Uskoisin, että melko monet haluavat toisinaan olla omissa maailmoissaan tiedostettavasti. Vain sinä ja oma aika. On se sitten pelaamista tietokoneella/pleikkarilla, autolla ajelua musiikit täysillä soiden tai ajelevat jotkut ilman musiikkia tai, sitten kuuntelevat puheradiota. Minä en kuulu heihin. Musiikkia kyllä kuuntelen ja laulan väärillä nuoteilla päälle, jos satun yksin ajamaan jonnekkin. Omaa aikaa pitäisi osata arvostaa. Uutisissa virallistettiin juuri, että some koukuttaa kuin huume. Joka on mielestäni ihan totta. Tänäkin aamuna ja eilen sekä edellisenä aamuna, ensimmäisenä käteen tarttuu joko kännykkä tai tabletti. Täytyy zekata face, twitter, sposti, uutiset. Ei sen pitäisi niin olla.
Lapsena aamuisin sängystä noustessaan, katsoi ensin ulos ja mietti pääseekö leikkimään. Tosin kelillä ei ollut meillä väliä, äiti potki pihalle siltikin. Muuten ei ruoka maistunut, ellei ole ensin vähintään tuntia ulkona. Pätevä syy äidiltä saada lapset pois jaloista pyörimästä ja muksut raittiiseen ulkoilmaan. Eikä ruuasta tulisi kitinää, että ei maistu. Kyllä maistui ruoka hyvältä, kun oli kurassa/hangessa/lentikasoissa/metsässä pyörinyt.
Minulle oma aika on arvokasta. Kaikille päiville, sitä ei aina saa. En laske tähän nyt pojan päiväuniaikoja, toki nekin ovat 15-30 min pitkiä. Kyllä, 15 min on toisinaan todella paljon aikaa. 15 minuutissa kerkiää viedä koiran pissalle, käydä suihkussa, kuivata hiuksia(ainakin osittain), syödä(haukata leivästä pari kertaa), pestä hampaat, käydä vessassa ja siivota pahimmat tahrat keittiön pöydästä pois. Paremmin onnistuu kotityöt, mitä pidemmät päikkärit ovat. Oman ainani otan yleensä, kun päivä vaihtuu iltaa kohden. Pesen meikit pois(jos niitä nyt on edes ollut) heitän juoksukamat päälleni, tässä vaiheessa Jaska alkaa myös heräilemään sohvatyynyjen välistä ja alkaa juosta hulluna ympäriinsä, kuin päätön kana, sillä tietää pääsevänsä vihdoin kunnolla ulos.
Juokseminen on tällä hetkellä mun juttu(hyvän ruuan rinnalla), se mitä osaan arvostaa, kun sitä ei pääse joka päivä tekemään. Juoksenhan kotona koko ajan ympäriinsä, tarkkaillen kuin haukka Jaakon liikkeitä ja estäen ettei ne sormet kovin monta kertaa jäisi oven väliin tai, ettei Jaakko söisi koko Jaskan puruluuta.
Lapsena aamuisin sängystä noustessaan, katsoi ensin ulos ja mietti pääseekö leikkimään. Tosin kelillä ei ollut meillä väliä, äiti potki pihalle siltikin. Muuten ei ruoka maistunut, ellei ole ensin vähintään tuntia ulkona. Pätevä syy äidiltä saada lapset pois jaloista pyörimästä ja muksut raittiiseen ulkoilmaan. Eikä ruuasta tulisi kitinää, että ei maistu. Kyllä maistui ruoka hyvältä, kun oli kurassa/hangessa/lentikasoissa/metsässä pyörinyt.
Minulle oma aika on arvokasta. Kaikille päiville, sitä ei aina saa. En laske tähän nyt pojan päiväuniaikoja, toki nekin ovat 15-30 min pitkiä. Kyllä, 15 min on toisinaan todella paljon aikaa. 15 minuutissa kerkiää viedä koiran pissalle, käydä suihkussa, kuivata hiuksia(ainakin osittain), syödä(haukata leivästä pari kertaa), pestä hampaat, käydä vessassa ja siivota pahimmat tahrat keittiön pöydästä pois. Paremmin onnistuu kotityöt, mitä pidemmät päikkärit ovat. Oman ainani otan yleensä, kun päivä vaihtuu iltaa kohden. Pesen meikit pois(jos niitä nyt on edes ollut) heitän juoksukamat päälleni, tässä vaiheessa Jaska alkaa myös heräilemään sohvatyynyjen välistä ja alkaa juosta hulluna ympäriinsä, kuin päätön kana, sillä tietää pääsevänsä vihdoin kunnolla ulos.
Juokseminen on tällä hetkellä mun juttu(hyvän ruuan rinnalla), se mitä osaan arvostaa, kun sitä ei pääse joka päivä tekemään. Juoksenhan kotona koko ajan ympäriinsä, tarkkaillen kuin haukka Jaakon liikkeitä ja estäen ettei ne sormet kovin monta kertaa jäisi oven väliin tai, ettei Jaakko söisi koko Jaskan puruluuta.
Sain loistavan lenkkikaverin ystävästäni Sinistä, joka välillä vie Jaskaa lenkkeilemään myös, kun mun oma aika on kortilla. Nyt olemmekin muutaman kerran viikossa käyneet spurttaamassa tuolla läheisellä pururadalla. Juoksimme myös frisbeegolfradalla ympäriinsä ja näimme rusakon. Juoksin puoli vuotta samaa reittiä yksin koiran kanssa, musiikit korvilla, ja vasta tällä viikolla totesin, että olin aivan väärällä tiellä juossut. Reitti mitä pitkin Sinin kanssa lenkkeilemme, on erilainen melkein joka kerta. Puita ja metsää ympärillä, lähempänä luontoa, ja en tuhoa kuuloani korvanapeilla luukuttamalla täysillä Robinia. Ei pahalla Robin. Jätän lenkeillä kännykän kotiin, koska en koe tarvitsevani sitä, viettäessäni aikaa ystävän kanssa keskellä metsää. Aina se ei ole kovin pätevä ratkaisu. Kuten vaikka silloin, kun unohtaa avaimen sisälle ja kerrostalon alaovi on lukossa. Tästäkin selvittiin :3
Tänään on erityinen ilta. Lapsenvahti on buukattu ja olen miettinyt vaatteita ja meikkiä päässäni miljoonia eri vaihtoehtoja. Saimme Villen kanssa joululahjaksi lahjakortin Enkeliravintolaan !
Vähän jotain ekstraa arkeen ja vaihtelua tällä viikolla syömiini nuudeleihin ja kasviswokkiin.
Nyt loput Jaakon päiväuniajasta jota on jäljellä ~10 min käytän mekkojen sovitteluun sekä korkokenkien etsimiseen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti