Olemme kotona

Blogi on ollut hiljaa hetken. On pitänyt kiirettä lähiaikoina. Lapsi ja minä olemme sairastelleet. Ja nyt juuri pääsimme muuttamaan uuteen kotiin. Matka uuden ja vanhan asunnon välillä ei ole pitkä, mutta muuttolaatikoiden siirtäminen oli sitäkin raskaampaa. Virallinen muuttopäivä tuntui siltä, että se ei loppuisi koskaan. Jalkoja ja selkää särki päivän päätteeksi. Ei ehtinyt syömään kunnolla koko päivänä, vaikka hetken helpotuksen toi mäkkärin hamppiateria. Illan päätteeksi sauna tuntui yllättävän hyvältä ratkaisulta. 

Keitin juuri vettä kattilassa, sillä vedenkeitin on pahvilaatikossa ja pahvilaatikko vanhassa kodissa. Se laatikko piti jättää keittiön lattialle, sillä sen pohja ei kestänyt. Huomenna käärin koko paketin komeasti kunnon jesarilla ympäri, jotta saan keittimeni kotiin. Jalkojani särkee. Olin töissä koko päivän 10-19.30. Haluaisin maata sohvalla, mutta joudun jättämään sen ajatuksen sille tasolle, sillä meillä ei ole sohvaa. Voisin ehkä täyttää tiskikoneen..mutta meillä ei ole sitäkään. Pesukone saapuu ensiviikolla! Televisio odottaa vanhalla asunnolla sekä suurin osa astioista. Kyllä nekin sieltä vielä saadaan. 

Vastapäisen kerrostalon ikkunasta näkee sisälle. Siellä asuu pariskunta. Mies katsoo telkkaria ja nainen pyöri keittiössä. Ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti. Tuo asunto on ainoa joka ei käytä sälekaihtimia. On siellä varmasti muitakin ikkunoita josta näkee sisälle, mutta tuonne näkee tästä meidän keitiöstä, jossa ei myöskään ole verhoja. Tänne jos katsoisi nyt, näkisi hahmon kyyryssä ikkunan edessä kirkas valo kasvoillaan. Lämpömittari näyttää sisällä 23,4'C, täällä ei tarvitse paleltua. Vanhassa kodissa ikkunoista pääsi viima läpi. Ei ihme kun oltiin niin paljon flunssassa. 

Ehkä on mentävä nukkumaan, jotta aamulla jaksaa nousta. Pahoittelen naapurit meidän koiran haukkumista. Kyllä hän vielä tottuu uuteen kotiin. Tämä on vain tilapäistä. 

Voimme hyvin koko perhe. Olemme väsyneitä tämän muuton keskellä, mutta silti onnellisia, että tämä toteutuu. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Ja valkoiselta, kaikki asunnon seinät ovat valkoisia. 

Ps. Sain osallistua Hopottajien kampanjaan, jossa päästiin testaamaan BEYOND Simply 9 koiranruokaa. Valtuutin koiramme maistajaksi. Itselleni ei oikein ainakaan hajun perusteella uppoa ruskeat napsut. Jaska söi kulhon tyhjäksi hetkessä. Tästä enemmän myöhemmin. Tietenkin tähän tulee mukaan nyt aihetunnisteet #purina #beyondsimply9 #hopottajat 

Pääsin myös Buzzadorin kautta testaamaan kahta uutta Liptonin teemakua Suprising Russia Grey ja Inspiring Ceylon. Suurena teen ystävänä olen myyty jo tällä russianille. Kummatkin ovat myös luomua. Näistäkin lisää myöhemmin #lipton #buzzadorfinland 

                                     

Tämä hetki

Sitä tulee koettua hetkiä, jolloin aika tuntuu pysähtyvän. Tuulenvire loppuu, linnut ovat hiljaa, auringonsäteet jäävät puolimatkaan ja katkeavat tyhjyyteen. Tai ei ehkä sittenkään, maapallo saa pyöriä paikallaan. Hetkiä kuitenkin kun pysähdyt muistelemaan mennyttä vuotta, miettien kuinka olet edelleen hengissä. Varsinkin niiden kaikkien syötyjen euron juustojen ja big mäkkien jälkeen. Tämä vuosi meni todella nopeasti. Pelaajat ymmärtävät, että jos on aika kulunut todella nopeasti, niin on luultavasti saanut uuden levelin.

Tämä vuosi oli onnistunut kaiken muun osalta paitsi että, talvi ei saapunut kunnolla meille ollenkaan. Ja minä talvenrakastajana en pyty pääsemään tämän yli, että me ei saatu lunta. Pääsin myös kokemaan lämpöä kaamoksen keskellä tai siis likaisen loskan keskellä. Turkki oli lämmin ja pidin siitä. Ensi vuonna sitten uudet kohteet. Sain kokea Pariisin kauneuden ja Disneylandin kaatosateessa. Saatiin me aurinkoa Pariisissakin, mutta vettä sitäkin enemmän. Oli Suomen kesäkin jossain kohtaa ihan jees.

Mitä vuosi 2017 tulee pitämään sisällään on mysteeri. Toivon kesältä lämpöä. Jääkaapilta toivon, että älköön valosi koskaan sammuko. Vaikka kengät kastuisivat sateella olkoon vatsa aina täynnä. Muulla ei ole väliä, kuin vaan sillä että ei ole nälkä. Ja mut saa aina viedä syömään. Vink. Vink.

Nämä olivat yhdestä kansiostani, jotka valikoituivat suosikeiksi.

Kertaakaan en uinut Suomen vesistöissä. Se tuskin on multa mitään pois. Pelasin useamman tunnin pleikkarilla. Kävelin monta kertaa lausteen pururataa ympäri Jaskan kanssa. Tapasin uusia ihmisiä. Tapasin ihania ihmisiä sekä ilkeitä ihmisiä. Sain kokea rakkautta ja lämpöä läheisten ympäröimänä. Ei tä elämä paljon mettään ole menny päin vastoin. Kaikki on hyvin. Perhe on terve. Kiitos tästä vuodesta ihan kaikille. Kiitos kun olen saanut viettää aikaa teidän kanssa. Olen kasvanut ihmisenä henkisesti hyvin paljon, en sentään fyysisesti. Anteeksi jos olen ollut jonain päivänä vuodesta ilkeä sinulle, enkä ole ottanut tunteitasi huomioon, ehkä sinulla ei ollut niitä. Ajattelin ehkä enemmän silloin itseäni tai ruokaa. Anteeksi niistä kaikista pahoista sanoista joita olen sanonut sinulle nälkäisenä. Minulle pitäisi tehdä kyltti jossa lukee "pidettävä kylläisenä, suositellaan big macia"

Kuitenkin nyt on mun aika lähteä juhlimaan uutta tulevaa vuotta. Laitan pikkumustan päälleni ja katson raketteja yhdessä Villen kanssa.

Mun puolesta kaikille ihanaa tulevaa uutta vuotta 2017

Kohottakaamme maljamme tulevalle vuodelle.  

Vuosi on lopuillaan

Miten teidän Joulu meni? 

Söin neljä päivää putkeen jouluruokia. En kyennyt kauempaa. Kalkkuna oli yhtä hyvää kuin aikaisempinakin vuosina. Porkkanalaatikko, sillit, savukala ja keitetyt perunat. Niistä on mun Joulu tehty. Lisäksi glögi johon on sekoitettu rusinoita ja mantelilastuja. Sekä joulupiparit jotka dipataan maitoon. Ja Pandan suklaakonvehdit! Tai no pelkästään ne toffeetäytteiset ja ananastäytteiset suklaat. Sain pukilta lahjaksi vihreää minttuteetä ja take away mukin! Ihan parasta. Nyt voin aamuisin ottaa teen mukaan töihin ja juoda sitä rauhassa.

Joulupukki vieraili meillä ja vähän miettisin mitä Jaakko siitä meinaa. Ei pelännyt, mutta ei halunnut istua syliin. Se oli  nopeasti ohi. Lahjat kainaloon ja pukki ulos, jotta päästään kahvipöytään.

. 

Meillä oli tunnelma katossa aattona. Jaskallakin on oma tonttupuku yllä. Joulukuusta ei uskalleta ottaa lemmikkien takia. Kissa olisi puun kimpussa jo ennen kun se olisi saatu pystyyn. Koristeet lentelisivät ympäriinsä ja koira joisi ensin kuusen vedet ja lopulta pissaisi juurelle. "Oh christmas tree oh christmas tree your ornaments are historyyyyyy"

Tämä vuoksi ei siis kuusta meille. Sen kuusen toki voisi laittaa häkkiin..

Kävin viemässä haudalle kynttilän mummille ja vaarille.

Leivoin joulupöytään glögijuustokakun. Laitan myöhemmin siitä ohjeen, kun saan löydettyä sen jostain. 

Vietin taas joulua makaamalla sohvalla ja pelaten pleikkaria. Menin myöhään nukkumaan ja nukuin aamulla pitkään. Nyt on muutama päivä vapaata ja paluu töihin on 2.1. En aio tehdä uuden vuoden lupauksia, eivät ne kuitenkaan pidä.

Nyt lähden syömään rehellistä suomalaista jauhelihakastiketta keitettyjen perunoiden kanssa.

Ja hei, uusi vuosi on ihan just täällä ja kohta alkaa se sama ongelma, että pitäisi osata kirjoittaa 2016 sijaan 2017. 

Isälle

Tänään on isänpäivä. Omistan tämän kirjoituksen omalle isälleni joka on alkanut harmaantua mutta muuten teräväpäinen hän kyllä on. Olet huumorintajuinen ja toiset ihmiset huomioiva. Kuten minäkin. Niin ne sanovat, että omena ei putoa kauas puusta.

Sen lisäksi että maalasit sillon joskus meidän talon ja rakensit siihen parvekkeen sekä omat huoneet minulle ja siskolleni. Rakensit myös ystäviesi kanssa meille autotallin. Oot aika näppärä. Siinä talossa oli hyvä asua. Se mitä pappa ei osaa korjata, ei osaa korjata kukaan muukaan. Korjasit sillon myös minun Ken-nuken pään puulla ja silikonilla. Siitä Kenistä tuli kaulaton, mutta se toimi silti.

Olet paras isä koskaan. Ja tämä ei ole ylistämistä vaan ihan tosiasia. Vaikka olit lapsuudessa paljon töiden takia pois kotoota, ei se tehnyt sinusta yhtään sen vähemmän tärkeämpää tai huonompaa isää. Päinvastoin, se oli coolia kun pääsit ajelemaan rekalla ympäri maita ja mantuja. Aina kun soitit kotiin ja kerroit missä olet ja mitä kaikkea olet nähnyt. Se kuulosti upealta seikkailulta. Kyselin aina koska palaat kotiin ja onko sieltä missä olet pitkä matka kotiin. Vastaus oli usein että vielä menee aikaa ennen kuin nähdään ja matkaa on paljon. Tai tietenkin ne hetket myös, kun pääsit kotiin odotettua aiemmin, oli perus kysymys heti "miksi sä oot jo kotona?" Hienointa oli myös kun toit tuliaisia laivalta. Yleensä se oli karkkia, mutta hienoa silti. Karkillahan lapsi saadaan onnelliseksi.

Oli upeaa kun pääsimme siskon kanssa vuorotellen mukaasi Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Ne olivat parhaita kesälomia ikinä! Antaisin todella paljon, jotta pääsisin kokemaan edelleen samanlaisen matkan kanssasi.

Olit näillä reissuilla aina sankari. Puhuit englantia ja ruotsia, kieliä joita en itse vielä osannut. Ajelimme vieraissa maissa mutta tiesit aina missä olimme ja minne olimme matkalla. Ajoit isoa kuorma-autoa ja ajathan sellaista edelleen. Minä olin korkeintaan yhtä pitkä mitä rekan pyörä oli. Ja jos eksyimme, en muista kävikö niin koskaan, mutta jos niin kävi se teki reissusta vain jännempää mielestäni. Sinä tosin kirosit vieressä mutkaisia teitä ja outoja kylttejä. Parasta oli myös pysähdykset sadoilla eri huoltoasemilla. En pysty käsittämään kuinka paljon olen mahtanut syödä jäätelöä tai täytettyjä sämpylöitä pienen elämäni aikana.

Ruotsissa en ymmärtänyt sanaakaan kielestä, et välillä sinäkään mutta kuormat saatiin aina perille. Tanskassa laskin tuulimyllyjä, pidin pitkän aikaa kirjanpitoa paljonko niillä reissuilla näkyi suuria valkoisia outoja propellimasiinoita. Välillä menimme pienellä autolautalla, jonka matka kesti ehkäpä tunnista pariin tuntiin. Söin jollain niistä matkoista elämäni parhaimman suklaamuffinsin! Ilma oli silloin harmaa ja sateinen, mutta sen pelasti se täydellinen muffinsi. Suomen kesät olivat tuskaisia välillä. Muistan sen yön jossain päin Suomea, kun rekan hytti oli täynnä hyttysiä. Hakkasimme kilpaa niitä Ajolinja lehdillä. Hävisimme pelin. Sain useamman pureman ja nukuimme huonosti.

Kuuntelimme usein Smurffeja. Onneksi kestit sen. Kiitos siitä. Surffasimme eri radiokanavat läpi ja siksi olenkin monen eri musiikkigenren ystävä.

Kauniina ilmoina avasin rekan suuren ikkunan ja kuljetin kättäni tuulen vireessä. Sateella vesipisarat tuntuivat pistoksilta kättä vasten. Mitkään säät eivät olleet este sinulle ja rekalle. Aina pääsimme turvallisesti perille. Ei edes silloinkaan myöhästytty, kun ruotsissa eräässä tunnelissa vastaan tullut rekka eksyi kaistaltaan ja vei mennessään kuskin puoleisen peilin. Onneksi ei sattunut vakavemmin. Se on ollut tähän mennessä pelottavin hetki. Tietenkin sydämeni sai pamppailemaan, jos eksyin laivalla, mutta löysin aina hytin luo perille. Olihan vähän jännää myös syödä aamupalaa kuljettajien kabinetissa, usein satuin olemaan ainoa pikkutyttö, karskien rekkakuskien joukossa.

Olethan toki ollut tilanteissa jossa olemme saaneet pelätä puolestasi. Kuten silloin kerran kun ajoit liukkaalla kelillä ojaan tai kerran ollessasi laivalla se karautti karille. Pelkäsitkö sinä isä? Minua pelotti, että et palaa enään kotiin. Kuka sitten olisi ollut sankarini.

Onneksi sinulla on ollut enkelit mukana. Lähetin ne aina mukaasi. Tänäänkin isänpäivänä sain ojentaa poikani kanssa sinulle paketin ja toivottaa "Hyvää isänpäivää"

Olet aina sankarini.

Rakkaudella sinun pikkutyttösi Tiia

Mitä on syksy

Kuuletteko tekin sen? Ole hetki hiljaa. Se on viima. Sen erottaa meistä vain tuo ohut läpinäkyvä este seinässä. Näetkö kuinka se alkaa maalaamaan kukkiaan akkunaan.

Kylmääkin kylmempi kolea tuuli haluaa kietoa sinut jäätävään syleilyynsä. Se ei irrota otettaan ennen kuin et tunne varpaitasi. Se hali ei hellitä otettaan ennen toukokuuta. Pienen pienet hiutaleet leijailevat katuvalon kajossa maahan, jossa tuuli leikkisästi pyörittelee niitä. Vähitellen niistä rakentuu esteitä meidän ja kaukana olevan kesän välille. Et tunne aurinkoa kasvoillasi seuraavaan puoleen vuoteen.

Tässä oli syksy ja ensi yönä saapuu talvi. Mitä on syksy. Se on putoilevia lehtiä. Upeaa luonnon väriloistoa. Se on kylmenevää maata ja jäätyviä varpaita. Kylmiä ja punaisia poskia. Se on sadetta ikkunoiden pinnoilla. Syksy on se aika kun villasukat kaivetaan esille. Se on sitä kun aletaan laskea päiviä jouluun.

Syksystä alkaa kaamosmasennus ja heijastimien käytön muistuttelu. Se on lapsia kuralätäköissä ja äitejä jotka imuroivat eteisen joka toinen tunti hiekasta. Syksy on se aika kun voit kääriytyä sohvannurkkaan viltin ja kuuman teen kanssa, tai kaakaon tai mehun tai maidon tai vaikka kahvin kanssa. Syksy on vanhoja pariskuntia jotka ihmettelevät tilhien marjojen syöntiä,  sillä heillä ei ole kiire mihinkään. Ei tilhillä eikä vanhuksilla.

Syksy on myös sitä kun koirasi ei halua lähteä ulos vaan jää katsomaan mieluummin telkkaria sohvalle, viltin alle kuuma mehu käpälässään. Irvistää sinulle ja huikkaa tuomaan kaupasta dentastixejä.

Syksy on minulle pimeyttä ja marjan makuisia d-vitamiineja. Se on aamuisin kylmä lattia ja ulkona huuruava hengitys.

Syksy on paljon muutakin. Kuten tuoksukynttilöitä kirjahyllyssä. Nyt menen nunkumaan lämpimän peiton alle. Otan koiran kainaloon lämmittämään ja ihmettelen huomenna kylmää ilmaa.

Neljä päivää..!

Neljän päivän kuluttua mä olen lomalla niin lomalla ja latelen kuvia instagramiin ja facebookkiin ja tänne blogiin. Niin kauan kunnes joku toivoo, että ne kuvat loppuisivat. Se on mun ensimmäinen kokonainen viikko lomaa tänä vuonna. Tunnen kasvoillani jo auringon lämmön ja varpaissani kuuman hiekan. Kädessäni on kylmä juoma ja ihoni on luultavasti palanut. Ahh. En malttaisi odottaa. Aurinkorasva on jo ostettu sekä pakattu matkalaukkuun.

Ja niin totta kuin se on talvi on tulossa. Sen paljastaa vähintäänkin se, kun on nukkunut ikkuna auki ja herätessä hengitys huuruaa. No ei ihan, mutta ulkona on kylmä ja siellä tuulee. Eikä sielä pärjää enään balleriinojen saati sitten t-paidan kanssa. Ulos mentäessä kesätakki ei paljon enään lämmitä ja koira alkaa tärisemään roskien vientimatkalla. Meinasin myös kaatua yöpakkasta saaneisiin vaahteranlehtiin kun koira näkee oravan. Onneksi maanvetovoima pitää koiran kiinni maassa. Orava selviää säikähdyksellä ja päättää muuttaa Floridaan pois Suomen kylmästä ja kauas kahjoista koirista.

Jäin pariksi päiväksi pojan kanssa kotiin, kun vatsatauti tuli vierailulle. Itse saatoin säästyä siltä, mutta sain korvaavaksi tuotteeksi kovan flunssan. Pelastukseni on isoisän poimimissa mustikoissa, joista keitin mehua. Joukkoon vähän sokeria ja se on siinä. Finrexinillä on myös myönteinen vaikutus ja kurkkupastilleilla. Tosi hyvä kylmän karkoittaja on myös tämä: 

Kuumaa vettä
 tuoretta inkivääriä pari palaa ja puolikkaan sitruunan mehu
 1 tl omenaviinietikkaa ja hunajaa.

Pari viipaletta inkivääriä kuuman veden joukkoon.  Lisätään loput ainekset ja sekoitetaan.

Toinen hyvä ja tehokas on Valkosipulimaito

Kupillinen maitoa kuumana
1 vs kynsi murskattuna
2 tl hunajaa


Tai jos ei halua valkosipulia voi vaikka leikata 1/4 sipulin kuutioiksi ja näin ollen korvata vs sillä. Ei tä juoma kuulosta kyllä yhtään herkulliselta, mutta se toimii flunssaan.

Voit kan juoda maidon maitona ja laittaa valkosipulin yöksi sukkaan, joka on sun jalassa.

Tällä viikolla vietettiin kansallista korvapuustipäivää. Me leivottiin kirpun kanssa kasa pullaa. Tällä viikolla on myös eläintenviikko sekä maailman avaruusviikko. Tällä teemalla siis saa varmaan paijata kaikkia vastaan tulevia eläimiä ja pelata No man skyta..?

Nyt kans kun ilmat on viileentyneet, niin iho alkaa tarvitsemaan hoitoa enemmän. Mun ainakin on ihan pintakuiva. Sain buzzattavaks Buzzadorilta Garnierin Moisture Bomb Tissue kasvonaamioita ja ne tosi käteviä. Tuoksu on mieto ja hedelmäinen. Innovaatio tähän kangasnaamioon tulee Aasiasta. Itse kankaaseen on imeytetty ihoa kosteuttavaa granaattiomenauutetta ja (nyt tulee sanahirviö) hyaluronihappojohdannaista seerumia. Naamion tarkoitus on toimia kosteuttavan hauteen tavoin ja vapauttaa iholle tasaisesti seerumia. You know. Näitä saa ostettua jo kaupoista ja kannattaakin. Mä säästin lomamatkalle tällasen, jotta saan hemmotella itseäni kun se iho on palanut.

Tätä tuotetta vois myydä otsikko "Väsyneille äideille ja heille jotka tarvitsevat kuukaudessa edes 15 minuuttia kasvojen hoitoa"

Toinen mitä pääsin testaamaan on Hopottajien kautta Fructolax-kuutioita. Näiden tarkoitus on edistaa suolen toimintaa. Eli jos vatsa ei toimi niin näitä ostamaan. Tää tuote sisältää kuituja, siinä on raparperia, joka auttaa edistämään suolen toimintaa. Tamarindia, joka on tunnettu vaikutuksestaan suoliston toiminnan mekanismeihin ja viikunaa, joka auttaa säätelemään suoliston toiminnan rytmiä.
Sanoinko jo et tä auttaa positiivisesti suolistoa?

Otat yhden kuution vesilasillisen kanssa, meet nukkumaan ja aamulla vatsa toimii. Boom. Thäts it. Kyllä nä toimii, mut kuutiot ei todellakaan maistuneet hyvältä. Se ketä on toiminut makutuomarina näiden kohdalla, on tehnyt virheen. Tässä esitteessä lukee että "hyvänmakuinen" mistä kohtaa, ei mistään. Testatkaa itse. Nää sopii myös kasvissyöjille.

Raahasin matkalaukut olkkariin ja odotan, et joku pakkais ne. Se joku olen minä. Muihin en luota. Jaakko pakkasi toiseen matkalaukkuun kaksi kuorma-autoa ja yhden kirjan. Sillä pääsee alkuun. Maanantaina kaikki kamat tulisi olla pakattuina valmiiksi ja tiistaina on viimeinen työpäivä. Lento lähtee keskiviikko aamuna kello 06.00. Ja siis paikka jonne olemme lähdössä on Turkin Alanya. Poitsu lähtee mummin luo koko viikoksi hoitoon.

P.S. Eilen vaihtus hiusten väri turkoosista pinkkiin. Kyllästyin vanhaan sävyyn.

Pahoittelut kuvien laadusta tms. Täysin käsittelemättömiä.

P.P.S. Jos katselet elokuvaa puolisosi kanssa ja hän nukahtaa heti alussa jo, niin onhan sallittua katsoa leffa loppuun ja jättää mies nukkumaan sohvalle.

Vastaus mies nukkuu sohvalla tämän yön.

Öitä! 

Kidutusten torstai

Kello on 8 torstai aamuna. Katson malttamattomana kelloa, jonka sekuntiviisari kulkee kelloa ympäri kerta toisensa jälkeen. 08.07 ovi edessäni aukeaa ja kuulen korvissani kaikuvan "Koivuniemi" Tiedän hetkeni koittaneen. Voinko sanoa viimeisiä sanoja, saanko kilauttaa kaverille, tässä tapauksessa en pysty edes poistamaan kahta varmasti väärää vastausta. Olen yksin. Hammaslääkärissä.

Istun ruman väriseen hammaslääkärin tuoliin ja saan käsiini sairaan nopeet aurinkolasit. Paikalle syöksähtää innokas opiskelija ja kysyy lupaa tulla seuraamaan seuraavaksi alkavaa operaatiota. Lupa myönnetty. Mielessäni ajattelen, että miten sairas ihminen täytyy olla, kun haluaa tulla katselemaan, kun minua kidutetaan. Sitten muistankin hän tekee tämän kaiken vain oppiakseen lisää. Minä puolestani ottaisin rahat ja juoksisin. Enään en pysty perääntymään. D46 saa seuraavaksi kyytiä. 

Olen siis Turun opetushammashoitolassa Lemminkäisenkadulla. Seuraavaksi poskihampaani d46 avataan kokonaan, eli jyrsitään auki tai räjäytetään lähes atomeiksi. Kandi tutkii hammasta ja toteaa, että otetaan selvää onko hammas kuollut. Ilmeeni saattaa ehkä muuttua huolestuneeksi, mutta silmäni pystyvät sen ilmoittamaan, kun suuni on ammollaan auki. Koe suoritetaan kolmella eri tavalla. Ensimmäisenä koetetaan jäätä. -50 asteista jäätä sumutetaan vanutuppoon ja painetaan vanu hampaaseen. Jos hammas reagoi se on ennallaan, jos ei niin soronoo. Tosin kohdallani koe ei tuota tulosta halutusti. Tunsin ehkä kylmän vanun, en ole varma. Sitten koetetaan koputtelemalla. Jos hammasta koputtaa, ja se tuntuu kivuliaalta, hampaassa saattaa olla tulehdus. Koputtelut eivät satuttaneet minua. Kolmantena testataan sänkön kanssa. Hampaaseen johdetaan enrgialatauksia, jotka tuntuvat paineelta hampaassa. Minua alkoi hivenen pelottamaan, sillä tämäkään testi ei antanut vastauksia. Miettisin, että millä vielä kandi aikoo testailla hammastani. Jää ja sähkö on yliviivattu, mitä seuraavaksi tuulikone ja tulta? 

Opettaja kutsuttiin paikalle. Hetken kuluttua hammaslääkärit ovat päässeet yhteisymmärrykseen ja kiduttaminen voi jatkua. Pelkään tai en ehkä ihan, kammoksun hammaslääkäriä. En pidä, että hampaita ronkitaan. Se on sama kuin, että en pidä siitä kun jalkoihini kosketaan. Ne ovat pyhät. Mutta siis, hammaslääkäri sanoi, että nyt se hammas ei ota vasteita näistä testeistä, niin vielä on yksi keino selvittää onko se elossa vai ei. Porataan ilman puudutusta. Katseeni jäätyi kerta heitolla, aloin tärisemään kirjaimellisesti ja rintaani puristi. Minua ahdisti. En kyennyt ajattelemaan mitään. Suuni on täynnä vanua, siellä on myös imuri, joka ei pysy paikallaan, siellä on joku levy poskeani vasten ja hampaani ympärillä on metallirengas. Siitä sitten vaan poraamaan. Voiko tässä kohtaan jo lähteä juoksemaan kotiin sängyn alle? Kandi lohduttaa, että porataan niin kauan, kunnes hammas reagoi jotenkin. Onneksi tuli vihlaisu ja sain puudutteet x3. Koskaan en ole ollut niin huojentunut, paitsi kerran, kun luulin että jälkiruokaa ei enään ole.. Eli siis kolme puudutusta yhtä hammasta kohden. Toimii. Oloni huojentui vähän. Pidin käsiäni rukous asennossa ja toivoin, että maailmanloppu ei tule eikä meteorisadetta eikä ydintuhoa, sillä en kuolisi onnellisena, enkä varsinkaan halua lähteä hammas aukinaisena pois täältä. 

"Homma etenee" laulelee kandi. Hän on positiivisella päällä. Puudutus piikit hampaassa vaikuttavat koko kroppaani. Alaleukaan kiinnitettävä sylki-imuri menee huonoon asentoon ja alkaa vinkua. Eikä se edes pysy paikoillaan ja putoaa vähän väliä suustani pois. Lääkäri sanoo, että leukani on väärän muotoinen imurille. Minua alkaa yskittää, kandi totetaa, että hammaslääkärissä tukehtuminen on kiellettyä. En pysty muuta kuin nauramaan. Täytyy lopettaa hetkeksi hampaan poraus. Kandi pyytää saada neulan ja lankaa, sillä potilas repeilee. Harjoittelija pudottaa jonkun hampaansörkkijän lattialle. Kandi siirtyy pääni taakse ja alkaa operoimaan hammasta. Silmistäni valuu vettä, ei pelosta vaan naurusta. Jännitys helpottaa, se on hyvä. Kandi ottaa alaleuastani kiinni ja ohjaa päätäni eri asentoon, jotta hän saa pienet kiilat painettua hampaiden väleihin. Tämä vaatii ilmeisesti voimaa, sillä hammasvälini ovat kovin kapeat. Kidutusta, tämä on kidustusta. 

Juuri, kun homma alkaa olemaan selvää, hampaaseen tulee ilmakupla paikka aineeseen ja homma alkaa taas alusta. Porataan kupla auki ja täytetään. Hampaan ympärille asennetaan takaisin sormuksen muotoinen metalli, joka painetaan ikeneen asti. Maistan suussani veren. Kandi sanoo, että ollaan lähellä loppua. Toivon tässä vaiheessa, että hän olisi valinnut lauseen mieluummin, että hammas on kohta valmis ja saan poistua rakennuksesta. Pääni puutuu, käteeni sattuu ja kandin peukalo on suussani, jotta en nauraisi operaation aikana. Stay cool. Pora vinkuu ja vesi roiskuu. 

Lopultakin, poskihammas d46 on saatu rakennettua kokonaan. Tämä hammas louhittiin lähes juuriin asti auki. Porattiin vanha paikka-aines pois ja laitettiin uusi muovipaikka kerros kerrokselta uudelleen. Lopulta hiottiin uudet purupinnat ja thäts it. Keraaminen paikka olisi ollut liian raskas hampaalle ja se olisi mahdollisesti aiheuttanut tulevaisuudessa paikan vetäytymisen ja lopulta tulehduksen. Sulla oli tavaralle joku hinta. Kyllä. 4,5 tuntia fyysistä ja henkistä kidutusta ja lasku 54 €. Lähdin voittajana kotiin, sillä harvoin olen itkenyt naurusta hammaslääkärillä. Tästä kandista tulee todella hyvä hammaslääkäri. Kiitos myös sille harjoittelijalle,  joka sanoit kesken operaation "oho", aiheuttaen mulle lievän sydärin, mutta silti tsemppasit muo. Ei tä kerta vienyt henkeä multa, vaan teki musta rohkeamman. Olen voittaja. Kiitos ja hei. Menkää te muutkin hammaslääkärille ja zekatkaa ajoissa ne hampaat kuntoon, ettei tarvee olla 4,5 tuntia kertaheitolla siinä puuduttavassa piinapenkissä.

ps. en pysty vieläkään kunnolla syömään mitään.