Useampi vuosi sitten maassa oli hanki ja järvet jäässä. Vuosi 2015 joulukuu. Kultainen aurinko ja vihreä nurmi pihalla. Ei pääse pulkkamäkeen eikä hiihtämään. Onneksi jouluntunnelmaa ei latista lumeton maa ja jouluvalot sopivat säälle kuin säälle. Ainakaan varpaat eivät jäädy ulkona.
Lahjat. Ne olivat lapsuudessa tärkeimmät... ja ruoka sekä suklaa. Mitä enemmän suklaata niin sen parempi tai mitä tahansa karkkia. Äidin tekemä piparkakkutalo oli varma merkki että on joulu. Eri versioita piparitaloista nähtiin vuosien saatossa, (tämä kuulostaa, että olisimme eläneet sata vuotta) muumitaloa nähtiin parikin kertaa, Joulupukin reki, perinteinen talo ja niin edelleen. Muistan ikuisesti sen vuoden, kun vuorossa oli pipareista tehty reki joka oli täytetty karkeilla. Reki maistui hyvältä, karkit eivät.
Isän mukaan pääsi toisinaan hakemaan kuusta hänen vanhempiensa metsästä. Usein iskä kävi itse hakemassa sen, mutta oli mukavaa, että lapsillakin oli sanavaltaa välillä valitsemisessa. Kuten tässäkin tapauksessa, mitä isompi ja tuuheampi puu, sen parempi.Tässä yksi vuosi sitten valitsimme kuusen, joka oli normaalia suurempi. Kuusen varsi oli kuin tukki, joka ei mahtunut millään ilveelläkään pienelle kuuselle suunniteltuun jalkaan. Joulutähden kiinnittämisessä saattoi olla myös hankaluutta, sillä ketään ei ylettynnyt latvaan, vaikka seisoi korkealla penkillä. Kyllä se tähti sinne latvaan saatiin. Tai se vuosi kun kuusi oli jo sisälle tuodessa niin kuivunut, että tiputti puolet neulasista jo kantovaiheessa. Neulaspolku kulki ulko-ovelta olohuoneeseen. Yksi vuosi kuusi oli muotopuoli. Toinen puoli rehevä, toinen paljas ja karu. Kuusen kaatumiselta ei ole myöskään päästy säästymään. Olimme menneet jo nukkumaan, kun kesken unien kuului rysähdys. Beigen värisen sohvan selkäpuolella meni vihreä vauhtiviiva ja kuusi makasi permannolla. Joulutontut hyppisivät silloin liian lujaa oksilla. Entäpä se vuosi, kun kuusipuu oli niin leveä, että olohuoneessa se vei kahden puun tilan. Isä otti kirveen käteen ja veisteli oksat uusiksi. Tästä olen vieläkin vihainen. Vuosi, kun Jaska joi sokerivedet kuusen jalasta ja pissasi sen alle merkiksi, että omistaa koko komeuden. Nykyisin kuusen vakiopaikalla komeilee pieni muovikuusi. Turvallinen, karisematon ja sopiva.
Äidillä oli aina ja on edelleen varmaan paineet mitä jouluruokia valmistetaan. Kalkkuna joka on totuttu näkemään meidän pöydässä jo useampana vuonna, tilataan ajoissa tietenkin. Perniön Saunapalvi, siellä ne parhaat lihat on. Mielestäni joulupöydässä voisi olla vain kalkkunaa, sinappia, perunaa, silliä ja porkkanalaatikkoa. Jäkkärinä isoäidin tekemään luumurahkaa. Itse en välitä muista laatikoista, rosollista, lipeäkalasta, mätihyytelöstä enkä kotikaljasta. Muutamana vuonna olemme käyneet joulusaunassa, mutta siitä ei ole perinnettä kehkeytynyt eikä myöskään joulukirkosta. Petri Laaksosen konsertti yhtenä jouluna oli kaunista kuultavaa, se jää niihin harvoihin kertoihin kun jouluna olen kirkossa käynyt. Kotona soi joululaulut lähinnä vain jouluna, niitä ei kuunneltu ennen ajankohtaa. Surettaa edelleen yksi kadonnut levy, joka oli täynnä lapsuusajan joululauluja. Spotifystä ei löydy kyseistä levyä, mutta jatkan etsintöjä.
Lauantai 19.12.
Jouluostokset. Kävimme Myllyssä tekemässä lahjalöytöjä, jokseenkin huonolla saavutuksella. Lapsi ei pitänyt niistä, seurauksena se, että lähdimme kotiin. Onneksi ei tyhjin käsin, se olisi harmittanut enemmän. Ketään ei halua kuunnella kiukuttelevaa lasta ahtaassa tungoksessa. Minulle lahjaostokset väenpaljoudessa ja ylipirteiden myyjien seassa on maan päällinen pahuus. En kykene nauttimaan tästä kuten lapsuudessa. Tänään yritän hetkellisesti nauttia ja aion saada kaikki lahjat kasaan. Jos en voi sietää kunnolla shoppailua, niin miten jouluostoksetkaan voisivat olla mukavat. Lapsena halusi saada monta lahjaa. On muuten edelleen sama juttu. Nyt ei kylläkään selata lelulehtiä ja ympyröidä niistä tuotteita mitä haluaa itselleen. Niitä on hienoa saada, mutta vielä ihanampaa on antaa. Lähes verellä ja suurella määrällä hikeä (sekä mahdottomalla rahasummalla) haetut lahjat, jotka on kääritty kauniiseen paperiin ja kultanauhoihin, on kunnia antaa eteenpäin ja nähdä joko pettynyt tai ihastunut ilme saajan kasvoilla. Pettynyt siksi, että saatoit toivoa uutta omenapuhelinta, mutta paketin sisällä on sukkia. Onneksi näin ei ole omalla kohdalla käynyt. Jollain muulla on ilo muuttunut pettymykseen tällaisen lahjan saatuaan. Onneksi joulun ilo on olla perheen kanssa yhdessä. Ensi jouluna houkuttaisi matkustaa etelän lämpöön pois joulutohinoista. Ostosreissuni kesti lähes neljä päivää, kaikki lahjat löytyivät vaikka tuskanhiki tuli useamman kerran. 23.12
Nyt on vihdoin ostokset takana, joulukortit lähetetty/annettu ja vihdoin voin hengähtää. Olemme vanhempieni luona, söimme kebabia, kävin saunassa, lapsi on nukkumassa ja minulla on siideri. Ei huolta. Jääkaappi täynnä ruokaa ja suklaata kaapissa enemmän kuin tarpeeksi. Nyt joulu saa tulla. Ei kiirettä eikä huolta. Rakkaimmat ihmiset ympärillä ja ruokaa pöydässä. Toivon, että kenenkään ei tarvitsisi olla yksin jouluna.
Kävimme vielä pikaisesti iltapäivällä tänään tyksissä kontrollissa Jaakon kanssa. Helsingin reissua ei mahdollisesti ole tulossa, sillä kotihoito on auttanut silmiä paranemaan hyvin. Menisin töihin mielelläni, mutta lapseni terveys on tärkeämpi asia nyt. Aloitetaan vuosi varovasti ja ehkä helmikuussa voidaan puhua töihin ja päiväkotiin palaamisesta.
24.12
Jouluaamun lastenohjelmat ja joulukalenterin viimeinen luukku. Riisipuuro ja peikonkorvasoppa. Joululahjojen jakoa ja rauhoittumista.
Minun puolestani toivotan kaikille hyvää ja lämmintä joulua <3
