Katupölyä maassa, kevättä ilmassa, revontulia taivaalla

Minulle joka keväinen traditio on käynti hammaslääkärissä. Nykyään menen melko mielelläni sinne, mutta edelleen aina jännittää. Ensi kuussa menen jo kolmatta kertaa tänä vuonna hammasurakoitsijalle.

Tiesin jo heti herätessäni, että tästä päivästä ei tule mukava, vaikka miten aurinko paistaa ja linnut laulaa. Olisin mieluummin kääntänyt kylkeä ja heittänyt herätyskellon betoniseinään, sitten muistan, että herätyskelloni on kännykkä. Harkitsin kaksi kertaa ennen toimintaani. Pesen hampaat superhyvin ja käytän lankaa. Maistan verenmaun suussani, puhdasta tuli. Hetken kuluttua istun hammaslääkärin aulassa kädet täristen. "Koivuniemi" -hetkeni on koittanut. Ilmeeni on ahdistunut, pelokas ja tärisen kuin teuraaksi kuljetettavaa vuohta, joka ei tiedä kuusta eikä maasta mitään, mitä sen pään menoksi on suunniteltu. Esitän tyyntä, kun tapaan mukavan oloisen naishenkilön, joka aikoo pian upottaa poransa ja kaiken hirveiltä kuulostavat instrumentit suuhuni ja kauhistella joko ääneen tai päänsä sisäisesti miten hoidan hampaitani. Onneksi omatoiminen hammashuoltoni pelaa. Tekee mieli huutaa "kaikki puudutukset vain tänne, nekin jotka kaatavat vaikka hevosen!" Kysyttäessä esitän asian kauniimmin, mutta mainitsen silti hevosen.

Lääkäri vaihtaa lennosta yhtäkkiä mitä hammasta aletaan työstämään. "Voidaankin ensi kerralla tai joskus myöhemmin hoitaa sun toi toinen hammas" Puudutukset kehiin. "Aloitan vanhan paikan hiomisen. Nosta vasentä kättä, jos vihloo" Vasen käteni nousee salamana pystyyn. Saan lisää aineita. En laske piikkien määrää, mutta maistan kielelläni pahan pistävän lääkkeen. Kieli, poski ja hampaat alkavat puutua. Poraaminen alkaa. "Miten monta poraa tällä lääkärillä on?!" mietin, kun kuuntelen työnääniä. Olen varma, että lääkäri menee pian hampaan läpi leukaluuhun tai jotain, sillä sen verran äijjämäisesti hän työstää purukalustoani. Tunnen kuinka kuola kerääntyy kitalakeen, sen huomaa myös hoitaja ja asentaa leukaani imurin. "Hienoa, lisää ulokkeita jotka painavat suutani!". En jaksaisi pitää suuta enään auki. En voi myöskään sulkea silmiä, sillä pelkään havahtuvani yhtäkkiä tähän maailmaan ja puren vahingossa lääkäriltä sormet irti ja pora uppoutuu kieleeni tai lentää vähintäänkin silmääni. Onneksi on nämä coolit aurinkolasit. Tunnen edelleen poratessa, kuinka lievät vihlaisut etenevät kroppaani pitkin ja selviytymisvaisto käskee juosta ja kovaa. Makaan penkissä liikahtamatta, kuin pelkkä ruumiini olisi vain siinä. Lääkäri asentaa hampaaseeni paikkausvälineitä ja tunkee sinne vähän lisää metallia ja muovia. Vanha paikka pois, paikataan lohkeama, tilalle lääkepaikka ja ensi kerralla jatketaan. Kiitos ja hei! Uusi aika käteen ja äkkiä karkuun. Otetaan uudestaan ensi kuussa!

Ulkona auringossa näkee katupölyn ja hiekan sekoittuvan tuuleen. Hieno hiekkapöly kimaltelee auringon säteiden kanssa yhtä aikaa ja saa kaupungin katutyön näyttämään todellisuutta kauniimmalta. Haistan vastaan tulevan kävelijän take away kahvin, joka tuoksuu taivaalliselta. En edes juo kahvia, mutta sen tuoksu huumaa aina. Nälkä huutaa vatsassa, mutta mieleeni muistuu kerran erehdyksissä syöty leipä, jolloin oli puudutukset naamassa. Poskessa oli hampaanjäljet ja kieli oli veressä. Juomat valuivat suunpielestä ja halusin paeta julkiselta paikalta maan alle. Ei kiitos. Aion sinnitellä kunnes puudutukset ovat lopettaneet tehonsa ja voin taas nauttia elämästäni seuraavat 4 viikkoa, ennen uutta kidutusta.

Tärisen edelleen kävellessäni bussipysäkille. Yritän puhua järkevän kuuloisesti kuskille, mutta sitä enemmän kuulostan dorkalta, mitä enemmän yritän. En sano enään mitään. Istun hiljaa paikallani ja menen kotiin itkemään ja odottamaan hammassärkyä ja näyttämään typerältä.



Keväisin uudet hius-, vaate-, ja muotitrendit näkyvät vahvoina katukuvassa. Tänä keväänä isompia trendejä tulee olemaan mitä luultavammin farkkutakit, isot pyöreät aurinkolasit, 1970-luku ja puhtaan valkoisista hiuksista heleän pastelliset hiusvärisävyt. Olen löytänyt paikkani jo tämän kevään muotimaailmasta. Polkkatukka ja pastellisävyt. Olen niin IN! Mitä mieltä? Melko maukkaat!

 Keväisin monet kohtaavat yhden pahimmista vastustajistaan. Siitepöly. Nenä valuu ja yskittää, aivastuttaa ja silmät kutiavat. Kuten jo kerran kirjoitin, keväällä on trendikkäämpää pyytää allergialääkettä tai nenäliinaa, kuin että pyytäisi tulta. Silti se tärkein on keväässä vastustamatonta. LÄMPÖ! Eilen ollessani lenkillä, pystyi jo pitämään ohutta pitkähihaista päällä, eikä tarvinnut tukahtua toppatakkiin tai tapella talvikenkien kanssa. Rantakelejä odotellessa. Vielä kun kaupunki saa pestyä kävelytiet, niin pääsee pian juoksemaan ja ihastelemaan miten luonto herää kevääseen. Ja myös on paremmat mahdollisuudet tukehtua siitepölyihin keskellä kaunista luontoa. Ratkaisuna tähän, voin myös jäädä sisälle pelaamaan pleikkarilla.

Tämän päivän ehdottomasti pelasti koko perheen retki Ruissaloon ja Naantaliin. Keväinen meri on todella kaunis ja sitä voisi tuijottaa ikuisuuden. Lämmin tuuli kasvoilla ja raikas ilma ympärillä. Viereen vielä kuppi kuumaa teetä ja todella hyvin tehty eväsleipä. Ne kruunaavat hetken.

Kohta on kesä, mutta nautitaan tästä keväästä myös! Meillä on vielä hetki aikaa hankkia itsemme kesäkuntoon.. Toisaalta se suklaalevy kaapissa on myös hyvä valinta näihin vielä kovin pimeisiin iltoihin..

Ps. Katselkaa taivaalle tänään. On isot zäänssit nähdä revontulia! Lue lisää täältä miksi.

Pelin koukussa

Istahdan sohvalle ja ajattelen, että voisin hetken pelata pleikkarilla, kun kellokin on vasta yhdeksän illalla. Kello näyttää yhtäkkiä varttia yli yksi yöllä. Istun yksin pimeässä, seuranani kaksi nukkuvaa kissaa ja äänet päässäni, jotka huutavat vuorotellen "mene nukkumaan" ja "pelaa vielä yhteen check ponttiin asti" Kuuntelen jälkimmäistä huutoa. Kädet tärisee ja sydän hakkaa sataa, kun väijyn pahiksia nurkan takana. He eivät saa kuulla askeliani saati nähdä minua. Aseessani on enään kolme panosta ja repussani yksi naulapommi. Yksikin virhe ja olen vainaa. Kädet hikoavat ja koko keho on jännittynyt. Ei yhtään virhettä tai ohjain lentää seinään ja kovaa. No ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta kuitenkin. En ole väkivaltainen, paitsi peleissä. Näin sain käytettyä jälleen kuusi tehokasta tuntia pelatessani, kuin että olisin ollut ne tunnit nukkumassa.

Pelin nimi on The Last of Us.Tämän suurenmoisen ihmeen on kehittänyt Naugty Dog ja sen on julkaissut Sony Computer Entertainment. Kaikkien aikojen palkituin videopeli yli 200:lla ´vuoden peli´ palkinnolla. Alunperin se tehtiin yksinoikeudella Ps3:lle 06/2013. Itse pelaan The Last of Us: Remastered versiota, joka on päivitetty 07/2014 Ps4:lle. Tarinanmuodossa kulkeva ´pelattava elokuva´ sijoittuu maailmaan, jossa loiseliö on tartuttanut yli 60% maailman väestöstä ja suurin osa ihmisistä on kuollut tai muuttunut normaalien ihmisten vihollisiksi tai jopa ruoaksi. Ruton tapaan levinnyt sienitauti levittää itiöitä ja pesiytyy aivoihin tuhoten ne täysin ja tehden ihmisistä kävelijöitä. Kävelijöistä vähitellen muuntautuu naksuttelijoita, jotka ovat menettäneet näkökykynsä, sillä aivoista alkaa kasvamaan ylikasvaneita luomia tai muita ulokkeita, nämä liikkuvat lepakon tapaan kuulonsa avulla. Ja auta armias, kun ne hoksaavat sinut pimeällä käytävällä. Vielä pahempi naksuttelijoista on Punkero. Nämä vaikeasti hengiltä otettavat perkeleet pystyy niittaamaas ehkä sadalla osumalla päähän, käyttäen tehokkainta asetta mikä sinulta sillä hetkellä löytyy. Jos ja kun se saa sinut kiinni, se repii leukasi. Ei ihan zombeja, tämä on parempaa.

Tapahtumapaikkoina ovat mm. ison maailman Boston, Colorado, Pittsburg ja Salt Lake City. Päähahmoina ovat kaksi täysin erilaista henkilöä. Hyvin äijjämäinen Joel ja 14 vuotias pikkuvanha Ellie. Pelissä yhdistyvät seikkailu, toiminta, selviytyminen ja kauhu. Kaikki hyvä samassa setissä. Mahtuu väliin myös kyyneliä ja sydänsuruja.

Tämä peli ei ala pari viikkoa ennen tuhoa tai päivä tuhon jälkeen vaan päähahmomme Joel on elänyt 20 vuotta Bostonin karanteenialueella ja toiminut salakuljettajana kaupunkien välillä parinsa Tessin kanssa. Asiat muuttuvat, kun hän saa tehtäväkseen kuljettaa Ellien kapinallisjuokkue Tulikärpästen luokse pitkän matkan päähän. Vastapalveluksena hän ja hänen parinsa Tess saavat heidän varastetut aseensa takaisin. Joel on aluksi kylmä tyttöä kohtaan, eikä halua pahemmin vaihtaa kuulumisia tämän kanssa. Lopulta heidän kommunikaatio ja hahmojen välinen toiminta paranevat. Pelaaja pystyy itse mukautumaan hahmoihin, sillä jokaisella on tarina kerrottavana. Heistä alkaa kiinnostumaan paremmin mitä enemmän pelaa ja saa selville heidän tarinaansa. Pelaajalla on mahdollisuus valita haluaako kuunnella hahmojen keskusteluja ja herkistelyjä. Jopa alkoi tuntumaan jossain vaiheessa, että he voisivat olla oikeita henkilöitä, sillä niin hyvin peli on rakennettu. Yllättäviltä kohdilta ei vältytä ja vaikeustason saa itse valita helposta säälimättömään ja siitä selviytyjään. Itse olen pelannut pelin kahdesti läpi. Helpolla ja vaikealla tasolla. Lisäksi peliin on tehty lisäosa Left behind, jonka olen myös jo pelannut helpoimmalla tasolla. Tunteja pelin äärellä olen viettänyt lähes 30, eikä se vieläkään pitkästytä!

Pelissä liikut Joelin hahmolla suurimman osan ajasta. Hänellä on reppu, jonne mahtuu yllättävän paljon tavaraa kerralla! Erilaisia aseita löytyy liuta mm. 9 mm, Pätkä, liekinheitin, El Diablo (oma suosikkini), haulikko, revolveri, metsästyskivääri, naulapommeja, sokeripommeja, lähitaisteluaseita, joita on mm. pesäpallomaila, kirves ja putken pätkät. Lähitaisteluaseita voit parannella teipin ja saksien kanssa, jolloin niistä tulee tehokkaampia ja pitkäkestoisempia. Usein taistelukohtaukset jossa käytän vain nyrkkejä ja putkenpätkiä, kirveitä jne, ovat pelkkää heilumista ja soheltamista ilman järkeilyä. Kunhan vihut kuolee ja omat elämät säästyy se on tärkeintä. Lisäksi pystyt päivittämään aseita ja tekemään niistä parempia, tehokkaampia ja tulivoimaisempia. Löytäessäsi valolla varustetun työpöydän se on pieni voitto. Laatikoita ja kaappeja pääsee availemaan ja aina nähdessäni sellaisen toivoo uusia panoksia tai artefakteja. Joskus kaapissa tai laatikossa ei ole yhtään mitään. Pettymyshän se on. Tekoäly seuraa koko pelin ajan ja ohjaa muita hahmoja oman pelihahmon vierellä. Ellie antaa tulivoimaa ja suojaa taisteluissa, kun Joel sitä pyytää.



Vihollisiasi ovat Tulikärpäset, armeija, juoksijat, naksuttelijat ja punkerot. Kaikki vastustajat haluavat tapella kanssasi kun huomaavat sinut. Juoksijat juoksevat huutaen zombimaisesti laumoittain kimppuusi. Heidät pystyy nyrkein hakkaamaan helposti. Naksuttelijat pystyy teilaamaan ainoastaan iskulla päähän tai puukolla kaulaan/päähän. Vaikeita ottaa hengiltä, jos tähtäys on pielessä ja tarvittavia resursseja aseisiin ei ole saatavilla. Näiden takia monesti olen joutunut aloittamaan kohdan uudestaan useasti. Pelin edetessä pystyt kasvattamaan kestävyyttäsi, parannut taisteluista paremmin ja voit jopa ostaa uusia vaatteita. Voit sitoa haavasi nopeammin ja käytät aseita nopeammin, kuten lataukset ja tulitukset. Alussa hahmon toiminta on hidasta ja aseen lataus kestää. Lopussa onkin sitten aivan eri meininki. Pystyt myös toisinaan valitsemaan jäätkö tappelemaan ja tuhlaamaan luoteja, vai hiivitkö äänettömästi vihujen ohi. Hahmot hiipivät pelissä oikeasti hiljaa ja monta kertaa pystyt yllättämään vihollisen iskemällä veitsen kurkkuun tai kuristamalla takaapäin. Kiinnostuitko? Nämä kaikki selviävät sinulle pelaamalla. Tai lukemalla Wikipediasta. Etsi valoa, kuten tulikärpäset sanovat, tai etsi itseäsi ja sisäistä voimaasi ja elä omilla ehdoilla maailmassa jossa vain vahvimmat selviävät ja heikoimmat kaatuvat.

Peli vie helposti mukanansa ja uppudut enemmän ja enemmän juoneen mukaan. Pelissä toimii niin kutsuttu ´vallan tasapaino´jonka tehtävänä on saada pelistä mahdollisimman aidon oloinen. Viholliset reagoivat sinun käytökseesi ja toimivat realistisen käytöksen tavoin. Sinä ammut, he ampuvat. He kutsuvat apua ja kertovat toisilleen, mitä vihollinen tekee, jotta he voivat voittaa sinut.. mieluiten ylivoimalla. Tosin jotta peli etenisi, sinun on voitettava lähes aina taistelut. Joel osoittautuu pelissä melkoiseksi teloittajaksi. Verilöyly on useasti taattu ja voiton maku suussa jatketaan kohti seuraavia otteluita. Matkan varrella Joel keräilee sarjakuvia, jotka ovat Ellielle, erilaisia artefakteja, kirjeitä ja ohjekirjoja. Maasta ja hylätyistä talosta löytyy usein aseita, panoksia, tulikärpästen riipuksia, muistilappuja ja ruokaa, haavojensitomistarvikkeita sekä polttopulloja. Joel pystyy myös itse tekemään pommeja, polttopulloja sekä lähitaisteluaseita. Ajatuksen on pysyttävä pelissä mukana ja sormien on oltava vetreät, jotta saat parhaimmat headshotit!! Ohjaimesta käytössä on lähes jokainen näppäin ja aluksi oli vaikeuksia tajuta miten hahmo liikkuu ja minkä näppäimen takaa saa juuri sen haluamansa toiminnon.

Asetusten kautta tietenkin saa muutettua itselleen sopiviksi näppäimet ja muut toiminnot. Osaisin luetella kaikki toiminnot mitä mikäkin näppäin tekee ja mistä tulee mikäkin ase ja mistä hahmo tekee sen ja sen liikkeen. Kaiken kaikkiaan älysin peliohjaimen käytön 5-10 tunnin jälkeen. Aseen käyttö oli alussa hankalaa, sillä en ole ennen pelannut tälläistä peliä PS:llä. Tällä hetkellä mulla on vihollisten tappaminen headshoteilla 75 %.. parempi ku pelkkä nolla! Peli vaatii keskittymistä ja nopeaa harkintakykyä sekä kylmiä hermoja. Selviytyäksesi pelissä tarvitset aivoja. Helpoiten pärjää, kun ajattelee itsensä peliin sisälle. Peli on väkivaltainen, raaka ja mukaansa tempaava. Syke nousi useaan otteeseen pelatessa ja välillä oli pakostakin laitettava pauselle, jotta muistaa hengittää. Ei tätä ole turhaan ylistetty.

Left behind lisäosassa päähahmona on Ellie sekä hänen paras ystävänsä Riley. Tämä osa täydentää ensimmäisen osan juonta ja hahmotat paremmin tarinaa. Kahta eri aikajanaa seurava tarina tuntuu vähän sekavalta, mutta jaksaa silti pitää otteessaan loppuun asti. Silti jotain jää kaipaamaan. Nimittäin lisää tätä settiä. Peliä on myyty yli 7 miljoonaa kappaletta. Kiitosta peli on saanut mm. käsikirjoituksesta, ääninäyttelijöistä, sävellyksestä sekä tasosuunnittelusta.



Grafiikat ovat äärettömän hienosti toteutettu pelissä. Hahmojen ilmeet ja eleet, liikkuminen, kasvillisuus, rakennukset, valojen ja varjojen yhteen pelaaminen toimii. Pari kertaa netti katkesi, joka johti siihen, että jouduin aloittamaan viimeisestä check pointista. Peli toisin ei kertonut, että yhteys menetettiin, vaan jäin dorkana pyörimään paikoilleni, koittaen etsiä uloskäyntiä kaupungista. Asia korjaantui, kun boottasin koneen ja aloitin hommat alusta. Peli jaksaa pyöriä hyvin jopa 10 tuntia putkeen, eikä lagaamista tapahdu hirveästi.

Turhaan ei ole ikärajaksi laitettu K18. Heikoimpia saattaa hirvittää julmat ja rumat oliot, lentävä veri, kuolleet ruumiit pitkin maata ja mantuja sekä seinillä kuivunut veri. Verellä kirjoitetut kirjeet, seinäkirjoitukset ja surulliset hyvästit perheille, ystäville ja sukulaisille. Lintujen laulu on miltein loppunut ja maailma on hiljainen, lukuun ottamatta aseiden ääniä ja jalkoja raahaavien puolikuolleiden örinää. Tässä maailmassa en haluaisi itse elää. Maailma jossa toivo on lähes menetetty, kaupungit ja kylät ovat tuhoutuneet ja sivistys on pelkkä menneen ajan sana. Luonto ottaa omansa hiljaa, mutta varmasti takaisin. Teknologiaa ei tunneta. Radiohiljaisuus on pysyvää. Televisiolähetykset ovat historiaa. Valtatiet ja rakennukset murenevat. Autot ruostuvat paikoilleen ja ruoka on loppumassa. Valitse oletko selviytyjä vai maan ruokaa.



Lisäksi vielä Ps+ jäsenet pääsevät pelaamaan nettipeliä. Jossa tarvitaankin sitten enemmän niitä skillejä. Voit kasata oman tiimin tai pelata tuntemattomien kanssa. Itse olin täysin sukka tässä. Lisää harjoitusta vaan! Parasta ehkä näissä nettipeleissä oli, että sai ostaa lisäosia. Täydellinen hattupaketti pelihahmolle. Selviytyjän skillit, täydellinen asepaketti. Ohjekirjoja miten tehdään erilaisia teloituksia. Kuinka sinusta tulee veitsimestari. Elepaketti! Voiton eleet sun muut on mahdollista hankkia tietenkin rahalla. Myynnissä on myös paljon erilaisia vaatteita ja aseita. Kaikki mitä tarvitse sujuvaan pelaamiseen.

Näitä hehkutuksia ja haukkuja sun muita kommentteja voitte googlailla netistä, tai sitten jos ja kun omistatte Ps4 tai kolmosen, niin käykää ostamassa/lataamassa peli itellenne ja todetkaa se hyväksi ja koukuttavaksi.

Nyt menen nukkumaan. Peli odottaa huomiseen.

Polkkatukkaa ja pelaamista

Tänään huomasin jo varhain aamulla, että ulkona paistaa aurinko! En silti suostunut nousemaan sängystä ennen yhdeksää. Lopulta raahauduin keittiöön ja avasin ikkunan, haistelin raikasta kevättuulta ja estin kissaamme hyppäämästä kolmannesta kerroksesta varmaan kuolemaan, huomasin miten olen kävöinyt aurinkoa ja lämpöä. Vaunulenkki illalla piristi mieltä kummasti, vaikka tuuli oli jäätävää. Turussa tuulee aina. Lisätään vielä tähän se, että viime yönä halusin heittää kummatkin kissat ikkunasta kadulle. Viherkasvien pitäminen kissataloudessa on meillä lähes mahdottomuus. Olin saanut viherkasvin, jonka nimeä en edes tiedä, juuri kasvamaan ja se odotti siirtoa isompaan ruukkuun, mutta empä siirrä sitä enään minnekkään. Kissat päättivät, että olen surkea hortonomi ja dumppasivat kasvin hyllyltä alas. Voi sitä riemua, kun multa pöllysi valkoisella nukkamatolla ja kaksi kissaa kierisivät sen päällä. Anteeksi naapuri, jos ja kun imurointi häiritsi kahden aikaan yöllä.. Ja ehkä myös kissojen ravaamisen ääni, kun ne meni muo karkuun.

Kuukausi on vierähtänyt suurinpiirtein ja ollaan katrin kanssa käyty kaks kertaa viikossa pumppaamassa rautaa. Saan jo varmaan käyttää tuota sanontaa, sillä Katrin sanoin; 'orastava haba näkyy jo peilistä' eli tuloksia on saatu aikaan neljän viikon aikana. Pikkuhiljaa voimat alkavat kasvamaan, kuten myös se haba. Tilannetietoja omalta kohdalta sen verran, että ylätaljasta nousee 30 kg 3x10-15. Alatalja 30 kg 3x15. Jalkaprässi kelkka + 30 kg. Olkapäät, rinta ja haukkarit 6 kg 3x10-15. Pakarapotku 12 kg 3x10-15. Ojentajat 10 kg 3x10-15. Kuukauden kuluttua voi taas laittaa vertailua. Tästä on reitti vaan ylöspäin! Ellei polvi hajoa.

Fitnesstukun paketti saapui myös ja nyt treeniohjelma on täysinäinen, jos niin voi sanoa. Löytyy vitamiinit ja proteiinit sekä muut hyödylliset apuvälineet. Rannetuet, sillä vasen käsivarsi murtui 11 vanhana eikä olkapään luutuminen mennyt ihan putkeen, joten käsi tekee enemmän työtä treenatessa. Varovaisuutta tarvitaan myös polven kanssa, joka rasittuu helposti kiertoliikkeistä. Muutama vuosi sitten kumpaankin polveen iskettiin kymmenisen piikkiä kortisonia. Helpotti kipu hetkellisesti. Nyt taas kärsin arviointivirheestä, kun polvi on sidottuna teipillä ja särky on toisinaan pelkkää tuskaa. Ehkäpä joskus opin. Tilasin myös hanskat, jotka suojaavat käsiä hiertymiltä. Alotin taas jälleen namilakon, sillä naama ei voi hyvin. Eikä se proteiini juoma ollut ice coffee vaan suklaa! Koitan pärjätä, sillä en jaksanu alkaa palauttelemaan. Viime kerralla, kun join minttu-suklaapirtelöä laatta tais lentää. Niin hyvää se oli. Katotaan miten nyt menee..

Asiasta virtahepoon. Pleikkari nelonen ja The last of us-peli. Turhaan en ole valvonut viimeisiä öitäni sen kanssa. Edellis yönä kello näytti neljää, kun vastahakosesti omaa mieltäni vastaan menin nukkumaan. Omaksi harmikseni pelasin sen myös jo läpi. Onneksi siihen kuuluu vielä ns. jatko-osa, jonka hakkaamisen aloitan tänään. Hyvästi yöunet!

Sunnuntai aamulla nousin 'reippaana' ylös ja kampaajalle! Tätä hetkeä olen jo kuukauden odottanut. Pidennysten poisto!! Polkkatukka teki paluun ja hiukset saivat uutta väriä. Liiallisuuksiin ei tällä kertaa menty, vaan lähdettiin testaamaan turvallista pastellia. Liilaan ja tuhkaan taittavat sävyt ovat hillittyjä vaalen persikkaisella pohjalla. Eikä siis liila näytä paljonkaan liilalta. Shokkivärit jätettiin toistaiseksi kaappiin. Hiuksia ei lyhennetty ollenkaan, vaan malli pidettiin klassisena siistinä polkkana, eikä juurikasvua alettu peittelemään. Rakastan tätä hiustyyliä! Ainakin sen pari kuukautta ja sitten keksitään jotain uutta.. Punaiset hiukset saavat vielä odottaa hetkisen, ennen kun suostun ne takaisin värjäämään.


Ylemmässä kuvassa vielä on pidennykset päässä, ja lopputulos on alhaalla. Raikas ja keväinen tyyli.

Kävin tossa eilen myös ihan extemporee Sannin kanssa leffassa. Kingsman - Salainen palvelu. Aivan loistava elokuva. Toimintaa, komeita miehiä, agentteja, vauhdikasta menoa ja sanoinko jo hotteja miehiä? Colin Firth ja Taron Egerton! Hottia! Tä Taron on mun uus leffa ihastus. Aivan järkyttävän hyvännäkönen, varsinkin, kun hän laittoi noi lasit päähän! Missä tää jätkä on piilotellu koko tän ajan?! Ja mikä leuka!

Täältä löytyy enemmän tietoa leffasta. Käykää kattomassa.

Nyt meen pelaamaan pleikkarilla, seejah!