Mitä ihmettä teen maapähkinävoilla..?

Aika on taas kulunut aivan liian nopeasti. Toukokuu on jo ovella ja en tajua minne katosi huhtikuu. Välillä uppoutuu omiin ajatuksiinsa, eikä huomaa, että ympärillä tapahtuu niin paljon kaikkea. Olen saanut tässä kuussa asioita hoidettua, mutta vielä on tehtävää jäljellä. Se herkkulakko jonka aloitin tässä aikaisemmin on voimassa edelleen. Ajoitus on vähän heikko, tässä kun oli ja on pääsiäinen sekä vappu ja tulossa on juhannus. Ja polttaritkin siinä välissä. Huh.

Norkoan kaapeilla edelleen ja etsin epätoivoisesti jotain järsittävää. Ostin varrasleipää ja tuorejuustoa. Niillä nyt alkuun. Pähkinät ja hedelmät ovat toimivia välipaloja sekä smoothiet ja jogurtit. Ainoa vähän makeampi on ollut nyt tumma suklaa, jota olen pari palaa silloin tällöin syönyt. Ja ainoa sokeri jonka olen lisännyt ruokaan, on aamupuuroon voin kanssa. Sitä ei todellakaan voi syödä ilman voisilmää ja sokeria. Kauppareissusta tuli terveellisin reissu ikinä ja samalla myös hintavin. Mukaan tarttui salaattia, kananmunia, possun kassler paisti, vihreää teetä, paljon kasviksia, pakaste mangokuutioita, rahkaa ja monta litraa maitoa sekä 5 l mehua. Ja maapähkinävoi. En vielä tiedä mitä sille pitäisi tehdä, mutta se selviää sitten joskus. Ville söi sitä suoraan purkista jo..

Kävin eilen Jaakon ja Jaskan kanssa lenkillä. Kilometrejä tuli yhteensä 4.15 ja aikaa kului 36 min. Paransimme viime kerrasta ! Hyvä me. Vielä kun saisi ostettua sykemittarin, voisi vieläkin paremmin tarkkailla kuntoaan ja haastaa itseään enemmän. Kuntoilun aloittaminen ei ollut mulle mikään 'tosta noin vaan'- juttu. Aikaisemmassa postauksessa selvisi jo, että inhosin liikuntaa suuresti. Vasta sitten, kun kuvioihin astui Jaska, niin urheilullisempi puoli minusta alkoi kasvamaan. En omistanut kunnon verkkareita edes aikaisemmin, enkä edes vieläkään, yäk. Timmit trikoot päälle, kun lähtee juoksemaan. On kivempi sanoa käyneensä juoksemassa, vaikka välillä se on pelkkää kävelyä ja hölkkää tai aivotonta hyppimistä ja outoja venyytys liikkeitä.

Ihana päivä, ihana lenkki ja ihana Jaska

Ostimme uudet vaunut Jaakolle ja niiden kanssa on tosi kiva juosta. Keveytensä takia kädet ei väsy ylämäessä ja Jaakko pysyy turvallisesti vaunuissa kiinni. Ja Jaska sinkoilee sinne tänne tapansa mukaan. Eilen ei ollut tarkoitus mennä edes lenkille, mutta en keksinyt muutakaan tekemistä. En tehnyt alkuvenyyttelyä, joten oli jo arvattavissa, että tänään olen jumissa.

Haluan olla hyvässä kunnossa kesällä. Ja kesän jälkeen. Haluan tehdä tästä pysyvää, ei ainoastaan, kun herkkulakko on loppu, urheilukin loppuisi. Urheilu ei ole osaamisesta kiinni vaan siitä, että haluaako. Jos haluat juosta, juokse. Niin kauan, kun jalat kantaa, on tahtoa mennä lujempaa. Enkä ole herkkulakossa sen takia, että olisin heikko ihminen. Vaan siksi, että haluan osoittaa itselleni olevani vielä vahvempi. En kyllä rankaise itseäni, jos satun vappuna syömään munkin, jos toisenkin. Sain mukaani jo siskoni sekä Villen veljen. Olen ylpeä näyttäessäni tietä, joka ei ole päällystetty sokerilla, karkeilla, sipseillä, eikä limpparipuro mene sen vieressä. Lapsena se olisi ollut unelmaa. Nyt haluan kulkea ruispolkua pitkin, sen varrella kasvaa porkkanoita, kauraa, punaisia meheviä marjoja ja raikas vesiputous solisee vuolaana.

Enkä osaa ajatella mitään muuta nyt, kun sitä sokerihuurrutettua tietä, ja jokea jossa ui vadelmaveneitä. Menikö jo liian makeaksi ajatukset..? No palataan niihin terveellisiin. Välillä on hyvä antaa itselleen lupa nauttia makeasta. Eikä ruoskia itseään, jos nyt syö palan kakkua. Sitten mennään lenkille, kuten normaalistikkin. Ilman katumusta liikasyönnistä. Ehkä seuraavana päivänä, kun söit siitä kakusta jo yhden neljäs osan.

"Haluanko toisen keksin ?" "Kyllä kiitos !"

Pala kakkua ja kuppi teetä. Ilma rankaisua kiitos.