Minulla todettiin poskiontelotulehdus ja pitkittynyt flunssa jokunen aika sitten. Päässä hakkaa, otsan ja poskien alueella on järkyttävä paine ja pöytä on täynnä lääkkeitä, joiden pitäisi alkaa auttamaan siihen ja siihen päivään ja hetkeen mennessä. Kurkku on kipeä ja nenä tukossa. Väsyttää ja harmittaa. Sain sairaslomaa neljä päivää ja toivoin, että se riittää, jotta saisin itseni kasaan töitä ja myös tulevaa juhannusta varten. Ei ehkä riittänyt. Työt vaativat veronsa ja väsymys on päällä 24/7, kun ei ollut aikaa parannella itseään. Oliko rahan hankkiminen perheelle sen arvoista.
Kun äiti sairastaa, koko kämppä on kaaoksessa. /se on sitä kyllä normaalistikkin/ Se on sallittua. Ei kaiken tarvitse aina näyttää puhtaalta ja kiillotetulta. Tiskit ovat olleet lavuaarissa kolme päivää ja roskapussi lojunut oven pielessä pari päivää. Kun ei löydy voimia mihinkään, sitä ei jaksa vain kiinnostaa mikään. Kipeys saa tuntemaan, että olisi huono äiti/isä. Vai onko se niin? Kaupassa käynti oli suorittamista, kun pää ei toimi jalkojen kanssa mitenkään samanlaisesti. Jalat kulkevat eteenpäin ja jokaisen osaston ohitse kaupassa, joihin minulla ei olisi edes tarvetta. Mitä mahdoin tehdä miesten kenkäosastolla.. Ja miksi valitsin 5 minuttia kissanruokaa, vaikka tiesin hyvin mitä haluan ottaa.
Äitinä tiedän varsin hyvin, että on jaksaminen on toisinaan raskasta, kun hoitaa työt päivällä ja siihen päälle vielä kotia. Ja vasinkin, kun olen ollut kipeänä. Ville sairasti myös muutaman pävän kotona flunssassa ja kuumeessa. Eli kotona ei ole tehty suuria liikkeitä siivoamisen ja pyykkääminen eteen. Tänään tosin Villellä ei ollut muutakaan tekemistä aamulla, joten hän päätti siivota. Minä kuljin ympäri kämppää teemukin kanssa ja katselin hänen intoaan pyyhkiä pölyjä tv-tasolta. Minä sentään vein lapsen hoitoon aamulla ja ulkoilutin koiran. Tein siis osani, enkä osallistunut siivoamiseen tänään.
Vaikeinta on aina myöntää, että enään ei jaksa. Itse tein hetki sitten 16 päivää töitä putkeen ja olin varma, että jaksan vielä 7 päivää siihen päälle. Jos lapseni ei olisi sairastunut, olisin tehnyt 21 päivää töitä. Työtunteja 4:ssä viikossa kertyi vähän päälle 200. Eihän sinä hirveästi kotona vietetty aikaa.
Katselen ikkuinoita ympäri kämppää. Parvekkeen lasit ovat järkyttävän lian peitossa ja jokaisessa ikkunassa on sormenjälkiä ja kuolaa. Ja ei, minä en ole kuolannut kipeänä täällä ikkunoita.. Se oli lapsi ja koira ja kissat!
Eilen päätin ottaa ison ratkaisevan liikkeen ja avasin siivouskaapin oven! Löysin sieltä tarvikkeet ja eikä aikaakaan, kun keittiön, olohuoneen ja parvekkeen lasit olivat kirkkaat. Niistä näkyi läpi ja auringonvalo suorastaan häikäisi silmiini. Se jopa lämmitti. Selvästikkin likainen ikkuna suodatti kaiken ihanan valon ja lämmön. Se ongelma on nyt korjattu. Erotan jopa värit ulkoota.
Pientä hemmottelua myös kuului tähän päivään, kun kävin värjäyttämässä ripset ja muotoilemassa kulmat Salon West Hair Spa:ssa. Kiitos loistavasta työstä. Kehtaan kulkea jälleen ulkona. Pudotin omat pinsettini kylpyhuoneen suihkukaapin alle, jonne ne myös jäivät. Ostan uudet jahka muistan. Ellen mene jälleen kosmetologille..
Juhannus on myös aivan kohta ja meidän suunnitelmat ovat jo valmiina. Aion nauttia perheen seurasta ja grilliruuasta. Sunnuntaiksi jouduin töihin, mutta ehkä kykenen silti nauttimaan muista päivistä. Kunhan ei ole kiire minnekkään ja saan ruokaa. Aurinko on myös ihan sallittu olemaan esillä koko juhannuksen.
Vieläkään en ole parantunut flunssasta ja pelkään, että joudun käymään uudelleen lääkärillä. No kuitenkin, aion viettää normaalia elämää, kunnes olotilat sanovat muuta.
Kissojemme kohtalon hetket ovat myös käsillä. Heti huomenna alkaa Operaatio "tehdään kissoista lauhkeita ja melkein neitejä"

Kissan ilme kertoo enenmmän kuin tuhat sanaa.
Olen jo tovin
hiuksiani kasvattanut ja niistä jopa saa kampauksia aikaan. Toki se
vaati edelleen sata kappaletta klipsuja, pinnejä ja muita virikkeitä
pysyäkseen kasassa. Kampaukselta se silti näyttää. Enkä kerro paljonko
hiuslakkaa käytän kuukaudessa. Älkää tulko katsomaan roskiksia tai saati
sitten kaappeja. Voin joku kerta tehdä postauksen, paljonko
kosmetiikkaa käytän ja paljonko sitä oikeasti kaapeistamme löytyykään.
Sen verran ainakin, että Ville toisinaan ehkä sekoaa niiden pullojen ja
purkkien määrään ja nakkaa ne parvekkeelta tai ikkunasta alas. Hiustuotteita on kaapissa hävyttömän paljon. Puhumattakaan meikeistä ja muista kauneustuotteista.
Kampaukseni serkkuni valmistujaisia varten.
Ja kampaus johon olen ihastunut hetki sitten. Onneksi on kesä vielä enimmikseen edessä ja saan kokeilla monia uusia kapauksia. Keltainen väri on historiaa ja edessä on taas monta väriä testattavana. Seuraavaksi estradille astuu Color Mask:in Pinkadelic! Odottakaa vain, siitä sävystä tulee ihanan tyttömäinen ja hempeä sekä hyvin vaaleanpunainen!!
Ennen juhannusta aion saada vielä postauksen kuosiin ja hiukseni myös! Töitä jaksan tehdä vielä pari päivää ja sitten en ajattele hetkeäkään niitä, vaan keskityn perheeseeni ja juhannukseen.
Nyt lähden nukkumaan. Huomenna vien kaikki eläimet eläinlääkärille ja toivon, että kissat rauhoittuvat. Koira saa rokotukset kuntoon siinä sivussa.
Vietämme Villen kanssa ensi kuussa jo ensimmäistä vuosipäiväämme! Miten se aika on lentänyt näin nopeasti..?! Ehdotuksia mitä kuuluu täydelliseen vuosipäivään?