Kuuletteko tekin sen? Ole hetki hiljaa. Se on viima. Sen erottaa meistä vain tuo ohut läpinäkyvä este seinässä. Näetkö kuinka se alkaa maalaamaan kukkiaan akkunaan.
Kylmääkin kylmempi kolea tuuli haluaa kietoa sinut jäätävään syleilyynsä. Se ei irrota otettaan ennen kuin et tunne varpaitasi. Se hali ei hellitä otettaan ennen toukokuuta. Pienen pienet hiutaleet leijailevat katuvalon kajossa maahan, jossa tuuli leikkisästi pyörittelee niitä. Vähitellen niistä rakentuu esteitä meidän ja kaukana olevan kesän välille. Et tunne aurinkoa kasvoillasi seuraavaan puoleen vuoteen.
Tässä oli syksy ja ensi yönä saapuu talvi. Mitä on syksy. Se on putoilevia lehtiä. Upeaa luonnon väriloistoa. Se on kylmenevää maata ja jäätyviä varpaita. Kylmiä ja punaisia poskia. Se on sadetta ikkunoiden pinnoilla. Syksy on se aika kun villasukat kaivetaan esille. Se on sitä kun aletaan laskea päiviä jouluun.
Syksystä alkaa kaamosmasennus ja heijastimien käytön muistuttelu. Se on lapsia kuralätäköissä ja äitejä jotka imuroivat eteisen joka toinen tunti hiekasta. Syksy on se aika kun voit kääriytyä sohvannurkkaan viltin ja kuuman teen kanssa, tai kaakaon tai mehun tai maidon tai vaikka kahvin kanssa. Syksy on vanhoja pariskuntia jotka ihmettelevät tilhien marjojen syöntiä, sillä heillä ei ole kiire mihinkään. Ei tilhillä eikä vanhuksilla.
Syksy on myös sitä kun koirasi ei halua lähteä ulos vaan jää katsomaan mieluummin telkkaria sohvalle, viltin alle kuuma mehu käpälässään. Irvistää sinulle ja huikkaa tuomaan kaupasta dentastixejä.
Syksy on minulle pimeyttä ja marjan makuisia d-vitamiineja. Se on aamuisin kylmä lattia ja ulkona huuruava hengitys.
Syksy on paljon muutakin. Kuten tuoksukynttilöitä kirjahyllyssä. Nyt menen nunkumaan lämpimän peiton alle. Otan koiran kainaloon lämmittämään ja ihmettelen huomenna kylmää ilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti