luksusta ja herkuttelua

Tänään oli hyvä päivä. Jaakko pääsi ensimmäistä kertaa uimaan !! Alkujännityksestä selvittyään, vedessä oli tosi kivaa. Saimme myös isovanhempien tuoman uimalelun ensikäyttöön. Höyrysauna testattiin kanssa. Eikä sekään pelottanut Jaakkoa yhtään. Vähän vaihtelua perinteiseen kotikylpemiseen. Varmasti menemme uudestaan uimaan myöhemmin. Ystäväni Katri kävi meillä tänään illemmälla. Jaskakin sai koirakaverin kylään ja meno oli vauhdikasta. Matot olivat rullalla jo heti, kun koirat näkivät toisensa.

Päätin ilahduttaa Katria kakulla. Joten leivoin Me-lehdestä herkullisen Kahden suklaan pääsiäiskakun. Postaan huomenna kuvat tästä herkusta. Kakku oli viittä vailla lentää seinään pari kertaa. Aloitin sen tekemisen keskiviikkona. Paistoin pohjan jo valmiiksi. Ja tarkotuksenani oli kostuttaa ja täyttää se torstaina. Tein täytteen, mutta se leikkasi totaalisesti. Enkä siis voinut käyttää sitä. Hajotin myös sähkövatkaimen turbon :( Kakku sai olla oman onnensa nojassa hetken. Ja tänään pyysin Villeä tekemään täytteen, etten taas tyri sitä. Vika olikin suklaassa, eikä tekijässä. Täyte(jonka tein kermasta enkä vanilijakastikkeesta) saatiin viimein onnistumaan kuitenkin. Pääsin leikkaamaan pohjaa, joka siis leikattiin neljään osaan. Onnistuin kaksi näistä pohjista leikkaamaan täysin vinoon, ja kasasin kakun palapeli tyyliin. Kostutukseen käytin Cointreauta ja appelsiinimehua. Täyte väliin sekä pätkiskarkit, ne siksi, että en pidä Pollyista. Koristelin kakun kermavaahdolla ja Kindereillä sekä muilla suklaamakeisilla. Ihan mahtava kakku, maussa maistuu suklaa ja appelsiini. Makea. Annan sen nyt hyytyä kunnolla jääkaapissa, ja pohja saa imeä kostutuksen kunnolla, sekä täyte jähmettyä. Huomenna kakku näyttää oikean luonteensa.

Huomenna myös vanhemmat pääsevät hetkeksi pois kotoota ja lastenvahti on buukattu Jaakolle. Minä ja Ville mennään illalla syömään Ravintola Kaskikseen. Ihan luXusta !! Jo toisen kerran parin viikon sisällä. Tämä tarkoittaa sitä, että aloitin kynsien lakkaamisen nyt. Naisena oleminen on ehkä toisinaan hankalaa. Tai siis on hankalaa. Miehet ei vaan ymmärrä eivätkä edes halua, mitä kaikkea nainen käy läpi, kun kuulee, että mennään ravintolaan syömään. Ihan sama sanotaanko se kaksi kuukautta tai kaksi tuntia ennen lähtöä. Toivottavasti ei ainakaan sitä jälkimmäistä, siinä tulee ruumiita. Itse tarvitsen aikaa "valmistautua" lähtemiseen. Edeltävänä iltana haravoidaan vaatekaappi läpi kaikista mekoista ja sopivista asukokonaisuuksista, ja todetaan, että ei ole mitään päälle laitettavaa. Vaikka niistä vaatteista siellä kaapissa pystyisi rakentamaan vuoren ja laskeutua alas kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Sitten itketään hetki nurkassa ja sovitetaan taas sata erilaista mekkoa ja housua ylle. Pyöritään puoli alasti ympäri kämppää. Peilataan takamusta ja vatsaa. Heitetään vaatteet kasoiksi lattialle ja sovitetaan uudestaan samoja tamineita. Siinä välissä mietitään meikkiä ja hiuksia sekä koruja. Mennään vessaan ja laitetaan huulipunaa. Ja taas sovitetaan mekkoa.

Kun sopiva mekko löytyy, etsitään sukkahousut, sillä juuri ne kamelin talloman hiekan väriset sukkikset lupaavat kadottaa vatsan ja takamuksen piiloon ja tekevät pikkumustasta täydellisen. Nope. Ne kiristävät koko illan ja ratkeavat ensimmäisen vessa kerran jälkeen reidestä, josta lähtee silmäpako suoraan nilkkaa kohden. Ehkä sittenkin laitan housut..? Niissä on tietenkin jotain koiran oksennusta polven kohdalla. Eikäyöllä ei voi kerrostalossa pestä pyykkiä meillä. Eli pesen ne käsin. Kuivuminen vie vuoden, eli heitän ne kuivausrumpuun, jossa ne ryttääntyvät ja rypyt näkyvät lappiin asti. Pakko silittää ne. Aika loppuu kesken, liian vähän tunteja vuorokaudessa. Liian vähän hyviä housuja. Seuraava kysymys; on mitkä kengät ?..

Vaatteeni ovat silitystä vaille valmiit. Myös ne sukkahousut ! ;)