kun sain vihdoin itse rauhoittua teen ja iltapalan äärellä.

Jokainen äiti arvostaa aikaa, jolloin vaan saa olla hiljaisuudessa ja omissa ajatuksissa. Itse ainakin kaipaan päivän päätteeksi tätä hetkeä, jolloin voin vain uppoutua omiin ajatuksiin ja sulkea silmät. Lapsi joka on meneväinen ja vaatii huomiointia lähes joka hetki, tekee vanhemmat väsyneiksi ihan tahtomattakin. Onhan minun oltava Jaakon perässä koko ajan, sillä hän nousee seisomaan kaikkea vasten ja tiputtaa lattialle mitä eteen sattuu. Kaiken lisäksi hänellä on silmätulehdus, jonka kanssa on käytävä joka toinen päivä kontrolloitavana Tyksissä. Sekin vie mehut, kun joka kerta sovittu aika on venynyt puolella tunnilla tai jopa tunnilla. Ei se vain ole kivaa enää.

Onneksi tulehdus on jo parantunut silmästä.

Ps. Katse taivaalle nyt. Ihastelin välkehtivää taivaanrantaa elosalamoista ja tähtitaivas ihastuttaa upeilla tähdenlennoilla. Voiko jokaisen tähdenlennon jälkeen toivoa?