Ole itsekäs

'Sun täytyy olla enemmän itsekäs ja itsekeskeisempi' ystäväni sanoi minulle. En pahastunut kuulemastani, vaan pikemminkin olin ehkä kaivannut, että joku kertoisi sen minulle. Parhaani mukaan olen koittanut olla itsekkäämpi, en töykeämpi. Ihmisen pitää osata vaatia parempaa, jos siihen on tilaisuus. Emme ehkä kovinkaan usein ajattele tätä, mutta mielestäni monet tyytyvät siihen mikä on ihan hyvä tai hyvä. Se tapahtuu liian helposti. Jumitamme samassa kohdassa, emmekä pääse etenemään 'hyvästä' 'parempaan'. Miten olla sitten itsekäs, mutta kuitenkin kohtelias muita kohtaan? En tiedä sitä kunnolla vielä, mutta ajattelin aloittaa itsestäni.

Haluan miellyyttää muita ja olla avuksi. En hae kehuja tai sitä, että joku sanoisi 'kiva, kun teit tämänkin työn'. Äitinä minulla on tarve saada muutkin tuntemaan olonsa tärkeäksi ja mukavaksi. Tarjouduin vapaaehtoisesti etsimään heinäpellosta sinne heitettyä palloa. Heittäjän sihti ei ollut parasta laatua, eikä hänestä tule pesäpalloilijaa saati sitten muutakaan heittotähteä. Tehtäväni oli helpommin sanottu, kun tehty. Heinää, nokkosia ja muita niittykasveja kainaloon saakka ja vieressä kulkeva muurahaispolku, eivät helpottaneet pallon löytämistä alkuunkaan. Hyppisin heinässä, sain haavoja pienistä oksista, nokkoset polttivat kuin viimeistä päivää jalkojani, mutta en halunnut lopettaa etsimistä, sillä koira heilui vieressä odottaen ja vinkuen, milloin heitän pallon sille uudestaan. Poltin myös auringossa selkäni ja hajotin haravan operaatiossa. Viime hetkillä, kun aikaa oli jo mennyt jonkin verran, huusin 'Jumala, nyt autat muo löytämään sen pallon, oli se sitten miten pahassa paikassa, kunhan sen löytyisi !!!!' En tiedä kantautuiko huutoni pilviin vai oliko sattumaa, mutta löysin pallon keskeltä nokkos- ja orapihlajapusikkoa. Lopetin etsintöni raikuvin aplodein ja huudoin sekä juoksin kunniakierroksen ympäri pihaa. No yksin huusin ja hyppisin ja tein koiran onnelliseksi. Olin itsekkin iloinen löytäessäni pallon, joka oli kaiken lisäksi vielä kallis. Olin valmiina jo polttamaan pellon tai tekemään kaikkeni, että se pallo päätyisi pian koiralle, eikä minun tarvitsisi kestää tätä mielenvikaista tekemistäni. Toivon, että ohi kulkijat eivät ajattelleet mitään, kun katsoivat minun hakkaavan heinäpeltoa rikkinäisen haravan kanssa ja kiroavan huonoa heittokättä.

Sinnikkyyteni avulla vein tehtäväni loppuun ja osittain myös itsekkyyteni kanssa. Jokaisen pitäisi ajatella joka päivä hetki itseään. Salli itsellesi se suklaapala, syö enemmän kakkua ja mene kylpyyn, kun et jaksa tehdä muuta. Maksa laskut, mutta sen jälkeen hemmottele itseäsi. Mitäpä, jos tänään tekisit jotain muuta, kuin katsoisit televisiota ? Lähde lenkille, tee se yksin ja kuuntele musiikkia. Ole itsekäs ja ajattele itseäsi. Tai jää sohvalle ja katso lemppari ohjelmiasi Netflixistä ja syö jäätelöä suoraan purkista. Unohda, että on pakko näyttää siltä, että on tehnyt kaksi tuntia täydellistä meikkiä. Olet jo täydellinen luonnostaan. Olet kuuma, vaikka sinulla on kulahtanut t-paita ja verkkarit jalassa. Olet kaunis. On myös ihan oikeutettua, että kaupungille lähtiessäsi, laitat itsesi kuntoon viimeisen päälle. Kunhan tunnet olosi hyväksi.

Itsekkyys ei tarkoita, että olisit typerä ja et ajattele mitään muuta. Se on, että osaat rakastaa itseäsi, jotta voit rakastaa muita. Tarvitset omaa aikaa ja tavoitteita. Ja suoritat tavoitteesi parhaiten, kun osaat arvostaa itseäsi. Kuinka syvällinen lause. 

Menen sohvalle ja katson elokuvaa, enkä välitä nyt muusta. Lapsi nukkuu tyytyväisenä ja minä kävin lenkillä koiran kanssa. Nautin luonnosta, kuuntelin lintujen laulua ja katselin auringolaskua. Luonto tuoksui kesälle ja hyttyset inisivät korvan vieressä. Jalkoja poltteli edelleen nokkosenpistot ja muurahaisten puraisut. Mielessäni pyörii Zalandolta tilaamani uudet kengät ja niiden hehkutus, kun lopulta saapuvat. Torstaina on tärkeä päivä, sillä saan Villen takaisin kotiin. On ollut erityisen vaikeaa olla yksin ilman parasta ystäväänsä. Sydämestä tulee taas ehjä. Sen verran ikävä on ollut häntä. Eilen taas itkin itseni uneen ikävästä. Kolme viikkoa ei kuulosta pitkältä ajalta. Itse annoin hänelle luvan lähteä, sillä tiesin kestäväni sen. Kolme viikkoa on pitkä aika sille, että ketään ei ole halaamassa tai pussaamassa sinua, kun niin haluat. Muutama päivä vielä.

Herkkulakko on edelleen pitänyt. Juhannuksena annoin luvan itselleni nauttia muutaman hedelmäkarkin, mutta, muuten olen pitänyt kuria melkoisen hyvin. Hääpuku on vähän liian iso vielä, joten herkkulakko ei ole välttämätön enään ja voisinkin sen lopettaa vaikka heti, en vain pysty. Jatkan tällä linjalla pari viikkoa vielä ja luotan, että ompelija pelastaa tilanteen lopulta.

Siispä, haen palan jäätelöä, kupin teetä ja kääriydyn huopaan.
Kauniita unia !