Epäonnista pakkaamista ja kissalle räyhäämistä

En ole saanut pakattua tavaroitani. Syytän tästä kissoja. Matkalaukustani pitäisi löytyä välttämättömät varusteet, mutta myös tilaa pitäisi jäädä uusille ostoksille ja pienille tuliaisille. Kissoja eikä koiria laukussa ole, eikä toivon mukaan niitä sieltä löydykkään. Käsimatkatavarat on pakattu aivan !ihanaan! punaiseen Kånkeniin, jonka kävin eilen ostamassa. Kuola valuen ihailin kaupan seinällä roikkuvia reppuja ja niiden upeita värejä. Punainen väri osui silmiini ja mielyytti eniten. Tässä! Ihailkaa sitä. Kohta haluan näitä lisään.


Sen lisäksi, että liityin Kånken perheeseen, minusta tuli myös omenapuhelimen uusi omistaja. Kuuluin omenaperheeseen jo aiemmin, sillä taloudesta löytyy iPad ja iPod. Nyt voin leimata itseni virallisesti omenan kantajaksi.

Käsimatkatavaroiden painoraja on 10 kg Norwegianilla, joten pystyn helposti pakkaamaan kameran mukaan. Lisäksi mukana on iPod, johon olen ladannut spotify:hin offlinessa kuunneltavia listoja, mutta nykyään useimissa lentokoneissa taitaa olla maksuton Wi-Fi. Puhelin on mukana tottakai ja laturi. Ja tietenkin täytyy olla se turha naistenlehti jonka ostan lentokentältä. Passi on voimassa 6 kk reissun jälkeen ja se on pakattu reppuun. Luottokortti tottakai, mutta vain varmuuden vuoksi. Rahaa löytyy euroina ja puntina. Kotiavain täytyy muistaa ottaa mukaan, sillä viime reissulla se unohtui ja joutui tekemään ylimääräisiä operaatioita, jotta pääsee kotiin loman jälkeen. Sillä tiedettiin jo ennen matkaa, että Ville on töissä, kun saavun takaisin suomeen. Purukumia! korvat menevät helposti lukkoon paineessa, nyt vielä helpommin flunssan takia. Lento Helsingistä Lontooseen kestää suunnilleen 3 tuntia, eli matkalla ei hirveästi ehdi pitkästyä. Jos on hirveä vilukissa voi pakata mukaan villasukat ja ylimääräisen paidan. Harja on pakko muistaa ottaa myös mukaan, että saa kutrit kammattua kuosiin ennen kun astuu Lontoon kaduille.

Tennarit lähtevät nilkkureitten lisäksi mukaan, eikä tälle matkalle pakata korkokenkiä. Jos löydän sieltä, ne tulevat mukanani kotiin. Ville tykkää hyvää. Lentokentällä on aikaa kierrellä kauppoja tai sitten otetaan rennosti ja siemaillaan kahvia. Taustalla voi soida Haloo helsingin: Maailman toisella puolen. Siitä tulee aina matkafiilis kun kuulen sen soivan.

Flunssa kovertaa kroppaa vieläkin, joten mukana on myös nenäsumute, nenäliinoja, kurkkupastilleja sekä särkylääkettä. Lontoossa ilmasto on kostea ja melkoisen paljon samaa luokkaa kuin täälläkin, mutta siellä ei sada lunta. Lämpötilat liikkuvat 0 ja +10 asteen sisäpuolella. Kerroin jo aiemmassa postauksessa mitä ajattelimme tehdä Lontoossa. Reissu kestää neljä päivää. Meillä on pöytävaraus ravintolaan. En tiedä vielä minne, sillä Sanni ei paljastanut yksityiskohtia. Veikkaushaarukkaan menee Gordon Ramsay, Heston Blumenthal tai Jamie Oliver. Yhtenä iltana suunnitelmiimme kuuluu Stand Up ja klubi. Tekeminen ei varmasti tule loppumaan. Lähden reissuun avoimin mielin ja voimassa olevalla passilla.

Kello 00:20 lastenhuoneen lattia ja pakkaaminen näyttää sekaiselta ja keskeneräiseltä. Pesukone pyörii jälleen, sillä kissa oli käynyt sniikkaamassa itsensä huoneeseen ja pissannut puoliksi täysinäiseen laukkuun. Takaisin lähtöruutuun ja kissalle huutia. Anteeksi naapurit. Teen voimalla läpi tunnekohun ja syvien hengittelyjen jälkeen pystyin kasaamaan itseni ja jatkamaan matkalaukun täyttämistä. Kello 1:23 homma ei ole edennyt ollenkaan ja suren patterin päällä kuivuvia vaatteita ja katson kissaa pahalla silmällä. Ehkä jo aamuun mennessä saan itseni ja matkalaukun autoon, joka viimein on matkalla kohti lentokenttää. Sitä ennen pysähdymme lounaalla Halikossa Desing Hillissä.

Ehkä on aika mennä pakkaamaan loput tavarat ja huolehtia aamulla järjissään tärkeimmistä asioista. Otettiin kissojen kanssa päivällä vähän selfieitä! Näyttää siltä et ihan ku he tykkäis!

Toivotan itselleni ja ystävilleni turvallista matkaa! Kohta nähdään Lontoo, ole valmistautunut!

Flunssaa ja matkakuumetta

Ympärilläni on hiljaista, jos oikein tarkkaan kuuntelen huomaan, että naapuri on vielä hereillä. Sieltä kuuluu musiikkia ja keskustelua. Kello on jo yli keskiyön. Minua ei väsytä. Muut perheessä ovat nukkuneet jo hyvän tovin. Syy tähän miksi en ole vielä nukkumassa on, että minulla on aivan järkyttävä flunssa. Luulin jo olevani parantunut siitä täysin, mutta se palasi vahvempana takaisin. Maanantain treenit jäivät välistä, sillä en välttämättä haluaisi saada sydänkohtausta juoksumatolla. Onneksi sain varattua uuden tapaamisen pt:lle ja vasta kun olen täysin parantunut.

Tukkoisuuteen auttaa nenäsuihke, vuotavan nenän pelastaa pehmeät nenäliinat ja kipeään kurkkuun auttaa kuuma tee ja hunaja. Aina kun saan flunssan, olo tuntuu väsyneeltä ja mieli on maassa. Siksi Netflix pelastaa monet illat. Pienin perheestä sai myös flunssan ja toivotaan, että parantuisimme nopeasti. Valkosipuli on vanhankansan parantaja, jota meillä tosin ei ole vielä näkynyt. Pitänee ehkä koittaa vanhaa 'valkosipuli sukkaan' konstia. Kaapissa on myös pullo rommia, jota iskä kehotti juomaan, sillä konjakkia ei löydy tähän hätään. Iskä ei ole nyt valmistamassa rommitotia, mutta enköhän osaa sellaisen itsekkin valmistaa. Lapselle ei rommitotia tarjota, joten hänet parannetaan nenäsuihkeella ja rakkaudella.

Keittäessäni iltapuuroa tänään, katselin samalla ulos ikkunasta vastakkaista kerrostaloa. Ilmeisesti uusi asukas on muuttanut juuri tyhjillään olleeseen kämppään. Seurasin puoli tuntia miten asukas maalasi seiniä ja poltti tupakkaa siivotessaan asuntoaan. Kerrostalossa ihmisestä kuoriutuu todella helposti kyylä. Näin jännää minulla on ollut kipeänä. Neljä seinää tuntuvat kaatuvan päälle, kun minnekkään en halua tukkoisena lähteä ja ulkonakin on satanut kolme päivää jo lunta. Pian kuitenkin saan aloittaa pakkaamisen ja torstaina minua sekä ystäviäni kutsuu Lontoo! Olisin aloittanut pakkaamisen jo pari päivää sitten, mutta kissa päätti, että matkaan lähtevät vaatteet ovat vielä syytä pestä. En halua pakata mukaan vaatetta joka haisee kissanpissalle. Vielä ei matkakuume ole noussut, mutta kyllä se siitä sitten alkaa tuntumaan. Viimestään lentokoneessa!

Suunnitelmiimme kuuluu tutustua Lontoon nähtävyyksiin, ruokaan ja shoppailuun. Kameralle haluan ikuistaa London Eye:n, Big Benin, Thames-joen, hyviä hetkiä ystävien kanssa. Kuvia Fish and chips:eistä, oluista ja niistä hetkistä joita muistelemme myöhemmin vanhemmalla iällä hymyssä suin. Odotan matkaa innolla. Pääsen kokemaan uusia asioita ja näen maailmaa. Myös facebook laulaa matkakuvista jälleen. Jos teille tulee mieleen vinkkejä mitä pitää mennä ehdottomasti katsomaan ja mitä pitää nähdä Lontoossa, niin kertokaa toki!

Aina ennen matkoja alan stressata tekemättömiä tehtäviä ja kaikkea sitä mitä pitäisi vielä tehdä. Kuten nytkin mietin pääni tuhat kertaa läpi kaikista asioista. Lista on pitkä. Käy kaupassa ja osta kaikki mitä puuttuu. Särkylääkettä, rakkolaastareita, kynsiviila, lukemista lennolle, hammasharja, sukkahousut. Tarvitsen myös uudet talvihanskat, sillä hukkasin toisen parin lahjana saaduista tumpuista :( En myöskään omista kätevää reppua joka olisi mukana lennolla, joten tilaisuuteni on koittanut ja voin vihdoinkin saada Kånken-repun!



Tästä on kyse! Olen himoinnut jo pienen hetken tällaista, väri on vielä hakusessa. Siskolla niitä on jo useampi, joten pakko aloittaa itsekkin näiden hamstraus. Ja koska tarjous oli aivan loistava, sain uuden käsilaukun jonka jo Instagramissa esittelin. Naisella ei voi koskaan olla liikaa kenkiä eikä laukkuja. Mieheni mielestä voi. Kesällä kuulin monta kertaa uhkauksia, että jos vielä tuon yhdenkin käsilaukun tai kenkäparin tähän taloon, niin ne lentävät parvekkeelta hetimiten.. Laitoin siis vanhat käyttämättömät kirppikselle myyntiin ja ostin tilalle uusia :))



Ennen matkaa myös pitää kirjoittaa ylös tärkeimmät osoitteet postikortteja varten ja käydä kosmetologilla. Lapsi viedään mummin ja pappan luo reissun ajaksi. Mieshän on koko sen ajan töissä. Hän ansaitsee rahoja takaisin, mitä minä laitan palamaan ravintoloissa ja kaupoissa. Reilupeli. Ei ehkä kuitenkaan. Vaihdoin Forexilla sopivan määrän valuuttaa ja varmuuden vuoksi vielä pidän luottokortin mukana. Tarkoitukseni ei ole mennä tuhlaamaan koko palkkaa Lontooseen.

Kameran akku on latauksessa ja muistikortti on alustettu tyhjäksi. Matkalaukku lojuu lastenhuoneessa hyllyn päällä turvallisuuden vuoksi, ettei kukaan käy pissimässä sinne. Pakkaus suoritetaan keskiviikkona suljetun oven takana ja tarkoin vartioidussa tilassa. Mielessä kävi etäinen ajatus siitä, miten laukusta löytyy perillä kissa. Ehkäpä nyt on aika käydä nukkumaan ja miettiä vaikka huomista kauppareissua. Tai sitten jumitun vielä Netflixin pariin.



Tämä kuva on kaikille niille jotka epäilevät itseään hetkeäkään. Olette täydellisiä juuri noin. Minäkin vaikka ääneni on käheä ja nenä vuotaa. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Salimimmejä ja kaalikääryleitä

Sain itseäni niskasta kiinni! Nyt on plakkarissa jäsenyys vuodeksi GoGo Expressille. Ei sitä ehkä yksin olisi saanut aikaiseksi hommata, mutta onneks sain Katrin mukaan treenaamaan. En tähtää itseäni kesäkuntoon, vaan tähdätään kestävään yleiskuntoon ja kiinteään varteen! Maanantaina tehtiin reidet, peba ja vatsa. Tänään keskiviikkona oli vuorossa kädet, selkä ja rinta. Jalkoja ahdistaa edelleen treeni, mutta se siis toimii, kun se myös tuntuu jossain. Huomista ja ylihuomista odotellen. Lauantaina myös muo odottaa hammaslääkärin penkki..

Maanantaina tapaan Personal trainerin ja kattellaan vähän mulle sopivaa treenikuviota. Saadaan tää juttu kunnolla alkuun. Ja myös kattellaan salilla olevia laitteita, joista puolistakkaan ei ole mulla mitään hajua, että miten sitä käytetään ja miten päin. Syömisen kanssa mulla on ollu tosi paljon ongelmia. Siihen pitäis saada kaikkea lisää ja paljon. Ei asiaa helpota yhtään, että ruokavaliosta on karsittu pois tomaatti jokaisessa muodossa, maitotuotteet ja viljat. Enkä tosin hiilareitakaan ole syönyt paljoltikkaan. Sokerit on myös karsittu normi ruokavaliossani lähes nollaan. En tiedä edes millä pidän itseäni elossa tällä hetkellä. Koen haasteelliseksi järjestää itselleni ruokaisan ruokalistan. Tähän on lähdetty ja tässä pysytään mukana. Pitää laatia vesiselvä lista ja noudattaa sitä parhaan mahdollisen tavoitteen mukaan. Tavoite siis on, että söisin monipuolisesti ja terveellisesti ottaen treenikuviot huomioon. Kuulostaa helpommalta, mitä se oikeasti on.

Parin kuukauden päästä mittanauha kertoo ollaanko edistytty treenissä.

Netistä löytyy vaikka millä mitalla erilaisia ohjelmia ja taulukoita monipuoliseen ruokavalioon. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Olen pohjalla niiden asioiden kanssa. Tästä on matka ainoastaan ylöspäin. Asiaa ei helpota epäsäännöllinen työ ja heittelevät ruokailutottumukset. Jokainen aloittaa aina jostain. Minä aloitan tästä ja koitan päästä alkuun. Alustavasti suunnittelen viikon ruokalistan ja katson mihin se johtaa.

Harjoittelin tekemään kaalikääryleitä ja yllätin itseni, sillä ne onnistuivat odotettua paremmin! Kuvia ei saanut, sillä kamerasta oli akku loppunut. Instagramissa on yksi kuva luomuksistani. Tein myös puolukkahillon niiden kylkeen ja uunijuureksia.

Arabiasta 1700 -luvulla Pohjoismaihin saapunut herkku. Ei kuulosta varmaan kovin tutulta. Kaalikääryle. Sepä se. Näitä kaaliherkkuja on valmistettu Suomenna virallisesti vasta 1900-luvulla kotitaloudentunneilla ja talouskursseilla. Äitini ei ollut näitä itse koskaan valmistanut! Yllätyin siitäkin. Isoäiti haluaa opettaa meille miten tehdään vanhan kansan mukaan perunapiirakoita. Näitä taitoja on hyvä pitää yllä. Helposti ne katoavat nykyajan mäkkiruuan alle. Eikä kukaan osaa enään sitten tehdä niitä. Edes google ei osaa etsiä niitä 20 vuoden kuluttua.

Reseptiä kehiin!

Kaalikääryleet

Noin 2 kilon keräkaali
3 tl suolaa
2-3 l vettä

Täyte
400 g jauhelihaa
Sipuli
2,5 dl keitettyä riisiä
1 dl fetajuustoa
meiramia
valkopippuria
mustapippuria
suolaa
2-4 dl kaalin keitinlientä
2 kananmunaa halutessasi (itse en käyttänyt)
2 rkl siirappia
3 dl silputtua kaalia

Älä ota keittiön terävintä ja suurinta veistä, kun koverrat kaalista pois kannan. Tee se rauhallisesti. Laita kaali isoon kattilaan ja kaada vesi päälle sekä suola. Keitä kaalia niin kauan, kunnes lehdet alkavat irtoilemaan. Ota lehdet varovasti pois kuumasta vedestä ja laita kuivumaan pöydälle keittiöliinan päälle. Leikkaa jäähtyneistä lehditä kovin lehtiruoti ohuemmaksi, mutta varo ettet leikkaa reikiä niihin.

Valuta pieni kaalin loppu ja silppua sitä 3 dl täytettä varten. Älä kaada keitinlientä pois, tarvitset sitä.

Kun kaali vielä kiehuu vedessään, voit sillä välin valmistaa täytteen. Kuumenna pannu ja kuullota sipuli kauniin kultaiseksi. Sammuta levy ja lisää muut ainekset. Lisää jauheliha raakana, ettei siitä tule liian kuivaa. Mausta täyte kunnolla. Lisää lopuksi kaali ja keitinliemi. Voit halutessasi korvata keitinliemen kermalla. Täyte vaihtoehtoja on satoja. Löydät varmasti oman suosikkisi kokeilemalla eri vaihtoehtoja. Kokeile sieniä, chiliä, kasviksia, eri jauhelihoja jne.

Voitele uunivuoka. Kuumenna uuni 200´C ja lado lehdet puhtaalle pöydälle. Jaa täyte lehdille ja kääri paketeiksi. Asettele tiiviisti uunivuokaan. Levitä päälle siirappia ja halutessasi voita. Paista keskitasolla kunnes kääryleiden pinnat ovat ottaneet väriä. Alenna lämpöä 180´C ja anna paistua 1½ h. Valele välillä keitinliemellä että niistä tulee meheviä.

Itse en alkanut paistelemaan niitä pannulla ja ottamaan väriä pintaan, sillä mun tuurilla ne ois hajonneet totaalisesti. Ne ketkä jaksavat, voivat sitoa kääryleet paketeiksi, etteivät ne vahingossakaan aukea.

Hyviä hetkiä kaalin kanssa!


Jaakko täyttää ensi kuussa jo 2 vuotta! Aika menee niiiiiin nopeasti.


Loppuun vielä kuulemamme uutinen. Lomareissumme etelään jouduttiin perumaan. Lennot eivät kulje sinne maaliskuussa, joten uutta reissua odottelemme syksylle. Käänsin tämän voitokseni, sillä olen paremmassa kunnossa loppuvuodesta toivottavasti!

Viikon päästä Lontoo kutsuu ja nautimme hyvästä minilomasta tyttöjen kanssa!

Nyt lähden syömään ja tekemään ruokavaliomuutosta!!

Vuosi 2014 kuvina

Viime vuosi on vielä muistissa melkoisen tarkasti ja uusi maukas vuosi aluillaan. Haluan muistella mennyttä ihanaa vuotta näillä kuvilla. Mitä tapahtui ja mitkä olivat fiilikset silloin. Vuosi meni todella nopeasti ohi, mutta onneksi kauniit muistot jäivät.

Vuosi alkoi meillä useammalla tyksi käynnillä. Jaakon molemmat alaetuhampaat poistettiin. Ihan hänen oma vikansa oli. Korvien tähystyksessä käytiin myös. Ja siihen päälle monet silmälääkärit ja selkä/skolioosi tutkimukset.

Kävimme myös häämessuilla pariin otteeseen.

Tammikuussa hiukset olivat ruskeat ja melkoisen lyhkäset

Kävimme Sannin kanssa häämessuilla Fiskarssissa.

Jaakko-poika täytti 1 vuoden !

 

Hääkutsut lähtivät postiin. Ja viralliset hääsuunnitelmat alkoivat toteutuksineen.

Ennen häitä pidettiin kuntoa yllä ja treenattiin

 

Käväisimme työporukalla syömässä ravintola Kaskiksessa toukokuussa. Suosittelen paikkaa niille jotka arvostavat hyvää ruokaa.

Jaakko päihitti teho-osaston puolet nopeammin kuin oli ajateltu. Vieläpä kaksi kertaa. Seuraava operaatio on edessä Toukokuussa. Poika voi tällä hetkellä loistavasti.

Hiusten väri oli vielä toukokuun lopussa vaalean ruskea, ennen kun se vaihtui punaiseen, josta sitten jälleen takaisin ruskeaan.

Rusketus tarttui pintaan helposti, kun toukokuussa oli muutama todella lämmin päivä. Ylemmässä kuvassa asustelimme Jaakon kanssa hetkisen Suomusjärvellä, kun Ville oli työnsä puolesta Bahamalla 3 viikkoa. Alemmassa kuvassa näkyykin jo rusketusta ja kokeilin häämeikkiä.

Toukokuussa juhlittiin mun polttareita hyvällä porukalla. Mun pään menoks oli suunniteltu kunnon höykytystä. Ei jättänyt mikään kylmäksi. Ensin Megazonea ja sen jälkeen tankotanssia. Morsiussauna ja hyvää ruokaa. Jatkot siihen päälle vielä. Kiitos tytöt!

Rakas siskoni <3

Ennen häitämme ehtisimme työporukalla Helsinkiin rentoutumaan ja nauttisimme suomen kuumasta kesästä.

Pääsimme myös Ravintola X:n kuvauksiin ja tarkkanäköisimmät saattoivat huomata meidät Axl Smithin jaksossa.

Kulmat kuntoon ennen häitä. Näytin melkoisen pelottavalta. Tässä vaiheessa aloitettiin värjätä hiuksia punaiseen päin.

25.6.2014 sanoimme toisillemme 'tahdon' virallisesti maistraatissa.

Seuraavana päivänä meidät siunattiin liittoon Särkisalossa Villa Meressä, meidän tärkeimpien henkilöiden läsnäollessa. Päivä oli ainutlaatuinen, unohtumaton ja heinäkuun kuumin.

Viralliset hääkuvat. Kiitos Mikko ja Mika ja Esa ja muut ketä olivat häitä järkkäilemässä.

Uuteen sukunimeen oli totuttelemista hetkisen aikaan.


Kiharat olivat myös kokeilussa.

 

Tänä kesänä petyin taas myrkyihin. Ehkä ensi kesänä iskee paremmat ukkoset tänne.

Parvekkeellamme asui pari kuukautta kesällä tällainen ilmestys.

Kerkesimme Jaskan kanssa käydä sienestämässä kerran ja saalistakin saatiin.

Auringonlaskut olivat toinen toistaan kauniimpia.

Hiusten väri vaihtui neutraaliimpaan loppukesästä. Ja sain myös uudet silmälasit. Jos ne eivät parantaneet ulkonäköä niin ainakin korjasivat näkövirheeni. Päänsärky jäi pois.

Jätimme myös hyvästit kahdelle rakkaallemme. Lämmöllä muistelemme Olgaa ja Oliviaa. Kuten myös suuri ikävä on rakasta isoäitiäni. Hänelle jouduimme sanomaan alkuvuodesta hyvästit.

Jaakko oppi seisomaan tukea vasten ja siitä lähtien mikään paikka ei ole säästynyt tarkastuksilta.

Kun ei muutakaan tehnyt, niin aina on hyvä syy kokeilla uusia reseptejä.

Superkuu hämmensi myös ihmisiä valtavalla läsnäolollaan. Olihan se kaunis.

Jaakon vuoksi pääsin Ikeaan ostamaan uudet yölamput. Sekös ei haitannut minua ollenkaan. Vanhat putoilivat useaan otteeseen pojan toimesta.

Juhlimme Halloweenia ystävien kanssa ja täytyy myöntää, että vakuutin itseni ollessani Liisa Ihmemaasta-hahmo. Asu sai huomiota halutulla positiivisella tavalla. Ensivuonna jätän väliin tekoveren, korkokengät ja sukkahousut. Alla kakku, jonka väsäilin juhliin.

Tyttöjen viini-ilta. Näitä lisää tänä vuonna kiitos.

Pikkumusta on löytänyt myös tiensä kaappiini, eikä ole lähdössä sieltä minnekkään. Pidennykset tulivat myös hetkellisesti päähäni ja toistaiseksi olen ollut niihin täysin tyytyväinen.

Kakku kelpaa aina ja myös hyvä tee.

 

Perheen lisäystä saimme syyskuussa, kun kaksi uutta sankaria saapui huusholliimme. Jönssi ja Dille ovat täällä jäädäkseen.

 Ensi jouluna koitamme uudestaan, jos olisi ilmeet kiinnostuneemmat.

Jaakko antaa pusuja Jaskalle. Takana nukkuu kissa. Elävä todiste siitä, että kissa ja koira tulevat toimeen meillä todella hyvin. Ruumiilta on vältytty.

 Tämä oli meidän viime vuosi. Tänä vuonna edessä on paljon jännittävää ja uutta. Kannattaa pysyä mukana.

Kuvia olisi vielä vaikka millä mitalla, mutta näillä pääsee alkuun! Seuraavassa postauksessa reseptit kaalikääryleisiin, joita valmistin ensimmäistä kertaa ikinä. Olen ylpeä!