Oi joulu kultainen ja lumeton

Useampi vuosi sitten maassa oli hanki ja järvet jäässä. Vuosi 2015 joulukuu. Kultainen aurinko ja vihreä nurmi pihalla. Ei pääse pulkkamäkeen eikä hiihtämään. Onneksi jouluntunnelmaa ei latista lumeton maa ja jouluvalot sopivat säälle kuin säälle. Ainakaan varpaat eivät jäädy ulkona. 

Lahjat. Ne olivat lapsuudessa tärkeimmät... ja ruoka sekä suklaa. Mitä enemmän suklaata niin sen parempi tai mitä tahansa karkkia. Äidin tekemä piparkakkutalo oli varma merkki että on joulu. Eri versioita piparitaloista nähtiin vuosien saatossa, (tämä kuulostaa, että olisimme eläneet sata vuotta) muumitaloa nähtiin parikin kertaa, Joulupukin reki, perinteinen talo ja niin edelleen. Muistan ikuisesti sen vuoden, kun vuorossa oli pipareista tehty reki joka oli täytetty karkeilla. Reki maistui hyvältä, karkit eivät. 

Isän mukaan pääsi toisinaan hakemaan kuusta hänen vanhempiensa metsästä. Usein iskä kävi itse hakemassa sen, mutta oli mukavaa, että lapsillakin oli sanavaltaa välillä valitsemisessa. Kuten tässäkin tapauksessa, mitä isompi ja tuuheampi puu, sen parempi.Tässä yksi vuosi sitten valitsimme kuusen, joka oli normaalia suurempi. Kuusen varsi oli kuin tukki, joka ei mahtunut millään ilveelläkään pienelle kuuselle suunniteltuun jalkaan. Joulutähden kiinnittämisessä saattoi olla myös hankaluutta, sillä ketään ei ylettynnyt latvaan, vaikka seisoi korkealla penkillä. Kyllä se tähti sinne latvaan saatiin. Tai se vuosi kun kuusi oli jo sisälle tuodessa niin kuivunut, että tiputti puolet neulasista jo kantovaiheessa. Neulaspolku kulki ulko-ovelta olohuoneeseen. Yksi vuosi kuusi oli muotopuoli. Toinen puoli rehevä, toinen paljas ja karu. Kuusen kaatumiselta ei ole myöskään päästy säästymään. Olimme menneet jo nukkumaan, kun kesken unien kuului rysähdys. Beigen värisen sohvan selkäpuolella meni vihreä vauhtiviiva ja kuusi makasi permannolla. Joulutontut hyppisivät silloin liian lujaa oksilla. Entäpä se vuosi, kun kuusipuu oli niin leveä, että olohuoneessa se vei kahden puun tilan. Isä otti kirveen käteen ja veisteli oksat uusiksi. Tästä olen vieläkin vihainen. Vuosi, kun Jaska joi sokerivedet kuusen jalasta ja pissasi sen alle merkiksi, että omistaa koko komeuden. Nykyisin kuusen vakiopaikalla komeilee pieni muovikuusi. Turvallinen, karisematon ja sopiva. 

Äidillä oli aina ja on edelleen varmaan paineet mitä jouluruokia valmistetaan. Kalkkuna joka on totuttu näkemään meidän pöydässä jo useampana vuonna, tilataan ajoissa tietenkin. Perniön Saunapalvi, siellä ne parhaat lihat on. Mielestäni joulupöydässä voisi olla vain kalkkunaa, sinappia, perunaa, silliä ja porkkanalaatikkoa. Jäkkärinä isoäidin tekemään luumurahkaa. Itse en välitä muista laatikoista, rosollista, lipeäkalasta, mätihyytelöstä enkä kotikaljasta. Muutamana vuonna olemme käyneet joulusaunassa, mutta siitä ei ole perinnettä kehkeytynyt eikä myöskään joulukirkosta. Petri Laaksosen konsertti yhtenä jouluna oli kaunista kuultavaa, se jää niihin harvoihin kertoihin kun jouluna olen kirkossa käynyt. Kotona soi joululaulut lähinnä vain jouluna, niitä ei kuunneltu ennen ajankohtaa. Surettaa edelleen yksi kadonnut levy, joka oli täynnä lapsuusajan joululauluja. Spotifystä ei löydy kyseistä levyä, mutta jatkan etsintöjä.

Lauantai 19.12.

Jouluostokset. Kävimme Myllyssä tekemässä lahjalöytöjä, jokseenkin huonolla saavutuksella. Lapsi ei pitänyt niistä, seurauksena se, että lähdimme kotiin. Onneksi ei tyhjin käsin, se olisi harmittanut enemmän. Ketään ei halua kuunnella kiukuttelevaa lasta ahtaassa tungoksessa. Minulle lahjaostokset väenpaljoudessa ja ylipirteiden myyjien seassa on maan päällinen pahuus. En kykene nauttimaan tästä kuten lapsuudessa. Tänään yritän hetkellisesti nauttia ja aion saada kaikki lahjat kasaan. Jos en voi sietää kunnolla shoppailua, niin miten jouluostoksetkaan voisivat olla mukavat. Lapsena halusi saada monta lahjaa. On muuten edelleen sama juttu. Nyt ei kylläkään selata lelulehtiä ja ympyröidä niistä tuotteita mitä haluaa itselleen. Niitä on hienoa saada, mutta vielä ihanampaa on antaa. Lähes verellä ja suurella määrällä hikeä (sekä mahdottomalla rahasummalla) haetut lahjat, jotka on kääritty kauniiseen paperiin ja kultanauhoihin, on kunnia antaa eteenpäin ja nähdä joko pettynyt tai ihastunut ilme saajan kasvoilla. Pettynyt siksi, että saatoit toivoa uutta omenapuhelinta, mutta paketin sisällä on sukkia. Onneksi näin ei ole omalla kohdalla käynyt. Jollain muulla on ilo muuttunut pettymykseen tällaisen lahjan saatuaan. Onneksi joulun ilo on olla perheen kanssa yhdessä. Ensi jouluna houkuttaisi matkustaa etelän lämpöön pois joulutohinoista. Ostosreissuni kesti lähes neljä päivää, kaikki lahjat löytyivät vaikka tuskanhiki tuli useamman kerran. 

23.12

Nyt on vihdoin ostokset takana, joulukortit lähetetty/annettu ja vihdoin voin hengähtää. Olemme vanhempieni luona, söimme kebabia, kävin saunassa, lapsi on nukkumassa ja minulla on siideri. Ei huolta. Jääkaappi täynnä ruokaa ja suklaata kaapissa enemmän kuin tarpeeksi. Nyt joulu saa tulla. Ei kiirettä eikä huolta. Rakkaimmat ihmiset ympärillä ja ruokaa pöydässä. Toivon, että kenenkään ei tarvitsisi olla yksin jouluna. 

Kävimme vielä pikaisesti iltapäivällä tänään tyksissä kontrollissa Jaakon kanssa. Helsingin reissua ei mahdollisesti ole tulossa, sillä kotihoito on auttanut silmiä paranemaan hyvin. Menisin töihin mielelläni, mutta lapseni terveys on tärkeämpi asia nyt. Aloitetaan vuosi varovasti ja ehkä helmikuussa voidaan puhua töihin ja päiväkotiin palaamisesta. 

24.12

Jouluaamun lastenohjelmat ja joulukalenterin viimeinen luukku. Riisipuuro ja peikonkorvasoppa. Joululahjojen jakoa ja rauhoittumista. 

Minun puolestani toivotan kaikille hyvää ja lämmintä joulua <3 

Poissa kotoa

Olemme viettäneet lapsen kanssa sairaalassa kohta kaksi viikkoa. Meillä on oma huone, huone numero 12. Jaakko on ollut kaksi kertaa leikkaussalissa silmien tutkimuksessa ja useita kertoja valokuvauksessa, jotta nähdään miten sarveiskalvojentulehdukset ovat lähteneet parantumaan. Oikean silmän tulehdus on jopa niin paha, että silmää uhkaa sokeutuminen. Siksi on tärkeää, että hän saa oikeaa hoitoa ja oikeaa lääkitystä. Lisäksi silmien päällä pidetään vuorokauden ympäri muovisia suojakilpiä, jotka Jaakon mielestä on hyvin hauskaa irroittaa koko ajan. Lääkkeinä hän saa silmätippoja, voidetta sekä suun kautta otettavaa lääkettä. 

Ensimmäisessä operaatiossa silmät kuvattiin ja kartoitettiin miten paha tulehdus on kyseessä. Toisessa nukutuksessa Jaakon oikeaan silmään laitettiin sulava suojamuovi ja hoitava piilolinssi. Lisäksi silmään laitettiin kortisonipiikki.

No millaista on arki sairaalassa? Saamme aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan kannettuna huoneeseen. Voimme liikkua sairaalassa ja käydä kahvilassa, kunhan toki tietää koska seuraavat lääkkeet annetaan, ettei olla poissa silloin. Huoneessamme on telkkari, joka on usein auki. Olen oppinut paljon selviytymistaitoja 'Selviytymiskaksikolta' ja kalastamisesta 'Hengen vaarallinen saalis' ohjelmasta!!

Iltaisin Jaakon nukahdettua saatan jumpata ja katson telkkaria. Sekä syön itse iltapalaa. Mieluummin kuitenkin katson telkkaria ja syön. Huoneessamme ei ole kylmäsäilytystiloja, mutta onneksi on ikkunat. Jugurtit säilyvät hyvin ikkunan välissä. Otan talteen usein mehut, hunajat, sokerit ja margariinit aterioilta. Sillä toisinaan aterioilta saattaa puuttua margariinia, ruokailuvälineitä, joskus ruuasta puuttuu maku, ei tietenkään aina. Jälkiruuat ovat parhaita! Kiisseleitä, mousseja, vanukkaita. Ne kyllä kelpaavat ja myös puurot ovat todella hyviä. Mannapuuroa, kaurapuuroa, helmipuuroa, vispipuuroa. 

Eräänä iltana halusin puhdistaa kasvoni kunnolla, mutta ei ollut mukana kuorinta-ainetta. Ratkaisu: tee se itse. Muutama hoitaja olisi mahdollisesti ihmetellyt mitä teen, jos olisivat sattuneet käymään tarkastuksella huoneessa yöllä. Minulla oli paperilautanen, sokeripala ja kasvovesipullo. Murskasin paperilautasen päällä sokeripalat vessan lattialla ja sekoitin sen kasvojenpesuaineeseen. Ja tadaa! näin sain kasvojenkuorinta-aineen!

Huoneestamme näkyy onneksi ulos kadulle, eikä sisäpihalle. On mukava iltaisin nojata lämmintä patteria vasten ja katsella ulos kaupungin valoja. Huoneessa on kaksi patteria, joista toinen toimii. Sänkyni vieressä oleva patteri oikuttelee. Toisina öinä on kylmempi. Onneksi yöt ovat rauhallisia ja saan nukuttua hyvin. Sitä helpottaa se, että Jaakko nukkuu sikeästi yöt myös. Sairaala on yöllä hiljainen paikka, käytävältä kuuluu välillä hoitajien ääniä ja tuuletuskanavasta kuuluu vaimeaa hurinaa. 

 

Hoitajat ovat mukavia, ja tulevat hyvin toimeen Jaakon kanssa, kuten myös minun kanssani. Toivon silti, että pääsisimme jo kotiin. Tämä toive saattaa silti odottaa vielä viikon, jos ja kun lääkäri niin päättää. Välillä iltaisin on vaikea enään hymyillä, kun koti-ikävä on suuri. Haluaisi vain juoda rauhassa teetä kotisohvalla ja katsoa elokuvaa koko perheen kanssa. Toisin, kun nyt perhe viettää päivät ja yöt erillään. Keskustelut tapahtuvat vanhempien välillä pääsääntöisesti puhelimessa ja viestitellen. Näemme päivisin maksimissaan 2-4 tuntia toisiamme mieheni kanssa. Onneksi sairaalaelämä ei ole pysyvää. 

Jaakon selkäleikkaus siirtyi eteenpäin, sillä sen piti olla viime viikon torstaina. Sairaala on toinen kotimme lähes kirjaimellisesti nyt hetken aikaa. 

Onneksi poikani on täynnä energiaa ja iloa, joka antaa meille voimaa jaksaa täällä. Kohta pääsemme takaisin kotiin.

Pääsin eilen käymään kotona. Sain nukkua yhden yön omassa sängyssä, tosin yksin, mutta kuitenkin. Pesin vaatteita ja siivosin. Sain vieraita ja söin hyvin. Huomenna vietän syntymäpäivääni sairaalassa, mutta juhlin sitten joku toinen päivä.

Nyt aion syödä viinirypäleitä ja katsoa televisiota. Kuuntelen pienen poikani tuhinaa ja menen kohta itse myös nukkumaan.

Kesäpäivä

Seison ikkunan edessä kissa sylissäni. Lämmitän jalkojani, sillä mikroshortsit eivät pahemmin lämmitä, eikä varsinkaan, kun ei ole sukkiakaan jalassa. Housut olisivat hyvät, mutta nyt en jaksa pukea niitä. Seison mieluummin hetken tässä ja katson ulkoilmaa.+5 näyttää mittari, kylmää, mutta ei liian kylmää. Jään mieluummin sisälle juomaan teetä. Koira nukkuu sohvan nurkassa ja kissa kehrää sylissäni. Lapsi nukkuu päiväunia. Minulla hyvää aikaa olla tekemättä mitään. Sain meikin tehtyä puoliksi valmiiksi, toisessa silmässä musta rajaus ja toisessa ei mitään. Meikkaamisen lopetti kiehuva teevesi. Ja nyt istun koneella. Ehkä jo tunnin päästä saan tehtyä meikin loppuun.

Kävimme Sannin kanssa elokuvissa katsomassa leffan nimeltä Crimson Peak. Suosittelen kauhun ja jännityksen ystäville. Oli hieno hetki, kun katsot kohtausta jännittyneenä ja koko elokuvasali on aivan hiljaa. Hienoja elämyksiä ja varsinkin, kun leffan puolivälissä olimme syöneet koko jumbo-kokoisen popcorn purkin tyhjäksi, saavi vastaisi paremmin kuvausta. Suuren suuri loota. Tietenkin ennen leffaa oli kiva käydä kahvilla ja syödä kakkua ja juoda makeaa vaahtokarkkikaakaota. Voitte arvata miten hyvä olo oli elokuvan jälkeen ja jo ennen sitä. Tähän kohtaan sopii sellainen hymiö joka melkein oksentaa.

Ihmiset, eivät ehkä kaikki, tuntevat Il Volo:n. Italialaisia komeita miehiä, ikänsä puolesta voisi käyttää nimeä nulikka, mutta äänet ovat kuin ikämiehillä konsanaan. Ensi keväänä lähdemme tyttöjen kanssa Pariisiin Il Volon konserttiin. Koska why not! Pariisiin, oi ihanaa!

Nyt on hyvä aika muistella kesäpäivää, joka oli yksi kesän mukavimmista. Aurinkoa, ruokaa, mökki, ystävät ja tietenkin koirat. Sauna lämpeämässä, aurinkotuolit nurmella ja koirilla kisa menossa kumpi saa pallon. Ei kiirettä minnekkään. Lähdemme veneilemään. Järvivesi tuntuu mukavan viileältä varpaissa, kun roikotan jalkoja laidan yli. Lämmin kesätuuli kutittaa niskaa ja aurinko häikäisee silmiä. Sormet ovat multaiset, kun kaivoin matoja onkimista varten. Matoa koukkuun ja siimat kireiksi. Kireistä siimoista jäi vain ajatus, mutta yksi 'saalis' sentään saatiin, joka tosin palautettiin takaisin järveen. Tappelu noin pienestä kalasta vain olisi tullut, jos sitä oltaisiin paistamaan alettu.

Grilli kuumaksi ja kaupasta ostettu kala sinne. Melkeen sama, kun itte kalastettu.

 

Väsynyt laivakoira.

'Saalis'

Vuosi sitten hiustyylini oli tällainen, on ne kutrit kasvaneet jonkin verran. Ja sävy on muuttunut myös paljon.


Tänään hiuseni näyttävät tältä. On pakko todeta, että vuodessa on tapahtunut aikamoinen muutos. Melkein voi sanoa, että 10 years younger!

Tasan vuosi sitten luonto oli värien loistossa, mielestäni tänä vuonna ei samoja värejä näkynyt yhtä paljon.

Hyvää viikonloppua ja pelottavaa Halloweenia!

Pullaa, pullonkorkkeja ja pitkää polkkaa

Ulkona on viileää, tuulista, vaikka aurinko paistaakin, ei sillä ole enään kovin lämmin. Tällä hetkellä eniten harmittaa, että Spotify ei suostu asentumaan koneelleni ja joudun kuuntelemaan musiikkia muualta, kuin loistavilta listoiltani. Vieressäni on nukkuva kissa ja kupissa kuumaa teetä. Tietenkin tähän alkavaan syyskaamoseen on hyvä varautua muutamalla palalla suklaata, joka nostaa mieltä ja verensokeria.

Syystrendit ovat herättäneet naiset jälleen kokeilemaan jotain uutta. Pitkä polkkatukka on nyt selvästi IN. Ja jo keväällä paljon puhuttu "Granny style" eli "mummotyyli". Itselläni on jokin pakkomielle nyt saada hiuksistani harmaat/sinertävät. Pidän hiuksistani tällä hetkellä, vaikka ne eivät olekaan harmaat vaan lähes vaalenpunaiset. Kasvatus jatkukoon edelleen, ja oma väri saa kasvaa rauhaksiin ilman, että saisin kilareita juurikasvusta. Kevytväreillä jatketaan väjäyksiä ja ensi kesänä toivon mukaan on kokonaan omaväri esillä.

Vielä jokunen aika sitten hiukseni olivat enemmän lilan sävyiset.

Kaikki tuntee sanonnan, kun yksi ovi takana sulkeutuu on tuhat avoinna edessä. Suljin takanani yhden oven ja jään odottamaan sopivan aukeamista, ellei sellainen aukea, pitää kulkea ehkä ikkunasta. Ja takana sulkemani ovi liittyy työhöni. Niin se on, että elämässä ei koskaan tiedä mitä saattaa tapahtua. Viihdyn uudessa työpaikassani ja olen tavannut ihan mahtavia ihmisiä. Tästä syksystä tulee hyvä!

Meille tämä syksy on mahdollisesti erilainen verrattuna viime vuoteen. Pitää ainakin varata häämatka! Vasta tässä yli vuosi ollaan jo oltu herra ja rouva Koivunieminä. Meillä molemmilla on uusi työpaikka. Olemme laittaneet asuntomme myyntiin ja etsimme uutta kämppää. Monia ilon aiheita on tämä syksy täynnä. Yksi ilonaihe on erityisesti Ikeasta löytämäni vesikasvi. Alla olevassa kuvassa tämä kasvi köllii tyytyväisesti vedessä ja ihastuttaa ympäristöä olemassa olollaan.

 Vietimme siskoni syntymäpäiviä viime kuussa. Halusin antaa Helille lahjaksi jotain erityistä, itse tehtyä. Mielestäni onnistuin yllättämään hänet positiivisesti! Valmistin hänelle Happy Joe- pullojen tutuista mietelausekorkeista taulun. Korkkeja meni tauluun suurinpiirtein 140 kappaletta. (ja joku miettii joinko oikeasti ne kaikki pullot, jotta saisin korkkeja. En juonut. Osan vain.) Kiinnitin korkit kuumaliimalla ja liimailin ne taulun pohjaan kiinni. Korkkeja pystyi kasaamaan päällekkäin, sillä taulukehyksen ja pohjan väliin jäi tyhjää tilaa. Haluan tehdä itsellenikin tällaisen taulun vielä joku päivä. Ja silloin, kun korkkeja on taas riittävästi.

Aloitin pari viikkoa sitten uuden pelin pleikkarilla. Jälleen uusi kauhupeli ps4:lle. Until Dawn.

Peli on hintansa ja hehkutuksensa veroinen. Olen pelannut sen jo kolmesti läpi ja nyt aloitan neljännen kierroksen. Teen tästä oman arviointini jälleen, samalla tavalla kuten aiemmin pelaamastani Last of us- pelistä.

Eilen 4.10. vietettiin valtakunnallista korvapuustipäivää, annoimme oman panoksemme koko perheen voimin. Ja mielestäni pullat ovat parhaimmillaan tuoreina ja maidon kanssa.



Eilen vietettiin myös eläintenpäivää, meidän eläimistä ei saanut edustavia kuvia, joten tyydytään nyt aiempiin otoksiin.





Meillä sairastetaan kotona. Minulla on flunssaa ja Jaakolla silmätulehdus. Tänään menemme uudelleen lääkärille ja toivotaan, että poitsu saa kunnon lääkkeet, jotta tulehdus lähtisi pois. Itseäni hoidan useammalla kupilla teetä ja lämpimällä villapaidalla. Aloitan pian kirjoittamaan uutta postausta, ja lopetan tämän pidemmän blogitauon pitämisen!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!