Niin paljon kysymyksiä, eikä aina niihin saa vastausta. Kysymyksen unohtaa ajan mittaan ja joskus saattaa saada jopa vastauksen siihen. Välillä vastauksia satelee, vaikka et olisi edes halunnut niitä kuulla. Elämä opettaa, se on sen tarkoitus. Virheitä kuuluu tehdä, tai ne sattuvat eteen, ei niitä voi valita. Tai voi toki, jos sen tiedostaa jo sillä hetkellä, onko vain pakko olla tyhmä silloin ? Lapsena vastattiin äitille aina, kun oli tapahtunut jotain "se oli vahinko". Moniko asia menisi vielä läpi sillä selityksellä..? Virheille kuuluu nauraa aikuisena, jos se vain on sallittua siinä hetkessä. Usein se ei ole, mutta nauran silti. Paheksuvat katseet luovat onnistumisen tunteen. Aina on myös mahdollisuus, että loukkaa jonkun tunteita. On helpompi vain nauraa. Lapsena itkettiin ja hävettiin. Yritettiin ymmärtää tilannetta, ja toivottiin ettei vahinko tapahdu uudestaan. Tai se toistettiin tarkoituksella, jotta äidillä menisi hermot, eikä häntä enään kiinnostanut mitä olimme sitten ikinä tekemässäkään. Oli niin paljon kysymyksiä, joita haluttiin vanhemmille esittää. Äiti ja isä tiesi silloin kaiken, niin ainakin uskoimme. Nykyään vaikean kysymyksen sattuessa eteen, on helpompi kääntyä googlen puoleen. Tekeekö teknologia meistä tyhmempiä vai viisaampia. Jos osaa käyttää sitä oikein, hyötyy hakukoneesta joka kerta.
Mieleni on täynnä kysymyksiä edelleen. Joka päivä pyöritän niitä päässäni ja mietin elämääni ja yritän ymmärtää, miksi en aiemmin ole esittänyt kysymyksiä niille, joille ne olisi kuulunut kertoa. Tarkemmin ottaen, kysymykset ovat minulle itselleni. Iltaisin nukkumaan mennessäni aivot ovat valmiina esittämään kysymyksiä, eivätkä anna tilaisuutta nukahtaa heti. Monella muullakin on tämä sama tilanne hyvinkin usein. On tilanteita, joissa yrittää kaikkensa jotta ei esittäisi kysymyksiä tai niitä ei esitettäisi. Sillon kuin niitä ei osaa odottaa, ne tulevat varmasti esille. Kuten finnit tai silmäpako sukkahousuihin.
Esitin itselleni kysymyksen. Onko ok, jos värjään hiukseni ? Jäin miettimään tätä pitkäksi aikaa. Lopulta päädyin hyvin varmaan vastaukseen. On asioita joita rakastaa hyvin paljon. Kun antaa tilaisuuden jollekkin asialle ja sattuu olemaan tyytyväinen siihen, sen haluaa pitää sellaisena. Kuten parisuhde. Olen onnellinen siinä, en halua muuttaa itseäni mitenkään, paitsi sukunimeni. Puolet tuosta lauseesta oli totta. Itseään haluaa aluksi muokata toiselle sopivaksi, jotta huomaa mikä toimii ja mikä ei. Olin kasvissyöjä 8 vuotta, kunnes lopetin sen, jotta rakastamani mies pystyisi tekemään minulle äärettömän hyvää ruokaa. Vaikka oikeasti tosirakkaudessa, se mies kestää sinun kasvissyönnin ja mukautuu siihen. Naaaah ! Ajan mittaan huomaa, että antaa itselleen luvan olla oma itsensä eikä tarvitse esittää mitään muuta. Huomasin, että en ollutkaan lammas, joka mässää ruohoa, vaan nälkäinen tiikeri, joka vaatii kunnon pihvin. Ja kasvissyönti oli jotain, mitä esitin, josta luulin pitäväni. On oltava varoivainen, että ei ala tekemään puolisostaan omaan haluamaansa luomusta. Täytyy osata nähdä toinen sellaisena, kun ensimmäisenä päivänä milloin tapasi. Kaikki ne kohdat joihin rakastui silloin ja kaikki ne virheet joille antoi anteeksi, jotta pystyy rakastamaan enemmän.
Aina ei tarvitse kysyä muiden mielipidettä omista asioista. Liian usein teen näin. 'Onko tämä mekko sopiva?' 'Otanko nämä kengät?' 'Haluatko syödä ulkona?' 'Voisimmeko kävellä käsikädessä?' 'Näytänkö oudolta tässä vaatteessa?'(moni nainen tunnistaa ehkä itsensä näistä) Lopulta tulee se aika, kun osaat päättää itse, myös muiden puolesta, ilman näitä kysymyksiä. Se vaatii itsevarmuutta ja henkistä voimaa. Se on asia, joka löytyy sydämestäsi ja aivoistasi. Kyllä, niistä jotka valvottavat sinua yöllä typerillä kysymyksillä. On tärkeää seurata omia vaistoja, ei tietenkään ehkä silloin, jos on kuuro tai sokea. Silloin on parempi antaa muiden ohjata ja luottaa sydämellä. Vaistot puhuvat usein, mutta niitä ei halua kuunnella eikä halua esittää kysymyksiä itselleen. (karkkihyllyllä on maailman vaikeinta tehdä päätöksiä nopeasti)
Opin hetki sitten ystävältäni, että menetetty aika on mahdollista saada hetkeksi takaisin joskus. Jos yksi asia menee hyvin se vaatii rinnallensa jotain vähemmän hyvää. On tehtävä uhrauksia itsensä ja toisten puolesta, jotta homma toimisi jälleen. On oltava vahva, mutta myös heikko. Heikkona antaa tilaisuuden muille olla vahvoja. Pitää vain osata avata suunsa ja kertoa se. Kysymykset ovat turhia, kun kaikki tarvittava on sanottu. Jäljelle jää hiljaisuus ja ymmärrys. Tosin, miehet eivät yleensä ymmärrä, eikä naiset osaa olla hiljaa. Asioiden mennessä huonosti, haluaa vain sulkea silmänsä ja olla näkymätön. Oikeasti silloin juuri meidän kuuluu olla vahvoja ja kertoa, ettemme ole häviämässä minnekkään. Turhan usein annamme periksi liian varhain ja mietimme, miksi teimme niin ja miksi en tehnyt toisin. Silloin se on jo myöhäistä.
Tarjoa ystävällesi kahvit ja kerro hänelle, että hän on tärkeä sinulle. Pelkkä kahville vieminen riittää, sillä suomalaiset eivät kerro avoimesti tunteistaan, ellei kello ole kolme yöllä ja seisomme taksijonossa baarin ulkopuolella. Sillä hetkellä kaikki rakastavat kaikkia (ne jotka ovat kännissä) Ne taas jotka ovat selvinpäin, vähemmän rakastavat sekaisin olevia. Eli vie se kaveri sittenkin bisselle ja rakastakaa maailmaa sen vääryyksistä huolimatta. Tee itsellesi hyvää kuuntelemalla sydäntäsi. Tämä ei mene läpi vaimolle, jos katsot jalkapalloa 24/7 tai syöt kilon pekonia. Tervettä järkeä saa käyttää myös.
Minä voin hyvin punaisten hiusteni kanssa. Menen nukkumaan ja suljen parhaani mukaan kaikki kysymykset pois päästäni.
Mieleni on täynnä kysymyksiä edelleen. Joka päivä pyöritän niitä päässäni ja mietin elämääni ja yritän ymmärtää, miksi en aiemmin ole esittänyt kysymyksiä niille, joille ne olisi kuulunut kertoa. Tarkemmin ottaen, kysymykset ovat minulle itselleni. Iltaisin nukkumaan mennessäni aivot ovat valmiina esittämään kysymyksiä, eivätkä anna tilaisuutta nukahtaa heti. Monella muullakin on tämä sama tilanne hyvinkin usein. On tilanteita, joissa yrittää kaikkensa jotta ei esittäisi kysymyksiä tai niitä ei esitettäisi. Sillon kuin niitä ei osaa odottaa, ne tulevat varmasti esille. Kuten finnit tai silmäpako sukkahousuihin.
Esitin itselleni kysymyksen. Onko ok, jos värjään hiukseni ? Jäin miettimään tätä pitkäksi aikaa. Lopulta päädyin hyvin varmaan vastaukseen. On asioita joita rakastaa hyvin paljon. Kun antaa tilaisuuden jollekkin asialle ja sattuu olemaan tyytyväinen siihen, sen haluaa pitää sellaisena. Kuten parisuhde. Olen onnellinen siinä, en halua muuttaa itseäni mitenkään, paitsi sukunimeni. Puolet tuosta lauseesta oli totta. Itseään haluaa aluksi muokata toiselle sopivaksi, jotta huomaa mikä toimii ja mikä ei. Olin kasvissyöjä 8 vuotta, kunnes lopetin sen, jotta rakastamani mies pystyisi tekemään minulle äärettömän hyvää ruokaa. Vaikka oikeasti tosirakkaudessa, se mies kestää sinun kasvissyönnin ja mukautuu siihen. Naaaah ! Ajan mittaan huomaa, että antaa itselleen luvan olla oma itsensä eikä tarvitse esittää mitään muuta. Huomasin, että en ollutkaan lammas, joka mässää ruohoa, vaan nälkäinen tiikeri, joka vaatii kunnon pihvin. Ja kasvissyönti oli jotain, mitä esitin, josta luulin pitäväni. On oltava varoivainen, että ei ala tekemään puolisostaan omaan haluamaansa luomusta. Täytyy osata nähdä toinen sellaisena, kun ensimmäisenä päivänä milloin tapasi. Kaikki ne kohdat joihin rakastui silloin ja kaikki ne virheet joille antoi anteeksi, jotta pystyy rakastamaan enemmän.
Aina ei tarvitse kysyä muiden mielipidettä omista asioista. Liian usein teen näin. 'Onko tämä mekko sopiva?' 'Otanko nämä kengät?' 'Haluatko syödä ulkona?' 'Voisimmeko kävellä käsikädessä?' 'Näytänkö oudolta tässä vaatteessa?'(moni nainen tunnistaa ehkä itsensä näistä) Lopulta tulee se aika, kun osaat päättää itse, myös muiden puolesta, ilman näitä kysymyksiä. Se vaatii itsevarmuutta ja henkistä voimaa. Se on asia, joka löytyy sydämestäsi ja aivoistasi. Kyllä, niistä jotka valvottavat sinua yöllä typerillä kysymyksillä. On tärkeää seurata omia vaistoja, ei tietenkään ehkä silloin, jos on kuuro tai sokea. Silloin on parempi antaa muiden ohjata ja luottaa sydämellä. Vaistot puhuvat usein, mutta niitä ei halua kuunnella eikä halua esittää kysymyksiä itselleen. (karkkihyllyllä on maailman vaikeinta tehdä päätöksiä nopeasti)
Opin hetki sitten ystävältäni, että menetetty aika on mahdollista saada hetkeksi takaisin joskus. Jos yksi asia menee hyvin se vaatii rinnallensa jotain vähemmän hyvää. On tehtävä uhrauksia itsensä ja toisten puolesta, jotta homma toimisi jälleen. On oltava vahva, mutta myös heikko. Heikkona antaa tilaisuuden muille olla vahvoja. Pitää vain osata avata suunsa ja kertoa se. Kysymykset ovat turhia, kun kaikki tarvittava on sanottu. Jäljelle jää hiljaisuus ja ymmärrys. Tosin, miehet eivät yleensä ymmärrä, eikä naiset osaa olla hiljaa. Asioiden mennessä huonosti, haluaa vain sulkea silmänsä ja olla näkymätön. Oikeasti silloin juuri meidän kuuluu olla vahvoja ja kertoa, ettemme ole häviämässä minnekkään. Turhan usein annamme periksi liian varhain ja mietimme, miksi teimme niin ja miksi en tehnyt toisin. Silloin se on jo myöhäistä.
Tarjoa ystävällesi kahvit ja kerro hänelle, että hän on tärkeä sinulle. Pelkkä kahville vieminen riittää, sillä suomalaiset eivät kerro avoimesti tunteistaan, ellei kello ole kolme yöllä ja seisomme taksijonossa baarin ulkopuolella. Sillä hetkellä kaikki rakastavat kaikkia (ne jotka ovat kännissä) Ne taas jotka ovat selvinpäin, vähemmän rakastavat sekaisin olevia. Eli vie se kaveri sittenkin bisselle ja rakastakaa maailmaa sen vääryyksistä huolimatta. Tee itsellesi hyvää kuuntelemalla sydäntäsi. Tämä ei mene läpi vaimolle, jos katsot jalkapalloa 24/7 tai syöt kilon pekonia. Tervettä järkeä saa käyttää myös.
Minä voin hyvin punaisten hiusteni kanssa. Menen nukkumaan ja suljen parhaani mukaan kaikki kysymykset pois päästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti