Kello on 8 torstai aamuna. Katson malttamattomana kelloa, jonka sekuntiviisari kulkee kelloa ympäri kerta toisensa jälkeen. 08.07 ovi edessäni aukeaa ja kuulen korvissani kaikuvan "Koivuniemi" Tiedän hetkeni koittaneen. Voinko sanoa viimeisiä sanoja, saanko kilauttaa kaverille, tässä tapauksessa en pysty edes poistamaan kahta varmasti väärää vastausta. Olen yksin. Hammaslääkärissä.
Istun ruman väriseen hammaslääkärin tuoliin ja saan käsiini sairaan nopeet aurinkolasit. Paikalle syöksähtää innokas opiskelija ja kysyy lupaa tulla seuraamaan seuraavaksi alkavaa operaatiota. Lupa myönnetty. Mielessäni ajattelen, että miten sairas ihminen täytyy olla, kun haluaa tulla katselemaan, kun minua kidutetaan. Sitten muistankin hän tekee tämän kaiken vain oppiakseen lisää. Minä puolestani ottaisin rahat ja juoksisin. Enään en pysty perääntymään. D46 saa seuraavaksi kyytiä.
Olen siis Turun opetushammashoitolassa Lemminkäisenkadulla. Seuraavaksi poskihampaani d46 avataan kokonaan, eli jyrsitään auki tai räjäytetään lähes atomeiksi. Kandi tutkii hammasta ja toteaa, että otetaan selvää onko hammas kuollut. Ilmeeni saattaa ehkä muuttua huolestuneeksi, mutta silmäni pystyvät sen ilmoittamaan, kun suuni on ammollaan auki. Koe suoritetaan kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä koetetaan jäätä. -50 asteista jäätä sumutetaan vanutuppoon ja painetaan vanu hampaaseen. Jos hammas reagoi se on ennallaan, jos ei niin soronoo. Tosin kohdallani koe ei tuota tulosta halutusti. Tunsin ehkä kylmän vanun, en ole varma. Sitten koetetaan koputtelemalla. Jos hammasta koputtaa, ja se tuntuu kivuliaalta, hampaassa saattaa olla tulehdus. Koputtelut eivät satuttaneet minua. Kolmantena testataan sänkön kanssa. Hampaaseen johdetaan enrgialatauksia, jotka tuntuvat paineelta hampaassa. Minua alkoi hivenen pelottamaan, sillä tämäkään testi ei antanut vastauksia. Miettisin, että millä vielä kandi aikoo testailla hammastani. Jää ja sähkö on yliviivattu, mitä seuraavaksi tuulikone ja tulta?
Opettaja kutsuttiin paikalle. Hetken kuluttua hammaslääkärit ovat päässeet yhteisymmärrykseen ja kiduttaminen voi jatkua. Pelkään tai en ehkä ihan, kammoksun hammaslääkäriä. En pidä, että hampaita ronkitaan. Se on sama kuin, että en pidä siitä kun jalkoihini kosketaan. Ne ovat pyhät. Mutta siis, hammaslääkäri sanoi, että nyt se hammas ei ota vasteita näistä testeistä, niin vielä on yksi keino selvittää onko se elossa vai ei. Porataan ilman puudutusta. Katseeni jäätyi kerta heitolla, aloin tärisemään kirjaimellisesti ja rintaani puristi. Minua ahdisti. En kyennyt ajattelemaan mitään. Suuni on täynnä vanua, siellä on myös imuri, joka ei pysy paikallaan, siellä on joku levy poskeani vasten ja hampaani ympärillä on metallirengas. Siitä sitten vaan poraamaan. Voiko tässä kohtaan jo lähteä juoksemaan kotiin sängyn alle? Kandi lohduttaa, että porataan niin kauan, kunnes hammas reagoi jotenkin. Onneksi tuli vihlaisu ja sain puudutteet x3. Koskaan en ole ollut niin huojentunut, paitsi kerran, kun luulin että jälkiruokaa ei enään ole.. Eli siis kolme puudutusta yhtä hammasta kohden. Toimii. Oloni huojentui vähän. Pidin käsiäni rukous asennossa ja toivoin, että maailmanloppu ei tule eikä meteorisadetta eikä ydintuhoa, sillä en kuolisi onnellisena, enkä varsinkaan halua lähteä hammas aukinaisena pois täältä.
"Homma etenee" laulelee kandi. Hän on positiivisella päällä. Puudutus piikit hampaassa vaikuttavat koko kroppaani. Alaleukaan kiinnitettävä sylki-imuri menee huonoon asentoon ja alkaa vinkua. Eikä se edes pysy paikoillaan ja putoaa vähän väliä suustani pois. Lääkäri sanoo, että leukani on väärän muotoinen imurille. Minua alkaa yskittää, kandi totetaa, että hammaslääkärissä tukehtuminen on kiellettyä. En pysty muuta kuin nauramaan. Täytyy lopettaa hetkeksi hampaan poraus. Kandi pyytää saada neulan ja lankaa, sillä potilas repeilee. Harjoittelija pudottaa jonkun hampaansörkkijän lattialle. Kandi siirtyy pääni taakse ja alkaa operoimaan hammasta. Silmistäni valuu vettä, ei pelosta vaan naurusta. Jännitys helpottaa, se on hyvä. Kandi ottaa alaleuastani kiinni ja ohjaa päätäni eri asentoon, jotta hän saa pienet kiilat painettua hampaiden väleihin. Tämä vaatii ilmeisesti voimaa, sillä hammasvälini ovat kovin kapeat. Kidutusta, tämä on kidustusta.
Juuri, kun homma alkaa olemaan selvää, hampaaseen tulee ilmakupla paikka aineeseen ja homma alkaa taas alusta. Porataan kupla auki ja täytetään. Hampaan ympärille asennetaan takaisin sormuksen muotoinen metalli, joka painetaan ikeneen asti. Maistan suussani veren. Kandi sanoo, että ollaan lähellä loppua. Toivon tässä vaiheessa, että hän olisi valinnut lauseen mieluummin, että hammas on kohta valmis ja saan poistua rakennuksesta. Pääni puutuu, käteeni sattuu ja kandin peukalo on suussani, jotta en nauraisi operaation aikana. Stay cool. Pora vinkuu ja vesi roiskuu.
Lopultakin, poskihammas d46 on saatu rakennettua kokonaan. Tämä hammas louhittiin lähes juuriin asti auki. Porattiin vanha paikka-aines pois ja laitettiin uusi muovipaikka kerros kerrokselta uudelleen. Lopulta hiottiin uudet purupinnat ja thäts it. Keraaminen paikka olisi ollut liian raskas hampaalle ja se olisi mahdollisesti aiheuttanut tulevaisuudessa paikan vetäytymisen ja lopulta tulehduksen. Sulla oli tavaralle joku hinta. Kyllä. 4,5 tuntia fyysistä ja henkistä kidutusta ja lasku 54 €. Lähdin voittajana kotiin, sillä harvoin olen itkenyt naurusta hammaslääkärillä. Tästä kandista tulee todella hyvä hammaslääkäri. Kiitos myös sille harjoittelijalle, joka sanoit kesken operaation "oho", aiheuttaen mulle lievän sydärin, mutta silti tsemppasit muo. Ei tä kerta vienyt henkeä multa, vaan teki musta rohkeamman. Olen voittaja. Kiitos ja hei. Menkää te muutkin hammaslääkärille ja zekatkaa ajoissa ne hampaat kuntoon, ettei tarvee olla 4,5 tuntia kertaheitolla siinä puuduttavassa piinapenkissä.
ps. en pysty vieläkään kunnolla syömään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti