!! Lyödään pöytään ensin tärkeä ilmoitus. Käykää zekkaamassa täältä: Testikeittiö- niminen TS:n uusi nettisarja. Meijän pomo Jesse Söderlund ja Bar4 baarimestari Sakari Mäkinen, ovat laittaneet keittiön sekasin ja väsäävät yhteisvoimin sarjan ensimmäisellä kaudella ruokia lähialueen ruokatuotteista. Sarja antaa vinkkejä ruokien valmistukseen ja tutustuttaa katsojan uusiin sekä jo entuudestaan tuttuihin ruokiin ja niiden valmistustapoihin. Eka jakso katsottavissa 25.9. !!
Kaapinovet ovat selällään ja hyllyt sekaisin, kuten mielenikin. Etsin joka paikan läpi, jotta löytäisin haluamani. Turhaan etsin, sillä mitään ei ole. Kaikki karkki on poissa. Hätäisesti riuhtaisen sipsipussin käsiini ja mussutan muutaman kourallisen rapeita lastuja. Mieleni ei voi hyvin. Tekee mieli makeaa. Siihen en sorru, että söisin suoraan purkista sokeria. Vielä.. Korvaan makeannälkääni maustamattomalla jogurtilla, piltillä ja myslillä. Sekoitan kaiken kulhossa ja natustan sen teen kera. Oiva tapa karistaa sokerin himo.
Talvi tekee myös tuloaan. Eli lumi, jää, loska, pimeys, kylmyys. Kaikki ovat hyviä syitä, miksi voisi jäädä sisälle, sen sijaan, että menisi lenkille. Tämä talvi on erilainen. Nuo ovat jokainen mahdollisuuksia voittaa itsensä houkutuksilta. Kuten viime talvena todistin itselleni. Talvi ei ole tekosyy, että voisi jäädä sohvalle makaamaan. Pakkasraja on -15'c, siitä alemmas koira ei enään liiku lumessa. Enkä liiku minäkään. Sisällä pystyy onneksi tekemään helpon jumpan ja vasta sen jälkeen voi maata sohvalla. Odotetaan kuitenkin ensin sitä lunta, ennen kun mennään tekemään lupauksia.
Entä, jos sokerihammasta kolottaa vielä, vaikka on jo saanut tarvitsemansa korvikkeen? On tehtävä muutos elintapoihinsa. Raivasin kaappini tuotteista,(raivaus tarkoittaa tässä sitä, että annoin miehelle luvan syödä kaikki makea kaapista pois) jotka sisältävät paljon sokeria sekä valitsen kaupassa terveyttä ylläpitäviä ruokia.(Ville sanoin oman painavan sanansa tähän kyllä, ja painotti, että ei rupea hipiksi.) En haluaisi syödä ylimääräistä sokeria enkä suolaa. Peruskäytön sallin, mutta kaikki ylimääräinen heivataan kuuseen. Se on oikeasti vaikeampaa, kuin olin kuvitellut. Ei ole helppoa kääntää selkäänsä ensimmäisellä kerralla karkkihyllylle kaupassa. Kerran viikossa haluan pitää päivän, jolloin en katsoisi miten sokerisia tai suolaisia elintarvikkeita käytän. (eli lauantaiaamuna mäkkärin kautta kebulle ja siitä jatkoille heselle. Karkkihyllyn kautta sohvalle) Nope. Totaali stoppi sokerille ajaa kenet tahansa epätoivoisiin tekoihin. Ja siksi makean vähentäminen tapahtuu askel kerrallaan. Viikko on mennyt hyvin, ja alan tottumaan ajatukseen, että jouluun mennessä olisin tutustunut paremmin uuteen elämääni. Itsekuria pitää vielä kasvattaa, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Kävin J&J:n kanssa lenkillä eilen ja tänään, ja huomasin ilokseni, että kuntoni on kasvanut. Jaksan juosta kauemmin, enkä hengästy niin nopeasti. Se on hienoa, sillä urheilun avulla pystyn skarppaamaan paremmin syömisieni kanssa. Ja olen tyytyväisempi peilikuvaani. Nyt on otettava kaikki irti kauniista ilmasta, kun syksy saapuu virallisesti pian. Tänään lenkillä oli pakko juosta, sillä jos pysähdyin, hyttyset söivät minua elävältä. Jopa treenivaatteiden läpi! Siksi en suostu menemään vielä sienimetsään, sillä odotan, että ilmat viilenevät ja ajavat ötökät pois sieltä. Sen jälkeen minua ei pysäytä mikään, paitsi ehkä ne hirvikärpäset, jotka kestävät varmasti ydintuhon ja säteilyn sekä hapon.
Kävin kampaajalla lauantaina kohottamassa itsetuntoani. Juurikasvu värjättiin pois. Se miten paljon pelkkä juurikasvun näkyminen vaikuttaa itsetuntooni, on todella häiritsevää. Siitä aiheutui huomattava rasite jopa mielelleni. Koko ajan ajattelin vain, mitä muut ajattelevat, kun huomaavat siis !jos! huomaavaat sen. Oikeasti ei niitä varmaan edes kiinnosta se, ellei sitä itse mainitse. Sama koskee ihan jokaista pikku vikaa, jonka itse huomioi ja kasvattaa siitä ongelman. Kuten vaikka katkennut kynsi. Kukaan ei huomaa kauppareissulla sitä! Ja silti se häiritsee niin paljon koko sen ajan, kun on kaupassa. Kotona sen asian unohtaa. Miten pystyy hoitamaan kieroutunutta mieltä. Miksi on pakko aina tehdä kaikesta ongelma. Jokainen nainen voi kysyä tätä itseltään. Minä ainakin kysyn. Sillä huomioin tämän vasta nyt. Aivan liian myöhään. Ja selvitin vastauksen tähän myös. Itsetunto, se on kaiken avain. Kun osaa rakastaa ja arvostaa itseään, ei tuollaiset asiat osaa vaivata enään. Minulta puuttuu selvästi ehkä kumpaakin noista. Olen oppinut rakastamaan itseäni oikeasti ehkä lopulta. Koitan hyväksyä jokaisen pienen kohdan itsestäni, vaikka se veisi aikaa.
Olen ymmärtänyt vasta nyt miten upea olen. En siis vain ulkonäöllisesti, vaan kaikella muullakin tapaa. Olen päässyt pitkälle jo elämässäni, vaikka vuosia on vasta lähemmäs 24. En ole kunnioittanut itseäni enkä rakastanut tarpeeksi. Nyt haluan korjata sen asian. Lupaan rakastaa itseäni elämäni loppuun asti. Siksi vähennän suolan ja sokerin käyttöä, ettei sepelvaltimotauti yllätä jokin päivä tai jokin muu sairaus. Koitappa vielä yrittää kertoa hammaspeikosta miehelleni. Hän syö makeisia nyt kahden edestä..
Kuitenki oikeasti, naisten ulkonäköpaineet ovat ainakin puolet aivan turhia, sillä jokainen nainen on kaunis ja ainutlaatuinen. Silti siitä yhdestä perkeleen väärinpäin olevasta kiharasta jaksetaan parkua koko päivä. Nainen osaa pilata päivän sen katkenneen kynnen takia tai jopa sen takia, että hoitoaine sattui loppumaan aamulla suihkussa. Oikeasti cmoon. Tunnistan itseni näistä. Osaan pilata päivän kunnolla, jos en saanutkaan niitä lempifarkkuja kaupungille, tai jos pitää kiireessä lähteä kauppaan, eikä muista laittaa ripsiväriä. Miksi kauppaan pitää edes meikata, jos menee ostamaan maitoa!! Älä tee siitä ongelmaa. Se on vain päässämme. Meidän täytyy osata avata se lukitus, joka käskee meitä kyttäämään itseämme peilistä maanisesti ja asettelemaan kulmakarvat juuri oikeaan asentoon. Kuka meitä paremmin osaisi neuvoa, kuin me itse.
Siksi sanonkin kaikille niille naisille, jotka haluavat olla vähemmän tarkkoja ulkonäkönsä kanssa, joille se on vaikeaa. Kuten minä itse. Rakasta itseäsi ja jos et tee sitä, kysy itseltäsi miksi. Etsi vastaus sisältäsi (Älä muilta. Älä ainakaan mieheltä) ja ymmärrä vastaustasi. Tee muutokset, jos se sitä vaatii. Ja lopulta voisit vain rakastaa ja kunnioittaa itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Saat silti laittaa ripsaria kauppareissulle, ikinä ei tiedä kenet tapaa.
Lopulta, kun löytää vastaukset itselleen, voi rauhoittua. Minä löysin itseni. Olen upea. Kuten myös sinäkin.
ps. Meillä oli tänään poikien kanssa joulukorttikuvaukset. Ei ne ihan putkeen menneet. Koitan uudestaan kuvien ottamista, kun molemmat ovat suostuvaisia siihen. Säätiedotus lupasi lunta. Odotan kunnon hankea, että saan istuttaa molemmat sinne, ilman, että kumpikaan pystyy karkaamaan.
Kaapinovet ovat selällään ja hyllyt sekaisin, kuten mielenikin. Etsin joka paikan läpi, jotta löytäisin haluamani. Turhaan etsin, sillä mitään ei ole. Kaikki karkki on poissa. Hätäisesti riuhtaisen sipsipussin käsiini ja mussutan muutaman kourallisen rapeita lastuja. Mieleni ei voi hyvin. Tekee mieli makeaa. Siihen en sorru, että söisin suoraan purkista sokeria. Vielä.. Korvaan makeannälkääni maustamattomalla jogurtilla, piltillä ja myslillä. Sekoitan kaiken kulhossa ja natustan sen teen kera. Oiva tapa karistaa sokerin himo.
Talvi tekee myös tuloaan. Eli lumi, jää, loska, pimeys, kylmyys. Kaikki ovat hyviä syitä, miksi voisi jäädä sisälle, sen sijaan, että menisi lenkille. Tämä talvi on erilainen. Nuo ovat jokainen mahdollisuuksia voittaa itsensä houkutuksilta. Kuten viime talvena todistin itselleni. Talvi ei ole tekosyy, että voisi jäädä sohvalle makaamaan. Pakkasraja on -15'c, siitä alemmas koira ei enään liiku lumessa. Enkä liiku minäkään. Sisällä pystyy onneksi tekemään helpon jumpan ja vasta sen jälkeen voi maata sohvalla. Odotetaan kuitenkin ensin sitä lunta, ennen kun mennään tekemään lupauksia.
Entä, jos sokerihammasta kolottaa vielä, vaikka on jo saanut tarvitsemansa korvikkeen? On tehtävä muutos elintapoihinsa. Raivasin kaappini tuotteista,(raivaus tarkoittaa tässä sitä, että annoin miehelle luvan syödä kaikki makea kaapista pois) jotka sisältävät paljon sokeria sekä valitsen kaupassa terveyttä ylläpitäviä ruokia.(Ville sanoin oman painavan sanansa tähän kyllä, ja painotti, että ei rupea hipiksi.) En haluaisi syödä ylimääräistä sokeria enkä suolaa. Peruskäytön sallin, mutta kaikki ylimääräinen heivataan kuuseen. Se on oikeasti vaikeampaa, kuin olin kuvitellut. Ei ole helppoa kääntää selkäänsä ensimmäisellä kerralla karkkihyllylle kaupassa. Kerran viikossa haluan pitää päivän, jolloin en katsoisi miten sokerisia tai suolaisia elintarvikkeita käytän. (eli lauantaiaamuna mäkkärin kautta kebulle ja siitä jatkoille heselle. Karkkihyllyn kautta sohvalle) Nope. Totaali stoppi sokerille ajaa kenet tahansa epätoivoisiin tekoihin. Ja siksi makean vähentäminen tapahtuu askel kerrallaan. Viikko on mennyt hyvin, ja alan tottumaan ajatukseen, että jouluun mennessä olisin tutustunut paremmin uuteen elämääni. Itsekuria pitää vielä kasvattaa, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Kävin J&J:n kanssa lenkillä eilen ja tänään, ja huomasin ilokseni, että kuntoni on kasvanut. Jaksan juosta kauemmin, enkä hengästy niin nopeasti. Se on hienoa, sillä urheilun avulla pystyn skarppaamaan paremmin syömisieni kanssa. Ja olen tyytyväisempi peilikuvaani. Nyt on otettava kaikki irti kauniista ilmasta, kun syksy saapuu virallisesti pian. Tänään lenkillä oli pakko juosta, sillä jos pysähdyin, hyttyset söivät minua elävältä. Jopa treenivaatteiden läpi! Siksi en suostu menemään vielä sienimetsään, sillä odotan, että ilmat viilenevät ja ajavat ötökät pois sieltä. Sen jälkeen minua ei pysäytä mikään, paitsi ehkä ne hirvikärpäset, jotka kestävät varmasti ydintuhon ja säteilyn sekä hapon.
Kävin kampaajalla lauantaina kohottamassa itsetuntoani. Juurikasvu värjättiin pois. Se miten paljon pelkkä juurikasvun näkyminen vaikuttaa itsetuntooni, on todella häiritsevää. Siitä aiheutui huomattava rasite jopa mielelleni. Koko ajan ajattelin vain, mitä muut ajattelevat, kun huomaavat siis !jos! huomaavaat sen. Oikeasti ei niitä varmaan edes kiinnosta se, ellei sitä itse mainitse. Sama koskee ihan jokaista pikku vikaa, jonka itse huomioi ja kasvattaa siitä ongelman. Kuten vaikka katkennut kynsi. Kukaan ei huomaa kauppareissulla sitä! Ja silti se häiritsee niin paljon koko sen ajan, kun on kaupassa. Kotona sen asian unohtaa. Miten pystyy hoitamaan kieroutunutta mieltä. Miksi on pakko aina tehdä kaikesta ongelma. Jokainen nainen voi kysyä tätä itseltään. Minä ainakin kysyn. Sillä huomioin tämän vasta nyt. Aivan liian myöhään. Ja selvitin vastauksen tähän myös. Itsetunto, se on kaiken avain. Kun osaa rakastaa ja arvostaa itseään, ei tuollaiset asiat osaa vaivata enään. Minulta puuttuu selvästi ehkä kumpaakin noista. Olen oppinut rakastamaan itseäni oikeasti ehkä lopulta. Koitan hyväksyä jokaisen pienen kohdan itsestäni, vaikka se veisi aikaa.
Olen ymmärtänyt vasta nyt miten upea olen. En siis vain ulkonäöllisesti, vaan kaikella muullakin tapaa. Olen päässyt pitkälle jo elämässäni, vaikka vuosia on vasta lähemmäs 24. En ole kunnioittanut itseäni enkä rakastanut tarpeeksi. Nyt haluan korjata sen asian. Lupaan rakastaa itseäni elämäni loppuun asti. Siksi vähennän suolan ja sokerin käyttöä, ettei sepelvaltimotauti yllätä jokin päivä tai jokin muu sairaus. Koitappa vielä yrittää kertoa hammaspeikosta miehelleni. Hän syö makeisia nyt kahden edestä..
Kuitenki oikeasti, naisten ulkonäköpaineet ovat ainakin puolet aivan turhia, sillä jokainen nainen on kaunis ja ainutlaatuinen. Silti siitä yhdestä perkeleen väärinpäin olevasta kiharasta jaksetaan parkua koko päivä. Nainen osaa pilata päivän sen katkenneen kynnen takia tai jopa sen takia, että hoitoaine sattui loppumaan aamulla suihkussa. Oikeasti cmoon. Tunnistan itseni näistä. Osaan pilata päivän kunnolla, jos en saanutkaan niitä lempifarkkuja kaupungille, tai jos pitää kiireessä lähteä kauppaan, eikä muista laittaa ripsiväriä. Miksi kauppaan pitää edes meikata, jos menee ostamaan maitoa!! Älä tee siitä ongelmaa. Se on vain päässämme. Meidän täytyy osata avata se lukitus, joka käskee meitä kyttäämään itseämme peilistä maanisesti ja asettelemaan kulmakarvat juuri oikeaan asentoon. Kuka meitä paremmin osaisi neuvoa, kuin me itse.
Siksi sanonkin kaikille niille naisille, jotka haluavat olla vähemmän tarkkoja ulkonäkönsä kanssa, joille se on vaikeaa. Kuten minä itse. Rakasta itseäsi ja jos et tee sitä, kysy itseltäsi miksi. Etsi vastaus sisältäsi (Älä muilta. Älä ainakaan mieheltä) ja ymmärrä vastaustasi. Tee muutokset, jos se sitä vaatii. Ja lopulta voisit vain rakastaa ja kunnioittaa itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Saat silti laittaa ripsaria kauppareissulle, ikinä ei tiedä kenet tapaa.
Lopulta, kun löytää vastaukset itselleen, voi rauhoittua. Minä löysin itseni. Olen upea. Kuten myös sinäkin.
ps. Meillä oli tänään poikien kanssa joulukorttikuvaukset. Ei ne ihan putkeen menneet. Koitan uudestaan kuvien ottamista, kun molemmat ovat suostuvaisia siihen. Säätiedotus lupasi lunta. Odotan kunnon hankea, että saan istuttaa molemmat sinne, ilman, että kumpikaan pystyy karkaamaan.
pps. Kehitän vielä herkun, joka maistuu hyvältä, mutta on terveellinen. Kuulostaa ehkä mahdottomalta, jos ei sallita sokeria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti