sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isälle

Tänään on isänpäivä. Omistan tämän kirjoituksen omalle isälleni joka on alkanut harmaantua mutta muuten teräväpäinen hän kyllä on. Olet huumorintajuinen ja toiset ihmiset huomioiva. Kuten minäkin. Niin ne sanovat, että omena ei putoa kauas puusta.

Sen lisäksi että maalasit sillon joskus meidän talon ja rakensit siihen parvekkeen sekä omat huoneet minulle ja siskolleni. Rakensit myös ystäviesi kanssa meille autotallin. Oot aika näppärä. Siinä talossa oli hyvä asua. Se mitä pappa ei osaa korjata, ei osaa korjata kukaan muukaan. Korjasit sillon myös minun Ken-nuken pään puulla ja silikonilla. Siitä Kenistä tuli kaulaton, mutta se toimi silti.
Olet paras isä koskaan. Ja tämä ei ole ylistämistä vaan ihan tosiasia. Vaikka olit lapsuudessa paljon töiden takia pois kotoota, ei se tehnyt sinusta yhtään sen vähemmän tärkeämpää tai huonompaa isää. Päinvastoin, se oli coolia kun pääsit ajelemaan rekalla ympäri maita ja mantuja. Aina kun soitit kotiin ja kerroit missä olet ja mitä kaikkea olet nähnyt. Se kuulosti upealta seikkailulta. Kyselin aina koska palaat kotiin ja onko sieltä missä olet pitkä matka kotiin. Vastaus oli usein että vielä menee aikaa ennen kuin nähdään ja matkaa on paljon. Tai tietenkin ne hetket myös, kun pääsit kotiin odotettua aiemmin, oli perus kysymys heti "miksi sä oot jo kotona?" Hienointa oli myös kun toit tuliaisia laivalta. Yleensä se oli karkkia, mutta hienoa silti. Karkillahan lapsi saadaan onnelliseksi.
Oli upeaa kun pääsimme siskon kanssa vuorotellen mukaasi Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Ne olivat parhaita kesälomia ikinä! Antaisin todella paljon, jotta pääsisin kokemaan edelleen samanlaisen matkan kanssasi.
Olit näillä reissuilla aina sankari. Puhuit englantia ja ruotsia, kieliä joita en itse vielä osannut. Ajelimme vieraissa maissa mutta tiesit aina missä olimme ja minne olimme matkalla. Ajoit isoa kuorma-autoa ja ajathan sellaista edelleen. Minä olin korkeintaan yhtä pitkä mitä rekan pyörä oli. Ja jos eksyimme, en muista kävikö niin koskaan, mutta jos niin kävi se teki reissusta vain jännempää mielestäni. Sinä tosin kirosit vieressä mutkaisia teitä ja outoja kylttejä. Parasta oli myös pysähdykset sadoilla eri huoltoasemilla. En pysty käsittämään kuinka paljon olen mahtanut syödä jäätelöä tai täytettyjä sämpylöitä pienen elämäni aikana.
Ruotsissa en ymmärtänyt sanaakaan kielestä, et välillä sinäkään mutta kuormat saatiin aina perille. Tanskassa laskin tuulimyllyjä, pidin pitkän aikaa kirjanpitoa paljonko niillä reissuilla näkyi suuria valkoisia outoja propellimasiinoita. Välillä menimme pienellä autolautalla, jonka matka kesti ehkäpä tunnista pariin tuntiin. Söin jollain niistä matkoista elämäni parhaimman suklaamuffinsin! Ilma oli silloin harmaa ja sateinen, mutta sen pelasti se täydellinen muffinsi. Suomen kesät olivat tuskaisia välillä. Muistan sen yön jossain päin Suomea, kun rekan hytti oli täynnä hyttysiä. Hakkasimme kilpaa niitä Ajolinja lehdillä. Hävisimme pelin. Sain useamman pureman ja nukuimme huonosti.

Kuuntelimme usein Smurffeja. Onneksi kestit sen. Kiitos siitä. Surffasimme eri radiokanavat läpi ja siksi olenkin monen eri musiikkigenren ystävä.
Kauniina ilmoina avasin rekan suuren ikkunan ja kuljetin kättäni tuulen vireessä. Sateella vesipisarat tuntuivat pistoksilta kättä vasten. Mitkään säät eivät olleet este sinulle ja rekalle. Aina pääsimme turvallisesti perille. Ei edes silloinkaan myöhästytty, kun ruotsissa eräässä tunnelissa vastaan tullut rekka eksyi kaistaltaan ja vei mennessään kuskin puoleisen peilin. Onneksi ei sattunut vakavemmin. Se on ollut tähän mennessä pelottavin hetki. Tietenkin sydämeni sai pamppailemaan, jos eksyin laivalla, mutta löysin aina hytin luo perille. Olihan vähän jännää myös syödä aamupalaa kuljettajien kabinetissa, usein satuin olemaan ainoa pikkutyttö, karskien rekkakuskien joukossa.
Olethan toki ollut tilanteissa jossa olemme saaneet pelätä puolestasi. Kuten silloin kerran kun ajoit liukkaalla kelillä ojaan tai kerran ollessasi laivalla se karautti karille. Pelkäsitkö sinä isä? Minua pelotti, että et palaa enään kotiin. Kuka sitten olisi ollut sankarini.
Onneksi sinulla on ollut enkelit mukana. Lähetin ne aina mukaasi. Tänäänkin isänpäivänä sain ojentaa poikani kanssa sinulle paketin ja toivottaa "Hyvää isänpäivää"

Olet aina sankarini.


Rakkaudella sinun pikkutyttösi Tiia

tiistai 1. marraskuuta 2016

Mitä on syksy

Kuuletteko tekin sen? Ole hetki hiljaa. Se on viima. Sen erottaa meistä vain tuo ohut läpinäkyvä este seinässä. Näetkö kuinka se alkaa maalaamaan kukkiaan akkunaan.

Kylmääkin kylmempi kolea tuuli haluaa kietoa sinut jäätävään syleilyynsä. Se ei irrota otettaan ennen kuin et tunne varpaitasi. Se hali ei hellitä otettaan ennen toukokuuta. Pienen pienet hiutaleet leijailevat katuvalon kajossa maahan, jossa tuuli leikkisästi pyörittelee niitä. Vähitellen niistä rakentuu esteitä meidän ja kaukana olevan kesän välille. Et tunne aurinkoa kasvoillasi seuraavaan puoleen vuoteen.

Tässä oli syksy ja ensi yönä saapuu talvi. Mitä on syksy. Se on putoilevia lehtiä. Upeaa luonnon väriloistoa. Se on kylmenevää maata ja jäätyviä varpaita. Kylmiä ja punaisia poskia. Se on sadetta ikkunoiden pinnoilla. Syksy on se aika kun villasukat kaivetaan esille. Se on sitä kun aletaan laskea päiviä jouluun.

Syksystä alkaa kaamosmasennus ja heijastimien käytön muistuttelu. Se on lapsia kuralätäköissä ja äitejä jotka imuroivat eteisen joka toinen tunti hiekasta. Syksy on se aika kun voit kääriytyä sohvannurkkaan viltin ja kuuman teen kanssa, tai kaakaon tai mehun tai maidon tai vaikka kahvin kanssa. Syksy on vanhoja pariskuntia jotka ihmettelevät tilhien marjojen syöntiä,  sillä heillä ei ole kiire mihinkään. Ei tilhillä eikä vanhuksilla.

Syksy on myös sitä kun koirasi ei halua lähteä ulos vaan jää katsomaan mieluummin telkkaria sohvalle, viltin alle kuuma mehu käpälässään. Irvistää sinulle ja huikkaa tuomaan kaupasta dentastixejä.

Syksy on minulle pimeyttä ja marjan makuisia d-vitamiineja. Se on aamuisin kylmä lattia ja ulkona huuruava hengitys.

Syksy on paljon muutakin. Kuten tuoksukynttilöitä kirjahyllyssä. Nyt menen nunkumaan lämpimän peiton alle. Otan koiran kainaloon lämmittämään ja ihmettelen huomenna kylmää ilmaa.